lauantai 19. lokakuuta 2019

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...


Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä, 
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kuin virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani, 
ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2009, suomennos Marja-Leena Mikkola)

6 kommenttia:

  1. Just eilen puhuin tästä runosta! Kun en osannut kokonaan ulkoa, eikä runokirjaa ollut saatavila, soitin Ultra Bran biisiversion runosta.
    ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, en tajua, miksi en just tätä muista Ultra Bralta. Aina vain ne 'savannin leijonat'ja 'suojelen sinua kaikelta pahalta, mitkä ikinä keksitkään pelätä' ja sitten se hyvästelyaamu, kun lammikon yli...

      Telepatiaa!

      ♥♥

      Poista
  2. Voi miten kaunista - ja miten haikeaa. Niin kuin elämä <3
    Kiitos, Leena, kun olet tutustuttanut minut Anna Ahmatovaan <3

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä oli ensi tapaaminen.
    Jäi tunne että entä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkokujalla, Ahmatova on elänyt hyvin dramaattisen elämän, joten ehkä sitten..tragedia. Tai ehkä emme halua tietää...

      Poista