torstai 29. lokakuuta 2020

Haapa -pyyhkeitä monella ja plussana bonuskuva!

Tässäpä Haapa -pyyhkeitä yhdellä sun toisella. Vasen ylä naapurin Eeva, keskellä Naapurin Tuula, oikea ylä tyttäremme Meri, vasen ala meiltä, keskellä poikani Jaakko ja oikea ala siskoni Merja. Kuosi on todella upea ja Haapa on eliöstölle tärkein puu, joten hyvä valinta Pentikiltä. Jaakko käyttää pyyhettä leivinliinana vasta uunista tulleiden patonkien päällä etc.


Haapaa löytyi myös tyynynpäällisenä, joten niitäkin sitten sekä tähän tuoliin sekä


vanhan sohvan somisteeksi. Täällä jo juttua Haapa -kuosista.


Äidillekin ostin, katso vasen reuna. Kelpasivat!


Meillä annetaan kasvaa lehdossamme haavikkoa, sillä kuulemma kauriit ja jänikset syövät mielellään nuorta haapaa.




Kaikki tässä sopii äidin upeaan ryijyyn. Myös television säätäjä Reima! Ja kuntoon tuli.


Tässä bonuskuva eli sain yhden kuvan nuoriltamme sisältä (sen pyyhekuvan lisäksi)! Vitriinikaappi ja kun tarkasti katsoo näkyy keittiön suuren pöydän kulma. Oikealle avautuu olohuone etc. Projekti vaaleanpunaisessa satavuotiaassa kolmikerroksisessa talossa jatkuu....


torstaiterveisin
Leena Lumi

11 kommenttia:

  1. Valitettavasti peurat rakastavat syreenejä. Meillä oli saaressa mieheni äidin istuttama syreeniaidanne, joka kukki todella kauniisti. Nyt se on syöty ja poljettu nurin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eivät meillä ainakaan ne pienet metsäpeurat. Yhteenkään syreenin ei ole koskettu. Sen sijaan atsaleat, nuoret hortensiat yms. Meillä ruokailevat omenapuiden alla, jossa vielä pudokkaita. Tarjoamme sitten edullisia puolalaisia ja auringonkukkaa, kun omput ovat loppu. Ruokintaohje biologilta. Syreeneitä on etenkin aidanteena vaikea suojatakin.Ja nuoret tammet, nekin on verkotettu ja nuori kastanjamme.

      ♥♥

      ♥♥

      Poista
  2. Haapa on minun lempipuuni. Nuo tyynyliinat on kauniit! Meillä on kesäaikaan Pentikin Kasvio-verhot ja tyynyliinat. Niitä ei ole tainnut joulublogissa juuri näkyä, kun talviaikaan on viininpunaiset samettiverhot. Tekstiileillä saa kyllä vaihtelevia tunnelmia! 🍂🍃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, monin tavoin minunkin, mutta vähän laidalla. Siinä asuvat tikat, oravat, lepakot ja ehkä sitten joskus liito-oravakin. Kiitos♥ Oi, minulle ihan uusi kuosi. Kertoo siitä, milloin innostun katselemaan ympärilleni sisällä.Viininpunaiset samettiverhot kuulostavat huikeilta♥♥ Tekstiileillä saa helposti vaihtelua ja melkein sama koskee tapetteja.

      ♥♥

      Poista
  3. Varsin kaunis tuo haapa-kuosi. Ei ole mulle ennestään tuttu, mutta voisin hyvinkin ostaa. Värit ovat kauniit. Kankaana se voisi somistaa vaikka grillikatoksemme ovikehikkoa, jossa on nyt Lauri Tähkän suunnittelema kangas ja siihen kiinnitetty kääntöpuolelle kausivalot, jotka syttyvät pimeällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Titta, eikö vain! Se on monesta paikasta loppu. Ostin tyttärelle mennessä Rengonmäen Pentikiltä joitakin ja kun pääsimme Lohjalle, soitin perään varatakseni lisää, vaan loppu. Kävin kuitenkin tsekkaamassa ja löysin yhden pyyhkeen. Jyväskylän Sokoksen Pentikillä niitä löytyi VARASTOSTA lokakuussa, joka on haapapuun juhlaa. Sain lisää mm. äidille nuo sohvatyynyn päälliset ja pari pyyhettä ystäville. Kun viimeksi jouduin cityyn täältä saaren turvasta, kaikki oli loppu.

      Verhojen takana olevat kausivalot ovat kova sana. Me sytyimme olkkarin valkoista seinää vasten olevan ohuen valkoisen verhon taakse jo vuosia sitten about sata eli muutaman sarjan pieniä ledejä ja siellä ne saavat palaa pitkälle kevääseen. Se on kuin tähtiseinä ja näkyy makkariimme! Eläköön ledit!

      ♥♥

      Poista
  4. Tosi ihania kodin tekstiilejä♥

    Haapa on minunkin suosikkipuitani !

    Hyvää pyhäinpäivää♥

    VastaaPoista
  5. Kaunis on Pentikin Haapa. Haapa on hieno, ihana puu; kesällä sen havina, syksyn upea väriloisto ja lehdettömänäkin haapa on elegantti ja kaunis.
    ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sitä ei voi kieltää:) Kaikki siinä tuo ja lisäksi se on eliöstön tärkein puu, kertoi tuttu biologi. Ensin siinä asuvat tikat, sitten oravat tai joku muu, sitten lepakot ja jos hyvin käy, lopulta liito-oravat! Enpä suotta kyynelehtinyt, kun piti se toinen ikihaapa kaadattaa tyvilahovian takia pois. Toinen jäi ja pirteä haavikko on kasvamassa. Se on kaunis aina. Aura Koivisto on tehnyt kirjan Haapa.

      ♥♥

      Poista