torstai 19. toukokuuta 2011

VANHA MATKAKIRJE BADEN-BADENISTA

Päivän hiljainen hetki. Istun kuuluisan saksalaisen kylpyläkaupungin hotellihuoneessa nauttimassa hyvästä kahvista ja sacher-tortusta. Vauva nukkuu, pojat ovat pelaamassa minigolfia, mieheni tapaamassa tuttavaansa. Tekisi mieleni kirjoittaa tyylikäs matkakirje, kertoa sellaisista matkoista, joita olemme tehneet kahdestaan ilman lapsia, mutta sehän ei olisi tosi: muksut mukana maailmalla on aivan eri kuin ilman.


Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.


Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.


Italia


Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti ’mäkkäreillä’ ryyditettynä.


Yllätys! Yllätys Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…

Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. vauva oli 'Bella, Bella, Bambina 'ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…


Rullalaudat


Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Locarnosta. Helpotus ja rauha autoon! Tosin ihmeellinen rauha laskeutui jo Locarnon rantakahvilassa huumaavasta tunnelmasta nauttiessa kun päätin: Tänne tulemme vielä kahdestaan…


Aurinko odotti alpeilla


Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.

Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa. Tässä 'kotihotellimme' Saksan puolella, jossa olemme aina yöpyneet joko mennessä tai tullessa

Koti häämöttää


Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: 'Matkailu avartaa.' Totisesti!


Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!

matkaterveisin Baden-Badenista


Leena Lumi


PS. Näihin aikoihin ei ollut digikameroita ja kuvat ovat mitä ovat, joten laitoin nyt näin. Alin kuva on St. Moritzista ja kuvattu huonosta kuvasta. Albumeita on liikaa ja löytää niistä…Emme ole varsinaisesti sviitti-ihmisiä, vaan olemme useasti yöpyneet ihan pienissä hotelleissa ja myöhemmillä reissuilla unohdimme moottoritiet ja otimme aikaa lisää. Olemme ’kollanneet’ rakasta Eurooppaamme sekä omalla autolla, junalla että lentäen. Vielä olisi kokematta Välimeren risteily sekä vaikka lähtö laivalla Göteborgista kohti Englantia ja Skotlantia…

Köynnöshortensia - ja suuriruhtinatar Olgan viimeinen kuva


Köynnöshortensia on kiinnostava kasvi. Asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja löysin köynnöshortensian hänen kauttaan, sillä Maestro ei perustanut kuin kolmesta kukkivasta kasvista ja niistä kaksi ovat köynnöshortensia ja akileija. Kolmatta en muista. Alvar Aallon suunnitteleman Säynätsalon kunnantalon sisäpihalla on yksi upeimmista köynnöshortensioista, joita olen nähnyt ja toinen on hänen huvilansa sisäpihalla. Kaikkein upeimman yksilön näimme viime matkallamme Zürichissä, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa. Elän toivossa päästä sen kuvaamaan...



Tässä yksi monista muistaakseni kaksi vuotta sitten. Nyt tämä nopea kasvi on jo muodostanut pergolan seinämää taloa kohti. Eli olemme tähän alapatiolle rakentamassa talon pituisen parvekkeemme alle pergolaa, jonka päätyseinät muodostuvat köynnöshortensioista. Toki sitä kasvaa meillä muuallakin:
Tässä toukokuun alussa koristamassa takkahuonen pientä yläikkunaa sekä kiipeämässä kohti keittiön ikkunaa


ja tässä ensimmäisen kuvan köynnöshortensia kuvattuna pergolan sisältä vuosi sitten toukokuun lopulla. Kuten huomaatte, hurmaava köynnösseinämä on muodostumassa...


Tämä kuva on otettu vuosi sitten juhannuksen tienoilla pergolan toisen hortensiaseinämän raosta. Jos olisin ymmärtänyt kohdentaa enemmän oikealle, olisitte tajunneet paremmin edellä jo kuvatun hortensian, joka näkyy nyt oikealla vain hieman. Seinämien lisäksi köynnöshortensiaa on myös pergolan keskellä parvekkeen massiivisessa tukipylväässä ja se on jo yltänyt parveketta somistamaan.


Tässä kuvassa köynnöshortensia kiipeää pitkin kallion isoa kiveä, josta viime suven lopulla poistin sammaleen, sillä haluan hortensian voivan kiinnittyä tiukasti. Tuossa kivellä kasvi on innokkain, mutta kukkii vähiten, sillä paikka on melkein täysvarjo. Köynnöshortensia on puolivarjon kasvi, mutta menestyy sekä auringossa että varjossa. Lannoitan kerran pari suvessa rodolannoitteella ja siinä se. Kasvi on hurmaava ja vaatimaton. Lehdet puhkeavat jo huhtikuun lopulla, yksikään noin kymmenestä ei ole kuollut, eikä ikinä ole ollut mitään tuhoeläimiä tms. Yksi nousee pitkin männyn runkoa ja tekee tylsästä rungosta tosi hurmaavan. Käy myös maanpeitekasviksi ja moneen, moneen muuhun tarkoitukseen. Kyllä Alvar Aalto tiesi, mitä kannattaa arvostaa. Ja tässä Säynätsalon kunnantalon sisäpihalta:



Valitettavasti tämä kuva ei ole kukinnan ajalta. Ehdimme käydä keskustassa tosi harvoin suvella, sillä tämä oma puutarha ja oman saaremme lumo vievät niin aikamme. Yritän taas tänä suvena saada kuvan prime time! Kermanvaaleat kukat ovat tosi hurmaavat, mutta minulle riittää jo vihreyskin ja köynnösmäisyys. Varjossa ja sadekesinä kasvi ei ehdi täyteen kukkaan. Ystäväni on somistanut tosi ison kiven tällä hortensialla ja se on valaistu!  Syksyllä köynnöshortensia saa keltaisen ruskavärin. Tämä kasvi kuuluu sarjaan vaatimattomuuden lumoa!

Ja tässä yksi kuva heinäkuulta 2011 Alvar Aallon kunnantalon hortensiasta Säynätsalon saarelta Jyväskylästä:


Ja tässä vielä upea kuva köynnöshortensiasta Allulta Saksasta:
Kiitos!



Yläkuvassa minä saamassa suuriruhtinatar Olgalta suukkoa suvella 2012 ja köynnöshortensia siis kukkii seinällä.


PPS. Nyt löytyi tämä lukijani lähettämä kuva, jossa kukkiva köynnöshortensia kiipeää pitkin mäntyä. Tämä on upea! Kiitos Pipo♥


Tässä ensimmäisen kuvan köynnöshortensia kuvattuna 23.6.2011 eli vuodessa on tullut paljon kasvua. Alla kaksi kuvaa heinäkuun alulta. En päässyt laittamaan näitä kronologisesti, vaikka yritin kaikkeni. Näistä kahdesta ylempi on otettu mieheni puhelinkameralla tms. Siitäkö värien kirkkaus vai auringon runsaudesta...


 En osaa pitää tätä hurmaavaa kasvia hitaana. Ja tässä sama kasvi kuvattuna pergolan varjosta kesäkuulla 2011. Siis pergola muodostuu talon mittaisesta parvekkeen alaisesta terassista, jossa parveketta kannattavat teräspylväät peittyvät köynnöshortensioihin. Teräs on talvella kylmä, joten niihin on tehty päälle puinen kehikko hortensiaa varten.


Tässä kuva tältä vuodelta eli 2012 kesäkuulta keittiön ikkunamme alta. Aikamoinen muutos kuvaan kaksi, jossa vasemmalla alhaalla oleva takkahuoneen ikkuna vuosi tai pari sitten toukokuulla. Hitaaksi en tätä kasvia sanoisi...Vasemman puoleinen yksilö kehystää jo sisääntuloammekin. Erityisen hurmaavaa on istua takkahuoneen sohvalla ja katsella vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa ikkunataulua, sillä köynnöshortensiasta on moneksi. Pienillä, kirkkailla talvivaloilla erityisen viehättävä!


Tässä edellinen kohta kuvattuna lokakuussa 2013. Näyttää kivalta myös sisälle, sillä köynnöshortensia kehystää jo ikkunan sivuja ja osin myös yläreunaa.


Keittiön ikkunaseinältä eli siis lehdon puolelta köynnöshortensia kiertyy jo pohjoisseinälle...

*****
Olga ja luminen köynnöshortensia tammikuun 8. pnä vuonna 2013. Tämä kuva jäi Olgasta viimeiseksi, mitä emme voineet tuona ihanana lumipäivänä tietää. Perjantaina, 11.1.2013 illalla Olga nukkui pois melkein viisitoista vuotiaana. Muisto elää ja sadat elleivät tuhannet kuvat. Erityisen mielellään Olga poseerasi tässä keskipuutarhassa ja minä kuvasin 'köynnöshortensian lävitse' eri vuodenaikoina. Unforgettable♥

♥♥♥♥♥



Tässä kuvassa vuodelta 2013 näkyy ylimmän kuvan köynnöshortensia. Jos kuvaa katsoo tarkkaan, huomaa, että olemme kiinnittäneet terassin, tulevan pergolan, kattoon puuritilät, joihin jokaisen ison parvekkeen kannatinpylvään hortensiat voivat kiinnittyä. Tarkoitus ei ole, että ne tulevat parvekkeemme lattiasta läpi, sillä parvekkeemme ruokakatoksineen on olohuoneemme jatke.

Yläkuvassa näkyy, miten nopeasti köynnöshortensia kiipii pitkin parvekkeemme seinämiä, joka meillä onkin toivottua. Kuvasta näkee myös, miten olemme kannatinnaruilla varovasti ohjanneet kasvia kohti tulevan pergolan kattoa.


Tässä sama suoraan pohjoispäädystä. Parvekkeelta kurkkii tyttäremme 4 kuukauden ikäinen Taika-koira, shelttivauva. Köynnöshortensia saa kasvaa hieman kulmista parvekkeen sisälle ja näyttää aika kivalta, kuin olisimme koko ajan puutarhan sisällä, mutta ei hyttysiä, grilli parvekkeen toisessa päädyssä ja astiat likellä eli keittiössä. Käytämme parveketta kesäaikaan ja toisinaan myöhään syksyynkin ruokailutilana: huovat ja untuvatakit vain käyttöön ja ulkoilmaelämää voi viettää niin pitkään kuin haluaa.



Parvekkeemme on vain osittain katettu ja niinpä hankimme tänä vuonna Sungrade-grillikatoksen ruokailukatokseksi. Köynnöshortensia saa peittää parvekkeen kaiteet ja villiviini ruokailukatoksemme.



Takkahuoneen yläikkuna vuonna 2013. Vertaa jutun toinen kuva. On muuten sisäpuolelta viehättävä elävä taulu, joka on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

Yksi monista köynnöshortensioistamme syleilee tiukasti kalliomme päädyssä olevaa isoa kiveä,


mutta ei tyydy vain siihen, vaan kiipeää jo ylös vesemmassa reunassa olevan nuoren pihlajan runkoa. Tämä väri on siis köynnöshortensian ruskaväri, ei mikään leiskuva oranssi vaan ensin tulee keltaiseksi ja sitten vähän hiekansävyiseksi. Sopii hyvin muiden värien joukkoon ja tuo vaihtelua, tämä ihmeellinen kasvi, joka alkaa puskea lehteä jo huhtikuulla...


Kuva lokakuulta 2013, kuten on aloituskuvakin. Edessä jo kellastuneet kuunliljat ja takana kalliomme 'vartiokivi' lokakuisen köynnöshortensian hohtavan keltaisessa syleilyssä. Kuviamme ei ole ikinä käsitelty, joten tuo väri on aito, kuten muissakin puutarhakuvissamme.


Vähän myöhässä löysin juuri nyt (maalisilta 2014;) suven köynnöshortensioita hyvässä kukassa.


Tämä näky jaksaa ilahduttaa ja sitten tietty vielä syksyllä kun pilvikirsikka takana tulee ruskaan.

Ei ole sama kuva uudestaan, sillä viime vuonna kukat aukenivat upeasti.

Oi, niin ihana kasvi ja nyt jo yrittää lykätä silmuja maaliskuun alussa, koska on näin lämmintä...


Tekee nyt kuitenkin mieli tältä erää lopettaa tähän erityisen hurmaavaan väriin, jonka kasvi sai tänä vuonna eli lime! Joku ihme nälkä tullut limeen...Tätä en ole ennen nähnyt, mutta tästä kaadoimme pois varjostavan serbiankuusen. Siis ennen kaatoa tämä kivellä kasvava köynnöshortensia ei saanut paljoakaan valoa, nyt on puolivarjossa, sillä pihlajien takana on autotalli.

Kollasin juuri kuvatiedostoja ja tämä luminen köynnöshortensia tuli vastaani. Ehkä sopii tähän maaliskuun hetkeen, jolloin takatalvi uhkaa, vaikka kunnon talvea ei ole ollutkaan eli ensimmäinen lumeton talvi meillä täällä Keski-Suomen saarella 28 vuoteen on talvi 2013-2014.


Tähän minä pyrin! Yllä oleva kuva on Pinterestistä. Näin meillä nyt jo kulkee köynnöshortensia ympäröiden keittiön ikkunaa, mutta ei vielä näin leveälti. Koko komeus rojahti kerran alas, syytä emme tiedä, mutta saimme sen kiinnittymään uudelleen. Omamme saa jatkaa kasvuaan myös oven yläpuolitse makuuhoneen ikkunaa kohden. Elin lapsuuteni talossa, jossa villiviini peitti suvella koko ikkunani ja minusta se oli hurmaavaa. Villiviini oli niin paksu, että linnut pesivät siinä ja kun nukuin kesät ikkuna auki sain aina nukahtaa ja herätä linnun lauluun. Yritimme samaa ensin villiviinillä, mutta petyin villiviinin hitaaseen kevääseen: Köynnöshortensia tekee lehdet jo huhtikuussa! Tosin meillä kasvaa terassin puolella villiviiniä köynnöshortensian joukossa ja pohjoispäätyä hallitsee yksin vanha imukärhövilliviini.

Leena Lumi's Flower Power


Nyt on heinäkuun puoliväli 2014 ja kuvassa on terassien edestä katsottuna oikea pääty eli ihan eri kuin se, mitä olemme pääasiassa seuranneet. Siis muodostuvan pergolan toinen pää. Tuo ruskea ovi menee remontoituun ala-aulaan, josta pääsee moniin alakerran tiloihin. Köynnöshortensian takana on vierasmakkarin ikkuna. Ensimmäistä kertaa muistan tämän viehättävän kasvin tässä näin hyvin kukkineen ja huomatkaa, että paitsi se täyttää tuota pientä kulmausta, se tekee myös kaunista kaartoa muuten niin ruman teräspalkin ympärillä.


Tästä sitten näkyy, missä olemme. Oikealta nousevat raput etupihalle ja jos olisi jo elokuu, näkisitte, että tuo yläpihan pensas on syyshortensia. 


Tässä kuvassa näkyy vähän jutun kiveä syleilevää köynnöshortensiaa. Se ei ole ennen oikein kukkinut, mutta nyt on tehnyt kauniisti etenkin reunoille kukkia, kun kaadoimme sitä varjostamasta pois yhden kuusen. Se on silti edelleen puolivarjossa yhden männyn ja kahden pihlajan suojassa. Näin on hyvin, sillä köynnöshortensia on puolivarjon kasvi.



Tässä sama kauempaa, joten näette, että hyvin vähän kukkii nyt ensimmäisenä lisävalon suvena, mutta tässä kasvissa minulle ei kukinta olekaan tärkeintä, vaan se, että köynnöshortensia tulee lehteen jo  huhtikuulla sekä lehdet kestävät myöhään syksyyn ja vieläpä kauniissa ruskavärissä. Viime syksynä just tuolla kivellä se yllätysväri ennen ruskaa eli lime. Ja sitten: Näille en käytännössä tee muuta kuin annan pari kertaa suvessa rodolannoitetta veteen sekoitettuna.

Heinäkuu 2015
Kesä on tähän asti ollut todella kolea ja sateinen. Köynnöshortensiat ovat kuitenkin voineet todella hyvin. Tässä kuva talon pohjoisesta päädystä, jossa suuren yläterassin (parvekkeen) ja alaterassin hortensiaseinät vain vahvistuvat: Alaterassi on nyt todella kuin pesä, mutta enää se ei ole kukkien esittelytila, koska valoa tulee sinne jo liian vähän.  Kuvan vasemmassa reunassa näkyy miten köynnöshortensia kiipeä pitkin talon seinää.


Ensimmäistä kertaa jätin istuttamatta pergolan takaseinälle kiipeäviä ruusupapuja yms. Alaterassi on tehty seurusteluun ja saunan jälkeiseen oleiluun ja sen sisällä pimentävä vaikutus ei häiritse, sillä vierasmakuuhuoneeseen kukaan ei kaipaa lisää luonnonvaloa: Siellä yöpyvät usein omat nuoremme, jotka nukkuvat pitkään ja sitten vieraamme, joista osa selviytyy jetlagistaan huoneen mukavassa rauhassa. Takkahuoneessa taas on talon ainoa televisio, joten nyt emme enää tarvitse verhoja ikkunoita peittämään edes elokuvien katselun takia. Kuvassa nyt näkyvissä kolme köynnöshortensiaa, jotka peittävät yläterassin teräspylväät. Katso selostusta aiheesta aikaisemmin tässä jutussa.



Tämä ihana kasvi alkaa vähitellen somistaa yläterassimme seinustoja, eli noita tummiksi maalattuja ritiläseinämiä. Osa kukista yltää jo seinän yli ja osa, kuten kuvassa oleva, kukkii terassin päädyn aputasolla likellä ruokakatosta. Pieni ulkoruokapöytämme ei enää kaipaa kukkia, sillä niitä riittää nyt yllin kyllin kiitos tämän hurmaavan kasvin.


Tässä sama nurkkaus vuodelta 2013. Köynnöshortensia juuri ja juuri yrittää näkyä tuossa kulmassa, jossa nyt kukka makaa turkoosin kynttilälyhdyn tilalla. Täällä lisäkuvia samasta tilasta lisää. Kuvassa on syksy, joten on helppo päätellä, että kyseessä ei mikään hidas kasvi. Kaikki tuo superkasvu on tehty viime suvena ja nyt tähän heinäkuun puoleen väliin mennessä ja kasvukausi jatkuu vielä.


Näin mennään nyt heinäkuun 17. pnä köynnöshortensian kanssa pohjoispäädyssä eli aika tiheää alkaa olla. Ja kukatkin aukeavat vaikka on ollut viileä ja sateinen suvi.



Tässä sama kuvattuna alapuutarhasta varjoliljojen kautta. Vähän outo kuva sillä tuosta pikkupolusta pohjoispäädyssä ei pääse enää kulkemaan helpostikaan, sillä siinä kaksi köynnöshortensiaa on etenkin alhaalta jo varsin kiinni toisissaan...,mutta tuota kulkua emme tarvitsekaan, sillä pergolaan on tarkoitus kulkea vain pitkältä sivulta ei päistä.


Kivellä oleva köynnöshortensia on alkanut kukkia hieman runsaammin, kun yksi varjostava puu vietiin pois. Kasvi pitää puolivarjosta, mutta kukkii selvästi runsaammin valossa, mikä nyt aika ymmärrettävää kai onkin. Minua tässä köynöksessä ei eniten kiinnosta kukinta, vaan se kaikki muu. Toki valkeat kukat ovat kauniit ja tuovat valoa pimeneviin heinäkuun iltoihin, mutta en ilman niitä 'kärsi'. 


Tässä köynnöshortensia keltaisten kukkijoiden taustalla. Olen puhdistanut kiveä sammaleesta, että köynnös voi tarttua siihen tukevasti.

Syyskuun 25. pnä 2015
Köynnöshortensia ei ole vielä aloittanut ruskaansa, mutta villiviini senkin sijasta. Mutta katsokaa miten muhkea tästä alun pikkuisesta reunimmaisessa pylväässä on tullut.



Tämä kuva paljastaa, mitä keksimme laittaa niihin köynnösritilöihin, joita olimme kiinnittäneet pergolan kattoon köynnöshortensioiden kevyeen ohjailuun: Vedimme sinne ledejä, jotka jäävät pysyviksi kaamosvaloiksi. Halusimme tuikkivan tähtitaivaan, kun istumme saunan jälkeen pergolassa. Tuo juttu jatkuu vielä tännepäin eli lisää tähtiä!



Vuodelta 2015 ei ole ruskakuvia, sillä olimme lokakuun Itävallassa. jossa sielläkin oli upea ruska. Tämä on on otettu ison ensilumen päivänä 22.11.2015

Leena Lumin puutarhassa

Kesä-heinäkuu 2016 ja köynnöshortensia kivellä.

Ja katsottuna kiven toiselta puolelta.

Ja keltakurjenmiekkojen lävitse.

Tässä köynnöshortensia peittää jo isosti pergolan toista päätyä. Tammikuu 2016 oli monille kasveille kuolemaksi, sillä kolme viikkoa oli -30 astetta ja täysin lumetonta. Köynnöshortensia ei ollut kovista olosuhteista moksiskaan, melkein päinvastoin.


Sama pääty likempää. Kuvassa näkyvät pergolan katon 'tähdet' eli ledit ja myös se, miten pesä siitä on tullut eli en enää kasvata siellä ruusupapua enkä krassia. Ruukkuhortensian tai pari voisin sinne laittaa.


Tässä kuvattuna pergolan toisesta päädystä, josta vielä pääsee saunan jälkeen vilvoitellessa katsomaan alapihalle.


Tässä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä...Tuon lampun vierestä alkoi ihana tarina pilvikirsikasta, mutta sitten se suuri, kaunis puu kuoli. Istutimme toisen pilvikirsikan siihen, mutta sekin kuoli vuodessa. Nyt luottopuutarhurini sanoi, että siihen pitää istuttaa erisukuinen puu, sillä joskus kuulemma kasvit saattavat alkaa erittää mikrobeja tms., jolloin samansukuinen kuolee siinä paikassa aina. No siihen tuli sitten päärynäpuu, mutta sekin kuoli. Nyt istutimme rautatieomenapuun ja jos se ei jaksa tuossa kasvaa, sitten en tajua enää...Tämä kuva kuitenkin kertoo, miten lähestymme cottage garden -tunnelmaa: Kasvit ovat tiheässä, iso osa nurmikosta on muuttunut jo kukkaniityksi ja kasveja on paljon ja tiheässä, Tässä olemme keskipihalla, pergolan alla, mutta alapuutarha, jossa luumu- ja kiriskkapuut näkyy hyvin.

Palaamme varmaan ruska-aikaan vielä ja taas tähän ihanaan köynnökseen...


Syyskuulta 2016 villiviini jo ruskassa, köynnöshortensia vasta aloittelee.


Ja samalta päivältä eli 20.9.2016


Tänään 26.9., jolloin köynnöshortensiakin on alkanut jo vaihtaa väriä. Huomatkaa miten reippaasti se jo kasvaa yhteen villiviinin kanssa.

Täällä Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin

ja tässä Villiviini - syysruskan airut


Heinäkuu 2017 ja on satanut ihanan mielettömästi. Kaikki on hyvin rehevää ja köynnöshortensiakin antaa parastaan.


Näissä siis sama terassien pylväs kuin kuvissa 2015. Jos katsotaan suoraan edestä eli kalliolta, vasen teräspylväs, joka on verhoiltu puulla, että kasvi ei palellu.


Ja sama tulokulma kuin ylempänä, mutta eri vuosi. Tämä ensimmäinen kartiovalkokuusikin on jo minua pidempi...


Kallion päädyn suurella kivellä oleva käynnöshortensia kiipeää ilman avuja kummankin puolen pihlajaa sekä jo myös kukkii rungoilla. Kuva otettu yläterassilta eli vasemmalla näkyvä on jo terassin reunan yli kasvavaa köynnöstä.


Ja tässä ruokakatospäätyä.


Tämä ei ole näiden söpöläisten ruokapääty, mutta hän hellyytti minut:)


Tässä nyt kalliolta katsottuna oikea reuna ja nuo pienet raput vievät keskipihalta etupihalle.


Tässä sama vähän kauempaa.


Tässä yläpihalta kalliolle päin kuvattuna ja tuo pieni havutöpö on yhdestoista kartiovalkokuusemme! Ihan vasemmassa reunassa näkyy vähän köynnöshortensiakiveä, keskellä mänty, jota käynnöshortensia kiipeä ja on jo yli lepakkopöntön. Oikealla näkyy useampikin köynöshortensia ja yläterassin toinen pääty.


Yläpihalta edelleen kalliolle päin kuvattuna. Edessä valtikkanauhusrinne.


Yläterassilta etupihan mongolianvaahteroihin päin kuvattuna. Ihana, kukkiva terassin reunus!


Heinäkuussa 2019 kuvattu lounaiskulmasta köynnöshortensiaa. Nyt jäämme vain odottamaan tämän kuvan värikimaraa, jos saamme hyvän ruskan. Kukat eivät niin auki kuin melkein vastaavassa kuvassa aikaisemmin. Helteet olivat tiukat, mutta eivät pitkät. Minä silti perustan tästä kasvista vaikka ei edes kukkisikaan! Huomatkaa unelman toteutuminen: Alamme peittyä köynnöshortensiaan♥


Mihin lie värikimara joutunut...ehkä ruskakuviin, mutta nyt olemme kesä-heinäkuussa 2020 ja köynnöshortensia kukkii paremmin kuin ikinä. Näitä kuvia on tosi paljon,mutta koska en jaksa siirtää niitä kaikkia, ne löytyvät jutusta Köynnöshortensia kesä-heinäkuulla Yllä kaksi kuvaa samasta kulmasta, mutta eri vuodet: Vuosi väliä. Huomatkaa myös eteläseinän valloitus!


Jännittävää nähdä, mihin köynnös on matkalla tässä kivellä. No, kummassakin pihlajassa,jotka ovat eri puolilla kiveä, kiipeävät ja kukkivat. Vaikea vain kuvata, kun siinä tulee pääosaan autotallimme. Oli yllätys nähdä kukat ylhäällä pihlajan oksien yläpuolella, siellä väleissä. Pohdimme nyt miten saisimme ne kuvattua...Pudotus alas on nimittäin tuo kalliomme.


Etelä-länsinurkkaus eli mielettömän runsas kukinta. Keväällä lannoitusta, joko edellisvuotista kompostia tai kanankakkarakeita, sitten kesä-heinäkuulla kaksi kertaa kasteluveteen liotettuna Rodo&Havulannoitetta. Syksyllä syyslannoitus. Ei siinä sitten muuta.


Meidän ruokakatospäädyssämme arka poikanen nauttimassa pähkinöitä hortensian suojissa.Tämä pienokainen on tosi pieni...Yleensä oravien suviruokinta palkitsee niin, että isotkin oravat jättävät linnun pesät rauhaan.

Juhannuksena 2021 kuvattu sateessa köynnöshortensia männyssä. Jos katsotte tarkkaan hortensian seassa ylhäällä näkyy lepakkohotelli.


Tämä mäntymme sijaitsee aivan rajalla. Ilo heidän, sillä kukinta sinnepäin, mistä aurinko tulee. Ainakin juuri tässä tapauksessa, jossa polkua jotain metri tms. Kuvassa takana suuri kalliomme lintulammikkoineen, puutarhan toinen kerros ja talomme, jonka takana lehtomme omine erityiskasveineen. Metsistä enää yksi prosentti on lehtoa...Arvostamme!