Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.
Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.
Italia
Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti ’mäkkäreillä’ ryyditettynä.
Yllätys! Yllätys Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…
Rullalaudat
Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Locarnosta. Helpotus ja rauha autoon! Tosin ihmeellinen rauha laskeutui jo Locarnon rantakahvilassa huumaavasta tunnelmasta nauttiessa kun päätin: Tänne tulemme vielä kahdestaan…
Aurinko odotti alpeilla
Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.
Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa. Tässä 'kotihotellimme' Saksan puolella, jossa olemme aina yöpyneet joko mennessä tai tullessa
Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: 'Matkailu avartaa.' Totisesti!
Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!
matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi
PS. Näihin aikoihin ei ollut digikameroita ja kuvat ovat mitä ovat, joten laitoin nyt näin. Alin kuva on St. Moritzista ja kuvattu huonosta kuvasta. Albumeita on liikaa ja löytää niistä…Emme ole varsinaisesti sviitti-ihmisiä, vaan olemme useasti yöpyneet ihan pienissä hotelleissa ja myöhemmillä reissuilla unohdimme moottoritiet ja otimme aikaa lisää. Olemme ’kollanneet’ rakasta Eurooppaamme sekä omalla autolla, junalla että lentäen. Vielä olisi kokematta Välimeren risteily sekä vaikka lähtö laivalla Göteborgista kohti Englantia ja Skotlantia…
Ihana kertomus. <3 Sitähän se on, lasten kanssa. Meillä ei ole vielä noin isoista matkakumppaneista kokemusta, mutta näiden nyt 4,5- ja 2-vuotiaiden kanssa on matkattu jo runsaasti. Hienoja kokemuksia, mutta kyllä nautittavimmat matkat ovat rehellisesti sanottuna olleet aikuisten keskeisiä. :)
VastaaPoistaIhmettelen taas, että miten ihmeessä te olette sinne Rodetaliin eksyneet? Miten joku suomalainen voi sinne joutua? Meidän siellä lähistöllä asuvat ystävät asuvat nykyään kesät Ruotsissa, joten ei ole tullut noilla seuduilla käytyä pitkään aikaan.
VastaaPoistaKiva kuva nuorestaparista St.Moritzissa. Siihen aikaan siellä ei varmaan ollut niin paljon rikkaita venäläisiä kuin nykyään tai ei siis venäläisiä lainkaan.
Ooh, matkakuume nousee... Ihania muistoja! :-)
VastaaPoistaIhana matkakirje ja -kuvat! Minulle tuli mieleen Leonid Tsypkinin kirja Kesä Baden-Badenissa, jonka ostin vuosia sitten, mutta en ole vielä lukenut - kirjaston kirjat tms. kiilaavat aina edelle.
VastaaPoistaIhana matkatarina Leena ja kiva katsella näitä matkakuviasi;etenkin tuo saksalainen rakennus on ihana!Onko pikku Meri tuossa ensimmäisessä kuvassa?
VastaaPoistaMukava, elämänmakuinen matkakertomus kuvineen!
VastaaPoistaLasten kanssa matkailu avartaa todellakin, enemmän kuin osaa kuvitellakaan ;)
Elämänmakuinen matkakertomus.
VastaaPoistaKaroliina, mutta Meri on reissannut ihan vauvasta ja hän on aina ollut porukan helpoin allergioistaan huolimatta.
VastaaPoistaNo juu, kahdestaan. Se on luxusta kun ei tarvitse huomioida kuin itsensä. Kun olemme käyneet kahdestaan jossakin, missä olimme aikaisemmin lasten tai lapsen kanssa, on kuin en olisi ´nähnyt ennen mitään: Lapset veivät huomioni. Meri oppi kävelemäänkin Zürichissä, joka on minun suosikkikaupunkini, mutta on niitä muitakin.
Tuo uima-allaskuvakin on Decenzanosta Gardalta. Kun menimme sinne pari vuotta sitten kahdestaan, en muistanut koko uima-allasta;-)
Tämä julkaistiin tuoreeltaan jossain lehdessä...Näitä on kyllä hauska muistella.
Allu, me tavattiin Lavinissa suklaamiljonääri Sprüngli avecja myöhemmin uudestaan St. Moritzissa...ei mitään venäläisiä - silloin. St.Moritziin meidän ei enää tarvitse mennä. Älyttömyyksiin hinnoiteltu paikka.
VastaaPoistaKuule, Rodetalia olen miettinyt. Sen täytyi johtua ilta-auringosta ja niistä ankoista. Ensimmäisen kerran kun siitä ajoimme, se kuva oli kuin sadusta niine ankkoineen ja ulkoterassilla rauhallisia asiakkaita ja kaunis rakennus, mutta joka huone täynnä. Jouduimme siitä vielä ajamaan oliko se Göttingeniin päin tms. ja päätimme, että tästä lähin Rodetal ja niin se sitten oli vuosia. Viimeisellä kerralla huone- ja amiaispuoli ja ruoka päivällisellä oli edelleen laatuisaa, mutta porukka oli aika eri ja se ravintolan tyyli...Mutta kun ankat lähtivät yöpuulle, hotelli edelleenkin rauhoittui ja en ole missään nukkunut niin hyvin kuin tuossa hotellissa, jossa huoneet paksuine untuvatäkkeineen, ja vanhoinen sisustuksineen kuin jostain kaukaa. Toki muitakin ikkunoita, joista yhdestä näkymä ankoille;-) Muistathan tarinat Martti-hanhesta....Meri nimesi osan ankoista.
Jos ajat siitä ohi, ota kuva, onko enää mitään samaa...
Allu, me tykätään shopata Göttingenissä, mutta kivampi yöpyä Rodetalissa. Tuo alakuvassa oleva maissinkeltainen pusero on Göttingenistä ja lensi roskiin vasta tänä keväänä, kiitos sen Kodin Kuvalehden saneerausjutun.
Paula, etkös sinä ollutkin lähdössä jonnekin...;-)
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, kiitos kirjavinkistä! Olen ostanut Saksasta paljon kirjoja, vaikka lyhyt saksa, sillä kirjat siellä paljon edullisempia. Etenkin taide- ja lastenkirjoja. Kiitos!
Jael, näitä kuvia on kaksikymmnetä albumia. Nyt digiaikaan olemme R:n kanssa lentäneet kahdestaan kaupunkilomille, eikä olla kuvattu mitään! Merihän siinä saapumassa auringon noustessa paatilla Lyypekkiin.
VastaaPoistaSusa, kiitos! Varmaan arvaatkin, että ihan kaikkea en tähän...poistin yhden kappaleen;-) Se löytyy kyllä blogistani jostain, mutta nimestä en ole varma....
Jaana, täyttä elämää! Kiitos.
VastaaPoistaHurmaavan elämäntäyteinen matkakertomus ja kuvat ovat kauniita, niin kauniita. Tuo uima-allasjuttu tuo mieleeni omat matkamme ja sen, kuinka pohjois-Norjassa olimme ainoat hotellivieraat (turistiaika oli ohi) uima-allas hohti tyhjyyttään ja ilma oli kolea kuin mikä... Mutta kolmikkomme kipaisi nauttimaan uima-altaasta täysin siemauksin. Se oli onnea se! :)
VastaaPoistaHieno matkatarina. Kiitos. Voi kun olisi mukavaa nähdä Alpit ja Pohjois-Italia. Mutta virtuaalimatkailukin on hyvä korvike.
VastaaPoistaAurinkoista ja kesäistä viikonloppua.
Kikka, kiitos!
VastaaPoistaTodistit juuri kertomuksellasi saman, minkä mekin olemme kokeneet: Paras aika matkustaa on sesongin ulkopuolella. Hinnat ovat usein jopa puolet vähemmän hotelleissa ja ei tietoakaan ruuhkasta, joten koko allas tai ranta voi olla kuin oma.
Kokeile joskus Keski-Eurooppaa lokakuussa. Lupaan että yllätyt - positiivisesti.
Minttuli, ken kerran sydämensä alpeille menettää, se on menoa 4-ever!
VastaaPoistaMinäkin pidän nimenomaan siitä alueesta kun tullaan Sveitsistä Italiaan tai Itävallasta päin...Siis niin kaunista.
Virtuaalimatkailu on hyvä korvike, mutta joskus on otettava revanssi. Meillä on nyt kaksi jarrua: vanha, rakas koira ja liian iso ja vaativa puutarha. Viime mainittu ei niin iso asia, kun voi matkustaa sesongin mentyä eli vaikka lokakuulla. Krran saamuimme lokakuun lopulla Salzburgiin su iltana ja ihmettelimme kun ihmiset kulkivat ihan hihattomissa etc. Katsoimme auton lämpömittaria ja sen näytti ulkona +32 eli yllättävä helleaalto oli kohdannut yhden Euroopan kauneimmista pikkukaupungeista.
Minttuli, lähtekää reissuun vaan. Uskon, että teillä on luotettava koiruuden hoitaja tiedossa. Mieti syyskuun loppua ja kohteena vaikka Baijeri tai Pohjois-Italia...tai Salzburg.
Kiitos ja kiitos samoin!
Ihania muistoja nousee mieleen!
VastaaPoistaMatkasimme 12 kesää Euroopassa autolla 3-4 viikkoa samalla idealla, kuin te. Lapset olivat 3kk ja vajaa 4 v. ensimmäisenä vuotena. Ei koskaan mitään ongelmaa heidän taholta iän karttuessakaan.
nami-hiiri
Nami-Hiiri, meillä samat kuviot vuosikausia. Vasta lokakuun muutaman viikon reissu Itävaltaan oli uudelle koiruudellemme liikaa. Hän ei ymmärtänyt ja me emme ymmärtäneet ettei naapurissa olo riitä novalle, joka on vielä 2 vuotiaanakin vauva. Olisi pitänyt hankkia hoitaja kotiin! Edellinen koiruutemme oli labbis ja hän oli kuin kotonaan missä vain oli hyvä olla. Nyt onkin minulla koira kuin emäntänsä;-)
VastaaPoistaSiis jokainen automatka oli täyttä riemua -ainakin jälkeenpäin. 20 albumia kertoo omaa tarinaansa...ja parhaat tapahtumat ovat tietysti muistoissa. Lentomatkatripit ovat olleet aina vähän tylsiä: En voi ottaa mukaan kenkiä niin paljon kuin haluan, en voi tuoda tullessa yhtäkään antiikkipeiliä tms., eikä tapahdu sellaisia tutustumisia, jotka poikivat vaikka mitä kivaa.
Meillä olisi tarkoitus käydä samoja paikkoja uudestaan, mutta nyt kaksin...Varo, ettemme ilmesty ovellesi, sillä asut lumoavassa maassa;-)
(Kaunista. Ei enää taida niitä laivoja kulkea Göteborgista... Onneksi meillä ei koskaan ollut pulloja eikä tutteja :)
VastaaPoistaNeljän lapsen äiti
Se oli. Päämies ei sitten tiedä mistään mitään, hän niistä laivoista puhui. Kai siitä rahtilaivoja kulkee ja ne monet ottavat matkustajia sekä henkilöauton.
VastaaPoistaHannele, meillä oli Merin kanssa aika vakava juttu: Hän oli allerginen kaikelle. Meillä oli monta vuotta omat ruoat mukana ja sitten paransin lyhyttä saksaani ja opin selittämään kaiken mitä ruoassa ei saa olla. Hänellä oli vähemmän, mitä sai syödä, kuin mitä ei saanut syödä. Meillä oli henki kyseessä!
kahden lapsen äiti
valitettvasti on nuo laivat menneet hunosti
VastaaPoistaAuton voi vuokrata ja lentää halval.
VastaaPoistaHannele, ju, sen tiedän, mutta jos olet hiukkaakaan lukenut kommenttejani, niin lentomatkustaminen on minusta ikävintä. Mutta siihen on sitten mentävä, kun muuta ei ole.
VastaaPoistaVoi että. Tätä oli niin ihana lukea. Kaikki nuo muistot, joita kirje sinussa varmasti herättää! Kaikki nuo kokemukset! Olen itse ollut automatkalla Suomesta Italiaan ja vaikka aika oli eri (matkustimme 2005), niin silti voin kiinnittyä moneen asiaan.
VastaaPoistaMinullakin on Skotlanti yhtenä matkahaaveideni kohteena. Ehkä joskus. Ja luulen olevani enemmän Euroopan- kuin kaukomatkaaja. Eurooppa on kiehtova, jokainen maa on erilainen. Oma itsensä.
Katja, jotenkin ajattelen, että kun nyt on joutunut vain lentämään ja se miniloma on ollut pitkä viikonloppu + 1 pv, niin kun tuonne Euroopan pikkuteille taas pääsee, kaikki on kuin silloin ennen, paitsi voi keskittyä vain nauttimaan matkasta, kun huomio ei ole lapsissa. Siis ajo Italiaan antaa jo paljon etenkin jos on aikaa ajella myös muita kuin moottoriteitä pitkin.
VastaaPoistaTiedätkin varmaan, että eräs yhteinen blogiystävämme tekee lähtöä Skotlantiin. Se on niiiin epistä;-) Minä lähtisin heti!
Minä en ole yhtään kaukomatkaaja. En voi sille mitään. Rakastan Eurooppaa ja sen vuosikerrostumia ihan hulluna. Elämänsä aikana ei voi Euroopasta saada tarpeekseen.
Minä niin toivon, että sinulla on se Pariisi-geeni;-)
Tosi hauska ja ihana matkakertomus, kuvat siivittivät tarinaa. Hymyilytti monta kertaa nuo teidän pojat.. Vauvakin herätti ajatuksia. Vauvat ovat ehkä helpoimpia matkaseuralaisia, tiettyyn ikään. Sitten kun saavat jalat alleen ja ovat menossa vauhdilla joka paikkaan, niin sitten ei ole enää helppoa.
VastaaPoistaterkuin Sooloilija
Päivi, juu..poikien kanssa kaikki on toisin;-) Olipahan heilläkin kokemus opetella skeittaamaan yli kahden kilometrin korkeudessa ja ihan lunta siinä viereisillä alppien huipuilla, vaikka oli heinäkuu...
VastaaPoistaMeidän Meri oli uskomattoman ihana poikkeus eli hän oli 15-ikävuoteen unelmamatkakumppani. Sitten alkoi lyhyt, mutta terhakka murrosikä, jonka handlasin päättämällä tehdä kaikki toisin kuin oma äitini oli tehnyt minun kanssani, kun jouduin hormoni- ja ensirakkauksien pyörremyrskyyn tai oikeastaan myrskyn silmään.
Kiva, että pidit!
Onneksi siellä, missä pojat skeittasivat oli kunnon suoja-aidat!
Töppäsin taas..Niin tyypillistä minua aina joskus.. No, nimiä sinne tänne..
VastaaPoistaVeljeni hermostui minuun viimeksi eilen kun yritti 'chätätä' kanssani facebookissa.. Hypin samanaikaisesti facessa, blogissa, gmailissa ja youtubessa. Veljeni hermostui, että miksi koko ajan hypin pois facesta..
Nytkään en tätä kommenttia kirjoittaessani muistanut missä olin kirjautuneena..
Soolis, minäkään en usein tiedä, missä olen. Se on niin tavallista...olla jossain hukassa. Joskus ajan Viherlandiaan, vaikka minulla olisi tapaaminen kaupungissa...
VastaaPoista...kaunis maa todella, katsoo miltä kantilta hyvänsä!
VastaaPoistaViikonloppuna lähden taas mustan labbiksen kaveriksi muutamaksi viikoksi, joten luuta on ovella :-) :-)
www.nami-hiiri.com
Nami-Hiiri, kaveri on sulla mitä parhain. Minulla oli edellinen koiruus musta labbis. Luulin, että asut siellä pysyvästi...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Hihii ! Nauroin erityisesti tuolle kohdalle, jossa kuvailet autoilua lasten kanssa Saksan moottoriteillä. Joka kolmas tunti nälkä,jano, pissahätä... :-D
VastaaPoistaTämä oli hauska, kiitos !
Petriina, kiitos, että jaksoit tänne oikeesti.
VastaaPoistaNiin, moottoriteillä ei ole niin kauhena helppo pysähtyä koko ajan. Myöhemmät matkat teimmekin sitten ajellen pikkuteitä läpi hurmaavan Saksan, joka on täynnä kauniita pikkukaupunkeja ja kyliä. Piti vain varata rutkasti enemmän aikaa. Alle kolmen viikon ei kannata lähteä, olen mieltä, siis automatkalle.
Löysinpäs matkakertomuksesi:). Tutulta kuulostaa. Jossakin vaiheessa minulla oli Turkin kartta, johon olin merkannut jokaisen McDonaldsin ja Burger Kingin. INHOAMME miehen kanssa hamppareita, niistä on saatu matkojen vuoksi yliannostus. Nyt onneksi lapset alkavat jo olla siinä iässä, että joskus voi jo yrittää jotakin muutakin tai jos eivät syö, niin eivät sitten kyllä riehu alhaisessa verensokerissakaan entiseen malliin. Eli matkailu avartaa, eri ikäisten lasten kanssa eri tavalla. Saati sitten kaden kesken tehdyt reissut. Niistä olen kirjannut omaan blogiini reissumme Tunisiin ja Lissaboniin. Kymmenen vuotta ja sitten ei enää olekaan todennäköisesti muunlaisia reissuja, kun niitä kahden keskisiä. Nautiskelemme siis nyt näistä lapsellisista päivistä...
VastaaPoistaMine, miten saatoit löytää tämän. Olisin antanut linkin, mutta olin itse unohtanut otsikon ja on ollut hitonmoinen viikko, sillä olen ollut koko viikon yksin liian isoa taloa ja pihaa pitämässä. R. työmatkalla. Nyt jo onneksi kotona.
VastaaPoistaSiis: Nauti nyt vain täysillä, sillä JÄLKEENPÄIN muistelet kaiholla lasten kanssa tehtyjä reissuja. Meillä jäi yksi kuuluisa turistirysä eli Ruususen linna kokematta Füssenissä oudon sattumuksen takia, ja näin unta, että Meri haluaa sinne vielä meidän kanssa. Nyt on ilmassa vähän tunnetta, että yhden matkan teemme niin, että Meri ja poikaystävänsä ovat mukana. R:n ei sitten tarvitse ajaa yksin, kun Teemu ajaa ilokseen. Meri sanoi jo silloin, että hänen yksi kohde häämatkalla on Füssen, mutta ei me sillä reissulla olla mukana. Nuoret ovat nyt löytäneet Espanjan, joten meillä tulee toimimaan koirahotelli;-)
Toisaalta...hirveän ihanaa kokea kahdestaan taas sekin, mikä oli meidän ensimmäinen kahdenkeskinen matka eli Pariisi huhtikuussa, vaikka ei minusta mitään Parrisi-fania tullut, mutta jos siitä ajaisikin nyt Sveitsin sijasta Etelä-Ranskaan...Keväällä 2014 R. jää eläkkeelle, joten odotuksia on ilmassa.
Tulen kohta piipahtamaan...