PUUTARHAN VIHREÄ VUOSI

Aika on hetkessä, jolloin sinililjat versovat. Se on päivissä, jolloin syreenit kukkivat, ja päivissä, jolloin korjasimme omenasadon.

Puutarhan vihreä vuosi on kuvitteellinen nimi kasvukaudelle. Sen aikana kasvit versovat, kukkivat ja lakastuvat. Kuljimme puistoissa, vierailimme viljelypalstoilla ja siirtolapuutarhoissa. Tallensimme tietoa ja kuvasimme kasvillisuutta.


Puutarhaharrastus on matka, jonka voi tehdä monin tavoin. Se on käsityötä, jota oppii tekemällä. Puutarhat vaihtuvat, muuttuvat ja ikääntyvät. Muutokset luovat uusia mahdollisuuksia. Puutarhan vihreä vuosi on yksi tie puutarhaan.


Näin aloittavat kirjansa Puutarhan vihreä vuosi (Tammi 2011) Stina Pyrrö ja Hanna Marttinen. Stina on vapaa toimittaja ja puutarhuri. Lempeä puutarhafilosofia, jossa pihaa ja puutarhaa rakennetaan ja hoidetaan luontoa kunnioittaen, on hänelle tärkeää. Hanna puolestaan valokuvaa puutarhakulttuuria monipuolisesti sekä opettaa puutarhavalokuvausta. Hanna on Studio Kiiltomadon perustaja ja on valmistunut sekä puutarhuriksi että valokuvaajaksi.

Puutarhan vihreä vuosi on tuhdein puutarhakirja, johon olen ikinä törmännyt. Suorastaan rajaton teos. Kaikkea käsitellään, mitä ikinä keksii miettiä ja myös sitä, mitä ei keksi edes olevan olemassakaan. Kirja alkaa luvulla Maat ja mullat ja siinä on kaikki tontin muodoista eri maalajeihin. Hyvin selväksi tulee, että ’luonnollisimmillaan puutarhassa ei ole paljasta maata.’ Kasvin paikka etsii parasta paikkaa eri kasveille. Tässä jaksossa oli kiintoisa luku Metsäinen puutarha, jossa huomataan ottaa tontin reuna-alueet mukaan puutarhan tunnelmaan. Hortensiat ja alppiruusut ovat metsäisen puutarhan ominaisimpia kasveja. Pensaat ovat tärkeitä, sillä niiden avulla saadaan kerroksellisuutta, joka on sekä aluskasvillisuutta suojaavaa että näkösuojaa antavaa. Aloittelijan kannattaa muistaa, että mitä tiheämpään puutarha on istutettu, sen vähemmän se tarvitsee kastelua ja kitkemistä.

Kun jatkamme matkaa Stinan ja Hannan kanssa kuljemme lävitse Puutarhan huoneiden, missä opimme kaiken suunnittelusta, tuoksuista, väreistä, kiveyksistä aina rohdos- ja maustekasveihin asti. Tämän jälkeen kirja tarjoaa Kevään, Kesän ja Syksyn, joissa kussakin käsitellään kaikki näihin vuodenaikoihin liittyvät asiat aina omenapuiden leikkaamisesta kevätsipulien istutukseen. Tämän jälkeen lukija saa kolme mallisuunnitelmaa, jotka tarjotaan Kukkivaan puutarhaan, Keittiötarhaan ja Kaupunkipihaan. Suunnittelusta mieleen jäi, että uuden puutarhan perustamisesta menee 3-5 vuotta ennen kuin kasvit asettuvat luontevasti ympäristöönsä.

Kirjan runsaus on sen heikkous. Vasta-alkaja voi toki hyödyntää kirjaa puhtaana tieto- ja opaskirjana ja minä nimenomaan suosittelenkin tätä teosta uuden puutarhan perustajalle. Tässäpä oiva tupaantuliaislahja uuden puutarhan perustajille! Kokeneelle konkarille tässä on paljon tuttua, mutta kyllähän sitä aina jotain uutta kaunista löytää ja minulle se on nyt Pulsatilla vulgaris ’Alba’ eli valkoinen tarhakylmänkukka. Niin kaunista, että vatsaan sattuu! Nyt sitä olen sitten tilannut…Kuvassa Pulsatilla vulgaris 'Alba' on kollaasissa vasemmassa yläkulmassa. Huomatkaa, että Hanna on ymmärtänyt sijoittaa kollaasiin vain neljä kuvaa. Kukkakollaaseissa liika runsaus 'syö' yksittäisten kukkien lumon, niin että kollaasi ei anna mitään. Vähemmän on enemmän!

Se mikä herättää kirjassa huomiota ovat Hanna Marttisen valokuvat. Melkein jokainen kuva on kuin taideteos. Moni kuva jättää vahvan muistijäljen, mutta eräs tuoksuhernekuva on kuin maalaus! Se kuva on muuten sitten Cottage gardenin kohdalla…Ja tässä Stina kertoo tästä puutarhatyylistä:

Cottage garden on perinteinen englantilainen puutarhatyyli. Se on peräisin keskiajalta, Englannin maaseudun torpista, joissa kaikki maatilkut käytettiin viljelyyn.


Suomalaisessa puutarhassa kasvillisuus on perinteisesti ryhmitelty siten, että koriste- ja hyötykasveja viljellään puutarhan eri osissa. Cottage gardenissa kaikkea viljellään rinnakkain. Yrtit, vihannekset ja juurekset kasvavat rinnakkain koristelajien kanssa ja puutarha tuottaa runsaan sadon.


Unikot, malvat, akileijat, kurjenpolvet, ritarinkannukset ja sormustinkukat ovat tyypillisiä englantilaisessa maalaispuutarhassa. Sen puut, pensaat, perennat ja köynnökset, kukkivat sipulikasvit ja hyötykasvit muodostavat yhtenäisiä vyöhykkeitä, joiden välissä kuljetaan polkuja pitkin.

Näin päädyimme Stinan ja Hannan matkassa tieltä pienelle polulle. Kokenut konkari on napannut matkaansa muutaman uuden kasvilajikkeen ja vasta-alkaja on ihan pyörryksissä, mutta voi luottaa siihen, että Puutarhan vihreän vuoden avulla hänkin saa luoduksi oman puutarhan tuoksuineen, väreineen ja salaisine sopukkoineen, jonne löytävät keijutkin, kunhan muistaa istuttaa akileijaa.