ONNELLINEN PUUTARHURI - HAAVEILE, IDEOI, TOTEUTA

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.

Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin kirja Onnellinen puutarhuri – haaveile, ideoi, toteuta (WSOY 2011) alkaa yllä mainitulla kiinalaisella sananlaskulla, jossa on sekä totta että hupaa. Lähdemme kuitenkin siitä ajatuksesta, että viimeinen lause on ehdottoman totta vaikkakin puutarha kirvoineen, etanoineen, tuoreita hedelmäpuita vahingoittavine muurahaisineen sekä lukuisine rikkaruohoineen joskus aiheuttaakin ärtymystä, jonka jälkeen vaellat puutarhassa auringon laskettua ötökkämyrkkypullo kädessäsi ja tunnet olevasi kuin suoraan Agatha Christien dekkarista. Kirjan kirjoittaja Johanna Vireaho on kuitenkin aivan samaa mieltä kuin minäkin olin kirjoittaessani omasta puutarhastani juttua Viherpihaan: Vain taivas on kattona kun suunnitellaan unelmien puutarhaa!


Olen nauttinut Onnellista puutarhuria nyt pienin siemauksin viikkojen varrella ja ihaillut niin Johannan tekstiä kuin Sari Tammikarin innovatiivisia kuvia. Onnellisessa puutarhassa vanha rautasänky voi olla omenapuun alla ja se on pedattu ihan iltapäivänokosia varten ja saa siinä olla koko yönkin. Prinsessaharso pitää ötökät loitolla ja autuus on täydellinen, jos saa vaikka vokoteltua sinne kumppanin…


Kirjan aloituksen jälkeen on ryhdikäs jaottelu, jossa omaa puutarhaa pitää katsoa sillä silmällä, millaiset muodot puutarhalla on, mikä tyyli ja teema miellyttävät. Hyvin selkeä jako on tämä: muodollinen, epäsymmetrinen ja vapaamuotoinen. Muodollinen puutarha sisältää tiettyä klassisuutta, jossa leikatut pensaat ja pensasaidat rytmittävät tilaa Suunnittelun lähtökohta on tällöin neliö tai suorakaide. Puutarhan ilme on kurinalainen ja huoliteltu. Epäsymmetrinen tyyli tuli puutarhakulttuuriin modernin arkkitehtuurin myötä. Erona muodolliseen tyyliin on se, että kun muodollisessa tyylissä elementit peilautuvat tasavahvoina ja yhtä suurina, epäsymmetrisessä tyylissä muodot ja elementtien koot leikittelevät toistensa kanssa, jolloin hyvinkin neliömäiset rajatut, hallitut tilat saavat vastapainokseen pyöreyttä ja tiettyä graafisuutta, mistä minulle tuli mieleen kirja Bambut ja koristeheinät, jossa suuret elefanttiheinät ja muut erikoisuudet toivat tasamaan puutarhoihin tiettyä hallittua, mutta kuitenkin tuulessa tanssivaa rytmiä. Vapaamuotoinen puutarha on runsas tai vähäeleinen. Se voi olla romanttinen, japanilaishenkinen, metsäpuutarha tai samanlainen kuin minun puutarhani eli hyvin monikerroksinen ja maaperän muotoja korostava. Tähän ryhmään kuuluvat myös cottage garden –puutarhat. Televisiohaastattelussa ilmaisin tämän puutarhan näin: Puutarhamme on luonnonmukainen, mutta ei missään tapauksessa luonnonvarainen, sillä tunteja tulee, mutta minkä puutarha ottaa, sen se antaa monin kerroin takaisin.


Puutarhateemat ovat ääretön taivas, sillä niitä on kartano-, kivikko-, merellinen- ja cottage garden –henkisistä aina ruusu- ja vesipuutarhoihin ja kaikkea siltä väliltä. Ei kannata myöskään unohtaa välimerellistä puutarhaa ja lehtopuutarha voi jollekin olla se kaikkein omin.


Valittuasi oman teemasi lähdet toteuttamaan sitä tämän kirjan avulla, jossa pidän kaikesta aina asemointia myöten. Tämän kirjan rytmi on kuin parhaasta puutarhasta: Kuvat asemoituvat tekstiin sitä tukien, jutuilla on selvä, eri fontilla ja värillä painettu ingressinsä ja sen lisäksi jokaiseen aihealueeseen on sinne aseteltu somia tietoiskuja, joiden väripohja vaihtelee eri pastellisävyin. Tietoiskut ovat lyhyitä, mutta äärettömän tyhjentäviä ollen vaikka Istutusetäisyydet, Vesialtaan huolto, Haaveissa kasvihuone? tai tietoisku köynnöksistä: Yksivuotisia köynnöksiä, Näyttävälehtisiä ja/tai kukkivia monivuotisia köynnöksiä, ja Monivuotisia köynnöksiä herkutteluun. Siis olen sitä mieltä, että joku grafiikan yhdistys saisi huomioida Onnellisen puutarhurin vuoden parhaana teoksena! Tällaista kirjaa on ilo lukea ja tulee onnelliseksi vaikka ei puutarhaa omistaisikaan.

 Yllä upea köynnöshortensia, josta voitte lukea lisää täällä, jonne nyt löysin myös sen kadoksissa olleen ja lukijan minulle lähettämän kuvan. Tämä kasvi henkii paremmin kuin mikään sitä, mikä on Johannan idea Onnellisessa puutarhurissa: Puutarhasta pitää nauttia, siihen pitää löytyä paljon iloa ja sen tie olkoon slow gardening. Puutarha tarvitsee aikaa kehittyä ja kasvaa. Muistaisin, että vasta viiden vuoden päästä istutuksesta monet pensaat, puut ja perennat antavat ulos sitä muotoa, jota puutarhan omistaja on työllään hakenut. Niinpä kannattaa ottaa rauhassa ja muistaa nautinto!


Nautinnosta onkin hyvä heittää hieman sitä rassaavaan aiheeseen eli rikkaruohoihin. Puutarha vierastaa tyhjää tilaa. Tyhjä tila täyttyy väistämättä. Ja tämän viikon Hesarista saimme lukea sivun juttua mm. voikukista ja vuohenputkista. Jos vuohenputki pääsee siementämään, niin jokainen niistä tuottaa 3 000 uutta vuohenputkea! Kannattaa siis harrastaa höytyliikuntaa ja myös suunnitella uusia, tiheitä istutuksia tyhjän tilan koristeluksi. Antakaa akileijojen, malvojen, sormustinkukkien, peurankellojen ja lemmikkien levitä miten ne haluavat. Ja etenkin lemmikki on kuten Johannakin toteaa, mainio kumppani vaikkapa kukkiville tulppaaneille. Sama hurma tulee valkoisista narsisseista ja lemmikeistä.

Onnellisessa puutarhurissa on myös muutamia erikoisuuksia, jotka harrastajat ehkä tuntevat, ehkä eivät. Yksi on säleikössä kasvatettavat hedelmäpuut. Sitten on lumoavaa tietopakettia pergoloista ja köynnöskaarista. Seuraavaksi tulee se keino, millä minäkin vihdoinkin saisin tulppaaneja puutarhaani ilman, että myyrät niillä herkuttelevat. Kuka on ikinä kuullut, että sipulikukat voi istuttaa maahan metallikorissa! Sen voi tehdä itse ja pitää vain huomata, että verkon silmäkoko on riittävän pieni. Muistakaa myös, sillä tästä on moni valittanut, istuttaa suurilehtiset sipulikukat niin, että kun niiden lehdet loppukeväästä/alkusuvesta kuivuvat rauhassa ja rumina, niin niiden kasvukumppaneina on jotain isolehtistä perennaa, joka peittää tämän tuleville kevätkukinnoille välttämättömän ajan. Jos hermo kestää, kuivuvat lehdet voi myös letittää.


Kirjassa otetaan käsittelyyn myös Puutarhan valaistus, Aistien puutarha ja Vesi on elämän ehto. Tämä vesiaihe on se, mikä on minun Iso Unelmani, sillä meidän lehtomme uoma kuivuu jo toukokuulla ellei sada paljon ja se uusi kaivo nyt ei ikinä ole sama kuin vesiputous…


Kirjasta kuuluu iso kiitos graafikko Sanna Sorsalle, joka vastaa kirjan graafisesta suunnittelusta sekä taitosta. Sanna, mitään vastaavaa en ole ikinä nähnyt♥


Mukana on ollut myös Cambridgen Clare Collegen pääpuutarhuri Stephen Elstubb ja hänen puutarhatiiminsä sekä kustannustoimittaja Vuokko Hosia.

Onnellinen puutarhuri menee nyt haaveksimaan puutarhaansa kera ison kahvimukin. Aivan jo kuulen vesiputouksen kohisevan ja näen sirojen kulleroiden peilaavan itseään lammessa, johon vesi laskeutuu kostutettuaan matkan varrella sinisiä ja keltaisia iiriksä...