VINTAGEN VIEMÄÄ - 50 SISUSTUSPROJEKTIA PAROLAN ASEMALTA

Miten voikaan hyödyntää tyhjiä alumiinitölkkejä? Onko tämä ruma muovituoli jotenkin pelastettavissa, vai onko kyseessä aivan menetetty tapaus? Mitä ihmettä niistä varastossa lojuvista, rikkinäisistä mummolan räsymatoista voisi tehdä?

Rakennellen, tuunaten ja kierrättäen voi jokainen luoda persoonallista sisustusta; kodin voi muuttaa ainutlaatuiseksi ja vintage-henkiseksi samalla kertaa. Unohtamatta myöskään sitä valtavan palkitsevaa tunnetta, kun tietää tehneensä jotakin ihan itse.

Näin aloittaa Katja Rinkinen kirjansa Vintagen viemää – 50 sisustusprojektia Parolan asemalta (WSOY 2011). En pidä itseäni ollenkaan askartelutyyppisenä henkilönä, mutta Ajan patinaa  muutti kaiken. Nyt lukiessani Parolan asemasta kodin itselleen tehneen Katjan kirjaa, tunnen saman askartelijan ja hyvin salatun hamsterin heräävän sisälläni. Miten lumoavaa ja järkevää onkaan käyttää kaikki hyödyksi! Siinä tulee kierrätystä, mutta kaikkein suurin huippu on, että kenelläkään muulla ei ole samanlaista.

Ensi kosketus kirjaan on syvä tyydytys hyvästä kansikuvasta, jossa on vanhennettu senkki ja hyvin huonekalun henkeen sopivat taulut lienevät koulun vanhoja kasvioppituntien oppimateriaalia. Siis tämänkin kuvan voi toteuttaa jo antiikin ajoista tunnetulla munatemperamaalitekniikalla.

Toinen tunne on ilo kirjan erinomaisen selkeistä ohjeista ja myös valmiin lopputuloksen houkuttavista kuvista, jotka ovat Katja Rinkisen ja Tarmo Korhosen ottamat. Kävin kaikki ohjeet läpi ja alkoi todella hymyilyttää kohdassa Taulupöydät, sillä mitä olen kirjabloggaajilta kuullut niin yhdellä sun toisella yöpöytä ei riitä mihinkään, sen viereinen tuoli valuu kirjoja, vihkoja, katalogeja etc. ja outo kasa kasvaa sängyn vieressä…Siis ihan oikeesti, nyt kun Päämies on vapauttanut minut imuroinnista, niin saan kuulla tuosta kasasta joka kerta, kun meillä on imurointipäivä. Minä en voi sille mitään, että kaikki ne tärkeät lehdet vain odottavat sopivaa hetkeä ja tietyt artikkelit on aivan pakko säästää ja…Taululupöydät voisi olla onnellinen ratkaisu monen bloggaajan ja kenen tahansa elämään.

Kirjan ehkä hurmaavin kuva liittyy minulla jälleen valaisimeen, mutta en nyt laita siitä kuvaa, vaan kerron, että unelmavalaisin, Garland-valo, syntyy alumiinitölkeistä, ohuesta rautalangasta, spraymaalista ja valaisimen sähköosista. Toinen hurmaava ja uniikki valoratkaisu on teekuppiyövalo, jolloin heti muistin äitini hurmaavat, ruusukuvioiset ja isot teekupit…Meillähän on ’vain’ muumia ja KoKoa. Äidin kupit olisivat tähän aivan omiaan. Huomaamme kuitenkin hallitsemattoman kaaoksen ahtaassa tuulikaapissamme, kun kompastumme kenkävuoriin ja päätämme tehdä asialle jotain. Saamme muutamalla eurolla koulun huutokaupasta puisen hyllyn, jonka tuunaamme tapetin, puulistan ja decoupage-lakan avulla tällaiseksi:

Kirjan tekijä, lasimuotoilija Katja Rinkinen elää kuten opettaa. Hän osti miehensä Tarmo Korhosen kanssa Parolan aseman, jota he ovat pieteetillä ja alkuperäisin materiaalein entisöineet ajan henkeen sopivaksi kodiksi. Vintagen viemää on kurkistus heidän kotiinsa, jossa mitään ei heitetä pois, kaikki vanha on tuunattavissa ja miten outoa, minkä harmonian itse vanhasta tehty esine luokaan ympärilleen. Puhumattakaan siitä tunteesta, mikä syntyy kun saa itse tehtyä käsillään jotain.

Vintagen viemää jakaantuu jaksoihin, jotka ovat Säilytysratkaisut, Kotitoimisto, Huonekalujen uusi elämä, Sisustustaulut, Valaisimet, Kodin koristukset sekä Pehmeät materiaalit. Tästä teoksesta voi saada valmiin sisustusratkaisun vaikka makuuhuoneeseen. Nyt on kuitenkin jo melkein suvi ja asetumme ystävien kanssa nauttimaan hyvästä ruoasta puutarhaan omatekemämme Unelmien puutarhapöydän ääreen, jonka kyhäsimme tuosta vain kaikesta siitä, mitä löysimme ulkovarastostamme.

Malja suvelle: Villiinny vintagesta, riehaannu retrosta!