Menkää tänne, niin näette näitä lisää ja missä ne kasvavat. Saatte myös päivän naurun, kun huomaatte, mikä siellä juoksee salkoruusujen lomassa pakoon;-) Vien Ässän kiinnostavan blogin palkkiini heti kun ehdin palkkien kuvia järjestelemään. Edes hiukan jotain ryhmittelyä saisi olla.
En kehtaa alkaa taas luetella kiireitäni, mutta tänään on jälleen Suuri Istutuspäivä...
Love
Leena
Thanks, Leena! ;-)
VastaaPoistaSalkoruusu on siis suloinen.
VastaaPoistaJoillakin se on tienvarsikasvi. Joillain suurin aarre, jota hellitään aina siemenestä alkaen - niinkuin meilläkin.
Istutusvimmaa päivääsi!
S., you're welcome!
VastaaPoistaIrene, nyt tulen sulla käymään, ehkä sielläkin on salkoruusua.
VastaaPoistaNiinhän asia on mm. unikon suhteen. Minä viljelen puutarhassa samaa unikkoa, jota ensi kerran näin junamatkalla ratapenkoilla Saksassa eli Papver Orientale. Se on niitä harvoja tummanpunaisia kukkia, joita puutarhassani on.
Salkoruusut ovatkin kauniita kukkuia.
VastaaPoistaPitääpä käydä tuolla katsomassa, mitä ihanuuksia sieltä löytyy..:)
Superkauniita valkoisia salkoruusuja ja villisikahan siellä oli.
VastaaPoistaOnneksi unikot, salkoruusut ja monet muutkin menestyvät istutettuina. Onneksi.
Istutusvimma jatkuu, mitähän tänään?
Salkoruusu on makee! mäkin taidan joskus istutella näitä :)
VastaaPoistaIrmastiina: Ihanuuksia ja hauskaa!
VastaaPoistaMarjatta, nyt sinä paljastit;-)
Minulla on semmoista aluetta, josta Päämies PAKOTTI hävittämään rentun ruusun, vaikka se on kauniin pinkki ja ilmainen ja helppo. Siihen taidan laittaa salkoruusua. Jos hän alkaa vainota lupiinia, sanon jotain kohtalokasta...
Tänään on viime vuonna istutetun serbian kuusen siirto syystä, jonka selittäminen veisi tunnin. Sen tilalle tuleekin nyt ihan tavallinen pihasyreeni. joita olnekin tänä vuonna istuttanut monta. Aiemmin istutin vain Holger Isabellaa eli valkoista, isoa puistosyreeniä.
Ja tänään on sitten vihdoinkin aika nostaa ylös osa kukkapenkistä, joka on ollut koskematta yli 30 vuotta. Siitä lähtee sininen iiris puistoon, jonnekin kaivon ympärille ja tilalle tulee valkoista särkynyttä sydäntä...Taimet ja mullat saapuvat Päämiehen mukana. Sataa tai paistaa, me istutamme.
Kaunis!
VastaaPoistaMinäkin pidän valkoisista kukista, tai no sanotaanko, että kaikki muut värit käy paitsi keltainen.
Johtuiskohan voikukista, jotka ovat vallanneet pihani ;)
Akissfromthepast, sinulla varmaan onnistuu tämäkin kukka, kuten se sisäkukka soilikki. Minä nauran, kun katson omaani ja vertaan sun soilikkiin;-)
VastaaPoistaRiikka, minäkään en innostu keltaisista, vaikka minulla kulkee juhannusken jälkeen yli kallion 'keltainen polku'. Isolla kalliolla on syvänne, jossa maata. Sen läpi kulkee laattapolku ja toisella puolella on keltakurjenmiekkaoja, sillä paikka on tosi märkä ja sitten toisella puolella päivänliljoja sekä kulleroita. Myöhemmin kuunliljat alkavat kukkia siinä. Oli pakko vlaita kasveja, jotka siinä pärjäävät.Esim. siniselle iirikselle se oli liian märkä paikka.
VastaaPoistaOlen tänään kitkenyt voikukkia PALJON. Niitä ei saa pois edes ruohonleikkuukoneella. Ne on PAKKO kitkeä. Sen lisäksi vuohenputkea. Jos se pääsee levittämään siemensä, niin yksi kukinto tuottaa niitä 3000. Tämän luin Hesarista. No, kun tästä selviää, sitten perénnat ovatkin jo niin suuria, että päihittävät rikkakasvit.
Kaikki valkoiset tai vaaleat kukat näyttävät hurmavilta, kun ilta hämärtää. Sehän tosin kohta ei hämärry ollenkaan, mutta heinkuun puoelsta välistä taas. Myös hortensiat ovat heinäkuun illassa kuin lamppuja...
Valkoiset ja pinkit kukat, voih! Ja on sitä jotain tietyissä sinisen ja lilan sävyisissäkin.
VastaaPoistaUpea ilmetys, tuo salkoruusu!
Todella kaunis valkoinen salkoruusu, ja tosiaan tien varsilla kasvaa siellä. (Kävin kurkkaamassa) Voi voikukkia, niiden kanssa riittää puuhaa täälläkin. Joku neuvoi että kiehuvaa vettä niskaan. En oikein usko että auttaa pidemmän päälle.
VastaaPoistaSusa, niinpä juuri...satujen puutarhaa.
VastaaPoista(Oletkos huomanut kiinnostavan keskustelun blogissa Meijerielämää...)
Minttuli, miten voi kaata kiehuvaa vettä, kun voikukat lymyävät juuri visusti kiinni jossain rakastamassani kukassa. Tänään olen niitä varovasti koukkinut lehtosinilatvan, akileijojen ja unikkojen syliotteesta. Sitten pukeuduin haarniskaan ja siivosin tunnin ison mustialan ruusun juurakkoa voikukista. Ja jos periksi antaa, se on sama kuin 'hyvästi kaunis suvipuutarha'. Minä en anna ikinä periksi! Savotta jatkuu huomenna.
VastaaPoistaÄitini on joskus käyttänyt jotain täsmämyrkkyä, mutta en minä niitä uskalla, kun oma ja tyttären koiruus...
Unelmoidaan juhannuksesta, jolloin tämä rupeama on ohitse ja saamme alkaa todella nauttia puutarhasta. Minä kyllä kestän kuunnella kun heinä tms . kasvaa,s illä isot perennat pärjäävät kyllä.
Kuvittele: Valkoiset särkyneet sydämet ovat jo tulossa...ja ihan vain kukkapenkkiin. Ei sydänsurun paikkaan, sillä edelleen 'me kolme'. Lue rivien välit.
♥
Viela, valkoisia särkyneitä sydämiä, oih ne on varmaan tosi ihania.
VastaaPoistaNiin tuosta kiehuvasta vedestä vielä, ymmärsin sen ohjeen että nurmikolle ja kiveyksien väliin sitä pitäisi kokeilla..
Minttuli, no joo, sinne kivien ja laattojen rakosiin sitä varmaan voisikin. Olen nyt vain ottanut tämän melkein jo kuntoilu-urakasta ja huomenna jatkuu.
VastaaPoistaNostin äsken vanhasta kukkapenkistä, joka kaartuu kauniisti, päät tyhjiksi eli ne iirikset saavat siitä kohtaa nyt siirtyä lehtoon ja tilalle laitoin paljon multaa ja ne ihanuudet. Tosin piti laittaa semmoista vihreää matalaa suojusta ympärille, sillä Merin Dina saapuu ensi viikolla...;-)
Nyt lähden vielä siivomaan jälkiäni ja kun R. saapuu, hän lupasi istuttaa ne isot, mutta jzetut pehkot ja minun ei tarvitse kuin näyttää paikat.
Ja taidan nyt napata saunan päälle. Olen huhkinut puskissa ja nyt on kuulemma oikein punkkisuvi. Yksi tuttuni kävi jo asiasta lääkärillä. Olga on aloittamassa siilivahtiaan...
Minttuli, etanat hävisivät, kun sain siilit takaisin pihalle. Annan kahteen kuppiin semmoista pikkukoiranpapanaa, kanaa ja vihannesta, jota Dinakin syö. Myös Olgasta on tullut 'vaavi', sillä hänkin haluaa sitä ja usein vielä vähän rasvatonta raejuustoa joukkoon. Kullanmurunen hän on!
Mukavaa iltaa ja viikon jatkoa!
Salkoruusu on minunkin suosikki, samoin Särkynyt sydän, vaikka siitä tykkään kyllä valkoista vielä enemmän siitä vanhanaikaisesta vaaleanpunaisesta.
VastaaPoistaJuuri eilen istuttelin kolmea erilaista salkoruusua, tänä keväänä siemenistä kasvatettuja. Pussien päällä luvattiin, että voisivat kukkia jo tänä kesänä, voi kun se pitäiskin paikkansa!
Erja, minulle tämä on villi ihastus, jota ei vielä ole puutarhassani.
VastaaPoistaMuistan aina mammani pihassa ison vaaleanpunaisen särkyneen sydämen. Pidän vaaleanpunaisesta, mutta nyt päädyin valkoiseen, sillä kaikkein eniten pidän valkoisista kukista. Tämä värivalinta tarkoittaa juuri tämänkukan kohdalla myös erästä asiaa elämäni tulevaisuudessa.
Nopeita ovat, jos jo tänä kesänä kukkivat! Minä sain valkoisen varjoliljan siemeniä ja istutin niitä viime suvena. Luin jostain, että itävät noin VIIDESSÄ vuodessa;-)
kaunis kukka
VastaaPoistaAikatherine, eikö vain. Kiitos psta!
VastaaPoista