sunnuntai 22. toukokuuta 2011

SALKORUUSUJEN LUMOA, LEHDISTÖTIEDOTUSTA JA KAIVONPUMPPU

On se ihan hemmettiä, että en voi pysyä pois linjoilta edes sunnuntaina! No, en pysty - vielä. Toivossa on kaikkien hyvä elää. Sydämeni täyttyessä, on ihan pakko päästä teille heti kertomaan...kaikki.

Ensinnäkin katsokaa kuvaa, joka on Ässältä. Se on salkoruusu ja voitte häntä klikkaamalla käydä katsomassa, miten vaatimaton tämä himoittu kasvi voi olla. Ei mitään kasteluita tms.

Kirjastokuvakseni vaihdoin tuon turkoosin ihan vuoden ajan takia, sillä minä rrrrrrakastan sitä valokuvaaja Ilpo Kuparisen kirjastokuvaa, mutta se on sopivampi ehkä syksyyn. Kaipaan nyt turrrrrrkoosia, joka on salainen sieluvärini

Lehdistökatsaus

Kirjoitin teille jokin aika sitten jutun Eräs ajatus ja pitkää viikonloppua, jossa toin esille, miten puolue, jota noin 20 prosenttia Suomen kansasta äänesti viime vaaleissa haluaa koulusurmien ja perheväkivallan surullisessa maassa kaikille aseet käteen. Kyseessä oli Pekka Ervastin juttu Aivan tavallinen persu Suomen Kuvalehdessä 13.5. Etsikää tuo lehti käsiinne, siinä oli muutakin...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa mielipidesivulla Brett Young kirjoittaa Suunnuntaidebatissa otsikolla Suomi tarvitsee nyt rasismin vastaista johtajuutta, omasta järkytyksestään vaalitulokseen. Jutussa tulee jälleen esille eräs perussuomalainen mies, juuri hän, joka haluaa sisäministerikis saadakseen Suomeen vapaan saatavuuden aseisiin. Nyt hän vertaa islamilaisia pedofiileihin. Olen viimeaikoina nähnyt unia, joissa pottapäät marssivat kaduilla, raudoitettujen korkojen iskiessä kipinää kaduista...

Hesarisa on täänän myös Satu Koskimiehen arvostelu Aila Meriluodon uusimmasta runokirjasta Tämä täyteys, tämä paino. Leena Lumista se löytyy täältä Satu Koskimiehen loistava kirja Katri Valasta ja Elina Vaarasta eli Hurmion tyttäret kannattaa kaikkien lukea.

Suomen Kuvalehdessä 20.5. puolestaan on Kustaa Hulkon juttu 14 euroa päivässä, jossa ansiokkaassa artikkelissa tuodaan esille suomalainen köyhyys. Kipittäkä nyt ostamaan lehti ellei teille sitä tule, sillä juttu on todella hyvä ja raapaisee syvältä.

Kaivonpumppu

Meidän kaivonpumppu istuu nyt autossa matkalla Seinäjoelta meitä kohti. Se tuodaan iltapäivällä. Viime viikolla ryntäsimme innoissamme sitä ostamaan keskisuomalaisesta liikkeestä, mutta ehdimme sinne vasta jälkeen puolen päivän ja siellä EI otettu vastaan puhelinvarauksia. Kun pääsimme perille, pumput olivat jo loppu, tilauksia EI otettu vastaan, eikä myöskään kerrottu tuleeko niitä lisää. Me emme enää rasita mainittua liikettä käynneillämme.

Sitten Päämies löysi lehdestä ilmoituksen, jossa pohjanmaalainen liike mainosti aivan samaa kaivonpumppua. Miten sattuikaan, että eräs tuttumme on juuri Seinäjoella. Päämies teki puhelinvarauksen, joka otettiin ystävällisesti vastaan ja eilen ystävällinen tuttavamme ilmoitti meille, että pumppu on jo autossa. Siis Pohjanmaalla ei tavara lopu kesken, eikä kyllä usein myöskään Satakunnassa. Tähän keskisuomalaiseen epäkauppaamiseen minun on ollut vaikeinta tottua etenkin kun isäni oli kauppias ja käänsi maat ja taivaat nurin, että asiakas sai haluamansa.

Nyt saamme päätökseen tarinan suvelta 2009, jossa 'man slave' pyöritti niitä kaivon renkaita.

Loppu hyvin kaikki hyvin!

Otan nyt lisää kahvia ja jatkan Hesarin lukemista...

♥♥♥
PS. Stadin hurmaavat pöllöt ovat nyt saaneet nimet: He ovat Stara, Kundi ja Friidu!

PPS. Terveisiä mm. Tuijalle...kävin kuitenkin eilen noutamassa muutaman keijunmekon...

PPPS. Rakkauden aikakirja sytytti minut liekkeihin, jotka eivät ole vieläkään sammuneet. Katsokaa, ketkä muut ovat joko liekehtineet tai sitten eivät, tästä kirjasta. Nyt Allukin, joka voitti kirjan edellisessä arvonnassaan, on pystynyt jo poloisolla ranteillaan kannattelemaan tätä kirjajärkälettä ja hän kertoo kirjasta kiinnostavasti, mutta niin Allumaisesti... Koska julkaisen hänen mielipiteensä tähän kirjaan, huomaatte, miten suvaisevainen olen, kunhan kukaan ei sano mitään poikkipuolista Ian McEwaniin;-) Allu tosin nautti kirjassa samasta kuin minäkin eli siitä, että kertojaääni annettiin niin erilaisille henkilöille. Mutta katsokaa mitä hän oli mieltä ihanasta Ellasta, joka kirjoitti sydämensä palon viestinä laatimiinsa aterioihin...

24 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirjoitus, niin paljon oikeaa asiaa. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
  2. Oi, miten kauniit salkoruusut. Linkin takana oli niitä lisää ja paljon.

    Samoja juttuja olen pähkäillyt lukiessani Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä. Köyhyysjuttu tuntui pahalta lukea. Joidenkin elämä on yhtä sinnittelyä.

    Kai sitten pian näämme kuvia uudesta pumpusta. Onneksi ovat pohjanmaalaiset.

    Hyvää sunnuntaita! Nyt lähden "keittämään" kahvia ja siirryn ulos nauttimaan lämmöstä.

    VastaaPoista
  3. Mummeli, ole hyvä vain ja mukavaa sunnuntain jatkoa.

    Marjatta, siellä on Ässällä todelakin monta kaunista ihmettä.

    Köyhyysjuttu oli VAIKUTTAVA.

    Otaksun kuvaavani, vaikka kaivon kanesta ei tullut mieleistäni värisävyltään.

    Kiitos samoin! Me puutarhaudumme ja grillaamme lohta ja sitten taitaakin jo saapua pumppu.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli niin hyvin kirjoitettu, että käytän tuota facebook-painiketta tässä kohtaa ja suosittelen kavereillenikin!

    VastaaPoista
  5. Marke, kiitos! Kiva, että kolahti ja linkittämllä löytyy asiasta enemmän.

    Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
  6. Salkoruusut ovat tosi kauniita!

    Hienosti kirjoitettu postaus..:D

    Mukavaa sunnuntai-iltapäivää!

    VastaaPoista
  7. Irmastiina, ne ovat!

    Kiitos.

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  8. Salkoruusut ovat ihania, en ole kokeilut niiden kasvatusta vielä. Ihaillut vain naapurin pihassa.
    Luin myös tuon Hesarin jutun, jonka, aivan oikein nostit esiin. Saas nähdä mitä tuleman pitää..Huolestuttaa kyllä rasismin nousu ja ahdasmielisyys.
    Mutta kevätkesä on hienoa aikaa politiikan kiemuroista huolimatta.

    VastaaPoista
  9. Kiitos lehtiartikkelivinkeistä!
    Aurinkoista sunnuntaita, Leena :)

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka oli kiva istahtaa koneelle ja lukea tämä postaus ♥

    -ja nuo pöllöt oli kyllä veijarit, jotka sai hymyt huulille ☺☺☺

    Mukavaa sunnuntai-iltaa, Leena♥

    VastaaPoista
  11. Hyvä Leena, reipas tyttö, olisit sitten syksymmällä kuitenkin minuan kuvia katsoessasi katut, ellet olisi ostanut keijunmekkoa.HIh.Hih..
    Nuo salkoruusut on aivan ihania, minulla on ollut niitä aikaisemmin ja itseasiassa ajattelin tänäkinvuonna laittaa niitä pionipenkin taustalle. Se kun kukkii pitkää ja melko myöhään.
    Leena, tuon ekan kollaasin eka kuva on siitä ihanasta kirjasta.:)

    VastaaPoista
  12. Tuo salkoruusu on tosiaankin nätti,harmi ettei sitä omilla kulmillani kasva...
    Tuot esille tärkeän asian,en voi ymmärtää että on poliitikkoja,jotka haluavat höllentää aselakia! Nuo Helsinkgin pöllöt ovat suloisia!

    VastaaPoista
  13. Minttuli, aika ei ole hyvä nostaa esiin polittiikka, enkä sitä muutenkaan kovasti tee, mutta keväällä ovat rautakorot marssineet historian vuosina siellä sun täällä ja historialla on ikävä tapa toistaa itseään.

    Salkoruusuja ihailen lehdissä ja muiden pihoilla, mutta olen aloittanut ison malvakauden eli malvat ovat yksi keinoni kadottaa nurmikkoa. Salkoruusut kuuluvat malvakasveihin!

    Pienen mökin emäntä, ole hyvä vain: Minne sitä koira karvoistaan pääsee;-)

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  14. Pepi, kiva, että sain viihdyttää sinua;-)

    Pöllöissä on jotain hauskaa...

    Kiitos samoin!

    Tuija, ai se kuva oli SIITÄ! No, ostin kaksi ja hävitin ne tylsät ruusupavut siitä uudesta ja upeasta rautaisesta kehikosta. Nyt jo illalla nautin kukkia katsellessa.

    Salkoruusuja ihailen vain muilla, mutta minulla on jokasortin malvaa ja salkoruusu kuuluu malvakasveihin. Minulla on siis myös harmaamalvikkia, joka muistuttaa vähän tuota Ässän kukkaa.

    Jael, NÄMÄ eivät ole niitä´, joiden kuva oli tänään Hesarissa. Niistä on ollut lehdessä toinen toistaan hurmaavimpia kuvia.

    Ei ole mitään niin typerää kuin antaa suomalaiselle ase käteen, ellei ole kyseessä sotatila.

    VastaaPoista
  15. Taasen niin ihanaa teksitä. On se vaan hyvä ettet malta pysyä poissa :) ja nuo salkoruusut ovat todella kauniita, sellaisia ei ole minulla ollutkaan :)

    VastaaPoista
  16. Sarppu, siellä on nytkin niin ihana ilta ja minä istun taas tässä...

    Ei mullakaan salkoruusuja, mutta harmaamalvikit ovat vähän samanlaisia: pinkki kukinto, korkeita ja tanakoita. Molemmat kuuluvat malvoihin.

    VastaaPoista
  17. Ihania kuvia, mutta oi joi noi pienet pöllöt...kops!

    Poikkea Leena Runotalon Hiekkakäytävä Terapiassa...vaikka ei siellä kyllä oo turkoosia - ehkä pitäisi yrittää sinivaleunikkoa, jos uskaltaisin sittenkin...

    VastaaPoista
  18. Sari, ne ovat niin söpöjä...

    Siis hiekkakäytää ja aarrekartaa...mulleko;-) Minä elän sun kuvista!

    Tuon valeunikon olemme kuvanneet ystävän mökillä. Se on kuulemma aika kranttu kukka.

    VastaaPoista
  19. Hienoja salkoruusuja. Yritin kerran kasvattaa, mutta ei siitä mitään tullut. Muistaakseni kukkivat vasta toisena kesänä.
    Kovaa on politiikka tänä päivänä.
    Hyvä että otit asian esille. Hyvä kirjoitus.
    Olipas stadilaiset nimet pöllöillä♥

    Mukavaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  20. Hanne, ja nämä kukkivat Israelissa villinä. Minä en ole edes yrittänyt...ritarinkannuksissa oli jo tarpeeksi haastetta.

    Vaaleista: He eivät tiedä, mitä he tekivät.

    Ne ovat stadipöllöjä;-)

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  21. Onpa kiva kuulla, että löysit kaivonpumpun : )
    Minä toivon löytäväni vanhaa monivuotista salkoruusua. Sellaista kuulemma on ollut olemassa, tosin harvalla vanhan pihan omistajalla. Niillä kukka on yksinkertainen...

    VastaaPoista
  22. En ole lukenut tuota kirjaa, mutta sydämeni palon minäkin laitan kokkauksiini, ;-)

    VastaaPoista
  23. Sari, no jo oli aikakin löytää se pumppu...

    Tämä kuvassa oleva on siis villinä kasvavaa ja saattaa olla, että sitä kukkii pihallani kahden vuoden päästä. Saattaa.

    (Sain viime vuonna valkoisen varjoliljan siemenia ja jossain luki, että ne itävät VIISI vuotta. Mun pää ei kestä moista! Onko tottakaan?)

    VastaaPoista
  24. Unelma, olen aina pitänyt kirjoista, joissa viestitään ruoalla. Salakirjoitusta kulinaarisesti!

    On pöajon hurmaavampaa tehdä ruokaa, jossa on mukana intohimo kuin tehdä jotain tylsää, mistä ei syty.

    VastaaPoista