Sitä haluaa välillä mennä rauhoittumaan mummojen ja mammojen luokse, pois tästä hektisestä kirjabloggaajan elämästä. Rauhoittuminen ei aina ole ihan varma juttu, onneksi usein on. Jo eilen törmäsin Unelmalla oheiseen ihanaan puutarhamummokuvaan, joka on poimittu netistä ja on Tasha Tudorin sivuilta. Heti nähtyäni kuvan, näin loppuelämäni filminä. Puutarhuriystäväni on sanonut, että puutarhaa todella harrastavat mummot ja mammat ja miksei papatkin, ovat ihan toista maata kuin muut ikäihmiset. He ovat terveempiä, kiinnostuneita ja innostuneita monesta ja usein vielä ulkoilman raikkaita ja tuoksuvat kukilta! Ja ehkä he maistuvat hunajalta...
Kun näkee elämänsä filminauhana, tulee mieleen omat isovanhemmat ja kun heitä ei enää ole, kääntyy Aili-mummon puoleen. Täältä löytyykin mummo, joka on kirjailija, runoilija, talonemäntä ja myös taiteen ystävä. Erityisesti hänelle taitaa olla mieleen Leo Karppasen taide, sillä tämä Leon työ hänellä oli nyt blogissaan. Siinä Eeva ottaa kiellettyä hedelmää ja Aatami tietysti mieluusti avustaa...
Unelma ja Aili ovat aivan ihania ja toisen heistä olen tavannutkin♥
Juu...olen ihan hirveästi rauhoittunut...;-) Ellei huomenna tule kevään viimeistä puutarhakirjaa, syytän eksymistäni levottomiin blogeihin ja sinne sun tänne. Toisaalta eksyminen tekee välillä hyvää. Se rikkoo rutiineja ja voi vaikka kääntää vuorovesiä ja lokit alkaa lentää parittain...
Vanha nainen hunningolla
Voi mahoton siun kanssas,Leena;))
VastaaPoistaMummot on mitä ne on, van on meiläkkii ollu joskus ELÄMÄ<3
Kiitos linkityksestä, Leena, ja oikein aurinkoista ja uppeeta kessee<3
Eksyminen tekee välillä hyvää, totta ;)
VastaaPoistaMinä haluan olla vanhana, jos sinne asti saan elää, puutarhamummo, kera kirjojen ja läheisten tietenkin.
Hei se Slaughterin uusin, katso Tammen sivuilta, siellä kyllä lukee kesäkuu??
Aili, mie oon tullu siihe tuloksee, et sul o tuo mummotelu vähäse niinku peitenim;-) Mie e sua mittää rauhaa ko sul tule. Sul o nii värikäst elämöö.
VastaaPoistaSulost suvee siul myös!
♥
PS. Mie myönnä, mie myönnä: oon mahoton!
VastaaPoistaEksyminen: Yes!
VastaaPoistaMinulla sama unelma...
No, kun en muistanut kustantajaa ja sitten sotkin vielä Gerritseniin, jolta tulee uutuus muistaakseni syksyllä.
Piätisi olla oikein laki, että joka kesäkuu ilmestyy vähintäin yksi näistä huippudekkaristien kirjoista.
Kiitos, teidän jo, mitä odottaa;-)
Onkin luksusta, kun ensin ilmestyy kesällä tuo ja sitten syksyllä sekä Gerritseniltä että Cornwellilta!!
VastaaPoistaSusa, löysin Cornwellin ja Gerritsenin, mutta Tammen katalogissa ei ole Slaughteria. Täytyy meilata sinne nyt...
VastaaPoistaVoi, Leena, minkäs teit! ;) Nostit esiin mummojen mummon, Tasha Tudorin, jonka puutarha ja elämä ovat omassa maassaan käsite. Itse löysin Tashan puutarhakirjan/kirjat muutama vuosi sitten penkoessani Amazonin valikoimista Cottage Garden kirjoja. Ihana, ihana Tudorin maailma!!!
VastaaPoistaMirka, tämä on kyllä nyt ihan Unelman ansiota.
VastaaPoistaMinunkin pitää nyt alkaa perehtyä Tudorin maailmaan,että minusta varmasti tulisi joskus kuin kuvan viehättävä mummo!
Voi, miten soma kuva mummosta!
VastaaPoistaPitääpä pistäytyä Aili-mummon luona visiitillä:)
Irmastiina, siellä on välillä villimpää kuin minulla;-) Epäilen, että mummo-sana on joku peitenimi...kukaan ei ole vain mulle kertonut, mille asialle.
VastaaPoistaMene sinne, siellä piristyy!
Eipä ole yhtään hassumpi tuo sinun tulevaisuudenkuvasi. :-)
VastaaPoistaIhmeellisesti tuo yksi TV-ohjelma vuosia sitten asetti alitajuntaani sellaisen kuvan puutarhasta, jota olen aina kaivannut.
Sinulla on siellä jo pohjatyö tehtynä, kaikki näyttää jo satumaailmalta.
Puutarhat ja mummelit ovat hyvä yhdistelmä. :-)
Kävin katsomassa Tasha Tudorin linkin,ja minkä ihanan kuvan olitkaan sieltä löytänyt,todella kaunis.
VastaaPoistaJa Aili-mummon blogissa olen minäkin käynyt,täytyy tehdä uusi visiitti sinne.
Unelma, on minulla yksi toinekin kuva tulevaisuudesta, joka on aika villi...esitän sen joskus suvella, kun on katsojia vähempi.
VastaaPoistaJuuri tuo on osa elämäni unelmaa, ehkä monen muun myös.
Iso pohjatyö on tehtynä ja ainakin lemmikeissä piisaa.
Nimenomaan! Minulla on vain aina ollut, jo ihan lapsesta halu tehdä kasvimaata ja Burnettin Salainen puutarha oli viimeinen niitti tälle himolle.
Jael, paitsi, että Unelma sen löysi.
VastaaPoistaAililla on villiä menoa ja mun keskittyminen höiriintyi nyt pahassa paikassa;-)
Varmasti puutarhassa myllääjät on onnellisia. Itsekin palstalla kitkeneenä olen aina ollut rauhallinen tai rauhallistuva =)
VastaaPoistaHmmm.. todella herttainen puutaulu, tuollainen olis kiva omistaa =) Katsoin sitä aluksi jotenkin huolimattomasti, oli sauna mielessä ja ajattelin, että nostaapa se ladya ylälauteelle, mutta eihän se ihan niin ollutkaan. Hieno ja hauska ja fiiliksiä nostattava =)
Birgitta, mietin joskus, miten 'villi' olisinkaan ilman puutarhaa. Siinä on kuule aika rauhottnut, kun painaa fyysistä duunia monta tuntia ja sitten tietysti vielä se suunnittelun ihanuus.
VastaaPoistaSe on sitä herttaisuutta, johon olen sulle yrittänyt vähän vihjata. Jos tuossa ei nyt oltaisi niin omenan kimpussa niin sitten seinää vasten...Juu, Aililla on kyky löytää hauskaa. Järkyttää minuakin viatonta poloa kerta kerran jälkeen;-)
Voi Leena, minä en ole tajunnut, että voisin etsiä tuon Tasha-mummelin netistä. Olen nähnyt jutun viherpiha-lehdessä hänestä ja siitä on ainakin 10 vuotta aikaa ja hän on painunut mieleeni lähtemättömästi. Hän on idolini, hänen kaltaisekseen tahtoisin :)
VastaaPoistaPostauksia tulee sinulta sillä tahdilla, että moni ihana juttu meinaa mennä minulta ohi. Onneksi huomasin tämän...täytyy saada tuo kuva itselleni jonnekin...
Tulin katsomaan miksi blogistasi on tänään kulkua minun blogiini ja syy selvisikin heti kun näin I do Africa- korttini tuolla ylimmäisenä. Kiitos Leena :)
Voi, miten minä en häntä muista, vaikka minulle tuli silloin Viherpiha. Löyisn hänet nyt Unelman blogista. Niin viehättävä kuva ja mikä visio siitä tuleekaan itselle...ei ollenkaan toivotonta. Pyrkimäkäämme samaan!
VastaaPoistaOta se kuva tuosta nyt. Minä tein siitä pari kirjepaperia kotikäyttöön. Kirjoitan nyt äidillkein oikean kirjeen soittamisen sijasta. Kopiokoneella niin että ylös kuva ja alas tyhjä tila tekstille.
Ole hyvä vain! Miten sinä osaat semmoista kulkua seurata...
Piädn niistä turkooseista kuten tiedät, mutta tämä on varmaan kokonaisuutena harmonisin ja upein, minkä nyt viimeiseen postaukseeni käytin. Tuohan voisi olla vaikka juliste, josta voisi tehdä taulun...
Leena, kun ehdin niin varmaan kaivelen lehtikasat läpi ja jos vielä löydän sen jutun niin julkaisen blogissani kuvan kera, siellä oli muistaakseni aivan ihana kuva.
VastaaPoistaBlogin kävijämääriä ja liikennelähteitä voi seurata google-analytics ohjelmalla, jotainhan näkyy myös bloggerin hallintapaneelissa kohdassa tilastot.
Juuri tänään tuli radiossa siitä miten vähän kirjoitetaan enää kirjeitä siis oikeita tervehdyksiä postitse...ehkä palaamme takaisin päin, jokaisesta on varmasti ihanaa saada käsin kirjoitettu kirje tai kortti. Hyvä idea, tuo kirjepaperi.
Olen myös miettinyt julistejuttuja yms. , ehkäpä jossain vaiheessa...tykkään kans yhä enemmän tuosta Olla elossa...
Olen saanut kortit painosta, mutta turkoosien kanssa menee uusiksi, kun en ole 100% tyytyväinen, väri menee pikkuisen ylilyönniksi, joten säädän uudelleen, että tarkkuus säilyy eikä värit pala puhki. Nettikaupan kanssa jumittaa myös aikatauluissa, mutta kyllä näkyy sitten isosti kun avaan. (ei ihan tv-mainoksissa ehkä...)
Sari, se juttu olisikin kiva nähdä.
VastaaPoistaAi se on se 'tilastot', josta katson välillä millä hakusanoilla minua on etsitty;-)
Historiasta tulee uupumaan paljon romanttista ja ihanaa kun enää ei kirjoiteta oikeita kirjeitä.
Olla elossa tulee olemaan ihan ykkösjuttuja. Julisteena sitä mietin siksi, että siinä olisi kun vie itse kehystettäväjksi ja lasitettavaksi, näpsäkkä synttärilahja tms.
Turkoosin pitää olla justiinsa oikea tai se ei ole mitään. Väärä sävyn pisarakin tuhoaa koko jutn.
Minä autan sinua sitten markkinoinnissa.