GLUTEENITONTA RUOKAA KOKO PERHEELLE

1980 luvun alussa australialainen lentoemäntä Robyn Russell ojensi eräälle miesmatkustajalle tiukasti muoviin käärityn erikoisruoka-annoksen. Sen päällä oli vihreä tarra, jossa luki Gluten free. Robyn kysyy mieheltä, mitä ihmettä tuo gluten mahtaa tarkoittaa ja miksi se oli vapaa. Mies kertoi Robynille keliakiasta ja luetteli mitä kaikkea hän ei voi syödä. Robyn muistaa ajatelleensa, että yhtä hyvin hän voisi antaa miesparalle pureskeltavaksi muovisen annosrasian.

Kymmenen vuotta myöhemmin Robynilla todettiin keliakia ja hän lähti kauppaan etsimään, mitä hän voi syödä. Vaikka hän vietti kaupassa tunteja, hän tuli läpi kassalta, jossa veloitettiin alle kahdentoista ostoksen asiakkaat. Siis totuus oli että gluteenittoman ruoan ja tuotteiden tarjonta oli niukkuuden huippua. Ja jos löysit jotain se oli usein kuin kengänpohjaa.

Robyn Russell ryhtyi hyvin aktiivisesti kokeilemaan erilaisia reseptejä ja hänen keittokirjansa Gluteenitonta ruokaa koko perheelle (Minerva 2011, suomennos Jenni Pitkäniemi) on jo hänen toinen keittokirjansa. Keliakian kanssa hän on nyt elänyt viisitoista vuotta ja kirjassaan hän tarjoaa 75 ohjetta, joista voi koota ateriakokonaisuuden alkupaloista jälkiruokiin.

Toisin kuin usein luullaan, keliakia ei ole este syödä kauraa. Niinpä kun luin tätä kirjaa, muistin, millaista oli kuulla vauvalla olevan vaikea vilja-allergia, jossa kaurakin on kielletty sekä lisäksi oli vielä allergia kananmunalle. Koin asian äärimmäisen vaikeana koska kyseessä oli lapsi, jonka piti saada maittavaa ja ravitsevaa ruokaa jo kasvunkin takia.  Gluteeniton ruoka ei ollut varsinaista ruokahalun kiihottajaa, mutta kovalla tahdolla ja yrittämisellä siitä sai sitä. Robyn kävi oman taistelunsa ja alkoi kehitellä reseptejään ja minä aloin omani ja kehittelin vilja-allergisen keittokirjan kotitarpeisiin. Minun oli vain oltava skarpimpi kasvun takia, joten perehdyin todella syvästi kaikkeen tietoon, mitä ikinä irti sain vitamiineista ja hivenaineista. Eräs lastani hoitanut lääkäri luuli minua ravitsemustieteen tohtoriksi!

Se mikä on Robynilla ja minulla samaa on kana ja riisi. Meillä oli kuitenkin paljon enemmän kalaa ja mereneläviä, vaikka Robynkin valmistaa tässä kirjassa sushia ja muutaman kala-aterian. Meillä ei taas ollut leivonnaisia, koska leipominen gluteenittomista jauhoista on äärettömän vaikeaa etenkin jos ei ole kovin innostunut ja kokenut leipoja ja toiseksi, me emme voineet käyttää kananmunaa, kuten Robyn. Siis Robynin kirja on oiva teos juuri keliaakikolle, joka on tottunut leivonnaisiin ja jolla ei ole muita ruokarajoitteita. Minusta tässä kirjassa on paljon herkullisia leivontareseptejä osiossa Makeita herkkuja. Tosin Robynkin mainitsee että leivonnaisten kohoamiseen vaikutti jopa säätila, minkä vakuutan todeksi, sillä yritetty on.

Kun on keliakia tai vilja-allergia ja matkustaa ulkomaille, kannattaa todellakin opetella ihan maan kielellä sanomaan, mitä ruoassa ehdottomasti ei saa olla, muuten juuri matkalla voi sattua ikäviä yllätyksiä. Niin monta kevättä sain alppimaissa siitepölyn pakomatkoilla seisoa keittiöissä selittämässä kokeille saksaksi, mitä tyttäremme ateriaan ei saa laittaa, että en millään tajunnut miksi sitä enää tarvinnut tehdä sitten kun se oli ohi. Varmaan vilja-allergia nyt jo ymmärrettäisiin sielläkin ilman rautalangasta vääntämistä.

Yllättävän moni ikään ja sukupuoleen katsomatta sairastuu keliakiaan. Se ei ole tarttuva tauti ja gluteeniton ruokavalio sopii kaikille. Se on jopa suositeltava, sillä siinä jää ainakin runsas jauhoilla mässäily pois. Itse asiassa me emme käyttäneet edes maissijauhoja, vaan tein ruokien saostukset erilaisilla tuorejuustoilla. Teen niin vieläkin. Jälkiruoat saostettiin perunajauhoilla ja meillä olikin aina kuningatarkiisseliä, joka valmistetaan mustikoista ja vadelmista. Huippuherkku oli kuitenkin tyttären oma juttu eli: puolet rahkaa, puolet kuohukermaa, vaniljasokeria ja mansikoita ja sitten vähän sauvasekoittimen käyttöä. Oi mitä herkkua!

Robyn toteaa kirjassaan aivan oikein, että koska keliaakikko ei voi tuosta vain noutaa valmisruokaa, oman keittiön tulee olla hyvin varustettu. Pitää olla kotona niin runsas tarveainevarasto, että saa kehitettyä kunnon terveellisen ja maistuvan aterian. Robyn antaa kirjan alussa perusteellisen listan, mitä kuiva-aineita hän pitää keittiössään ja mitä hänellä on aina jääkaapissa ja pakastimessa.

Robynin Pinaatti-ricottajuustopiiraat toivat minulle mieleen erään gluteenittomasta tummasta jauhosta tehdyn herkun eli pinaattiletut. Me teemme niitä vieläkin eikä tulisi mieleenkään käyttää muuta kuin gluteenitonta jauhoa, jolla letuista tulee rapsakampia. Myös Robyn käyttää ruokaansa pakastepinaattia. Sushi näyttää kovasti herkulliselta ja sitä onkin. Kana-nuudelikeitto on helppoa arkiruokaa ja nopea valmistaa. Munakoisorullat ovat nam ja Aprikoosikana on ruoka, jota voi tehdä lukuisilla versioilla.

Olen tämän kirjan kanssa vahvalla kentällä, sillä kuusitoista vuotta gluteenitonta keittiötä opettaa. Se jättää myös jäljen, jossa vieläkin joitakin ruokia tekee mieluummin ilman jauhoja kuin jauhoilla. Se jättää myös jäljen, jossa ruokaan hakee erityistä makuisuutta, pitää löytyä aistien tasokasta hemmottelua ja sitä varten kotoa löytyy aina tietyt fondit, juustot ja riisejä Riso Arboriosta Basmati&Thairiisiin ja kaikkea siltä väliltä. Tämä on sitä varavarastoa, johon Russellkin kehoittaa.

Robyn Russelin Gluteenitonta ruokaa koko perheelle on niitä kirjoja, joiden avulla saa hallintaan tilanteen, kun kuulee olevansa keliaakikko. Se voi olla kova paikka vaikkapa henkilölle, joka ei ole elämässään perustanut kokkailusta, sillä nyt on tartuttava toimeen. Kirjan kuvat ovat australialaisen Elizabeth Ginnin ja niistä saa mukavaa tukea ja myös katselumielihyvää alkaessaan toteuttaa gluteenitonta keittiötä, joka on terveellinen vaihtoehto jokaiselle aikuiselle vaikkapa oivallisena painonpudottajana, mutta keliaakikolle elintärkeä. Näitä kirjoja ei parikymmentä vuotta sitten ollut, kuten ei mitään herkullisia gluteenittomia valmistuotteitakaan, joten eläköön kehitys ja nautitaan aluksi vaikka Höyrytettyä yrttikalaa kera uusien perunoiden ja sitten kahvin kera Genovalaista sokerikakkua runsaalla kuohukermalla ja vadelmilla!