Silloin me olimme onnellisia. Onnellisempia kuin mikään muu
tuntemani pari. Ja kaikkein hirveintä on se, että nykyään kadehdin meitä, sitä
millaisia me silloin olimme: olen entisen itseni kateellinen naapuri. Ne pirun
Moorcroftit, niiden täydellinen elämä, onni, jonka kruunasivat suloiset
kaksoset ja ihana koira.
Turistit ihan oikeasti osoittivat heitä sormella ja ottivat
heistä kuvia. Aivan kuin olisin ollut lapsitähtien äiti. Voi, se on se nainen,
jolla on ne kauniit kaksostytöt. Ja ihana koira. Kyllä te hänet tiedätte.
Paitsi että tämä ei pidä aivan täysin paikkaansa: onni ja
täydellisyys olivat pelkkä illuusio. Me emme olleet koko ajan onnellisia, emme
sen jälkeen, kun kaksoset tulivat kuvaan. Vauvojen ollessa muutaman kuukauden
ikäisiä olimme harvinaisen onnettomia.
S.K.Tremaynen trilleri Jääkaksoset (The Ice Twins, Otava
2016, suomennos Oona Nyström) muistutti minua paikoin eräästä toisesta kirjasta.
Teoksesta, jossa trilleri tuntui sulautuvan lukuromaaniin ja jossa sisarusten
väliset suhteet olivat niin kiinteät, että tuulikaan ei olisi siitä läpi
käynyt. Kirjoitin 2012 Rosamund Luptonin Sisaresta:
Sisar on
kirjana jotain trillerin ja lukuromaanin väliltä, sillä mahdollinen rikos, jos
sellainen on tapahtunut, heijastuu kaikessaan sisarusten hengästyttävän
läheisyyden peilistä. Läheisyys on niin tiheä, että se olisi voinut olla jopa
ärsyttävä, ellei kaikesta olisi käynyt ilmi, miten erilaisia sisarukset olivat
aina olleet. Tess palaa kirkkaana, vilkkaana ja avoimena kaikille. Beatrice
harkitsee, valitsee ja järkeilee, kunnes hän kadonneen siskonsa varjossa alkaa
kukkia Tessin rakastamana pikkunarsissina, joka maaperän karuudesta
piittaamatta yrittää auttaa muita näkemään, mitä pikkusiskolle on todella
tapahtunut.
Nyt liikumme samoilla apajilla, sillä Sarah ja Agnus saavat
suloiset kaksostytöt, jotka ovat täydellisen identtiset jo vauvasta. Kirstie ja
Lydia pitää selvyyden vuoksi erottaa toisistaan Vauva A:na ja Vauva B:nä.
Keltaisena ja Sinisenä. Ensin lakataan Lydian pikkukynsi keltaiseksi ja Lydian
siniseksi. Lydia Kultasirkku, Kristie Sinilintu. Sisarukset jo kohdussa
toisiaan halanneet ja suukottaneet. Sisarusten
läheisyys jopa voisi sokeroitua elleivät Jääkaksosten peilit alkaisi
kauhistuttaa, ellei toinen katoaisi ja toinen sen myötä vaihtuisi kuin vuoksi
ja luode. Lisäksi kaikki se, mitä tapahtuu perheelle ennen Skotlannin Torranin
saarelle muuttoa ja etenkin sen jälkeen. Ukkosten saari näyttää mahtinsa ja
siinä missä meri, kalliot, taivas, kanervahunaja, hylkeet ja tuuli lumoavat,
vanha uskomus saaren hengistä käy toteen yhtä varmasti kuin vuorovetten vankina
oleminen. Ja kaikkialla peili, joka näyttää, miten erilaisia sisarukset lopulta
olivatkaan, Kirstie isän lemmikki ja Lydia äidin.
Tämä ei kuitenkaan ole Sisar, vaikka nytkin lukija joutuu
miettimään, onko tapahtunut rikos. Lukija sekä vangitaan että yllätetään niin täydellisesti, että
tarina on mitä sopivinta suvidekkarinälkään. Finaali on loistava! Minä ahmin kirjaa epäterveellisesti aamukolmeen kuten aikanaan
Sisarta. Tämä ei ole Luptonia, tämä on Tremaynea. Tämä vain alkaa Lontoosta,
mutta siirtyy jo hyvin alussa Pohjois-Skotlantiin ja Agnuksen isoäidiltään
perimälle saarelle. Ympäristö ja ihmiset ovat rosoisia. Väki on sisäänlämpiävää
ja puhuu mieluusti gaelin kieltä, jota Agnus ei ymmärrä, vaikka onkin viettänyt
lapsuuskesiä isoäidillään. Sarahin ja Agnusin sulautuminen yhteisöön on vaikeaa
ja taloudellisesti tiukoilla oleva pariskunta saa kokea maailmassa olevan
jotain paljon pahempaa kuin heidän ristiriitainen viha-kiima-kauna-epäily –suhteensa...Ja kaikki tämä majakan valojen julmien heijastusten harhoissa.
Kaikenlainen rakkaus on yksi itsemurhan muoto.
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Tuijata Arja/Kulttuuri kukoistaa Krista/Lukutoukan kulttuuriblogi Mai/Kirjasähkökäyrä Kaisa Reetta Kirjaston kummitus Villasukka kirjahyllyssä
*****
Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Tuijata Arja/Kulttuuri kukoistaa Krista/Lukutoukan kulttuuriblogi Mai/Kirjasähkökäyrä Kaisa Reetta Kirjaston kummitus Villasukka kirjahyllyssä
*****