Blogistanian Finlandia, Globalia ja Tieto 2015...ja sijoitukset!

Valitsemme tänään Blogistaniassa vuoden 2015 parhaat kirjat. Itse osallistun Finlandiaan, Globaliaan ja Tietoon.

Nir Baramin Hyviä ihmisiä ei päässyt mukaan, sillä se olikin ilmestynyt jo vuonna 2014.

Valitsen Finlandia -ehdokkaani näin:

Laura Lindstedt: Oneiron     3

Katja Kettu: Yöperhonen     2

Antti Tuomainen: Kaivos     1

Tulos: Oneiron voitti, Kudottujen kujien kaupunki tuli toiseksi ja Yöperhonen kolmanneksi.

Valitsen Globalia -ehdokkaani näin:

John Williams: Stoner     3

Audrey Magee: Sopimus     2

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe     1

Tulos: Minun rivini!

Valitsen Tieto -ehdokkaani näin:

Riitta Konttinen: Elämänvirrassa - Alvar ja Ragni Cavén     3

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli     2

René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan     1

Tulos: Naparetki - Minun rakkaustarinani voitti, Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen tuli toiseksi ja kolmanneksi tuli Islantilainen voittaa aina.

Kategoriat ja tämän vuoden emäntäblogit ovat: Blogistanian Finlandia  Blogistanian Globalia  Blogistanian Tieto sekä Blogistanian Kuopus  Itse jätin Kuopuksen väliin, sillä olen lukenut niin vähän lastenkirjallisuutta vuonna 2015.

Viime vuoden äänestys

Leena Lumi

Kirjoja joululahjaksi eli mitä olen käärinyt paketteihin perheelle ja ystäville!

Tajusin vasta tänään, että ensi viikolla on jo joulu, tuo vuodenaikajuhlista suloisin! Nyt bloggaan siis kirjajoululahjavinkkini vaikka vasta eilen listasin Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa. Nämä listat eivät ole ihan yksi yhteen ja kerron nyt sitten mitä olen oikeasti käärinyt paketteihin, mutta en aio kertoa kenelle, voin vain antaa aavistaa, kenelle minä antaisin...;) Päivä meni kaupoilla ja ensi viikolla taas. Saamme nuoremme koirineen meille melkein viideksi päiväksi, joten aattona juhlistamme yhdessä 30-vuotishääpäiväämme. Kirja on aina ollut minulle paras joululahja ja tulee olemaankin! Annan myös kirjalahjoja tarkoin harkiten kuka on saaja. Koska saan arvostelukappaleita, on helppo antaa monia kirjoja lahjaksi, mutta siitäkin huolimatta, myös usein ostan jonkun kirjan, josta en itse raaski luopua. Kirjan hinta Suomessa voisi olla edullisempi,jollon se olisi minusta sekä kustantajien, kuluttajien että kirjailijoiden etu. Uutta kirjaa kaikki eivät pysty ostamaan ja koska nyt kirjan myyntikaari on niin lyhyt, kaikki eivät saa haluamaansa kirjaa ainakaan ostettua. Luojalle kiitos on kirjastot, joissa itsekin käyn! Lisäksi on erilaisia kirjatoreja, joista hyvinkin uuden kirjan voi löytää vaikka kymmenellä eurolla jo puoli vuotta kirjan tultua myyntiin. Ketä tämä palvelee: Minusta ei ketään, mutta näillä nyt mennään. Jouluaatto on viikon päästä ja tarjoan listan, josta voit saada vinkkejä eli näitä meiltä on lähtenyt tai löytyy jouluna kuusen alta:

Monen ikäisille lapsille Typy ja topakka tonttu

Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan kannakselta karjalaiset juuret omaaville tai muuten Karjalan historiasta kiinnotuneelle

Kuka heilutti pesäpuuta hänelle, jota kiinnostaa lukea erään pariskunnan unelmista, pettymyksistä, osattomaksi jäämisestä sekä siitä, miten tämä yhteiskunta toimii tai on toimimatta.

Runon viemälle Leonardo sai siivet!

Mustat valkeat valheet ystävälle, joka haluaa, että kirja sekä viihdyttää että tarjoaa painavaa sanottavaa.

Sopimus krantulle lukijalle, jonka maun tunnet.

Kaivos on paras kotimainen dekkari ikinä! En tiedä, miten Tuomainen sen tekee, mutta koin suuria tunteita ja...

Viimeinen juna Moskovaan historiasta ja juutalaisuudeta kinnostuneille. Kirja on kiitos Nybergin tyylin kuin timantti!

Ei talvikunnossapitoa oivaltavan runouden viemille. Kirja sai minut kyyneliin...

Suuren lukuromaanin arvostajille Kaikki se valo jota emme näe

Kaukana jossain onnenmaa hänelle jota kiinnostavat kohtaamattomuus ja ihmisten sokeus nähdä läheistensä ja omat tarpeensa.

Suomen myyttiset linnut kaikille! Hyvä yhteinen perhelahja.

Voidaan kutsua ulkopuolelle lain hänelle, joka haluaa tietää Suomen historian vähemmän tunnetusta aiheesta.

Oneiron vaativalle lukijalle. Tällä kirjalla halusin ilahduttaa satoja, sillä kuulin, että omassa maailmankuulussa kirjastossani on vain yksi Oneiron. Määrärahoja on leikattu ja kirjaa jonotti jo viikko sitten toista sataa ihmistä, joten...Ostan omaksi sitten myöhemmin alesta. Jo kirjan kansi saa minut muualle...sinne.

Hyvän dekkarin ystävälle Peter Jamesin paras koko Roy Grace -sarjassa eli Kuolema merkitsee omansa

Kaikille intohimoisesti lintuja talven yli auttaville, innokkaille syöttäjille kiinostava ja perinpohjainen tietoteos Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, jolle löysin täsmäkohteen!

Kun pimeys peittää maan hänelle joka haluaa, että dekkari on muutakin kuin jännitystä eli tämä kirja sisältää mustaa lukua naapurimaamme Ruotsin lähihistoriasta.

Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita nykykirjailijoiden elämästä kiinnostuneille. Taas onnistuin kyynelehtimään...

Ehkä rakkaus oli totta hänelle, jolle haluat antaa niin ihanan kirjan, että et itsekään tiedä, miksi se on sitä: Ihana!

Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot kaikenikäisille tyttökirjalukijoille

Armas aika. Intohimona joulu kaikille, jotka pitävät joulua viidentenä vuodenaikana tai ainakin vuodenaikajuhlista lumoavimpana.

Lumimies halusi muistuttaa viime vuonna ilmestyneestä Näkemiin taivaassa, jonka voi hyvinkin löytää jostain kirjatorilta sekä kirjasta, joka ei jätä meitä rauhaan eli Hyviä ihmisiä. Baramin teos jää meille, joten ei sitä mihinkään kääritä ja tästä listasta en voi Joulusalaisuuden takia paljastaa, mitkä jäävät joulukuusemme alle, mutta Armas aika jää minulle, intohimoiselle jouluihmiselle. Mikä on yhtä ihana ottaa esiin jo marraskuun lopulla kuin jouluun viettelevä Joulukirja.

Kävin tänään koko päivän kaupungilla ryntäilyn jälkeen kirjastossa. Otin kuten joka joulukuu tähän aikaan kirjan Talvipäivänseisaus. Tästä Rosamunde Pilcherin kirjasta alkaa hidastettu joulunaika. Kirja keinuttaa minut suloiselle aaltopituudelle, jonka luettuani onkin kai sitten jo: Oi Jouluyö!

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa virtaussuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Joulu on tarinoiden aikaa. Onko parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo joulun tarinan?"

- Ulla Janhonen -

rakkaudesta kirjaan ja jouluun
Leena Lumi

Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa

Lukuvuoteni 2015 parhaat kirjat 83 luetun joukosta ovat:

1.  John Williams: Stoner (Bazar 2015)

2.  Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015)

3.  Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015)

4.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä (Otava 2014)

5.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (WSOY 2015)

Jo 28. tammikuuta kirjoitin blogiini Stonerista mm. näin:

Luin kirjan heti kun se tuli, mutta halusin hallita tultani, sillä tässä kirjassa on juuri sitä laatukirjallisuuden hehkua, joka pakottaa sanomaan jo tammikuussa, että Stoner on loppuvuodesta kuumassa ryhmässäni. Olen tällaisen menneeseen maailmaan ja mielen sisäiseen sijoittuvan, hitaan, mutta paljon tarjoavan tarinan ylistäjä. 

Koko vuoden tiesin, että Stonerin ylittäjää ei tule, eikä tullut. Sen sijaan sain kokea kakkoseni eli Oneironin kanssa riemuisan yllätyksen:

Laura Lindstedt tuli ja näytti! Nyt nousi kotimaisen kirjallisuuden rima kohinalla ja olen siitä niin iloinen, että en sanotuksi saa. Ja näin mm. kirjoitn Oneironista:

Runsaus, tieto ja tunteet tursuvat Oneironissa kuin kuuma laava, ylitsetulviva joki tai ziljoonan lumikurjen itku vuorilta alas laaksoon. Kiitän valkoisen tilan rauhasta. Karsastan anteeksipyydellen Polinan ylitsevuotavaa lörpöttelyä. Hän on ehdottomasti paras ollessan humalassa ja omassa kodissaan. Kissa sylisään, kirja kädessään, viini-, likööri- tai viinalasi ulottuvillaan. Silloin hänelle aukeavat kirjojen maailmat ja hän alkaa kukoistaa samassa suhteessa juomansa alkoholin määrään, lukemiensa kirjojen tarinoihin. Miten loistavaa humalakuvausta, jossa örvellys jalostuu kirjallisuudesta nauttimiseksi.

Oneiron on niin paljon muutakin kuin Polinan humalatilan kuvausta, että kiteyttäkäämme tähän:

"Niin kuin ei kauneutta, ei myöskään taidetta ole olemassa ilman tuskaa."

Audrey Mageen Sopimus on hyytävää kyytiä, joka sisältää loistavan kuvuksen siitä, miten silmänsä voi täysin sulkea toisten vainolta ja elää kuin mitään outoa ei tapahtuisi. Kirja sisältää myös unohtumattoman kuvauksen rintamalta, jossa Werner taistelee jäättävässä talvessa maansa puolesta. Näin Sopimuksesta:

Sopimuksessa kuka vain, sinä tai minä, ryhtyy tekoihin, sokaistuu tapahtumille, joista voisi hyvinkin sanoa etukäteen: ’En minä ikinä voisi...’ Oletko aivan varma ettet voisi? Audrey Magee huojuttaa lukijan mieltä tavalla, joka saa ymmärtämään, miksi tämä teos on Irish Timesin kymmenen myydyimmän kirjan listalla.

Nir Baramin Hyviä ihmisiä liikkuu kuten edellinenkin eli Sopimus Hitlerin ja Stalinin kuliseissa, mutta nyt pahaan ryhtyvät odottamatta kaksi juutalaista, toinen on Werner Saksassa ja toinen on Saša Neuvostoliitossa. Odottamatta pääsen kirjassa myös liki rakastamiani, vainottuja runoilijoita, heitä, joista yhdestä Riikka Pelo kirjoitti teoksessaan Jokapäiväinen elämämme:

Saša, toveri Veissberg, ei halua alistua pelossa odottamiseen ja nyt hän pelkää eniten Nadjaa, joka ei kaihda sanomasta mitään. Häntä, joka oli kirjoittanut Izvestijan päätoimittajalle, toveri Buharinille:”Kahdesta metristä kylmää lattiaa, ikkunasta likaiselle sisäpihalle ja pienestä rautasängystä, olen valmis naimaan vaikka hevosen.” 

Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on meren valoa, joka ei estä näkemästä sodan pimeyttä. Siis edelleen jo kolmas kuuman ryhmän kirjani liikkuu toisessa maailmansodassa:

Anthony Doerrin läpimurtoteos Kaikki se valo jota emme näe on kuin meren tuhansia vuosia huuhtoma kivi: Aalto aallon jälkeen on hionut teräviä särmiä, kaivanut onkaloita, pyöristänyt kokonaisuutta, kaivanut luolan, kovertanut aukon, josta näkyy valo. Kaikellaan se on kuitenkin vaikuttava, uniikki ja lohduttava. Samanlainen kuin meren huuhtoma lohtukivi kirjastoni ikkunalaudalla. Missään ei ole toista samanlaista ja minulle se on kaunis kertoessaan valonhohtoista tarinaansa kautta vuosituhansien, kautta sotien, kautta myrskyjen, läpi pimeyden, johon on uskallettava hypätä nähdäkseen valon.

Kakkosryhmä voi olla yhtä hyvin ns. sydänryhmä kuin olla vain jatkumoa koko vuoden kuumalle ryhmälle:

 1.  Sarah Watersin Parempaa väkeä (Tammi) kirjasta totesin mm. näin:

Sarah Watersin Parempaa väkeä, ensimmäinen Watersini, yllätti minut! Miten paljon löysinkään brittikirjailijan teoksesta rakastamani Virginia Woolfin tunnelmia aina ensimmäisestä sitaatista alkaen. Tietty kaunis alakulo, hetki on mennyt ennen kuin se on tullutkaan, kaikki merkitsee taikka mikään ei merkitse mitään, sillä eikö kaikki ole jo eletty, brittiläisen yläluokan puuduttava tapamuodollisuus sekä tietenkin ne lukuisat tunnistettavat erot, muutkin kuin aksentti, joilla parempi väki erottuu ja erotetaan alaluokasta. Waters ei pistä Woolfia paremmaksi, mutta liikkuu osin niin lähellä Vuodet tunnelmia, että tunsin ihollani, maistoin kielelläni menneen maailman pölyn: verhon väreilyn, itsekäärityn savukkeen tuoksun, koiran haukun, metallirenkaiden rahinan, pitkät kävelyt Lontoon kaduilla, kello neljän hämärän, surulliset puukujanteet, jotka eivät johtaneet mihinkään, aurinkokellon joka näytti kadonnutta aikaa...

2.  Ian McEwanin Lapsen oikeus (Otava) olisi ihan hyvin voinut olla myös ensimmäisessä ryhmässä ja itse asiassa vatuloinkin pitkään Doerrin loistavan lukuromaanin ja McEwanin uutuuden välillä. Mutta ei tätä kannata ottaa niin vakavasti: Vaikka taivas tippuisi alas, minä olen McEwan-fani! 

Suosikkikirjailijani Ian McEwanin viimeisin teos Lapsen oikeus on paluuta niille juurille, joissa ihastuin Ianin teoksiin. Mukana ovat kaikki inhan elämän elementit älyllä ja ironialla maustettuina. Ei mitään haastavaa kvanttifysiikkaa, vaan liikumme jossain Rannalla, Vieraan turvan ja Ikuisen rakkauden nummilla, joilla olen niin kotonani, että luin kirjaa kiihkeästi kuin rakkauskirjettä: Antaahan tämä mitä lupaa, antaahan tämä kaiken, antaahan, vaikka mies, Jack vänkyttää, että hän ja Fiona ovat rakastelleet viimeksi seitsemän viikkoa ja yksi päivä sitten. Kaiken antoi, sillä Ian on kirjailijana tyyppiä, jolle antaudun voimattomana.

3.  Katja Ketun Yöperhonen (WSOY) on uniikkia Kettua kuten oli hänen Kätilönsäkin:

Kettu on vahvoilla juuri sillä tyylillä mitä kirjoittaa. Lukijaa hän ensin lyö, sitten sivelee unohdussalvaa:

Kesäinen villintuoksuva iltahämärä, hevoset uneksivat usvaisella pellolla.

4.  David Vannin Kylmä saari (WSOY) on jäätävä avioliittoromaani, josta kirjoitin mm.:

 Vann kirjoittaa sekä tylyn arkisesti, että samalla laajoja tunnekaaria saavuttaen. Lukija imaistuu mukaan ja huomaamattaan elää alaskalaisen tragedian yhtenä onnettomista, täydesti pohjaimulle antautuen.

Ihmiselämä ei voinut olla vain sitä mitä oli. Se olisi liian pelottavaa. Ei kukaan sellaista halunnut.

5.  Hermann Kochin Naapuri (Siltala) on mitään kaihtamatonta, älykästä tylytystä, joka jatkaa Illallisen ja Lääkärin linjoilla, mutta toistamatta itseään:

Samaa on vain hillittömyys, jolla paljastetaan ihmisluonteen pimeitä kierouksia. Tässä Herman Koch muistuttaa niin brittikirjailija Ian McEwania, että ihmekös jos olen Kochin pohjaimussa. Aiheet Naapurissa ovat rajattomat alkaen kirjailijoiden turhamaisuudesta ja kateudesta, siirtyen opettajien vaarallisen keskinkertaisuuden kautta rakkauteen ja mustasukkaisuuteen, unohtamatta ystävyyttä, sananvapautta ja mahdollista rikosta. Jälleen Koch onnistuu yllättämään ja Naapurissa monet kohtaukset kokee kuin kamera-ajona ilman ohjaajaa.

Muut Ihanat Kirjat esittelee erityisen huomattavia makupaloja vuoden varrelta. Riitta Konttisen Elämänvirrassa. Alvar ja Ragni Cavén (Siltala) on kuvataiteita rakastavalle vuoden odotetuin teos. En meinannut malttaa nahoissani pysyä tätä odottaessani ja kirja antoi kaiken, mitä odotin. Ihan puskista minut sen sijaan yllätti René Nybergin Viimeinen juna Moskovaan (Siltala):

Jos kaikki kirjoittaisivat historiasta kuten René Nyberg, me muistaisimme menneisyytemme, emmekä olisi tuomitut ikiajoiksi toistamaan virheitämme.

Eero Ojasen&Daga Ulvin Suomen myyttiset linnut (Minerva) on kiehtova ja kaunis kirja Suomen myyttisistä linnuista, niihin liittyvistä uskomuksista, joista monet elävät vieläkin sitkeinä elleivät muuten, niin sanonnoissa. Kirja on kuin taideteos upeine kuvineen ja kohderyhmä olemme me kaikki.

Antti Tuomaisen Kaivos (Like) on paras kotimainen trilleri, jonka olen eläissäni lukenut:

Pidän Kaivoksessa kaikesta. Kieli, tempo, oikea henkilömäärä, tyylikkyys, kuvauksellisuuden suhde toimintaan, se, miten kerrotaan naisista: ei vain heidän ulkonäköään kuvaillen, ylentäen ja alentaen, vaan tasavertaisesti, pelottavuus, yllätyksellisyys ja kaiken aikaa lunta, lunta, lunta...Lunta johon upotaan, lunta jota katsotaan kuin ihmettä.

Vuodet. Me joko katoamme niihin mitään käsittämättä tai otamme ne vastaan kuin lahjan. Jotakin sellaista.

Sara Kokkosen Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot (Avain) monista rakkaista tyttökirjojen kirjoittajista sekä faktaa että lukijoiden tunne-elämyksiä esiin tuoden. Ihana, ihana tietokirja, mutta mennäänpä tunteella ja annetaan erään lukijan muiston tiivistää kaikki näihin kirjoihin liittyvä tunnelma:

Perheemme traditioon kuului viettää koko joulupäivä yöpuvussa joululahjakirjoja lukien. Välillä käytiin kinkkua leikkaamassa ja taas luettiin. Anna -sarjassa riitti minulle luettavaa sinä jouluna yli tapaninpäivän. Lukiessa unohtui joulu, kun Anna vei minut muihin maailmoihin, kauas Prinssi Edwardin saaren kevääseen ja kesään. Tiesin tarkalleen, millaista Vihervaarassa oli. Kunpa olisin voinut ajaa sinne hevoskyydillä pitkin poppelikujaa! Vihervaara tuoksui omenoilta ja daalioilta, luumuilta ja orvokeilta.

Mitä muuta tuli sanottua:

Pärttyli Rinne Viimeinen sana (Noxboox):

’Pärttyli – tunneälykäs, lahjakas, jopa pelottava, mutta tuntee biisin Yö kanssas sun...’, ’ei yhtään turhaa sanaa Viimeisessä sanassa’, ’tiheä timantti’, ’ei yhtään myötähäpeän virkettä’, ’olen tunturipöllö ellei Rinteestä tule Kuuluisa Kirjailija!'

Peter Jamesin Kuolema merkitsee omansa (Minerva) on Peterin paras koko Roy Grace -sarjassa!

Jos haluat muistella viime vuotta tässä Vuoden 2014 parhaat kirjat Leena Lumissa

Loppusanat ovat Sarah Watersin Yövartiosta:

Meillä on muistokirjoituksen suhteen vain yksi toive, eli suuren T.E.Lawrencen sanoin me "otimme ihmisen kohtalon käsiimme ja kirjoitimme tahtomme tähdin taivaankanteen."

Love
Leena Lumi

Isälle Reinot vai kirjoja? Nämä Lumimies on lukenut tänä vuonna...

Isälle Reinot vai kirjoja? Tai ehkä joku ihana neule? Tai vain viihtyisää yhdessäoloa ja hyvää perheen kokkaamaa ruokaa? Meidän perheessä parhaat lahjat ovat aina, aina olleet kirjat, joten tuli mieleeni julkaista Lumimiehen tänä vuonna lukemat kirjat. Nyt kun hänen ei tarvitse enää lukea ammattikirjallisuutta, hän on kiitettävästi lähtenyt lukemaan kaunokirjallisuutta, mikä on vain rikastunut meidän kiihkeitä keskustelujamme. Kaikkihan muistavat sen Lionel Shriver -tapauksen, kun unohdimme saunankin kiitos Kaksoisvirheen  No, näitä R. on lukenut tänä vuonna ja mukana hänen lyhyet kommenttinsa:

Nir Baram: Hyviä ihmisiä

Tätä puimme kauan eli iso keskustelu.

John Williams: Stoner

R. vaikuttui.

David Vann: Kylmä saari

R. kauhisteli...;)

Ian McEwan: Lapsen oikeus

"Laadukas lukuromaani."

Audrey Magee: Sopimus

"Todella pitkä jälkimaku."

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

R. haluaa matkustaa kirjan tapahtumapaikolle!

Sarah Waters: Parempaa väkeä

"Ristiriitaisia tunteita."

Pärttyli Rinne: Viimeinen sana

"Todenmakuinen, satuttava."

Antti Tuomainen: Kaivos

"Hyvä dekkari."

René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan

"Pala historiaa, meitäkin koskettavaa, hyvin elävästi kirjoitettuna."

Tapani Heinonen: Kuka heilutti pesäpuuta

"Osuu ja uppoaa tähän maahan."

Viime vuodelta R. halusi vielä mainita Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa

"Kuvaus ihmisten raadollisuudesta niin sodassa kuin sodan jälkeenkin."

Näin kohti Isänpäivää tällä kertaa lyhyesti ja ytimekkäästi mieheni maulla.

Love
Leena Lumi