Runokirjat Leena Lumissa

Runo on villilintu. Se on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se tulee silloin kun et sitä kutsu, mutta kun kutsut sitä, se ei tule. Se tekee pesänsä minne haluaa. Se ei tunnusta rotua, ei maiden rajoja, ei kansallisuutta, ei sukupuolta, ei sosiaaliluokkaa, ei uskontoa. Se kaihtaa pikkusielusia ja muita alentavia, mutta uskaltaa lähestyä siipirikkoja. Se on kotonaan niin linnnoissa kreivien kuin mummon mökissä. Runo tulee iholle ja halutessaan jää luoksesi. Toisinaan runo vie menneisiin tuuliin ja saa kyynelehtimään. Yksinäisenä iltana se sytyttää sinut tuleen ja saa ulvomaan kuulle. Halun ajamina iltoina se heittää verkot silmiesi valtamereen. Se lähettää hätämerkkejä yönä, jolloin kirjoitat surullisimpia säkeitäsi, mutta yö vain laukkaa varjotammallaan lintujen nokkiessa aamutähtiä. Sylisi on täynnä meren tuoksua ja sateen riisuutuessa rakastelet nerudaksi...vaikka tämä olisi viimeinen kerta ja hyvästi.

1.  Pablo Neruda: Kapteenin laulut (WSOY 2008, suomennos Jyrki Lappi-Seppälä)

2.  Tommy Tabermann: Veren sokeri (Gummerus 2008) 

3.  Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)

4.  Aino Suhola, Kristiina Turtonen: Malja Sinulle (Minerva 2009)

5.  Emily Dickinson: Golgatan kuningatar (Tammi 2004, suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen)

6.  Ruusuja äidille (Minerva 2009, toimittanut Kirsi Pekonen)

7.  Wislawa Szymborska: Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)

8.  Heli Vilmi: Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)

9.  Rainer Maria Rilke: Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille (Like 2004, suomennos Eve Rehn)

10. Kalevi Rahikainen: Itse metsäni pohjoinen (IamBooks 2010)

11. Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)

12. Raakel Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)

13. The Complite Poems of Emily Dickinson (Edited by Thomas H. Johnson, 1961)

14. Wislawa Szymborska: Täällä (Savukeidas 2012, suomennos Martti Puukko)

15. Heli Slunga: Orjan kirja (WSOY 2012)

16. Charles Baudelaire: Pahan kukat (Sammakko 2012, suomeksi tulkinnut Antti Nylén)

17. Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)

18. Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kerron sinulle rakkaudesta (Minerva 2009)

19. William Shakespearen sonetit - Nautintojen ajan aarre (Gaudeamus 2010, toimittanut ja suomentanut Kirsti Simonsuuri)

20. Heli Vilmi: Tuulten riisuma (Books on Demand 2011)

21. Heli Slunga: Varjomadonna (Minerva 2009)

22. Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

23. Erzebet Tóth: Aamut hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomentaneet ja toimittaneet Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)

24. Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kerron Sinulle Ystävyydestä (Minerva 2009)

25. Mari Mörö, Petri Volanen: Paratiisi (Minerva 2011)

26. Tommy Tabermann: Eroottiset runot (Gummerus 2009) Jo 8 401 on ollut tästä kirjasta kiinnostunut!

27. L Onerva: Liekkisydän (Tammi 2010, toimittanut Hannu Mäkelä)

28. Paperilyhtyjä - Runoilijoiden antologia (Books on Demand 2013)

29. Saima Harmaja, Sinikka Hautamäki: Elämä on kaunis (Minerva 2013)

30. Harry Salmenniemi: Kivirivit (Otava 2013)

31. Anna Ahmatova - Valitut runot (Otava 2008, suomentanut ja toimittanut Marja-Leena Mikkola)

32. Lars Huldén: Ei tähtiä tänä yönä, sir (Inga stjärnor i natt, sir, Siltala 2013, suomennos Pentti Saaritsa)

33. Leena Yliportimo: Rakkaus on pyöreä (2013)

34. Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku  (ntamo 2014)

35. Kirsti Kuronen: Väärää verta  (Myllylahti 2014)

36. Pirkko Soininen: Murretut päivät (Kaarinan kaupunki, 2013)

37. Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

38. Eija Aromaa: Kallio.Tankoja (ntamo 2013)

39. Eija Aromaa: Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)

40.  Leena Yliportimo: Small Talkia rakkaudesta (2015)

41.  Eija Aromaa: Asiakirjat (ntamo 2015)

42.  Leena Kellosalo: Leonardo sai siivet (ntamo 2015)

43. Satu Koskimies: Villiviinitie, Tullinpuomi (Sanasato 2015)

44.  Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa (Sanasato 2015)

45.  Anna Ahmatova: Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966 (Kirjokansi 2016, suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö)

46.  Eija Aromaa: Kuivan maan purjehtija (ntamo 2016)

47.  Marina Tsvetajeva: Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suomennos ja alkusanat Marja-Leena Mikkola)

48.  Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa (Minerva 2017)

49.  Pirkko Soininen: Avataan siiven alta (Sanasato 2016)

50.  Katri Vala, Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia (Minerva 2018)

51.  Leena Kellosalo: Hevosenpääsumussa (ntamo 2018)

52.  Leena Kellosalo: Tulikärpäsiä Tammelan yllä (ntamo 2021)

53.  Eija Aromaa: Välähdys hämärässä (Basam Books 2022)

54.  Timo Naarala: Iltaan on vielä pitkä matka (2023)


Jo mainittujen lisäksi elämässäni on paljon, paljon muita runoilijoita, joista voin mainita vaikka Mirkka Rekolan, Mika Waltarin, Sirkka Seljan, Kaarlo Sarkian, Arno Kotron,Aaro Hellaakosken, Oiva Paloheimon, Saima Harmajan (kootut) Edith Södergranin, Katri Valan ja Eino Leinon. Minulle Leino on Suomen kansallisrunoilija ja suomalaisen sielun tulkki, sydänten valtias.

Joululahjaksi olen toivonut vain yhtä lahjaa ja se on Aila Meriluodon Lasimaalaus.

rakkaudesta runoon
Leena Lumi

PS. Sain kaksi Lasimaalausta joista toisen painos on vuodelta 1951 ja siinä on omistus, josta käy ilmi, että joku onnekas Raakel on kirjan saanut lahjaksi 1953 ja toinen painos on vuodelta 1990!

MEREN RANNAN TUULISSA

Olen niin etuoikeutettu, kun saan tuntea niin monta ihanaa valokuvaajaa, joista saan teille kertoa. Sarppu kuvaa siellä päin, mistä minä olen kotoisin ja aina kun katson hänen kuviaan Reposaaren rannoilta, merilinnuista, myrskyistä, paateista sumussa, tulee niin ikävä sinne, missä suolainen vesi pirstoutuu rantakallioon ja katselijakin saa osansa. Tässä Sarpun joutsenet johonkin aikaan loppusuvesta. Katso koko kuvasarja täältä  Valokuva kuin maalaus!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, eli aikuiset joutsenet opettavat sukimaan sulkia, nukkumaan, varomaan vaaraa, olemaan ylväitä...Katso kuvasarja täältä

Ja sitten pitää tietysti tehdä vähän tuulilentoharjoituksia. Katso kuvasarja Tuulen armoilla 

Tänään ehdin vähän olla pihahommissa ennen kuin rankkasade pakotti sisälle. Ehdin kuulla tutut tööttäykset ilmasta ja sain hyvästellä ylilentävät joutsenet. Kauniissa muodostelmassa lensivät ja keväällä taas palaavat. Syksy on monenlaisten hyvästijättöjen aikaa, mutta kuten puutarhurit tietävät, jokaisessa siemenessä lumen allakin nukkuu talviunta uusi alku...

...ja pian he jo palaavat takaisin. Tämän kuvan nimi on takuulla Suvionnea merellä.

Sarppu, kiitos♥

TERVETULOA ILONAN JA RIIKAN POP UP -PUTIIKKIIN!

Tervetuloa Ilonan ja Sateenkaarentaa Riikan Pop up -putiikkiin la 10.11. alkaen klo 10. Tilaisuus järjestetään Ilonan kotona ja Riikka tuo sinne kaikkea ihanaa, kaunista, jolla voimme somistaa syksyämme, joulunodotustamme, kotiamme. Tai hankkia jotain suloista joulupaketteihin... Mukaan mahtuu kolmekymmentä ja sitovat ilmoittautumiset Ilonalle. Lue lisää täältä

Minä ainakin menen, tule sinäkin!

♥:lla Leena Lumi

TESS GERRITSEN: ELOONJÄÄNYT

Julian veti taskustaan talutushihnan, kytki sen Karhun pantaan ja ohjasi koiran likaisten vaatteiden luokse. ”Haista, poika”, Julian kannusti. ”Haista kunnolla. Siltä Claire haisee. Muistathan sinä Clairen?” Julian tarttui koiran isoon päähän kaksin käsin ja tuijotti Karhua suoraan silmiin. Heidän välillään oli lähes pyhä yhteys. Se oli taottu Wyomingin vuorilla, missä poika ja koira olivat oppineet luottamaan toisiinsa, missä henkiin jääminen oli edellyttänyt täydellistä luottamusta heidän välillään.

Luettuani Tess Gerritsenin uusimman jännitysromaanin Eloonjäänyt (Last to Die, Otava 2012, suomennos Ilkka Rekiaro) tajusin miten kaksijakoinen on oma suhtautumiseni Gerritseniin. Luin häneltä Jääkylmän ja tein siitä ilmestymisvuotensa parhaan dekkarin ja edelleen Jääkylmä on minulle Gerritsenin paras teos.  Sitten tuli Hiljainen tyttö ja siinä oli selvästi vaikeuksia päästä samaan tunnelmaan kuin missä olin Jääkylmän eristyneen paikan arktisessa kauhussa. Onneksi Tess kuljettaa Wyomingista mukanaan Julian ’Rotta’ Perkinsiä sekä tämän koiraa Karhua, että muistan aina: Tess Gerritsen voi yllättää niin halutessaan.

Eloonjäänyt on epätasainen. Alkupuoliskon veto on kova, sillä rikos on kiinnostava: Löytyy kolme lasta, joiden vanhemmat ovat kuolleet epätavallisissa olosuhteissa. Lapset saavat sijoituskodit, mutta nyt kuolevat sijoitusvanhemmat. Lapset jäävät henkiin eli ovat kirjan elonjääneitä kuin sallimuksesta – vai vahingosta? Se selviää kirjan lukijalle, kunhan hän jaksaa säilyttää keskittymisensä siinä vaiheessa, kun mukaan tulee peitetarinoita, Nasaa, CIAta, käsittämätöntä pahaa, joka on nimetty Ikarokseksi, salaseuraa, WikiLeaksia ja autokaahailua perinteisen amerikkalaisen televisiosarjan tyyliin. Olisin ihan kevyesti voinut jättää kirjan nämä osuudet pois, mutta sitten en olisi saanut tietää, miten lapset selvisivät salaisessa piilopaikassaan, jonne heidät oli viety eristyksiin kauas muusta maailmasta. Kohtaamme jälleen siis Wyomingin eristyneisyyden, mutta emme tavoita aivan samaa taikaa ja kauhua tähtisumusta huolimatta.

Onneksi Tess kuitenkin ottaa tiukan otteen lukijasta kirjan loppupuolella ja näyttää, että hän on yllättäjien sukua. Tuskin kukaan, kovinkaan dekkarien lukija, saattaa arvata loppua, joten se menee kuten pitääkin eli piina päättyy vasta viimeisillä sivuilla. Kirjan ylimääräinen plussa tulee kauniista kannesta, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, sillä niin rumia ja kammottavia ovat monien jännitysromaanien kannet. Kauhu pitää olla tarinassa, ei kannessa!

Se mitä muuta Elonjäänyt tarjoaa, on tuttu pari, etsivä Jane Rizzoli ja oikeuslääkäri Maura Isles. Heissä Gerritsen on luonut täydelliset henkilöt, jotka ehkä ovat juuri se koukku, jonka takia Gerritseniä lukee kirja kirjan jälkeen, vaikka joskus epätodellisuus valtaakin mieleen ja alkaa kaivata sitä kuuluisaa brittiläistä salapoliisiromaanin taikahipaisua. Rizzoli ja Isles ovat lihallisia ja heidän ongelmansa laajenevat rankoista farssin puolelle. Janen suuri ongelma tuntuu olevan mammanpoikaveli Frankie sekä itsekäs isä Frank, joka on jättänyt ihanan Angela-äidin huitukan takia, mutta on nyt vonkumassa takaisin kotiin heti huomattuaan, että miehen lähtö on saanut Angelan kukoistukseen, jossa uhkana ovat entisen kotiorjan intohimohäät! Minä en sitten kestä, jos Angela ottaa Frankin takaisin ja jättää häntä palvovan Korsakin!

Naispari täydentää toisiaan vakuuttavasti, mutta etenkin minua kiehtoo Maura Isles. Hänessä on samaa vetoa kuin Patricia Cornwellin Kay Scarpettassa. Molemmat ovat patologeja ja molemmilla on oma pimeytensä. Tosin Maura taitaa nyt viedä voiton, sillä Kay on enemmän täydellinen, kun taas Mauralla on reppu, jossa painaa raskas menneisyys:

Millainen minä olen. Vainajien kuningatar. Hirviöiden tytär. Pimeys ulottui hänen suonissaan yhtä syvälle kuin veri, koska se oli samaa verta, joka virtasi hänen äidissään Amaltheassa, murhaajassa joka viettäisi lopun ikäänsä vankilassa.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Annika K  ja Margit

****

Muut Leena Lumiin lukemani jännitysromaanit löydät täältä