TESS GERRITSEN: ELOONJÄÄNYT

Julian veti taskustaan talutushihnan, kytki sen Karhun pantaan ja ohjasi koiran likaisten vaatteiden luokse. ”Haista, poika”, Julian kannusti. ”Haista kunnolla. Siltä Claire haisee. Muistathan sinä Clairen?” Julian tarttui koiran isoon päähän kaksin käsin ja tuijotti Karhua suoraan silmiin. Heidän välillään oli lähes pyhä yhteys. Se oli taottu Wyomingin vuorilla, missä poika ja koira olivat oppineet luottamaan toisiinsa, missä henkiin jääminen oli edellyttänyt täydellistä luottamusta heidän välillään.

Luettuani Tess Gerritsenin uusimman jännitysromaanin Eloonjäänyt (Last to Die, Otava 2012, suomennos Ilkka Rekiaro) tajusin miten kaksijakoinen on oma suhtautumiseni Gerritseniin. Luin häneltä Jääkylmän ja tein siitä ilmestymisvuotensa parhaan dekkarin ja edelleen Jääkylmä on minulle Gerritsenin paras teos.  Sitten tuli Hiljainen tyttö ja siinä oli selvästi vaikeuksia päästä samaan tunnelmaan kuin missä olin Jääkylmän eristyneen paikan arktisessa kauhussa. Onneksi Tess kuljettaa Wyomingista mukanaan Julian ’Rotta’ Perkinsiä sekä tämän koiraa Karhua, että muistan aina: Tess Gerritsen voi yllättää niin halutessaan.

Eloonjäänyt on epätasainen. Alkupuoliskon veto on kova, sillä rikos on kiinnostava: Löytyy kolme lasta, joiden vanhemmat ovat kuolleet epätavallisissa olosuhteissa. Lapset saavat sijoituskodit, mutta nyt kuolevat sijoitusvanhemmat. Lapset jäävät henkiin eli ovat kirjan elonjääneitä kuin sallimuksesta – vai vahingosta? Se selviää kirjan lukijalle, kunhan hän jaksaa säilyttää keskittymisensä siinä vaiheessa, kun mukaan tulee peitetarinoita, Nasaa, CIAta, käsittämätöntä pahaa, joka on nimetty Ikarokseksi, salaseuraa, WikiLeaksia ja autokaahailua perinteisen amerikkalaisen televisiosarjan tyyliin. Olisin ihan kevyesti voinut jättää kirjan nämä osuudet pois, mutta sitten en olisi saanut tietää, miten lapset selvisivät salaisessa piilopaikassaan, jonne heidät oli viety eristyksiin kauas muusta maailmasta. Kohtaamme jälleen siis Wyomingin eristyneisyyden, mutta emme tavoita aivan samaa taikaa ja kauhua tähtisumusta huolimatta.

Onneksi Tess kuitenkin ottaa tiukan otteen lukijasta kirjan loppupuolella ja näyttää, että hän on yllättäjien sukua. Tuskin kukaan, kovinkaan dekkarien lukija, saattaa arvata loppua, joten se menee kuten pitääkin eli piina päättyy vasta viimeisillä sivuilla. Kirjan ylimääräinen plussa tulee kauniista kannesta, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, sillä niin rumia ja kammottavia ovat monien jännitysromaanien kannet. Kauhu pitää olla tarinassa, ei kannessa!

Se mitä muuta Elonjäänyt tarjoaa, on tuttu pari, etsivä Jane Rizzoli ja oikeuslääkäri Maura Isles. Heissä Gerritsen on luonut täydelliset henkilöt, jotka ehkä ovat juuri se koukku, jonka takia Gerritseniä lukee kirja kirjan jälkeen, vaikka joskus epätodellisuus valtaakin mieleen ja alkaa kaivata sitä kuuluisaa brittiläistä salapoliisiromaanin taikahipaisua. Rizzoli ja Isles ovat lihallisia ja heidän ongelmansa laajenevat rankoista farssin puolelle. Janen suuri ongelma tuntuu olevan mammanpoikaveli Frankie sekä itsekäs isä Frank, joka on jättänyt ihanan Angela-äidin huitukan takia, mutta on nyt vonkumassa takaisin kotiin heti huomattuaan, että miehen lähtö on saanut Angelan kukoistukseen, jossa uhkana ovat entisen kotiorjan intohimohäät! Minä en sitten kestä, jos Angela ottaa Frankin takaisin ja jättää häntä palvovan Korsakin!

Naispari täydentää toisiaan vakuuttavasti, mutta etenkin minua kiehtoo Maura Isles. Hänessä on samaa vetoa kuin Patricia Cornwellin Kay Scarpettassa. Molemmat ovat patologeja ja molemmilla on oma pimeytensä. Tosin Maura taitaa nyt viedä voiton, sillä Kay on enemmän täydellinen, kun taas Mauralla on reppu, jossa painaa raskas menneisyys:

Millainen minä olen. Vainajien kuningatar. Hirviöiden tytär. Pimeys ulottui hänen suonissaan yhtä syvälle kuin veri, koska se oli samaa verta, joka virtasi hänen äidissään Amaltheassa, murhaajassa joka viettäisi lopun ikäänsä vankilassa.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Annika K  ja Margit

****

Muut Leena Lumiin lukemani jännitysromaanit löydät täältä