Juuri kun
olen alkanut saneerata vanhaa, käyttämätöntä tavaraa pois kodistani voidakseni
saada sitä tilaa, jossa sielu rauhoittuu, ilmestyy Katja Rinkisen uusin kirja
Sormustin ja sorkkarauta – 40 käsityö- ja ekohenkistä projektia Parolan
asemalta (WSOY 2012). Katja on kekseliäs ja toimeenpaneva nainen, johon saimme
tutustua jo kirjassa Vintagen viemää – 50 sisustusprojektia Parolan asemalta
(WSOY 2011). Vintagen jälkeen en pystynyt
heittämään mitään pois, joten nyt taitaa sama meno jatkua, sillä vanhat
teepaidatkin ovat tarpeeseen, uskokaa tai älkää. Ja tässä työkaluna on sitten
virkkuukoukku. Teepaitakorin kauneimmat värit ovat lila ja pinkki, joten sitä
väriä minulta löytyy.
Nyt Katja Rinkinen
ja miehensä Tarmo Korhonen ovat remontoimassa ekologisessa hengessä Parolan
aseman puistossa sijaitsevaa vanhaa vartiotupaa. Remontissa hyödynnetään ihan
kaikki alkaen vanhojen kirjojen sivuista, joista tehdään uudet ja takuulla
uniikit tapetit. Jokainen remontin yksityiskohta selostetaan sekä sanoin että
kuvin niin perusteellisesti, että jopa minä onnistuisin saamaan aikaiseksi
muutakin kädenjälkeä kuin puutarhaa.
Kuvassa
näkyy vähän makuuhuonetta, jonka seinät on tapetoitu kirjansivuilla. Myös
kirjan kauniissa kannessa näette tätä kirjallisuustapettia. Kierrätystalouden
ensimmäinen sääntöhän on antaa uusi, kaunis elämä väsyneelle, vanhalle,
kuluneelle, olla lisäämättä maailman jätevuorta ja rakentaa luontoa säästäen.
Yllä olevassa
kuvassa näkyy sekä työkaluja että valmiita tuotteita, kun muodista pois
menneet, vanhat nahkatakit ovat saaneet uuden elämän aina olkalaukuista pieniin
tietokonesalkkuihin. Nyt tarvitaan ainakin sormustinta ja naskalia. Mitään ei
heitetä pois, sillä vyölenkitkin hyödynnetään!
Ohjeita on
neljäkymmentä, mutta hauskin on minusta väsynyt takki, josta syntyy
kukkarahi. Sellainen rahi, joka
’kukkii’, mutta jossa on tilaa lepuuttaa jalkojaan. Keneltä tahansa löytyy
vintiltä vanhoja villakangastakkeja, joten ei maksa paljon. Minusta tässä kyllä
pitää osata ommella…
Koska Katja
on lasitaiteilija, saamme nähdä monenlaisia kierrätysmateriaalista
valmistettuja valaisimia. Sateenvarjovalot vievät ihan cinemaattisiin
tunnelmiin! Keittiössä kaikki purettiin melkein alkutekijöihinsä ja työn
edetessä saatiin ihastella palasia menneen maailman tapeteista. Katja ja Tarmo valmistivat kaikki keittiön työtasot itse. Avohyllyjä
tuli paljon, mikä onkin kätevän keittiön ominaisuus ja samalla kauniit esineet
paitsi ovat helposti käsillä, myös saavat toimia sisustuselementteinä.
Kuvassa
keittiön saareke, joka kutsuu kaikki luokseen. Siinä kokataan, seurustellaan,
ollaan muuten vaan ja ihmetellään.
Työkaluina ainakin jiirisirkkeli, japaninsaha, porakone…eli kuulostaa
hurjalta, mutta kun katsoo kuvaa voi vain todeta, että ’saareke oli vaivan
väärti.’
Kirjan kuvat
ovat Katjan ja Tarmon yhteistyötä ja ne vievät lukijaa yksityiskohtaisesti
remonttien lävitse, mutta tarjoavat myös tunnelmahetkiä. Paperi on ihanan
mattamaista ja on eduksi ekologiselle rakennus- ja sisustuskirjalle.
Kaunista
turhuuttakaan ei ole unohdettu, vaan kirjasta saa ohjeen vaikka perhostauluun,
jonka takia yksikään perhonen ei ole menettänyt henkeään ja näitä tauluja voi
tehdä useita erikokoisia luomaan kotiin luonnontieteilijätunnelmaan. Tässäpä hyvä joululahjaidea vaikka kummilapselle tai perheen omalle pikkuluonnontutkijalle.
Kiiltokuva-astiat
on helppo itse valmistaa koristamalla posliini- ja lasiastioita haluamillaan
kuva-aiheilla. Minusta nuo eläin- ja
kasviaiheiset kulhot ovat suloisia!
Katja
Rinkinen ei heitä mitään hukkaan, vaan ompelee vaikka moottoripyörän renkaista
jotakin uutta. Ja tämä aate ottaa tulta, sillä onhan ekologisuus päivän trendi.
Minäkin intouduin ohjeesta, jossa puuta harmaannutettiin. Luin ohjetta ääneen
R:lle ja ihan vahingossa myös ääneen kuvittelin, miten meidänkin sisäovet
karmeineen saisi hetkessä näyttämään kuin ikiaikaiselta, harmaalta, merimyrskyn
rannalle heittämältä ajopuulta, jota aallot ja suolavesi ovat vuosisatoja
hyväilleet…Olisittepa nähneet perheen Järjen ilmeen;-) No, yhtenä kauniina päivänä...,mutta ensin harjoittelen vaikka keittiön massiivipuuhyllyihin.
Koska kannan joulua sydämessäni kautta vuoden, en voi olla nyt mainitsematta, että tässä hyödyllinen ja kaunis lahja tee-se-itse -ystävälle. Suosittelen!
*****
Katjalla on muuten ihana blogi, jossa käyn usein saamassa innoitusta. Nyt hänellä on menossa arvonta, johon voit osallistua täällä
*****
Muut tekemäni sisustuskirjat Leena Lumissa löydät täältä
Mielenkiintoisen tuntuinen kirja, tuon kannattaisi hankkia siskolle joululahjaksi, jotta tällainen peukalo keskellä kämmentä -tyyppi saisi siitä nauttia. Minun oli pakko nauraa tuota teidän perheen Järjen ilmettä! :)
VastaaPoistaMukavaa sunnuntain jatkoa!
Helena, tämä menee kuin kuumille kiville: Minulla oli näitä kaksi ja toinen jo vietiin!
PoistaHarkitsin vähän aikaa sopiiko se tähän, mutta saahan sitä nyt omaan blogiinsa totuuden kertoa. Minä olen inostuessani hämäläisen mieheni mielestä 'vähän vaarallinen'. Mitä siinä menettää, jos ensin kokeilen keittiön hylyyihin...
Kiitos samoin sinulle! R. jatkaa kuusiaidan leikkausta ja minä lähden pesemään puutarhakaluja. Sitten suloisesti yhdessä haravoimme, kunnes palkitsemme itsemme grillatulla lohella ja Hasselbackan parmesaaniperunoilla.
Helena, NYT on aika keskittyä joulumuistamisiin, sitten voi joulukuussa keskittyä tunnelman luomiseen sekä tunnelmointiin.
Tuollaisesta kekseliäisyydestä, taidosta ja osaamisesta minä haaveilen ja jopa niin pitkälle olen myös mennyt, että jotain pientä on toteutettu. Jos minulla olisi vielä se toinen koti maalla, niin sisustaisin sen juuri noin.
VastaaPoistaIhania oivalluksia, ne jäävät mieleen ja kukaties joskus jotain toteutuu. Mutta jotain puuttuu ja se on taito, se on rajoittava tekijä. Ja se toinen mutta on meillä myös, se järjen ääni.
Mukavaa sunnuntaita.
Arleena, sama täällä. Nämä Katjan kirjat ovat siitä mukavia, että meikäläinenkin pärjää näiden ideoiden toteutuksessa, paitsi ei tuossa remontissa kuin päällysmiehenä. Nyt haluasin patinoida kaiken.
PoistaSepä siinä. Ystävälläni on kuivan maan mummonmökki kaupunkiasunnon lisäksi ja kun sinne astuu, astuu suoraan 50-luvulle. Mökissä voisi toteuttaa harmaan hirren ja talonpoikais huonekalujen tunnelmia. Minullakin on yksi päästä vedettävä sänky, about 100 vuotta vanha, sekä toinen sivustavedettävä. Vain toinen näistä voi olla esillä ja sekin takkahuoneessa, ei sopisi yläkertaamme. Valitettavasti.
Meidän Järjen ääntä nyt pelottaa, etten vain toteuta aiettani. En tajua, miksi hän ei näe sitä mahdollisuutena...;-)
Kiitos samoin sinulle!
Muakin alkoi naurattaa kun kuvittelin episodin Suunnittelija ja Järki ja harmaantuvat oven karmit :DD
VastaaPoistaONNEKSI just nyt ei ole tuo kirja käsillä, tiedä mitä tapahtuisi mun tämän päivän projektille....yllätyssellaiselle...
Pepi, ne ovet ovat aikansa lapsia, eli massiivimäntyiset peiliovet. Niistä suurin osa on kannettu varastoon, vain vessojen ja makkarien ovet ovat paikoillaan, mutta ne karmit, kun R. ei ole saanut toimeksi tehdä niille mitään.
PoistaHyvä sun on siellä nauraa, kun saat huseerata vapaasti;-)
Täytyy tulla katsomaan, mitä sä nyt olet keksinyt tehdä...
Projekti on työn alla :)
PoistaTaitaa tulla vasta arvontatulosten jälkeen...tai mistä sitä tietää kuinka vauhdikas mä olen....
Juu, kävin kurkkaamassa ja ei siellä vielä mitään uutta. On ihan tottunut, että joka päivä sinä jotain keksit: Miten jaksat!
PoistaHemmetti!, kun pesin niitä raskaampia puutarhakaluja, niksahti taas selkä. R. edelleen kuusiaitaansa palvomassa. Tulisi nyt grillaaman lohta. Mää meen sänkyyn lukemaan ja illalla hemmottelen itseäni jätskillä ja lakoilla.
Käyn varmaan vielä illasta, joten pistä vaan töpinäksi! Vitsivitsivitsi!
Kun en missään nimessä enään viitsi alkaa näitä vanhoja romujani muuttamaan uuteen uskoon, olkoot entisellään, jos nyt ei ovenkarmit ihan vielä ole vanhaa harmaata niin kai ne sitten itsekseen joksus muuttuu. Mutta tuo Parolan asema sinänsä on kiinnostava, Viimeksi kun siellä olen käynyt se oli vielä asemarakennuksena matkustajien käytössä. Siellä ennenvanhaan usein junaan menin ja jäinpä junasta poiskin siellä. Siskoni asui siinä lähellä kymmeniä vuosia ja sitä kautta tuli tutuksi Parola minullekkin.
VastaaPoistaSitten aika muuttui ja oma auto oli kulkuneuvona siellä käydessä. Nyt ei ole enään siskoakaan siellä.
Mummeli, sinä tiedät Parolasta minua enemmän. Minulle tuttuja olivat matkat junalla mammalaan Keuruulle ja niinpä Haapamäen, Petäjäveden ja Keuruun asemat olivat tuttuja. Nyt yhden näistä omistaa ystäväni sisar eli se on kokonaan asuntona.
PoistaKatsotaan nyt päästäänkö täällä mutoksiin. Lukijoissani on kuitenkin runsaasti innokkaita remontoijasisustajia, jotka ovat käteviä käsistään, innokkaita ja idearikkaita.
Luin kirjan kertaistumalta kuin jännityskertomuksen. Vintagen viemää oli suosikkini ja tästä teoksesta tuli heti sellainen. Paljon asiaa, ohjeita ja upeita kuvia.
VastaaPoistaCheri, sama täällä. Vintagen viemää en unohda ikinä sen upean kannen takia. Tosin tämänkin kansi on kaunis.
PoistaKyllä saa ohjeita, kuka osaa tehdä. Niitä remontteja en minä, enkä mieluusti ompele, mutta kaikki patinan tekeminen, virkkaus etc. se on kova juttu mullekin.
Kiva toi sanomalehtiseinä, kunhan ei nyt laita kuolinilmoitussivua.☺
VastaaPoistaAllu, mitä sää ny: Niistä löytyy parhaat runot;-)
PoistaMietin just tuota, että mahtaisko niitä alkaa laittaa silleen, että vähän valitsisi tekstiä...
Kierrätys on hieno juttu ja tässä sitä normaalia kiertokulkua, jota soisi myös meille tuhlaajille ihan elämäntavaksi. Paperointi näillä kirjan sivuilla ei ole ihan uusi keksintö, jos ajatellaan miten ennen hyödynnettiin sanomalehdet samalla tavalla ja sitä käytettiin myös lämpöeristeenä, tosin kallisarvoiset lehdet kyllä säilytettiinkin koska kaikesta oli pula. Kiva juttu Leena:)
VastaaPoistaMustis, no varmaan meidän sukupolvi on tuhlareita, mutta minä en tunnusta syyllisyyttäni vaikka en pystykään olemaan Katja Rinkinen;-) Ukso tai älä, minä käytän monet vaatteet loppuun. Ne rakkaimmat. Perusmustakotelomekko menee ainakin 15 vuotta, samoin hyvä neule. Yksiä Italiasta ostettuja kenkiä käytin 18 vuotta ja kun vein ne suutarille viidettä kertaa, hän hymyili ja totesi, että 'Leena, tämä on näille kengille viimeinen kerta'. Tuhlausta voi tulla 'hutiostoksista'. Nytkin on muutamat kengät, joiden huippukorkeista koroista ei polveni pidä...Polven syy siis.
PoistaOlohuoneen kahvipöytä on löytynyt äitini roskalavalta monessa osassa ja yksi jalka hänen pikkukoiransa pureskelemana.R. vähän hankasi ja liimasi, minä sitten lakkkasin monta kertaa. Nyt siitä voi peilata itsensä ja pöytää on yritetty jopa ostaa minulta, sillä sen malli on kaunis ja se on kolmejalkainen...
Auts!, miksi mä puolustaudun...no jostain on varmaan huono omatunto, en nyt heti vain keksi, että mistä, sillä ruokaakaan en pysty heittämään pois.
Kiitos!
Ihanaa! En ole askarteluihminen minäkään -poikieni harmiksi- mutta tällainen vanhan kierrättäminen kiinnostaa. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, jota on kiva ihan vain katsella. Tuossa Vintage-kirjassa oli kyllä tätäkin kauniimmat kannet :)
VastaaPoista(huh huh, kaksi työpäivää putkeen ja kotihommat päälle - puhki olen)
Annika, just kuin minä;-) Jaksan silti innokkaasti yrittää...
PoistaVintagen kansi oli niin voimakas. Tämä on enempi pastelli.
(Mitä sää ny olet tehnyt: Sun piti levätä!)
Menee aina vähän ryppäänä nää mun "bisnekset", tänään vielä, ja sitten ei ihan heti ole kutsuja tiedossa :)
PoistaAloitin eilen tuon Jää-teoksen, joka on nyt saanut blogihuomiota. Pelkäsin vähän että onkohan se tylsä mutta ei!
Kaunista päivää sinulle - täällä sataa...
Ai, sulla oli sitä...
PoistaKatja oli kovasti pitänyt Jäästä. Minulta se oli mennyt kokonaan ohi. Syksystä tuli hektisempi kuin osasin odottaakaan.
Kiitos samoin! Täälläkin on satanut joka päivä, mutta onneksi on ollut myös kuivaa - välillä. Vain noin puolet syystöistä on saatu tehtyä...;-)
Tuo kirja kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselle, pitäisiköhän vinkata tontuille :)
VastaaPoistaMari, tiesin, että tämä kiinnostaa sinua;-) Vinkkaa vaan. Ja kohta tulee Ilonan Talven taikaa...
PoistaLeena, tämäkin siirtyy hankitalistalle, varmasti sellainen pakkosaada-kirja.
VastaaPoistaIlona
Ilona, tottakai. Sinähän olet paitsi tunnelmien luoja ja hyvä kuvaaja, myös kädentaitaja ja tässä on ehkä sinullekin ihan uusia juttuja.
PoistaIhana, ihana, ihana...
VastaaPoistatarvitsen juuri tuota...
ideoita..
ajattelin heittää melkein kaiken pois ens elokuussa, kun pääsen eläkkeelle...
ehkä jotain sentään voisinkin jättää..
Voi hyvin Leena♥
Hanne, sinähän olet hurjana;-) Minäkin aina päätän saneerata, mutta sitten taphtuu jotain, mikä kääntää ajatukset.
PoistaKiitos ja kiitos samoin sinulle♥
Oh! Kiitos tästä! Minua kiinnostaisi alkaa sisustaa kotiamme hyväksikäyttämällä vanhoja juttuja. Tuota kirjaa tosin voisi lukea ihan vain pelkästään selaamisen ilon vuoksi, vaikuttaa siltä!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, vanhoissa tavaroissa on sielua! Olen entisessä elämässäni viettänyt viikonloput huutokaupoissa, joten intohimossa vanhohin huonekaluihin löytyy. Vanhoille kirjoille on myös oma hyllykkönsä, joka on ties miten vanha ja joulupöydässä on aina käytössä kaadin, joka on yli sata vuotta vanha. Muulloin en uskalla antaa sitä käyttöön.
PoistaAloita nyt, kun vanhaa saa, eikä ole kaikki vanha ha hyvä kovin tyyristä.
Tämä on tietysti myös selailu ja fiilistelykirja.
Minulla on se edellinen kirja. Mutta ei kirpputoreja eikä sitä vanhaa tavaraa josta luoda jotakin uutta. Eikä tiloja eikä aikaakaan. Eniten kai huolestuttaa se mielikuvituksen puute. Katjalle on ehkä annettu minunkin osuuteni siitä lajista.
VastaaPoistaMine, mutta tulee toisia aikoja, toisia elämiä. Ehkä sinulla Suomessa sitten on mahdollisuus tähän kaikkeen.
PoistaKai meillä nyt on mielikuvitusta, mutta ei juuri itsetekemiseen. Niin paljon innostuin, että saan Meriltä hänen hylkäämän pöydän ja kokeilen siihen tuota harmaannuttamista. Kuvittele nyt pöytää, joka on kuin meren rannalta löytynyt ajopuu...
Katjan edellinen kirja oli todella upea ja uskon, että tämä on samaa luokkaa.
VastaaPoistaVanhoja nahkatakkeja olen säilyttänyt, tarkoituksena hyödyntää jossain. Nyt taitaisi löytyä hyviä ohjeita.
Jostain ulkolaisesta blogista bongasin ohjeen tuollaiseen puun vanhentamiseen. Etikkaa ja teräsvillaa...
En tiedä oliko samoja aineita, mutta kauniin harmaata lautaa tuli:)
Mitenkä Ilonan tilaisuus meni?
Hanne, me kaikki varmaan muistamme sen Vintagen.
PoistaMe olemme säilyttäneet vanhat nahkatakit ruusupensaiden hoitotakkkeina. Kun pitää sukeltaa pensaan sisälle leikkaamaan kuivia oksia pois, nahkatakki on oiva apu suojaamaan ihoa ja vaatteita.
Just se ohje.
Siis se on vasta marraskuulla. Minua odottaa siellä yksi ihanuus, jonka Rikka tilasi tänään...
Sorry, olenkin katsonut kuukauden väärin, se Ilonan tapaaminen onkin vasta ensi kuussa:)
VastaaPoistaHanne, ei mitään 'sorry', miten voi muistaa tositen menoja, kun omissakin on täysi työ.
VastaaPoistaKyllä ne harmaat ovet vielä tulevat taloon =) Hitaasti hyvää tulee (toimii yleensä miehiin).
VastaaPoistaBirgitta, etenkin hämäläisiin miehiin. R. aina säikähtää, kun minä elän niin nopeasti;-) Soitin jo Merille siitä pöydästä ja he eivät sitä enää tarvitse. Se on massiivipuuta, joten vedän siitä kaikki upeat lakat pois ja teen siitä ajopuun harmaata...
Poista