"Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle", totesi Gibran, mutta niin vain tänään on meiltä kaadettu yksi iso hopeakuusi etupihalta. Sen vei kasvaa isoksi noin 30 vuotta ja se kuoli minuutissa...Elleivät rakkaat syys- ja kuutamohortensiani olisi juuri etupihalla, tätä ei ehkä olisi tapahtunut. Se jättimäinen kuusi varjosti niitä niin, että tänä vuonna kukinta sekä hortensioissa että etupihan malvoissa oli ensimmäistä kertaa suorastaan säälittävää - aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Nyt aion ottaa ison annoksen vaniljaKERMAjääteläö kera lakkojen ja vetäytyä buduaariini Peter Jamesin jännittävässä seurassa!
♥:lla Leena Lumi
I Will Survive
PS. Kuvan kirjaa suosittelen eli Harjukaupungin salakäytävät
Voimaa ja lukuiloa! Minulla on meneillään suklaakuuri. On tutkitusti terveystuote ;) Läpi harmaan ja pimeän, sisäinen valo otsallaan...
VastaaPoistaAivan ihana kuva, Leena!
Kiitos samoin sinulle! Suklaakuuri♥ Nam! Testasin minäkin jo Geishab tumman suklaan. Ykdi levy katosi kuin humus vain. Juuri niin, hehkukaamme omaa valoamme, josta muutkin voivat sitten ammentaa.
PoistaKiitos. Pidän itsekin koko sarjasta, jonka otin Pasin kirjasta lumessa. Joskus sattuu tuollaisia euforisia hetkiä kirjan sisällön siivittämänä.
Kekseliäs valokuva ja niin ajankohtaan sopiva!
VastaaPoistaVaikeaa on tehdä päätöstä luopua kauan kasvattamasta upeasta pihapuusta. Mutta kaikella on aikansa ja kokonaisuuden etu on aina kaikkein yhteinen etu.
Irene, kiitos.
PoistaOli sen vaikeaa, että vaikka kaato oli eilen tilattu, meinasin aamulla perua. Ja puu olisi elänyt vielä vaikka kuinka kauan eli oli ihan terve.
Kokonaisuus vei nyt voiton.
Kaunis kuva! (Minullakin on suklaakuuri,ikuinen,jokapäiväinen...huonoa siinä on se,että minulla on laktoosi-intoleranssi :/ )
VastaaPoistaKiitos! Rrrrrakastan suklaata ja mikä vahinko myös jäätelöä, ainakin vaniljaa lakalla. Ostin sellaisen ison paketin niitä laktaasikapseleita, kun niitä ottaa voi syödä jopa jätksiä.
PoistaTosin suklaa on talven juttu. Jäätelöt kohta jäävät ja ainakin tummaa Geishaa saapuu taloon. Minulla on jääkaapissa aina hätätapauksia varten Geishapatukka, sillä jos tapahtuu jotain kauheaa, suklaan syöminen rauhoittaa. Nopeasti.
Ja: Naiset oikeasti tatvitsevat suklaata, se on oikein todistettu!
Kyllä tarvitsemme suklaata tosin minä tarvitsen sitä jatkuvasti ,isäntä raijaa minulle Mudcake jäätelöä,ootko maistanut? Niin hyvääää <3 Niistä Ledituikuista,onko niitä johdollisiakin,oottelenpa kuviasi :)
PoistaEn ole maistanut sitä jäätelönä...kiitos vinkistä!, täytyy kokeilla;-)
PoistaTarkoitin, että mikset laita niitä ledvaloja, 40 sarjaa sisällä niiden lyhtyjen sisään. Minulla on iso sarja kuvia, mutta pitäisi vielä saada se huippu. Meilaa minulle, niin laitan sulle vinkiksi makupaloja: leenalumi@gmail.com Nyt tulee vähän aikaa kirjoja ja vasta sitten niitä valoja. Kerron samalla, mikä on minun mielestäni se paras sarja ostaa...
Jäänkin odottelemaan ruokakirjaa....mmmm,mitäköhän herkkuja sieltä tulee...
VastaaPoistaJael, laitan ensin sen yhden jutun, jonka kuvan jo näitkin. Ihan ensiksi lähden lenkille...
PoistaHerkkuja olisi tarkoitus tarjoa, tunnethan minut;-)
Suklaa on hyvä ja halpa lääke. Auttaa ilossa ja surussa. Sekä tasaisissa hetkissä.
VastaaPoistaMine, se on turvallinen, hyvältä maistuva ja nopeasti vaikuttava. Ja tosiaankin sopii kaikkiin tilanteisiin.
PoistaMukava lokoisaa viikkoa sinne!
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle!
Poista... oijoi tätä elämää...
VastaaPoistamyrskyää täälläkin, kauppareissulla satoi melkein vaakasuoraan, arvatkaa kuka oli märkä :)
Suklaa on niin hyvää!
Kikka, juu...ihan kaikkea en viitsi tänne enää vuodatella, mutta eilinen päivä oli taas niin...tiedät kyllä;-) Lähden nyt pitkälle lenkille rauhoittamaan itseäni ja sitten suihkuun kynttilöiden valossa ja ehkä kaakao olisi sen jälkeen hyvä juttu. Sitten olen vahva palaamaan vaikka ruokien kera.
PoistaSuklaa on sairaan hyvää!
Mistä tuo suklaan lumo tulee, onko se ihan synnynnäinen tarve! Kun lapsena olin sille niin allerginen etten saanut sitä yhtään syödä,. kun pääsiäsikukkokin suli käsiin, niin päöätin että isona en syö kuin suklaata ja kananmunia, nekin oli kiellettyjä silloin, kun sitten tulin isoksi (leveäksi) en välittänyt kummastakaan. nyt saattaa mennä vuosia etten palaakaan pistä suuhuni, sitten se himo jostain tulee eikä tee tiukkaakaan pistellä pieni levy kerralla, sitten tulee taas pitkä toppi, ei vaan mene.
VastaaPoistaTuo kirja kuva on niin kauniisti taas kuvattu!
Oikein mukavaa syksyistä viikkonloppua sinne saareen!
Mummeli, olikohan sinulle tarjottu jotain pähkinäsuklaaherkkua? Meidän Meri ei voinut syödä, mitään missä on pähkinää tai kananmunaa tai kotimaista viljaa, mutta maitosuklaa kävi.
PoistaOijoi, toki koko levyllinen. En ymmärrä, miten voi ottaa sirosti vain yhden palasen, kun voi syödä koko annoksen;-) Yhtenä iltana kun luin ja vieressä oli levy tummaa Geishaa, elin heikossa toivossa, että sitä olisi vielä seuraavana iltanakin, mutta ennen kuin oli puoli yö koittanut, levy oli nautittu arvostaen.
No tämä kuvasarja, kun kuvasin Jääskeläisen kirjaa oli todellinen onnenkantamoinen. Siinä päivässä oli sinistä taikaa. Kiitos.
Kiitos samoin sinulle & co! Vieläkin hykertelen Himmun 'pähkäilyjä'...Merin koira ottaa tennsipallon ja pudottaa sen tyttärenkäsilaukkuun ollen näin varma sekä huomiosta että mukaan pääsystä.
Voi miten söpö kuva!! Ja ihania jännityksen täyteisiä hetkiä sinulle!
VastaaPoistaSuklaa on kohtaloni salmiakin ohella. Mitä kiusauksia ne kauppoihin tunkevatkaan kaikenlaisten joulukonvehtien muodossa... Olen sellainen sokerihiiri, etten tajua millä makeanhimon taltuttaisin. Porkkanoita olen nyt iltaisin lukiessa vedellyt mutta läski ei lähde.
Annika, niin, tämä koko sarja onnistui hyvin. Luin muuten Pasi Ilmarin kirjan PÄIVÄLLÄ LUMISATEESSA ISTUEN. Se oli vielä sitä aikaa, että Olga meuhkasi lumessa ja jotenkin se kirja tuli mukaan ja siinä sitten jäin kuin ihanasti kiinni...
PoistaMolemmat himot löytyvät täältäkin. Se on niin hirveää, että piätisi laittaa sellaiset laput ettei näe niitä konvehtirasioita ollenkaan. Siellä on pari merkkiä, joista voin syödä koko rasian voimatta yhtään huonosti, mitä nyt moraalinen puoli hieman huojuu.
Ei siihen ainakaan kromi auta: Olen kokeillut. Viinaa vastaan on antabus, mitä voisi laittaa ihon alle suklaata vastaan. Ei vaan, tämän himon haluan säilyttää!
Läski on ihmisen uskollisin ystävä, ei se ketään hylkää. Tunnen monia kasvissyöjiä, jotka ovat tuhdissa kunnossa, joten älä vain usko, että se porkkanoilla lähtee.
Vastaus on: Läski lähtee kun jättää pois kaiken sokerin! Tein kerran yksien ihanien juhlien takia ihmepainonpudotuksen. Löysin upean iltapuvun, mutta sitä oli vain pienessä eli mun entisessä koossa. Ostin puvun! Kolme kuukautta oli aikaa noihin tärkeisiin juhliin ja kolmen kuukauden päästä puku oli minulle kuin tehty. Jätin pois KAIKEN sokerin. Kunnon ruokaa söin, paljon lihaa ja pastaa etc.,mutta ei yhtään sokerihippusta. En suosittele tätä joulun alla, mutta se sopii kevääseen.
Leena, sokeri paitsi lihottaa, nähtävästi lisää myös ruokahalua!
VastaaPoistaSuklaata en saisi minäkään syödä, mutta joskus syön. Silti sokeriarvoni ja pitkäsokeri ovat erinomaisella tasolla (db-lääkitys on).
Viime kesänä oli melko vähän aurinkoa, joten sekin on voinut vaikuttaa kukkiisi, kuten tietysti tuo komea hopeakuusi! Sääli silti upeaa puuta..;/
Oikein ihanaa keskiviikkoa sinulle, Leena-IhaNainen!<3333
Aili, uskon tuohon. No minulla valitettavasti maistuu, mutta kun tein tuon 'sokeritemppuni' tuska oli ohi muutamassa päivässä. Makean maistaminen on muistaakseni ihmisellä vahvin perusmaku, se ensimmäinen ja himotuin.
PoistaMoni lääkräi vannoo sokerittoman eli käytännössä siis diabetesruokavalion nimiin. Kun viimeksi itkin kataomassa olevaa vyötäröäni omalle gybnelleni, hän sanoi, että jätä vain sokeri pois ja se on siinä! Sokeri on monen lääkräin mielestä valkoinen kuolema.
No, nyt on myöhäistä itkeä, mutta olisivat saaneet edes jotain valoa, jos tuo jättimäinen kuusi olisi ollut poissa. Olen sekä katuvainen että helpottunut eli totuttelen...Se on aina sääli, kun vanha, terve puu kaadetaan. Tämä kyllä oli minulta eka kerta tällaisen komistuksen kanssa. Olen kerran omistanut tontin, jossa elämäni upein kuusikko. Puiden alla saattoi kävellä ja siellä ei kasvanut muuta kuin yhtä herkullista sientä.
Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!
♥
Ihana kuva hienosta kirjasta!
VastaaPoistaJoskus on vaikea luopua vanhasta puusta, jonka kasvua on seurannut vuosikausia:)
Meillä on pähkäilty valtavan kuusen kaatoa jo vuosia. Varsinaisesti se ei varjosta puutarhaa, on vain hetken länsiauringon tiellä. Kuitenkin se on oravien rakastama temmellyspuu ja se kantaa upeasti runsaat käpysatsinsa vuosi toisen perään. Meillä sattuu vaan asumaan yksi puidenkaatoon innostunut kaksilahkeinen, joka vainoaa kaikkia lähialueen isoja puita:)
Hanne, onenkantamoinen!
PoistaMinua sattui...
No just joo, minäkin surin jo oravat ja linnut, mutta olen istuttanut uusia kuusia tontillemme, sillä todella pidän kuusista. Ja miten kuuset kantavatkaan lunta!
Hanne, miten minusta nyt tuntuu, että hetken varjo on vain armo: Älä anna sen puun kaatua!
R:lle puun kaato oli yhtä vaikea kuin minulle.
"Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle" kylläpä on kauniisti sanottu. Buduaari, se on ihana paikka. Minulle sinne on kantautunut lukuhetkiä varten nyt Kuolema Sherlock-seurassa sekä Alfred de Musset:n Gamiani eli kaksi rajatonta yötä. Kummankaan kanssa ei nukuta ;-)
VastaaPoistaBirgitta, se on siis Gibrania.
PoistaMiten tuo sana tulikaan...kuin karkasi sormistani...
Ai sinä luet noita;-) Kiinnostavaa tietää. Toinen on minullakin ja aika näyttää, tuleeko blogiini.
Minä jatkan valvomista Peterin seurassa...