CATHERINE MARSHALL: MUSTA KAHLE

Hän pyörähti pianoon päin ja tapaili ”Jouluyön” säveltä. Eikö elämä voisi aina tuntua tällaiselta? Ei, ei se voinut. Koulussa hän ei voinut olla tyytyväinen ennen kuin tuntisi kuuluvansa toisten joukkoon. Ja nyt tähän kaipaukseen liittyi vielä isän epäilysten kumoaminen. Jos hän nyt luopuisi haaveestaan tulla laulajattareksi, isä ei koskaan uskoisi hänen kestävän elämän kolhuja.


Julie pyörähti tuolilla ja soitti ”Finlandian” alkutahdit. Joulu oli ohi.

Catherine Marshallin tyttökirja Musta kahle (Julie’s Heritage, WSOY 1964, suomennos Kerttu Piskonen) on tarina hyvin suojattua elämää viettäneestä Julie Brownellista, joka ei missään vaiheessa ole oikein tajunnut kuuluvansa alempaan rotuun tumman ihonvärinsä takia. Julien isä on lääkäri, jolla tosin on vain mustia asiakkaita, mutta perhe elää hyvällä alueella, Julien parhaat ystävät ovat valkoiset Bets Hampton ja Doris Regan. Julie soittaa pianoa, luistelee, käy ystäviensä kotona ja on kuin kuka tahansa hiukkaa vaille viisitoistavuotias teini, kunnes…

Kaikki kuitenkin muuttuu rajusti, kun lukio alkaa. Siinä eivät auta edes upeat, New Yorkin läheltä ostetut uudet vaatteet, sillä Bets ja Doris eivät enää soita hänelle, vaikka he menevät lukioon samalle luokalle. Julie saa kokea mitä on olla värillinen. Vaikka hän olisi kuinka hyvä, kaunis ja lahjakas, sitä siltaa ei löydy, että hän voisi kumota ihon värinsä ja kävellä toiselle puolelle. Tosin kirjassa eräs hyvin valkoihoinen ja kaunis värillinen niin tekee, sillä Julien ystävän Marilynin isosisko Lorraine loikkaa yli ja jää valkoisten puolelle. Hän muuttaa pois ja jättää perheensä, sukunsa, koko värillisen historiansa, eikä tunnusta enää muuta kuin oikeutensa valkoihoisuuteen.

Julie on todella lahjakas ja pohdiskeleva nuori nainen, jolla on suuria suunnitelmia etenkin laulajan uran suhteen. Hän haluaa pyrkiä Juilliardin musiikkikorkeakouluun, mutta isä on toistaiseksi vastaan, sillä hän epäilee, että Julie ei henkisesti kestä mustien perintöosaa, sen mukanaan tuomia kokemuksia. Isä olikin oikeassa, sillä:

Hänen mieleensä tulvahti muistista pyyhkäistyjä tapauksia, joita hän aikanaan oli tuskin tajunnut: Äiti suojamuurina piittaamattomia myyjättäriä vastaan ja lieventämässä kiusallisia kohtauksia kadulla tervehdittäessä. Ja joskus ammoin se poika, joka oli virnistänyt ja huudellut heille. Mikä olikaan se herjaussana, jonka hän oli singonnut heidän peräänsä? Julie ei kyennyt nyt saamaan sitä mieleensä. Hän oli ollut silloin liian nuori ymmärtääkseen mitä se tarkoitti.

Julie saa kuitenkin aloittaa laulutunnit ja varmaan juuri niiden voimin hän selviää lukion alun vaikeista tilanteista. Sitten kuvioon astuvat pojat ja etenkin eräs Dave, joka pakottaa Julien katsomaan suoraan kohti väriään. Julie taistelee aluksi vastaan, mutta sitten tapahtuu asioita, joista kutoutuu niin Julien kuin Davenkin kasvutarina.

Tämä kirja on aikansa lapsi, mutta miten ollakaan, luin tämän alusta loppuun yhdellä kertaa. Tuli mieleeni, että kun minulle lapsena annettiin lahjaksi Salaisen puutarhan ohella Musta kahle ja Tuomo Sedän tupa, vanhemmillani oli päämäärä, jossa he onnistuivat: Olen ylitse kaiken rasismia vastaan. Ja puutarhahullu! Jos lapselle jankutetaan jostain asiasta, se ei mene perille, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Sen sijaan, jos lapsi kokee toisen lapsen kautta, millaista on olla syrjitty vain siksi, että iho on väriltään erilainen kuin muilla, siitä väistämättä herää tunne toisen kokemasta vääryydestä. Iiris rukkakin vetosi samoihin tunteisiin ja sen kirjan sain heti aapisen jälkeen. Olin hyvin herätetty kohtaamaan epäoikeudenmukaisuuden maailman, jolle oli mahdollista tehdä jotain. Sitä eivät hetkauttaneet päivittäiset poniratsastukset, isän prinsessana olo ja sen mukanaan tuomat etuudet, eivät koulumenestys tai paras lapsuuden ystävä, jonka kotona oli useita palvelijoita. Olin kotonani kaikkialla, mutta aina heikompien puolesta tavalla tai toisella. Julie löysi vahvuutensa ja polun omaan rotuunsa muita vihaamatta. Minä löysin polun kohdata ihmisen ihmisenä ja perustaa vain siitä, millainen hän on itsenään. Ehkä molemmat tytöt onnistuivat isänperintönsä vaalimisessa.



*****

Osallistun tällä kirjalla Tuntemattomat tyttökirjat –haasteeseen.


*****

Kiitän Saraa kirjan kansikuvasta.