sunnuntai 28. lokakuuta 2012

ENNENNÄKEMÄTÖN SYKSY RAKENSI KORKEAN KUPOLIN...

Ennennäkemätön syksy rakensi korkean kupolin
eikä pilvien ollut lupa sitä kupolia pimentää.
Ja sitten hämmästeltiin: olihan jo syyskuun alku,
missä kylmät päivät viipyvät, ja missä sadesää?
Sameitten kanavien vesi hohti smaragdina
ja nokkoset tuoksuivat kuin ruusut, vain vahvemmin.
Oli raskas hengittää, niin sietämättöminä,
riivaten loimusivat ruskot.
Ne jäivät koko loppuelämäksi muistoihin.
Aurinko oli kuin kaupunkiin ilmaantunut kapinallinen
ja kevätmäinen syksy niin täynnä antautuvaa hekumaa
että tuntui kuin hauras lumikello juuri puhkeaisi kukkaan
kun tyynesti astuit kohti taloni verantaa.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Pentti Saaritsa
kuva Sarppu
Lähettänyt klo

16 kommenttia:

  1. sannabanana29. lokakuuta 2012 klo 1.04

    Oijoijoi! Tämähän täytyy lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 9.41

      Sannabanana, ehdottomasti. Tilaa tuo kirja: Et kadu.

      Poista
  2. ketjukolaaja29. lokakuuta 2012 klo 6.47

    Hienoa, hienoa! Hyvä Leena ja Anna ja Pentti! Niin hehkuvaa tunnetta runon joka sentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 9.42

      Ketjukolaaja, kiitos. Kunnia saada tulla mainituksi samassa lauseessa Ahmatovan ja Saaritsan kanssa;-)

      Tämä on yksi suosikeistasi. Minun myös.

      Poista
  3. Anne29. lokakuuta 2012 klo 6.58

    Kaunis ja puhutteleva. Kuva sopii tähän hyvin. Hyvää alkanutta viikkoa talvisissa tunnelmissa.
    ps. 500 rekisteröitynyttä lähellä, huh mikä suoritus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 9.44

      Anne, usko tai älä niin Porista, luultavasti Reposaaresta.

      Kiitos samoin sinulle! Se ei ole aina ylöspäin, vaan myös toisinpäin, mutta kuitenkin: Mahtavaa!

      Poista
  4. A29. lokakuuta 2012 klo 12.06

    Hengästyttävä tuo Ahmatovan runo, mutta kuva on täydellinen taideteos:DDD

    Oikein hyvää uuden viikon alkua, Leena-IhaNainen!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 12.38

      Aili, niin on. Molemmat ihania. Ahmatova saa minut ihan väreisiin...

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      ♥

      Poista
  5. Irene29. lokakuuta 2012 klo 13.24

    Miten vahvaa ja intensiivistä tekstiä!
    Ja mistä noin hurmaava kuva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 13.28

      Irene, eikö vain.

      Minulla on suhteita kotipuoleen;-) Siis ilm. Reposaaresta. Klikkaa Sarpun nimeä, niin pääset hänen bllgiinsa.

      Poista
  6. Sarppu29. lokakuuta 2012 klo 20.22

    Ihana runo, niin syvä ja täyteläinen :) ja hyvin valittu kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi29. lokakuuta 2012 klo 20.31

      Sarppu, runon ja kuvan täydellinen liitto. Arvaa vain kestikö ennen kuin muistin tuon kuvasi. Olin jo aivan epätoivoinen ja vaelsin lumikello kuvissa, jotka olivat aivan liian puutarhamaisia, runsaita tms. Tämä vesi olkoon se 'kanavien vesi hohti smaragdina'.

      Kiitos sinulle♥

      Poista
  7. Karoliina / Kirjava kammari29. lokakuuta 2012 klo 22.45

    Tosi kaunis runo! Ahmatova tuli minulle tutuksi Ultra Bran laulujen sanoituksista. Ihastuin heti, mutta pitäisi myös ihan lukea häntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi30. lokakuuta 2012 klo 8.58

      Karoliina, Ultra Brata täälläkin, mutta myönnän, että en ole selvittänyt sanoittajia.

      Minä olen nyt Ahmatovassa, enkä tiedä, mihin se vielä johtaa...varmaan sinne Pietarin kaduille. Olenhan ollut kaupungissa vain, kun se oli Leningrad.

      Tämä runo on monelle tärkeä, olen huomannut.

      Poista
    2. Karoliina / Kirjava kammari22. marraskuuta 2012 klo 12.02

      Palaan tähän melkein kuukautta myöhemmin, kun unohdin aiemmin vinkata sinulle (minun mielestäni) kauneimmista Ahmatovan runoihin sävelletyistä UB:n kappaleista, eli Entäs nyt? ja Ero. Tässä lyriikat, mutta kannattaa tietenkin kuunnella kappaleet:

      ENTÄS NYT?

      Hän sanoi ettei vertaistani naista,
      en hänelle ollut tästä maailmasta,
      vaan talvipäivän lohdullinen valo
      ja hurja laulu synnyinseudulta.
      Kun kuolen ei hän vaivu murheeseen,
      ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!"
      Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä
      ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
      Entäs nyt?

      ERO

      Älä pelottele julmalla kohtalolla
      Älä puhu pohjoisen suuresta tyhjyydestä
      Nyt me juhlimme yhdessä ensi kertaa
      ja se juhla on nimeltään - ero

      Mitä siitä jos emme aamua kohtaa
      jos kuu ei vaella yllämme
      Tänään ojennan sinulle lahjat
      joista ei ole kuunaan kuultu:

      Kuvajaiseni vedessä ennen yötä
      kun virta ei vielä nuku
      Katseen joka ei jaksanut nostaa
      tähteä takaisin taivaalle

      Kaiun nuutuneesta äänestä
      joka kerran oli kesäisen tuore -
      jotta voisit värisemättä kuulla
      varisten juoruilun ympäri Moskovaa

      Ja kostea lokakuinen päivä
      olisi ihanampi toukokuuta...
      Muista minut, kalleimpani,
      ainakin ensilumeen asti

      Poista
    3. Leena Lumi22. marraskuuta 2012 klo 13.29

      Karoliina, minulla on Ultra Bran kokoelma Sinä päivänä kun synnyin ja siinä on Ero ja Sinä päivänä kun synnyin kappaleet Ahmatovalta. Kiitos vinkistä! En ollut huomannutkaan sanoittajaa. Ostin tämän joskus Orivedeltä automusiikiksi, kun alinomaa reissasimme Luvialle ja kohta taas...

      Nyt olisi kova juttu saada uusi painos Tammelta Ahmatovan Valituista runoista. Koita sinäkin vaikuttaa...

      Olen niin myyty Ahmatovan kielelle että en sanotuksi saa.

      Ja nyt laitankin Ultra Bran soimaan ja alan valmistaa itselleni lounasta. Tulin juuri lenkiltä ja nälkä on hirmuinen;-)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)