DOROGAJA ANJUTA!

Tämän kuvan nimi on Lumionni. Minä elän syksystä ja talvesta. Nyt oli niin valtava luumusato, että kun sen kaiken kaksin tuoreena syömme, oi ja voi;-) Kirsikoista teen likööriä.

Kerro J:lle, että R. piti Ikitiestä todella paljon. Voitko kuvitella, nyt minun pitää ostaa sille kirjalle jatko! R. haluaa sen jouluksi;-) Kirjoja tulee ikkunoista ja ovista, mutta tuo nyt vain pitää ostaa.

Teillä oli varmaan hurmaava matka. Meillä nyt vain R. reissaa, sillä en jätä enää suuriruhtinatar Olgaa ilman seuraani yön ylitse.

Koit suurta ystävällisyyttä Baikalilla, minä koin sitä Irlannissa. Irkut ovat ihan hulluina suomalaisiin. Mutta unessa olen Lara ja istun troikassa, lumi pöllyää, aisakellot kilkkaavat, koirat haukkuvat, olen onnellinen.

Jääkäämme odottamaan lunta...

Asuimme siis Galwayssa kaksi viikkoa ja innostuimme, kun rantabulevardilla oli pubi toisensa jälkeen, osassa vielä sahajauhot lattioilla ja elävää musiikkia, etenkin vanhaa jazzia. Yhtenä iltana meni myöhään ja olimme pimeässä ja sateessa palaamassa hotelliimme, kun huomasimme eksyneemme. Kuljimme siellä oudolla asuntoalueella ja yhtäkkiä päätin soittaa yhden talon ovikelloa. Rouva ja herra tulivat ovelle ja kun kuulivat, että olemme Suomesta ja eksyksissä tai eksyksissä ja Suomesta, herra pukeutui (oli jo myöhä) ja lähti kuskaamaan meitä hotellille! Rrrakastan Irlantia!

Kiva, että olet olemassa ja jaat harrastukseni menneeseen maailmaan!

Suuriruhtinatar Olga saa sinulta monta silitystä! Ai niin, kuvassa yllä R. ja Olga. kuvan nimi on Arktinen hurmos. Olga kuin ulvoisi lumiautuudelle...Mikä kaunotar, mikä punaturkki!

Tuo mainitsemasi kirja on vilahtanut jossain...Olisiko ollut joku lehti, joka siitä kirjoitti, mutta siitä on jo aikaa...Ruotsiksi en lue enää oikein mitään. On ollut pakko jättää se ja keskittyä pitämään englantia yllä ja kohentamaan saksaani. Kun R. jää pois liike-elämästä vuonna kirves ja kivi, toivon meistä tulevan Euroopan kiertolaisia.

♥♥♥

Tämän enempää en ole ollut Venäjällä. Perhe, joka asuu äitini lapsuuden kodissa, on tosi ystävällinen. Tosin äitikin on rampannut siellä jo yhdeksäntoista kertaa ja aina on mukana paljon tuliaisia. Kukaan ei lausu nimeäni niin kauniisti kuin perheen sotilashenkilö, eversti, joka viettää aikaa tuossa talossa vain kesäaikaan, muuten asuu Pietarissa. Hän kun sanoo 'Lena' siinä polvet hyytelöityvät;-) Englantilaisille olen valitettavasti 'Lina'. Vain ranskalaiset vetäisivät vertaa 'everstillemme'. Minä en osaa ymmärtää Venäjän ökyrikkaita. Mehän olemme Suomessa tottuneet, että pröystäily on rumaa. Jopa ylpeässä Satakunnassa osataan varoa ökyilyä.

♥♥♥

Arkea täälläkin eli olen siirtänyt 'lumiastereita' ihan sisääntuloon, sillä ne vain ovat niin hurmaavia. Rankkasade ajoi minut sisälle. Odotan kuulaita haravointipäiviä. Luen nyt hitaasti, kerrankin, ja nautin joka hetkestä: Vieraan lapsi. Rakastan olla Britanniassa ennen sotia ja sotien välisenä aikana.

Kirjoja on nyt niin paljon luettavana, että en tiedä, miten selviän. Kuka olisi uskonut...Joulunaikaan aioin ensin lukea kolme tiiliskiveä: Oatesin Putouksen, Shriverin Syntymäpäivän jälkeen sekä Irvingin Kaikki isäni hotellit, mutta nyt tuntuu siltä, että luenkin lukemattomat Shieldsit. Voitin nimittäin arvonnassa toisen, jota minulla ei ollut ja toinen tuli lahjana, jonka sain itse valita lehdeltä, jonka tilasin viikon kevennykseksi.

Oletko ollenkaan miettinyt, miten hauskan ja epätavanomaisen matkakirjan saisitte aikaan Venäjän kokemuksistanne? Varmaan teillä on loistavia kuvia etc.

Lapsesi en voi olla, mutta 'sisaresi' kyllä! Viime kirjamessuilla Helsingissä, Marja-Leena Virtanen oli kanssamme viettämässä iltaa hyvän ruoan ja viinin äärellä. Häneltä oli ilmestynyt loistava Karjala-romaani Kirjeitä kiven alle. Kun olin lukenut kirjan, soitin kyynelehtien ja tunnekuohussa hänelle heti. Oli kuin olisin soittanut tutulle...Siis sinä iltana pidin hänelle puheen ja luovutin yhden lahjan eli Leena Lumi -blogin Finlandian. Marja-Leena kiitti ja ilmoitti, että hän on tästä lähin 'sisareni'. Meillä on muutakin yhteistä kuin karjalaisuus ja nimi, joten kaikki vain tuntui niin hyvältä. Elämä on suuri seikkailu.

Kiitos! Itseasiassa minulla on vielä tutkimattomia Södergran-teoksia eli sekin, jossa kuvitus Schjerfbeckiltä, siinä saattaa olla tuo runo kokonaan. Kiitos paljon! Ruotsia tarvitsen niin harvoin nykyään, että se onkin vain Södergrania alkukielellä. Joskus sisustuslehtiä.

Puutarhani on ollut aika suosittu. Lehdissä ja jopa televisiossa. Ilonan seuraavassa sisustuskirjassa olen finaalissa lumipuutarhassani ja makaan lumessa peuhaamassa Merin Dinan ja meidän Olgan kanssa. Siinä on myös pieni teksti minulta. Kirjan nimi on Talven taikaa ja se ilmestyy just kohta.

Nyt päivän sulkeiset eli se mikä on pakko tehdä ennen kuin R. saapuu: Siivoan keittiön pöydältä aamiaisjutuja, sitä ennen tyhjennän pesukoneen ja sitten täytän sen taas. Miten hukkaan heitettyjä elämän tunteja, kun nekin voisi lukea tai kirjoittaa tai olla vaikka ostamassa vielä yhden pussin lisää muscareita...Onneksi tein niin paljon paprikabroileria pennepastalla, että ruokaa ei tänään tarvitse erikseen alkaa laittamaan. Tykkään kokata viikonlopun herkkuja ja vierasruokaa, mutta arkiruokia olen tehnyt elämäni kiintiön jo täyteen.

Kiitos ja kiva, että viihdyt. Tänään tulee vielä joutsenia sieltä, mistä olen kotoisin eli Porin puolesta. Eräs Ihanuus harrastaa siellä innokkaasti kuvausta ja hän on antanut minulle luvan kuviinsa. En meinaa enää ehtiä kuvata melkein ollenkaan.

♥♥♥

Mikä onkaan ihanampaa kuin joulun lapset! Minulla on ystävätär, jonka tytär syntyi jouluaattona. Meri syntyi 29.12. ja meidän hääpäivä on 23.12. ja tarina siihen, miksi se meni näin, on aika pitkä...ja kai romanttinenkin. Kaiken se kestää. Intohimokin voi kestää vaikka sateenkaaren tuolle puolen. Muistappa sitä Beatlesien laulua When I'm sixtyfour...Se on ihana!

Sinä olisit sitten ehkä pitänyt myös ranskasta...Kuuntelen mielelläni ranskalaista musiikkia ja olen täysin vapaa sille, koska en kuule 'sanomaa'. Pidän myös ranskalaisista elokuvista ja kirjoista. By the way: Tilasin tänään uuden Anna Ahmatovan elämänkerran. Ahmatova -fanina kiinnostaa takuulla sinua.

Minä rakastan C:tä. Tulee varmaan niistä vuosista, kun olimme muuttamassa R:n työn takia Decenzanoon ja aloitin useita italian kursseja - turhaan. Lumi on muuten latinalaisessa kulttuurissa suosittu naisen nimi. Minulle siitä tulee sukunimi. Osa postista tulee jo nimellä Leena Lumi ja perille on tullut.

Voitin ihanan sisustuskirjan saksalaisen blogin arvonnasta. Se on joulukirja! Sen kanssa saan kerrata saksaani. Vieraan lapsi edistyy hitaasti, sillä se olikin paljon enemmän muuta kuin mitä odotin. Siis tuotoksellisesti huono viikko.

Anjuta, tämä on todellakin jotain ihan hullua. Nyt multa on mennyt selkä, enkä saisi edes tässä istua...Otan kohta lihasrelaksantin ja sitten tuutulullaa. Just joo, otan just sitä merkkiä, jota suosittelit. Tunnen ihan oikeasti olevani kirjeesi Lenotshka-haamu! Lumikummitus! Ensin nauroin tuota haamua, sitten menin ihan hiljaseksi likaksi. Sitten lähetit vielä viimeisimmän viestisi ja senkin minä kestin, vaikka en ole ikinä, ikinä antanut kenenkään holhota minua. Olen aina ollut selviytyjä ja kukaan ei ole saanut yrittää hidastaa vauhtiani. Olen aina ollut ylitse virtaava joki. Tulvajoki. Kohta otan lääkkeeni ja alan sisäistää omaa haamuiluani.

Olen minä jotain sentään yrittänyt. Päätin, että tänä vuonna en lue enempää kuin sata kirjaa. Katso vaikka Leena Lumin Luetut 2012...nyt voin jo jarrutella. Ehkä minun pitäisikin lukea vain kirja viikossa. Sehän kuulostaa ihan lomalta. Paratiisilta.

Anjuta, ihan oikeasti, sinä saatoit nyt estää suurtulvan, joten ansaitset siitä kaikki yötaivaan tähdet ja paljon aikaa katsella niiden tuiketta. Mikä onkaan kauniimpaa kuin lukea tähtiin kirjoitettua.

Nyt on kaunis syksy, värien fiesta, sitten saapuu kaunis melankolia, josta pelastumme sinä päivänä, kun tunnemme lumen tuoksun...

sinun lumihaamusi
Lenotshka