RUSKA - RAKASTAN TIETTYÄ SINISTÄ JA VISPIPUURON PUNAISTA, MUTTA...

Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että rakastan tiettyä sinistä ja vispipuuron punaista, mutta tarvitsen myös muita värejä. Tässä tulee iso määrä kuvia ruskasta sekä vähän unelmia. Osa kuvista on eiliseltä, osa vähän kauempaa.

Tässä yksi monista sisääntulon kuvista nyt. Monta kuvaa siksi, että asiaan liittyy yksi ongelma. Tästä sitä ei vielä huomaa, paitsi jos muistatte, että oikealla oli hurmaava kuutamohortensia, tosin nuori, mutta aikaisemmin runsaskukkainen. Nyt siinä on vain muutama vaivainen kukka. Pilvikirsikka ei todellakaan ole ollut hillittykasvuinen missään ja tässä etupihalla sitä on jouduttu jo leikkaamaan eli alaoksia pois.

Tästä jo huomaamme, että osa supermahtavien syyshortensioidemme kukista, vasemmalla, ei ole avautunut kunnolla. Tulossa on nyt sellainen ratkaisu, että haemme kaatolupaa vasemmalla olevalle isolle hopeakuuselle, joka varjostaa etupihan hortensioita ja myös malvoja

Oikealla olevaan serbiankuuseen ei kosketa, vaan päinvastoin sen ympärille on istutettu vispipuuron väristä sammalleimua, joista sain alut, kun olin tekemässä juttua Kirstin puutarhassa

Hyvästelemme nyt etupihan kera naapurin roskiksen, joka näkyy kuvan keskellä;-) Oli siis eilinen eli roskien tyhjennyspäivä, kun otin tämän kuvan. Siirrymme yhtä tasoa alemmas eli keskipuutarhaamme.

Tasojen yhtymäkohdassa, suuren kalliomme yläosassa, on tämä iso kivi, jota syleilee köynnöshortensia Huomatkaa, että hurmaava kasvi on jo siirtynyt koristamaan vasemmalla kasvavan pihlajan runkoa.

Kalliomme toisella sivulla eli naapurin rajalla kasvaa mänty, jota pitkin kiipeää myös köynnöshortensia. Sen vasemmalla sivulla koreilee nuori tuurenpihlaja.Tuurenpihlajia hankimme heti monta.

Kalliomme keskipihan alareunalla sijaitsee alaterassimme, jonka parvekkeen alainen osa on muodostumassa pergolaksi kiitos köynnöshortensioiden. Edessä näkyy keskipihan pilvikirsikka, joka on tässä vielä kohtuukokoinen. Sen takana on alapuutarhamme, jossa hedelmäpuutarha sekä muutamia oleskeluryhmiä ja green house eli Merin vanha, kivinen leikkimökki, josta voi tulle vielä lasipalatsi ellemme valitsekin sitä kokoa itse -vaihtoehtoa, jossa sekä viherhuone että pieni puuliiteri.

Alaterassille aukeaa kaksi ovea. Kuvassa näkyvä tulee ulos pyykkihuoneesta, kellarista, välivarastosta sekä vierasmakkarista, jonka ikkuna näkyy kuvassa. Tuosta ikkunasta Jael mm. on katsonut ulos jo kahtena suvena ensiksi aamulla herätessään. Sen jälkeen hän on voinut siirtyä aamusuihkuun remontoituun pesuhuoneeseemme, josta tulee myös ovi ulos terassille. Saunasta pääsee näin vilvoittelemaan puutarhaan. Valkoisen kivitalomme ovien väri on alkanut tökkiä minua pahasti ja haluan niistä siniset! Mutta haluan yhtä toista asiaa vieläkin enemmän ja jos jaksat seurata kuvakirjettäni loppuun sekin asia paljastuu.

Tässä kuvassa minua jaksaa aina kiehtoa kartiovalkokuusi, joita meillä on todella monta. Ja myös iso kalliomme, joka siis jää nyt vasemmalle. Kallion reunassa kasvaa Holger 'Isabella', kaunis suuri valkoinen syreeni, jonka kukinnot yltävät parvekkeemme korkeudelle ja ilahduttavat näkyen siten myös olohuoneeseemme. Tämä syreeni saa kohta ylleen pieniä, kirkkaita ledvaloja...Kartiokuusen takana tuttu pilvikirsikka, sen takana alkavat hedelmäpuut ja oikealla näkyy hiukan köynnöshortensiaa, joka kiertää yhtä parvekkeemme kannatinpalkeista.

Tässä sama kuva, mutta vähän likempää. Jos tarkkaan katsoo näkyy hedelmäpuutarhan yksi istuinryhmä. Huomatkaa, miten tuuhea tuosta köynnöshortensiasta on tullut. Olen kuvannut sitä teille joka vuosi alusta asti. ja siis kukkii valkoisin kukin, jotka melkein kiinni pesuhuoneemme pikkuikkunassa.

Ja vieläkin tätä samaa. Nyt siksi, että saatte hiukan kuvaa, miten iso kalliomme on. Se on varsin työllistävä, sillä R. harjaa sen usein ja etenkin nyt syksyisin, mutta lehtipuhallinta emme aio hankkia, sillä melusaaste ei sovi luontopihaamme. Puutarhaneuvoksen vinkillä olen istuttanut nyt kallion koloihin 'jotain'. Valitsin lehto-orvokit, joita meillä on yllin kyllin tarjolla lehdossamme. Ensi keväänä kuvaan sitten niitäkin.

Tässä kotimme olkkarin ikkunan seinää matkaava villiviini sekä talon alapihan päädyn puoleinen vaahtera.

Tässä sama kauempaa, jolloin kohtaamme kolme ruskaa. Vasemmalla vaahtera, sitten täydessä vauhdisa oleva villiviini ja sen jälkeen köynnöshortensia, joka ei ole vielä niin värissään kuin se on isolla kalliokivellämme. Huomatkaa, että yksi unelmani on käymässä toteen: Yksi monesta köynnöshortensiasta kiipeää jo parvekkeen 'seiniä' ylös.

Tässä kuvassa näkyy sitten enemmän kuin voi arvatakaan. Vasemmalla muutamia jättimäisistä metsälehmuksistamme, jotka siis sijaitsevat lehdossamme, jonka alaosaan jäävät kaarisilta, yksi istuinryhmä sekä vanha korituoli kuin myös pieni kuupuutarhani aloitus. Talon takapäätyä kiipeää kaksi villiviiniä ja nyt saavumme hipaisemaan unelmaani, joka ohittaa jopa siniset ovet: Suunnitteilla on puhkaista talon päätyseinän oikeaan laitaan maisemaikkuna, josta näkymä siis hedelmäpuutarhaamme ja sen valkoisena vaahtona kukkiviin luumu-. kirsikka- ja omenapuihin. Sisustuksellisesti siihen kohtaan sijoittuisi iso ruokapöytä. Ikkunasta, joka olisi katosta lattiaan, näkyisi myös järvi: lehdettömänä aikana paljon, sydänsuvella vähän sieltä täältä vilahtaen.

Talon pohjoispäädyn nuorin villiviini eli kakkonen. Tämän jälken tuli vielä kolmaskin...

Yhdeksästätoista korallikanukasta on jäljellä ehkä vain noin yhdeksän. Ne olivat pihan sisäosissa ja veivät liikaa tilaa. Puutarhan reunoilla ne ovat aivan omiaan ja pärjäävät myös koivujen kanssa. Kuvassa kolmekymmentä vuotta vanha korituoli, joka parhaina päivinään pukeutui hienoihin pehmusteisiin. Minusta se on vieläkin kauniimpi nyt, kun ikä ja säät ovat sitä patinoineet. Se on osa puutarhan sisustusta ja tähän voisi istuttaa vaikka kärhöä kiipeämään. Sen alta vain puskee juhannusruusua, jonka verhoamana aion tämän vielä kuvata eli kuvassa tuleva kaunis, aikuinen morsian, jonka häähuntuna 'Finlands vita ros'!

Tästä voitte hahmottaa lehdon alaosaamme. Korituolista oikealla on runsas kasvusto juhannusruusua, joka koristaa myös siltaamme. Sillan alta virtaa tokokuulla vuolaasti vesi, kun lumet sulavat vuorilla. Myös runsailla sateilla vaikka keskikesällä puronen alkaa virrata ja syksyllä tietenkin. Puutarhakalut ovat vanhat ja äitini puutarhasta, kun hän muutti omakotitalosta rivitaloon ja hankki sinne kevyemmät. Sillalla seisoessa näkee lokakuulta toukokuulle Päijänteen.

Sillan takapäädyssä näkyy Mörrimöykky eli kartiovalkokuusi, joka vuoden ruskettui kotimme valkoisen seinän vieressä. Heitin sen jo poiskin, mutta kohtalo eli naapurin rouva saapui samana päivänä kahville ja ihmetteli, että 'missä se kaunismuotoinen kartiokuusi on?' Minä kerroin heittäneeni sen risukasaan ihan ruskeana. No, sitten sen yhdessä istutimme tähän paikkaa, syrjään, pois silmistä. Ja kuinkas sattuikaan: Mörrimöykystä on tullut jännittävimmän mallinen, vähän peikkomainen ikivihreä ihanuus!

Alapihan hedelmäpuutarhassa eivät nyt kuki kuin krassit ja nekin ovat olleet koko suven lehtokotiloiden temmellyskenttää. Olin vuosia ilman tätä kukkaa, sillä keijunmekko vei huomiotani, mutta nyt palaan juurilleni. Krassi, ihan tavallinen krassi, tarjoaa yllätyksen kun teet näin: Kerää joka vuosi krassien siemeniä, kuivata ne ilmavasti ja sen jälkeen säilytä vaikka isossa tulitikkurasiassa. Toukokuun alussa istutat niitä ruukkuihin esikasvatukseen ja kesäkuulla raahaat ruukut ulos. Jos ostat siemeniä, osta eri värejä ja laatuja. Yhtenä vuonna koet sitten, mitä tapahtuu: Siemenet ovat muodostaneet mutantteja eli kohtaat krassin kukintoja väreissä, joista et ole voinut uneksiakaan. Minun huippuni on tähän asti ollut kalpea keltainen cappuccinoraidoilla! Tänä suvena ei yllätyksiä, sillä nämä kaikki ovat kaupan siemenpusseista, mutta yllätykset ovat odottamassa uutta suvea. Oletko muuten huomannut, miten hurmaavasti krassi alkaa tuoksua yöllä...

Ruska on voimaa! Se tarjoaa niitä luonnon värejä, joita ilman uupuisimme marraskuun pimeässä. Kun ruska on ohi, alkavat ajatuksemme kääntyä muualle. Vaikka jouluun, jota eräät kantavat sydämessään läpi vuoden. Tai sisustukseen, josta tässä vain murunen eli ruskalehdet lepäävät kauniilla Ilonalta ostamallani patinoituneella tarjottimella.

Iki-ihanaa ruskaa teille kaikille♥

Love
Leena Lumi

PS. Tämä juttu liittyy Leena Lumi's Flower Power -postaukseeni.

Ruskan väri voi olla myös lime, kuten tässä köynnöshortensiassa.

Mongolianvaateran 'neniä' ruskassa ja vesipisaroissa.

Marja-aronia...

Ruskapesämme eli jatkamme ulkoruokinnassa lokakuulle.