HYVÄSTI IHANA SYYSKUU JA KOHTA JO LOKAKUUKIN...
Runsas viikko sitten kuvasin teille lenkkipolkuni, mutta en vain ole ehtinyt sitä teille lokakuun väreissä esitellä, joten tulkoon tässä sunnuntaiehtoon rauhaan.
Kun katsoo kaislikon väriä, ei yhtään ihmettele niitä, jotka innostuvat lankojen kasvivärjäyksestä. Tämä kaislikon väri alkaa nyt jo haalistua, vaikka runsas viikko sitten perjantaina oli näin voimakas.
Yli viikko on mennyt tosi nopeasti, sillä sekä Anna Ahmatova Fontankan talossa että Ilonan Talven taikaa ovat aukaisseet minulle pikkupolkuja sekä ideoita sinne sun tänne. Olen niin innoissani monesta! Ja tietysti myös täynnä sisustuspaineita;-) Nyt on ledit ripustettu valkoisten verhojen taakse. Kuvia tulee jos onnistuvat. Olen myös menossa sekä Ilonalle & Riikalle että yhteen toiseenkin sisustuspaikkaan...
Tulevasta sen verran, että vastaan saamiini haasteisiin ja muihin vastaaviin seuraavan viikon tai kahden aikana. Kirjoista: Tulossa on viimeinen kirjani Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen, Vuoden Luontokuvat 2012 ja sen jälkeen varmaan onkin jo vuorossa jännitystä.
Tämä järvenrantareitti on tasaista ja kaunista. Sitten tulee kiipeäminen joka olikin vähän aikaa sitten niin märkää, että saavuin kotiin jalat nilkkoja myöten kastuneina. Kaikki kiitos runsaiden sateiden.
Huomatkaa, millä vauhdilla vesi tulee ja suoraan minua kohti ja polullani.
Laitan näitä vähemmän esteettisiä kuvia useampia, että näkisitte sekä veden määrän että rinteen jyrkkyyden.
Puutarhassa saatiin tänään viimeiset jänisverkot laitettua ja vasta eilen tyhjennettiin suurin ulkokukkaruukku. Nyt on kaikki niin mallillaan, että saisi sataa vaikka lisääkin lunta eli täällä on siis jo satanut hennon valkean kerroksen. Jos ensilumi kiehtoo, voit lukea myös kirjan Ensilumi.
Melkein jo hyvästelemme lokakuun, joka on ollut uskomattoman antoisa. Kiitos siitä teille kaikille. Ja koska olen ollut niin täpinöissäni Ahmatovasta, kirjat eivät ala ennen kuin vielä vähän fiilistelemme Annan lumoissa...
Lumoavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!
Love
Leena Lumi
Hui miten tyynet ja samalla kuohkeat maisemat :) minäkin lenkkeilen mieluiten vesi vierelläin. Nauti viimeisistä lokakuun hetkistä! Ja kiitos vielä Ahmatova-postauksesta!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, tyyneys on vain feikkiä: Päijänteellä olemme olleet vosia sitten isolla rautapaatilamme tosi hädässä, merellä emme.
PoistaOlen tajunnut, että en voi elää kaukana vedestä. Eli sama täällä.
Kiitos samoin sinulle! Ole hyvä, sitä oli niin ilo tehdä.
Huomenta! Tervetuloa kuuraiseen paratiisiini.
VastaaPoistaMeillä päin toki marraskuu kohta....
Hannele, kiitos kutsusta.
PoistaKuka sanoi ettei meillä, mutta vielä muutama päivä lokakuuta.
Ihan itse sinä kirjoitat että nyt on syyskuu....
PoistaHyvästi syyskuu ja jo lokakuukin...
PoistaJA KOHTA JO LOKAKUUKIN...
PoistaAika haipakkaa vesi juoksee ☺
VastaaPoistaIhanan syksiset kuvat, noissa mun sielu lepää....ei näissä omissa maisemissa, kaljamaa ja rippupikkuisen valkoista...äyk!
Pepi, kuin koskea vastaan olisi kävellyt Keväällä sama kun lumet sulavat vuorella.
PoistaNo kohta saat varmaan lunta;-) Pepi, se on sitä hellää, valkoista, puuterista, aika sisustuksellista...;-)
Voi Leena, tiedätkö että olen aivan pulassa ja hukassa upean blogisi kanssa. Yritin, todella siis yritin, käydä väkivaltaisen nopeasti kirjoituksiasi läpi, hyvin pitkältä ajalta huomatakseni sen, että nopeasti lukien en pääse lukunautinnon ytimeen. Varaan siis useampia iltoja lukeaksi kaiken sen, josta olen jäänyt paitsi. Ilmeisesti kommenttinikin raahaavat perässä, sitkeästi ja hitaasti, mutta ne ilmestyvät silmiesi eteen kuin kuuran huurtamat lehdet aamun lenkillä...:)
VastaaPoistaPitsit sekaisin, voi sinua Ihanuutta, kun jaksat minun sanavirtaani edes yrittää lukea;-) Lue vain ne, jotka kiinnostavat.
PoistaLopetuksesi on täydellisen kaunis, suorastaan runollisen kuurainen eli ihana♥
Vilkaisin sinulle: Mitä ihmettä, eikö sun kuvajutut toimi vieläkään?
PoistaTäällä perjantaina tuli ensilumi ja kyllä oli ihanaa astella ohuelle mutta ehjälle lumipeitteelle aamulla. Nyt toivon kovin pakkasten pysyvän, mutta säätieteilijät eivät ole kanssani samaa mieltä. Yritän siis lähetellä viestejä jonnekin, että jos kuitenkin nyt etelässäkin vaan pakkanen kiristyisi ja lunta sataisi vaikka hiljalleen.
VastaaPoistaIhanaa illanjatkoa sinulle =)
Birgitta, lumi tuli monien pensaiden, mm. hortensiat, lehtien päälle, joten ei ole ehtinyt kärsiä paljaasta mustuudesta ollenkaan. Lumen valo on ihmeellistä.
PoistaMuista, miten hyvin etelässä on ollut lunta viime talvina...
Kiitos samoin sinulle!
Ihania kuvia ja tunnelmia... harvoin tulee kommentoitua, vaikka aina käyn lukemassa. Monta hyvää kirjavinkkiäkin oon poiminut mukaani :)
VastaaPoistaHyviä lokakuun lopun päiviä!
Ellis, aina muistan sut...Kiitos!
PoistaKiitos samoin sinulle!
Pysy linjoilla, sillä marraskuun lopulla on se kaunein kirjan kansi kisa, joka on samalla arvonta.
Kauniin surumielisen haikea on syksy ja sen värit. Miten mielelläni ottaisinkaan kävelyrteken noissa maisemissa. Luin muuten tänään Alvarin Muuratsalon kodista jostakin lehdestä. Onko se avoinna yleisölle tulla ja mennä?
VastaaPoistaMine, mutta myös voimaa: Katso tuota kaislikon väriä.
PoistaMyönnän, että tuo reissu on autuus ja jos aika on, löytyy seikkailu, joka tosin vaatii oppaan eli Lullinvuoren luolastot. Siinä olisi teidänkin lapsillä ihmettelemistä. Ja metsä siinä ympärillä on kuin sadusta: Isot kuuset ja niiden alla vain jotain matalaa kasvillisuutta eli kuin peikkkometsää ja sitten ne peikkojen luolat...
Alvarin huvila on yleisölle avoinna ainakin heinäkuussa muutaman viikon, muu aika on sovitusti tai suvulla. Kiinnostava kohde!
Upeita lokakuisia kuvia! Kakkoskuvassa on upea rytmi koivuineen ja ryhdikkäästi seisovine kaislikoineen. Vau mikä puro! Kuvistasi haistaa lokakuun, sen mädäntyvät lehdet ja kostean maan. Kunnes tulee marraskuun huurteet ja kristallisoivat tuon kaiken.
VastaaPoistaRina, kiitos. Kuva, jonka mainitsit on kiinnostava kohde, sillä siinä on monta koivua, jotka rinnatuksin kaartuvat. Kuvaan niitä usein. Eriaikoina vuotta. Otan vain pari tai koko ryhmän.
PoistaOi sitä ihanaa lahoamisen juhlaa, jonka osana mekin saamme olla!
Marraskuun kristalli tuoksuu jo. Kaipaan jo kirpakkutta ja jalkojen alla rapisevia jäätyneitä lehtiä. Talven suudelmaa!
Kaunis lenkkipolku. Syksy kullankeltaisine väreineen on kaunis. Nyt on täällä kaikki jo peittynyt valkoiseen lumeen. On valoisaa ja raikasta, mutta myös liukasta.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa ja marraskuun alkua.
Arleena, on se. Teen tässä hiljalleen lähtöä...Sataa kuivaa lunta, mutta maassa on vasta ohut kerros.
PoistaLiukkaus on talven suurin vaara. Oma pihakin voi olla pahin, sillä kaaduin edellistalvena omalla kalliolla ja podin 6 viikkoa.
Kiitos samoin sinulle!
Voi Leena, kiitos ihanaisista kuvistasi! Mitkä värit! ja nuo rinteiden vesiryöpyt kertakaikkiaan ihanat. Kiitos joka-ainoasta kuvasta, niitä on palattava katsomaan uudestaankin!
VastaaPoistaHyvää tätä alkavaa viikkoa!♥♥
Mummeli, ole hyvä ja kiitos. Tiedän asuvani paratiisisaarella...
PoistaKiitos samoin sinulle!
♥
Kaunis kotisaari, olet onnistunut vangitsemaan kameralla sen sielua. Ihania kuvia , ne kertovat paljon ihanuudesta mutta myös haasteellisuudesta. Sisutusjuttuja odotellen :)
VastaaPoistaAnne, niinpä...Tiedät lenkkini, sillä olet sen kanssani kulkenut. Ja tunnet maaston muutenkin. Haaste se on, kun metsän täälä lähtee.
PoistaDon't push me;-) Kaikkeni teen. Yksi kuvajuttu meni ihan uusiksi. Värit voivat olla kuvissa ihan mitä vain, näköjään.
Nuo värit on aivan hurmaavat! Ihana syksy! Minua alkoi heti kiinnostaa mitä jännäriä olet lukemassa/aloittamassa :)
VastaaPoistaSain itse tänään postipojalta peräti neljä romaania, oi! Todella hyvään saumaan kirjat saapuivat, minulta nimittäin meinasi loppua lukeminen kesken... Yksi paksukainen kyllä odottaa, mutta sitä en heti jaksa.
Täällä paistaa aurinko ja sen säteitä päivääsi toivon ♥
Annika, voimavärejä. Jamesia ja sitten ehkä muuta väliin ja Manneria. Eilenkin jaksoin vain parikymmentä sivua ja nukahdin taa kuulakärkikynän päälle. R. väittää vielä löytävänsä sen kerran kaulastaan...;-)
PoistaHyvänen aika sentään...Liika on liikaa, mutta jos lukeminen on loppu, tulee melkein paniikki. Ei aina niitä paksukaisia. Siinäkin vielä yksi syy, miksi niin pidän Barnesin kirjasta.
Täällä myös ja kiitos samoin sinulle♥
Kaunis on lenkkipolkusi ja niin lähellä vettä:)
VastaaPoistaSyksyn ruskean sävyt ovat niin moninaiset.
Meillä kaikki on vaalkoisen lumen peitossa vielä toistaiseksi.
Lämmintähän on taas luvattu.
Ilonan tilaisuuteen piti miinunkin tulla, mutta kolmen naisen perinteinen Tallinna viikonloppu sotki suunnitelmat. Harme, sillä olisin niin mielelläni tavannut bloggaajia:)
Mukavaa viikon alkua Sinulle!
Hanne, täällä kelpaa. Tähän kun tottuu, jo pelkkä ajatus muutosta alkaa ahdistaa.
PoistaSyksyyn kuuluu se ihan perusruskeakin. Meidän sadat ja sadat saniaiset ovat nyt sellaisia.
Upea keli oli kävellä tänäänkin tuo lenkki.
Voi ja voi, olisimme tavanneet. Mun pitääkin kaivaa sut esiin nyt siitä Spes Patriae -kirjasta;-)
Kiitos samoin sinulle!
Sinun lenkkisi kulkee pitkin erilaisia vesiä.
VastaaPoistaEnsin ison veden rantaa pitkin.
Sitten kuljet kohti yläjuoksua. Oletko lohen sukua?
Irene, niinpä. Harjoittelin tätä lajia 25 vuotta meren rannalla.
PoistaVarmaankin eli päin vastavirtaa;-)
Upeat kuvat, kerta kaikkiaan!
VastaaPoistaKaroliina, kiitos. Arvaa osaanko arvostaa, kun saan asua täällä.
Poista