On menossa oudon vuoden 2014 viimeinen kuukausi. On tapahtunut kaikki, tai ei mitään. Riippuu ihan siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. Yksi on kuitenkin varma: Minä en ole enää sama. Kun näin yllä olevan
Hannelen kuvan, tiesin, että kuva täytyy jakaa teidän kanssanne. Sitä ennen lakaisin puutarhaani pudonneet tähden sirpaleet ja luin mitä ne kertoivat. Kaikki taisi alkaa silloin kun kirjoitin
tämän. Yli vuoden prosessi jo...Tiesin lähteväni tielle, jolla tulee vastaan monta polkua ja aina risteyksissä on tiedettävä, minne pitää suuntia.
Se vimma, jolla olen koko ikäni ollut maailmanparantaja, kaikkien heikompien suojelija, murtuneen ehjäksi puhuja, ja koko ajan läsnäläsnäläsnä, ei johda hetkeen, jossa voisin ottaa tämän hetken syliini. Ei voi olla siellä ja tuolla maailmanparannuksen barrikadeilla, ellei ole ensin läsnä itsessään. Terve itsekkyys on varmin tie kohti täyttä läsnäoloa, jossa voimaannuttuaan sitten voi harkiten käyttää hyvää tahtoaan muiden iloksi itseään kadottamatta.
Tämä Runotalon Sarin kortti Olen elämäni Tähti on lähtenyt minulta tänä vuonna aika monelle lukijalleni. Tärkeintä on aloittaa tajuamalla oma tähteys. Se ei ole muilta pois, mutta sen löytämällä voi ammentaa muille - kun aika on. Olen muutama päivä sitten törmänyt kommenttiin, joka sai minut kyynelehtimään. Koska A. ei ehkä halua tulla asiallaan julkisuuteen enempää, mitä jo on tullut, kerron vain, että muistakaa osattomat vierellänne.
Olemme valmistautumassa ihanimpaan vuodenaikajuhlaan, jouluun, mutta osalle meistä se on kärsimystä. On aikaköyhiä, on rahaköyhiä, on ystäväköyhiä...A. kertoi, että hänellä ei ole varaa jouluun. Se pieni, mitä hän voisi tarjota lahjaksi, ovat omakutoisia villasukkia ja lapasia, mutta kun ne eivät kelpaa. Hän tuntee näin:
uusi voimain koetus, hössötys joulun tulon ja kiireiset, hymyttömät ihmiset. Tuli pakkomielteiset ajatukset:> mitä lahjaksia tänä joulu, rahat on tiukalla, monta ottajaa, joulukortit, kelle ne lähetän.
Tulipa ajatus> en enää lähetä joulukortteja ja niin tein, jätin nekin vähät lähettämättä, tein lopun, turhalle kierteelle;> jos en tapaa edes joulukortin saajaa vuosikausiin, en halua vaalia perinnettä, kun en siitä iloa löydä itselleni.
Lahjat jäivät myös lopulta kauppojen hyllyille, pikkuisia lapsenlapsia ei enää ole, vaan aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, joita on vaikea miellyttää omilla lahjaideoilla. Kudotut lapaset ja sukat kuin myös muutkin kutomukset; ei niillä liene käyttöä ja monet mummut niitä valmistavat.
Liikkeiden muotimaailma, se on nykyajan vaatettaja, myssystä lapasiin, puseroihin sukkiin ja huiveihin.
Tuleva joulu kuitenkin ahdistaa, samanlaisissa ajatuksissa mieli kiertää:> mitä jouluksi, siivousta, jaksanko vetää imuria perässäni jaksanko pyyhkiä lattiat pesuaineeseen kostutetulla liinalla, entäs kaappien ja pöytien pölyt, jaksanko....luettelo on loppumaton....
Tällaista viestiä lukiessa ihan viimeiseksi tulee mieleen haluta täydellistä joulua. Hyvästi täydelliset joulut ja avataan ovet ja ikkunatkin jouluksi heille, joilla ei ole hyvää mieltä edes jouluna. Hyvää mieltä ei myydä kaupassa. Kaikkeen mitä myydään kaupassa tarvitaan rahaa ja sitä ei kaikilla ole tai on liian niukasti. On lama. On työttömyyttä, on ehkä vain kansaneläke, on sairautta, on välinpitämättömyyttä. Kuitenkin meistä suurin osa käpertyy siihen oman perheensä jouluun ja kuka sitä voisikaan kieltää, sillä usein perheenjäsenet asuvat nykyään kaukana toisistaan ja usein joulu on juuri se paras aika koota perhe yhteen. Mikä siunattu aika!
Mitä sitten voisimme tehdä? Voisimme vähintäänkin unohtaa pröystäilyn: Monelle ei tänä jouluna tule ainakaan tavarajoulua, toivottavasti kuitenkin hyvän ruoan ja tunnelman joulu. Tavarahan on vain tavaraa. Voisimme myös hymyillä vieraillekin ihmisille ja jutellakin heille, sillä saatamme olla jollekin se ainoa puhekumppani viikkoon kaupan kassan lisäksi. Suomessa vieraille puhujia pidetään vähän erikoisina, mutta muutetaan tämäkin tapa. Tästä on se hyvä sitten alkaa ja siitä voi seurata vaikka mitä...
A. joka nyt tunnet olevasi ulkopuolella tämän lähestyvän joulun ja sen tunnelmien, jos haluat, lähetän sinulle
Runotalon Sarilta tilamaani
Olen elämäni Tähti -kortin. Se kannattaa aina pitää esillä, että muistaa, kuka on Tähti.
Sinä olet tähti! Kun itse arvostaa itseään, alkavat muutkin arvostaa! Pidän tästä kortista niin paljon, että se innoitti minut kirjoittamaan
Olet elämäsi tähti
B. sinulla oli tänään 35-vuotishääpäivä ja miehesi oli sen unohtanut. Sanoin asiaan jo painavan sanani, joten saatoit saada vähän nauruakin surulliseen päivääsi, mutta lähetän sinullekin
Olen elämäni Tähti -kortin, jos haluat.
Toivon totisesti, että neuvojeni avulla et enää ikinä ole unohdettu hää- etkä minään muunakaan päivänä!
Antakaa kaikki joulua kammoavat anteeksi: Minä olen armoton jouluhullu, mutta me aikuiset emme sentään lahjo toisiamme ja olen kovasti iloinen, että meidän penskat ovat aina arvostaneet omatekoisia vanttuita ja villasukkia, pitkiä kaulaliinoja ja kirjoja. Hyvä ruoka ja yhdessäolo ovat kuitenkin joulussa ne tärkeimmät asiat.
Maailma on täynnä ovia. Pitää vain valita, minkä oven haluaa avautuvan. Kaikkea ei voi saada, joten koko elämä on priorisointia. Tänä vuonna minä en ole koputellut, mutta tuntuu kuin mitä vain voisi tapahtua hetkellä millä hyvänsä. Vuosi on tapahtumista halkeamaisillaan.
Olen kuin jossain Ian McEwanin romaanissa, jossa joudun passiivisena seuraamaan vierestä, mitä tapahtuu omalle elämälleni. Minulle se ei sovi yhtään, sillä vaikka olen vahva, en ole kova ja herkkyys on vain raaputuksen matkan päässä. Liikaa kaikkea on liikaa kaikkea ja toivon ensi vuodesta enemmän omien suunnitelmieni mukaista. Se on ainoa, mitä toivon vuodelta 2015!!! Olen blogissani aina oma itseni, mutta jokainen tietää, että koskaan ei voi kertoa kaikkea. Olen vienyt teitä perheemme juhliin, televisiokuvauksiin, alppimatkalle, lehtijuttuihin, perhetapaamisiin...,mutta on oltava myös privaattielämä jo senkin tähden, että monet asiat eivät koske yksinomaan minua. Ajattelen nyt myös ystävääni, joka sen sijaan, että kiertäisi parhaillaan iloisena miehensä kanssa maailmaa, istuu sairasvuoteen äärellä, puolisonsa vakavan sairauden yllättämänä...
Meille kaikille on tämä Tommy Tabermannin runo:
Road Map
Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
Kukaan ei voi aina olla täydellinen, mutta pitää olla itselleen armollinen! Kymmenen askelta itsesi rakastamiseen voi avata sinulle uuden oven...tai kokonaan uuden maailman. Suosittelen Saria, sillä hänn on kuin hellä sukellus itsensä löytämiseen. Suosittelen myös Suketuksen haastetta Hyvän sanomisen valo!
Oma ikisuosikkini Runotalon Sarilta on tämä rimpsuhelmaunikko teksteineen. Tänään päätän olla oma itseni. Kaikki lähtee siitä, että on oma itsensä ja tulee hyväksytyksi omana itsenään. Hän joka on oma itsensä tunnistaa herkästi toisen kaltaisensa ja usein heille tulee elinikäinen ystävyys. M.O.T.
Love
Leena Lumi
I Will Survive
PS. Jotta täydellisyys saisi kyytiä, mutta jotain saisi joulusta pitääkin, lukekaa tämä Ompun juttu, joka on Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 7
.JPG)
