sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Laskeudun metsän lumen....


Laskeudun metsän lumen
pehmeään lämpöön
Talvi levittää juhlaliinan ison kiven juureen.
Kentauri kiertää Eteläistä Ristiä
ja kattaa pöytään kävynsiemenet.
Tikka naputtaa kuusen runkoon
ja se soi
                    kuin virsikirjan
                                       laskeutuva ääni
                                                            puiselle penkille

Ylhäällä, niin ylhäällä loistaa Alttari
ja tyvellä polvistunut muurahaispesä
levällään Suden jäljiltä.
Saako korjattua sitä mitä on sohaistu?

Kaukana mäyrä omassa pesässään nukkuu pitkää unta

Kevät
ei ole valmiina kenellekään

Särjetty
rakentaa toivon tähdistöön

Pieni lampi
on jäässä täynnä kummallisen värisiä läiskiä
tarjoaa hapertunutta alustaa

                                    s e n  h e t k e n
ennen seuraavaa askelta                       vaimeaa huminaa
                                    ritisevää jäätä

ennen oikean nousua

- Eija Aromaa -
Eksymisen kartasto (ntamo 2018)
kuva Hannele Salmela, Virtausta elämään 

6 kommenttia:

  1. Kiitos Leena kauniista runosta. Tuli oikein hyvä mieli. Kaunista syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A, ole hyvä. Minulla sama. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  2. Kaunis runo ja Hannelen ihana maalaus:) Mukavaa viikonloppua Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain. Juuri tämä Hannelen enkeli sopii minusta erityisesti tähän runoon sekä erääseen Edith Södergranin...

      Sunnuntaiehtoon rauhaa♥

      Poista
  3. Ihana!
    Olen tällaisille runoille erityisen altis syksyisin... Kiitos tästä!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, eikö vain!

      Minä myös: Siksi valitsin tämän 'ei kaikkein helpoimman'...Ole hyvä!♥

      Poista