tiistai 20. lokakuuta 2020

Luvia -koostetta lokakuussa!


Viime torstaina lähdimme kohti Luviaa, kohti sitä merenrantakylää, jota pidän varmaan sateenkaaren tuolle puolen kotipaikkanani. Vietimme torstai-illan äidin kanssa ja minä hissuksiin purin pakaaseja.


Lumimies jaksoi kohta vähän teetä ja siikaleipää saatuaan alkaa säätämään äidin televisiota, josta joku oli sekoittanut säädöt. Menikö puolituntia, niin vävy nappasi toisen kaukosäätimen pois ja sanoi, että 'nyt Eila vain yksi säädin ja ykkönen on ykkönen, kakkonen on kakkonen etc." Itseasiassa äidillä on siinä 96 kanavaa nyt käytettävissä...


Ai niin, ihan ensimmäiseksi nappasin kuvia komeamaksaruohosta, joka suvella käydessä oli komea, mutta vielä vihreä:


Tämä upea kuva äidin puutarhasta on heinäkuulta, jolloin teimme vaikka mitä! Kuvautimme itsemme siskon kanssa äidin puutarhassa:


Söimme esikoisellani Jaakolla paistettua merisiikaa kera Jaakon tartar -kastikkeen ja melonisalaatin:
 

Mitä muuta oli silloin voit lukea vaikka 


skoolatessasi tyrnidrinkeillä merelle!


Torstaina ehdin vajota jo merinostalgiaani eli se tunne kun tulee kotijuurilleen, jotka vieläkin kiinni Luvian savipelloissa...Samalla tavalla kuin haistan Keski-Suomen saarellamme lumen tulon, haistan meren heti autosta noustua. Takana neljä kovaa vuotta....en ole ikinä enää sama henkisesti enkä ulkoisesti.


Tässä minä vuosi sitten samanlaisessa poissaolevuudessa kesken mitä hauskimman reissun joulun välipäivinä Merin luo Aurinkolahteen. Ei, enkä juo kahdesta lasista vaan...


Ja kohta jo taas tässä hetkessä kiinni.


Kevät 2018 meni sytostaateissa. Kertaakaan en lähtenyt sinne ilman Tuula-Marjan kutomia sydänvillasukkia!


Jo viime Luvian käynnillä sain uudet sukat, jotka kätkeytyvät joulupakettiin. Olin pyörtyä kun näin nämä värit♥ Kutojallamme on absoluuttinen värisilmä! Ja sen lisäksi hän on ystäväni lapsuudesta asti ja tyttäremme Merin kummitäti. Meillä on yhteisiä suunnitelmia ensi suvelle...


Perjantaina menimme Tuula-Marjalle eli Tipsulle ja sain nämä järkyn kauniit sydänvillasukat käärittäväksi joulupakettiin jollekin rakkaalle.... Samalla kahvittelimme ja nautimme himskatin hyvästä punaviinimarjapiirakasta.
 

Tipsu yllätti ja sain valita itselleni vielä jotakin. Ei kahta kysymystä: Tyrnilapaset minulle♥


Sitten oli aika siirtyä nauttimaan poikani Jaakon Salaisesta Herkusta. Jaakko oli kokannut sitä tunteja, joten jotain erikoista takuulla luvassa.


Kattila pöytään ja syömään! Myönnän syöneeni elämäni parasta ruokaa. Ennen se oli Marstrandissa halstrattu siika kokonaisena ja tunnustan silloin nauttineeni niitä kaksi. Jaakkokin muistaa tapahtuman...Jos hyvin käy, saamme tällä viikolla reseptin tähän salaisuuteen, jota nautin kaksi lautasellista ja vielä patonkiakin! Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia hyvän ruoan äärellä, kun aurinko laski metsän taa ja merenrantaan oli ihan lyhyt matka vain. Söimme tunteja ja niin pitääkin. Meillä on keskusteltu aina ruokapöydässä ja puhelimet silloin kiinni. On vain tämä hetki ja makunautinto♥


Siskospäivän vietto alkamassa. Ensin voitonmerkit Kim Wallin muistolle. Sitten kohti Poria ja Ratsulaa.


Ratsulan brunssi oli täynnä väkeä vaikka olimme varhaisessa. Ensin nautimme kuoharilasilliset ja minä nautin siitä, että ihmiset vaikuttivat rennoilta. Koronatilanne onkin vielä hyvin eri Jyväskylässä kuin Porissa.


Merja ilman rillejä ja silmämeikissä muistuttaa jotain jonka tunnen...Nyt tajuan, miksi toiset sanovat meidän muistuttavan toisiamme ulkonäöltä.


Murto-osa Ratsulan brunssitarjonnasta. Tietysti santsimme!


Sitten vähän shoppailua. Punaiset hanskat elämäni ensimmäisten kadottamieni tilalle. Niitä olinkin pitänyt jo yli kymmenen vuotta ja hyvin. Edullinen poolo, pehmeä neule, jota helppo pitää sisällä yms talvella. Hihansuissa leikkaukset ja helmassa. Nuo järeät kengät jäivät ostamatta ja kyllä olen asiaan tyytyväinen, sillä ma löysimme lähtiessä Porista paljon, paljon mukavammat ja noiden hansikkaiden punaiset. Sen sijaan kun pudottauduimme Ratsulan Marimekkoon tein tosi löydön. 


Olen armoton Marimekko -fani ja löysin leningin, jonka kuosin toivon välittyvän teille. Tuota tiettyä vihreää ja puuteripinkkiä. Väriliitto 'match made in heaven'! Kuva on vähän tärähtänyt, mutta halusin näyttää nuo värit. Leningin nimi on Huokaus Tähtiniitty...


Sitten vielä Porin Pieni Lahjapuoti, jossa niin moni kaunis esine aina Wrendalen magneettikirjanmerkeistä rakastuneet pöllöt mukeihin vei mukanaan. (kuva Lahjapuodin)



Sunnuntaina Reima ja Jaakko timpuroivat mummolle uuden kestävän rapun sisältä terassille. Nyt pitäisi kestää!



Sunnuntaina asetuimme perhepotrettiin ennen ruokailua. Tämä on Luvian perheeni eli poikani Jaakko, äiti ja siskoni.


Ja sama toiseeen suuntaan. Perhe♥


Me♥


Äidillä...hämärä putoo. Vuodenaikavalot syttykööt!



Rakkaasti maanantaina hyvästi perhe, Luvia ja meri♥

perheterveisin
Leena Lumi

12 kommenttia:

  1. Teille hyvästä reissusta tulee hyvä muillekin! Upeaa, miten äitisi jaksaa vielä vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiva kuulla, kiitos♥ Aika paljon jaksaa, mutta kyllä koronakuukaudet keväällä verottivat häneltäkin jaksamista. Ennen olisimme olleet kaikki la ulkona syömässä...

      ♥♥

      Poista
  2. On onni omistaa äiti vielä aikuisenakin. Äiti on aina äiti vaikka itsellekin ikää jo tulisi. Ajatukset palaa äitiin vielä kauan senkin jälkeen kun on vain muistota jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, se on totta! Sama kuin omat lapst ovat aina omia lapsia, vaikka minkä ikäisiä olisivat. Minulla niin isän kanssa ja isosti. Mukavaa lokakuun jatkoa teille♥

      Poista
  3. Ihanaa tunnelmaa, kiitos tästä matkasta Luvialle. Monenlaista tunnelmaa ja tapahtumaa mahtuu tähän postaukseesi. Tämä oli sinulle virkistysmatka koronasyksyn keskellä. Varmasti voimaa ja jaksamista tuova matka! Kaikkea hyvää sinulle lokakuun loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ole hyvä♥ Raumalle ei nyt ehditty...Siksi lähdimmekin nyt, koska tilanne voi muuttua vaikka miten. Matkat ovat reipasta vaihtelua, ne ovat kuin piristysruiske. Nyt on vain unohdettava Krakova yms. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  4. Hieno kooste, siinä oli monenlaista! Upeaa merimaisemaa, herkullista ruokaa, ihania sydänvillasukkia... Ja näytti tosiaan kuin olisit juonut kahdesta lasista! 😁 Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, kiitos♥ Meri aina sielussain...Onneksi en! Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  5. Ihana,hyvänmielen postaus, kaikkinensa ja kevään 2018 asioista huolimatta. Ja vau, mitä villasukkia ❤ Minä laitan aina sairaalaan tutkimuksiin mennessä jalkaani äidin neulomatta ruusu-villasukat. Perhe ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja K, kiitos♥ Ystäväni on niin hyvä kutomaan erilaisia , että hän saattaa tulla sillä julkisuuteen, jos viitsii lähteä♥ Villasukat ovat kuin pelastusrengas♥ Perhe♥

      Poista
  6. Voi, tässä postauksessa olisi kommentoitavaa vaikka kuinka! Sanonpa nyt ainakin noista neulomuksista:ihania! Varsinkin nuo edellisen Luviareissun sydänsukat ja nämä nyt saadut tyrnit❤️❤️❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla! Ne ovat, ne ovat♥ En voi tässä nyt kertoa ihan kaikkea, kun tontut voivat jo liikkua...,mutta juu, tyrnit tulevat minulle♥

      Poista