Kirjoja joululahjaksi eli mitä olen käärinyt paketteihin perheelle ja ystäville!

Tajusin vasta tänään, että ensi viikolla on jo joulu, tuo vuodenaikajuhlista suloisin! Nyt bloggaan siis kirjajoululahjavinkkini vaikka vasta eilen listasin Vuoden 2015 parhaat kirjat Leena Lumissa. Nämä listat eivät ole ihan yksi yhteen ja kerron nyt sitten mitä olen oikeasti käärinyt paketteihin, mutta en aio kertoa kenelle, voin vain antaa aavistaa, kenelle minä antaisin...;) Päivä meni kaupoilla ja ensi viikolla taas. Saamme nuoremme koirineen meille melkein viideksi päiväksi, joten aattona juhlistamme yhdessä 30-vuotishääpäiväämme. Kirja on aina ollut minulle paras joululahja ja tulee olemaankin! Annan myös kirjalahjoja tarkoin harkiten kuka on saaja. Koska saan arvostelukappaleita, on helppo antaa monia kirjoja lahjaksi, mutta siitäkin huolimatta, myös usein ostan jonkun kirjan, josta en itse raaski luopua. Kirjan hinta Suomessa voisi olla edullisempi,jollon se olisi minusta sekä kustantajien, kuluttajien että kirjailijoiden etu. Uutta kirjaa kaikki eivät pysty ostamaan ja koska nyt kirjan myyntikaari on niin lyhyt, kaikki eivät saa haluamaansa kirjaa ainakaan ostettua. Luojalle kiitos on kirjastot, joissa itsekin käyn! Lisäksi on erilaisia kirjatoreja, joista hyvinkin uuden kirjan voi löytää vaikka kymmenellä eurolla jo puoli vuotta kirjan tultua myyntiin. Ketä tämä palvelee: Minusta ei ketään, mutta näillä nyt mennään. Jouluaatto on viikon päästä ja tarjoan listan, josta voit saada vinkkejä eli näitä meiltä on lähtenyt tai löytyy jouluna kuusen alta:

Monen ikäisille lapsille Typy ja topakka tonttu

Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan kannakselta karjalaiset juuret omaaville tai muuten Karjalan historiasta kiinnotuneelle

Kuka heilutti pesäpuuta hänelle, jota kiinnostaa lukea erään pariskunnan unelmista, pettymyksistä, osattomaksi jäämisestä sekä siitä, miten tämä yhteiskunta toimii tai on toimimatta.

Runon viemälle Leonardo sai siivet!

Mustat valkeat valheet ystävälle, joka haluaa, että kirja sekä viihdyttää että tarjoaa painavaa sanottavaa.

Sopimus krantulle lukijalle, jonka maun tunnet.

Kaivos on paras kotimainen dekkari ikinä! En tiedä, miten Tuomainen sen tekee, mutta koin suuria tunteita ja...

Viimeinen juna Moskovaan historiasta ja juutalaisuudeta kinnostuneille. Kirja on kiitos Nybergin tyylin kuin timantti!

Ei talvikunnossapitoa oivaltavan runouden viemille. Kirja sai minut kyyneliin...

Suuren lukuromaanin arvostajille Kaikki se valo jota emme näe

Kaukana jossain onnenmaa hänelle jota kiinnostavat kohtaamattomuus ja ihmisten sokeus nähdä läheistensä ja omat tarpeensa.

Suomen myyttiset linnut kaikille! Hyvä yhteinen perhelahja.

Voidaan kutsua ulkopuolelle lain hänelle, joka haluaa tietää Suomen historian vähemmän tunnetusta aiheesta.

Oneiron vaativalle lukijalle. Tällä kirjalla halusin ilahduttaa satoja, sillä kuulin, että omassa maailmankuulussa kirjastossani on vain yksi Oneiron. Määrärahoja on leikattu ja kirjaa jonotti jo viikko sitten toista sataa ihmistä, joten...Ostan omaksi sitten myöhemmin alesta. Jo kirjan kansi saa minut muualle...sinne.

Hyvän dekkarin ystävälle Peter Jamesin paras koko Roy Grace -sarjassa eli Kuolema merkitsee omansa

Kaikille intohimoisesti lintuja talven yli auttaville, innokkaille syöttäjille kiinostava ja perinpohjainen tietoteos Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, jolle löysin täsmäkohteen!

Kun pimeys peittää maan hänelle joka haluaa, että dekkari on muutakin kuin jännitystä eli tämä kirja sisältää mustaa lukua naapurimaamme Ruotsin lähihistoriasta.

Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita nykykirjailijoiden elämästä kiinnostuneille. Taas onnistuin kyynelehtimään...

Ehkä rakkaus oli totta hänelle, jolle haluat antaa niin ihanan kirjan, että et itsekään tiedä, miksi se on sitä: Ihana!

Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot kaikenikäisille tyttökirjalukijoille

Armas aika. Intohimona joulu kaikille, jotka pitävät joulua viidentenä vuodenaikana tai ainakin vuodenaikajuhlista lumoavimpana.

Lumimies halusi muistuttaa viime vuonna ilmestyneestä Näkemiin taivaassa, jonka voi hyvinkin löytää jostain kirjatorilta sekä kirjasta, joka ei jätä meitä rauhaan eli Hyviä ihmisiä. Baramin teos jää meille, joten ei sitä mihinkään kääritä ja tästä listasta en voi Joulusalaisuuden takia paljastaa, mitkä jäävät joulukuusemme alle, mutta Armas aika jää minulle, intohimoiselle jouluihmiselle. Mikä on yhtä ihana ottaa esiin jo marraskuun lopulla kuin jouluun viettelevä Joulukirja.

Kävin tänään koko päivän kaupungilla ryntäilyn jälkeen kirjastossa. Otin kuten joka joulukuu tähän aikaan kirjan Talvipäivänseisaus. Tästä Rosamunde Pilcherin kirjasta alkaa hidastettu joulunaika. Kirja keinuttaa minut suloiselle aaltopituudelle, jonka luettuani onkin kai sitten jo: Oi Jouluyö!

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa virtaussuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Joulu on tarinoiden aikaa. Onko parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo joulun tarinan?"

- Ulla Janhonen -

rakkaudesta kirjaan ja jouluun
Leena Lumi

Inger Frimansson: Varjo vedessä

Micken sijasta Nathan otti mukaansa naisen. Sen uuden naisen, jolla oli omituinen nimi. Justine. Viidakon vihreään pimeyteen hän otti naisen ja valvoi ja suojeli tätä, sillä niin hän kohteli rakkaitaan. Siksi naisen olisi pitänyt Nathanin kadottua jäädä viidakkoon. Naisen ei olisi ikinä pitänyt palata.

Paluu oli maailman suurin petos.

Hässelbyn nainen. Hän oli pettänyt Nathanin kahdella tavalla. Niistä Micken oli pakko rangaista naista.

Inger Frimanssonin psykologinen trilleri Varjo vedessä (Skuggan i vattnet, LIKE 2007, suomennos Anu Tukala) jatkaa Justine Dalvikin tarinaa siitä, mihin jäimme kirjassa Hyvää yötä, rakkaani Teos on itsenäinen jatko-osa ensimmäiselle Justine –trillerille, mutta jos lukijaa kiinnostaa, mihin koulu- ja kotikiusaaminen voi äärimmäisyydessään johtaa ja etenkin, mistä se on saanut alkunsa, hän ei voi olla lukematta molempia kirjoja. Justinen kiusaajista on nyt kadonnut Berit, mutta kuvaan astuu nyt luokkakaveri Jill, joka lohduttaa Beritin aviomiestä Toria tämän surressa Beritin katoamista. Justine on kuin noiduttu, sillä aina joku hänen, oudon korppinaisen likellä kuolee, mutta kuka uskaltaa katsoa hänen sisälleen. Mitä liikkuu Justinen mielessä? Onko hän syyllinen vai syytön moniin kuolemiin? Onko hän onnellinen vai peloissaan? Ja miten toimii hänen suhteensa rakastettuun Hans-Peteriin?

Varjo vedessä kerrostuu monen ihmisen mielensisäiseksi tragediaksi, josta syntyy loputon vihan, epäilyksen, koston ja pelon kierre. Frimansson kuljettaa lukijaansa niin henkilöidensä sisällä, että lukija ajautuu rajan yli alkaen ymmärtää, alkaen tajuta, että mikään ei ole hauraampaa kuin särjetty mieli – ja ensimmäisen talviyön jää.

Hässelbyn nainen asuu korppinsa ja Hans Peterin kanssa kivitalossan, mutta menneisyys yrittää kaikin tavoin nousta pintaan. Justinen halu tulla ehjäksi, olla kuin muut, törmää kerta kerran jälkeen eiliseen ja aina ilmestyy joku, joka haluaa alkaa tonkia vanhoja. Kun Nathanin poika Micke, Beritin mies Tor ja Justinen toinen koulukiusaaja Jill alkavat kuin kiertää kehää Justinen ympärillä, hänelle ei jää enää mitään muuta kuin korppinsa ja Hans Peter, joka oli aikanaan joutunut lopettamaan teologian ja psykologian opintonsa hoitaakseen vanhempiaan. Ja pelko. Pelko jää.

Kahiseva liikahdus lehdissä. Jokin. Joku.

Justine meni parvekkeelle äärimmäisen hitaasti. Seisoi siellä avojaloin, nojautui kaiteen ylitse, sipaisi hiukset toisen korvan taakse. Selvä ääni jossain ulkona, oksa joka katkesi, murtui. Ja sitten linnun järkyttävä rääkäisy...

Frimanssonin kummatkin ’Justine-trillerit’ ovat saaneet ilmestymisvuonnaan Ruotsin Dekkkariakatemian palkinnon parhaana rikosromaanina. Jo tämän vuoksi suosittelen lukemaan molemmat laatudekkarit, sillä suotta noita palkintoja ei ole näille tullut. Ilman ensimmäistä, lukija ei pääse riittivän syvälle Justinen ja Nathanin suhteeseen ja siihen, mitä tapahtui viidakossa. Ja kuka ihme oli hyvännäköinen Martina, kuuluisan konserttipianistin tytär? Mistä alkoi rajuin pohjaimu ja kuka on syyllisistä syyllisin? Nämä molemmat kirjat, Hyvää yötä, rakkaani ja Varjo vedessä, luettuaan kukaan tuskin enää vähättelee minkäänlaisia kiusaamisen seurauksia.

Kun hän kääntyi uudelleen puutarhaan päin, hän oli erottavinaan mäessä liikahduksen ja kuulevinaan askelten rahinan hiekalla.

Kädet vapisivat hieman, huulet kuivuivat, samoin suu, häneen iski pieniä lyhyitä yskänpuuskia. Hän pinnisti kämmenensä yhteen, pakotti kädet liikkumattomiksi.

Silloin hän oli kuulevinaan portaikosta jotain, äänen, joka ei kuulunut sinne.

Pyörre kiihtyi edelleen.

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Mitä äiti muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta!

Äitienpäiväviikonloppuja on yhtä monenlaisia kuin on äitejä ja kaikilla perheillä on omat tapansa juhlistaa äitejä ja isoäitejä. Kun lapset asuivat vielä kotona, kävimme usein äitienpäivänä ulkona syömässä ja myös jos oma äitini tuli meille. Viime vuonna vietimme äitienpäivää Luvialla ja päätimme, että emme enää lähde ruuhkapäivinä ulos syömään eli ryhdyimme oveliksi ja tajusimme, miten paljon kivampaa on käydä ravintolassa syömässä vaikka äitienpäivän ja myös isänpäivän aattona. Oma suosikkipaikka merellinen tai Se Yksi Paikka eikä mitään ruuhkaa eli mukavuudenhalu kasvaa vuosien myötä tai sitten se on peräti järjen kasvua;)

Tuli mieleeni tarjota muutama kirjasuositus äitienpäiväksi, jos äitiä halutaan muistaa lahjalla:

Mukana on uusia kirjoja, että ne sitten varmasti kaupasta löytyvät. Kirjan kaarihan on Suomessa yllättävän lyhyt, mutta kyllä vanhempiakin löytää vaikka Kirjatoreilta ja Adlibriksesta tilaamalla. Näitä kaikkia pitäisi nyt löytyä kaupoista eli Sopimus, Hercule Poirot ja minä, Terveisiä Armille, Ehkä rakkaus oli totta ja Hieno vai huono. Nainen jolla on maine

Aivan erityisesti suosittelen Anna Kortelaisen kirjaa Avojaloin - 20 tositarinaa Karjalan kannakselta, jota vinkkasin jo facebookin Karjala-ryhmässäkin ykkösäitienpäiväkirjaksi. Ehdin siis touhuta myös ryhmässä, jonka nimi on Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa...

Kukista suosittelen isoa hortensiaa, jonka nimi vielä alkuviikosta oli kaupassa vain hortensia, mutta veikkaanpa, että nyt siinä lukee jo terassihortensia. Ostin itselle samalla hortensian, kun olin Bessun kanssa tiistaina viettämässä Viherlandiassa syntymäpäivääni. Valitsin suuren kukan, jossa limeä ja vaaleanpunaista. Istutin tilavaan ruukkuun ja koulutan sitä nyt ulos pitämällä päivät sisääntulossa rapuilla. Kukat muuttavat suven aikana väriään muutamaankin kertaan ja viimeinen väri on tumman viininpunainen. Silloin on aika istuttaa se jonnekin mukavaan paikkaan, syys-lokakuulla, ajattelin omaa mongolianvaahterametsikköämme, ja seuraavana vuonna se kukka nousee sieltä taas. Bessu on tehnyt näin monta vuotta hyvällä menestyksellä. Sain muuten ystävältäni lahjaksi toisen helmiorapihlajan, josta olen niin superiloinen! Tällaisia kukkia siihen pikkupuuhun sitten tulee:

Kyseessä siis Crataegus x mordenensis 'Toba', joka kasvaa noin 3-4 metriä korkeaksi ja jolla on kaunis ruskaväri. Pidän juuri puista, jotka ovat kauniita sekä kesän alussa että syksyllä. Toinen tällainen on pilvikirsikka, mutta ei kannata uskoa, että se olisi hillittykasvuinen, sillä sitä se ei ole. Muuten kyllä täyttää kaiken, mitä luvataan.

Kiitos sateiden valkovuokotkin aukenivat eilen. Ne ovat lisääntyneet kiitettävästi, kun muistaa, miten vähän, vain muutamia, niitä oli pihallamme, kun tänne muutimme. Valkovuokot kuuluvat äitienpäivään. Sinivuokotkin kukkivat vielä...

Vietämme äitienpäivää Lumimiehen kanssa kahdestaan, joten se on vain tavallinen viikonloppu grillaillen ja puutarhaillen. Vuorossa grillattua merilohta ja veneperunoita kera tzatzikin, grillattuja pikkutomaatteja ja jäämerensalaattia. Dolcena on hedelmäsalaattia kera vanhanajan vaniljakastikkeen. Ruokareseptit Leena Lumissa suosituin ohje on katkarapusalaatti, joka mahtuu kymmenen katsotuimman joukkoon kaikista postauksista yli kuuden vuoden ajalta.

Mitä äiti muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta! Ehkä vähän myös herkkuja...Käsintehty tumma suklaa, vähän yli 50 prosenttia vahvuus, on ihana herkkuyllätys.

Äideille kera perheidensä omannäköistään tulevaa viikonloppua!

Love
Leena Lumi

PS. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Anna-Stina Nykäseltä pitkä hyvänmielen juttu Kun äidillä oli omaa aikaa. Hän on kysellyt eri vuosikymmenien lapsilta, miten he muistavat äidin rentoutuneen. Ingressikin on jo lukemaan innostava: "Äiti luki suljetun oven takana. Äiti tanssi itsekseen kotona. Äiti voitti hiihtokisat. Äiti tapasi ystäviä ja haisi aamulla pahalta. Kyllä lapset muistavat, miten äiti rentoutui."

"Tuulen viemää palasi lähikaupunkien elokuvateatterien ohjelmistoon kerran vuodessa, ja me lapset opimme nopeasti, että sen jälkeen meidän arkemme nyrjähtäisi hetkeksi sijoiltaan. Kun äiti oli nähnyt elokuvan, hän halusi lukea myös kirjan, molemmat osat. Siihen meni kaksi viikkoa, ja koko sen ajan äiti oli etäinen ja hajamielinen. Me söimme iltaisin lämmitettyä lihakeittoa, josta liha oli loppunut monta päivää sitten, ja katselimme, kun äiti luki."

Minä kävin ostamassa vastakirjalle kaupasta ranskanleipää, ja tarjosin sitä ja makkraviipaleita suoraan paperikääreestä pikkuveljille. Äiti vain luki."

"Tiesimme, että kerran vuodessa toistuva urakka olisi ohi, kun äiti soitti tädille ja alkoi pohtia tämän kanssa, miksi Scarlett O'Hara oli niin mahdoton, vaikka hänellä oli älliä ja ymmärrystä enemmän kuin monella muulla, ja oliko Rhett Butleria esittävä mies Glark Gable imelä vai komea. Mutta eniten he puhuivat Scarlettin puutavarabisneksistä. Ne kiinnostivat kumpaakin. Että miten se kana pystyi pyörittämään sahaa."

kuva Peter Severin Krøyer, Rosengarten (Die Frau des Malers im Garten in Skagen)