torstai 9. lokakuuta 2014

Inger Frimansson: Varjo vedessä

Micken sijasta Nathan otti mukaansa naisen. Sen uuden naisen, jolla oli omituinen nimi. Justine. Viidakon vihreään pimeyteen hän otti naisen ja valvoi ja suojeli tätä, sillä niin hän kohteli rakkaitaan. Siksi naisen olisi pitänyt Nathanin kadottua jäädä viidakkoon. Naisen ei olisi ikinä pitänyt palata.

Paluu oli maailman suurin petos.

Hässelbyn nainen. Hän oli pettänyt Nathanin kahdella tavalla. Niistä Micken oli pakko rangaista naista.

Inger Frimanssonin psykologinen trilleri Varjo vedessä (Skuggan i vattnet, LIKE 2007, suomennos Anu Tukala) jatkaa Justine Dalvikin tarinaa siitä, mihin jäimme kirjassa Hyvää yötä, rakkaani Teos on itsenäinen jatko-osa ensimmäiselle Justine –trillerille, mutta jos lukijaa kiinnostaa, mihin koulu- ja kotikiusaaminen voi äärimmäisyydessään johtaa ja etenkin, mistä se on saanut alkunsa, hän ei voi olla lukematta molempia kirjoja. Justinen kiusaajista on nyt kadonnut Berit, mutta kuvaan astuu nyt luokkakaveri Jill, joka lohduttaa Beritin aviomiestä Toria tämän surressa Beritin katoamista. Justine on kuin noiduttu, sillä aina joku hänen, oudon korppinaisen likellä kuolee, mutta kuka uskaltaa katsoa hänen sisälleen. Mitä liikkuu Justinen mielessä? Onko hän syyllinen vai syytön moniin kuolemiin? Onko hän onnellinen vai peloissaan? Ja miten toimii hänen suhteensa rakastettuun Hans-Peteriin?

Varjo vedessä kerrostuu monen ihmisen mielensisäiseksi tragediaksi, josta syntyy loputon vihan, epäilyksen, koston ja pelon kierre. Frimansson kuljettaa lukijaansa niin henkilöidensä sisällä, että lukija ajautuu rajan yli alkaen ymmärtää, alkaen tajuta, että mikään ei ole hauraampaa kuin särjetty mieli – ja ensimmäisen talviyön jää.

Hässelbyn nainen asuu korppinsa ja Hans Peterin kanssa kivitalossan, mutta menneisyys yrittää kaikin tavoin nousta pintaan. Justinen halu tulla ehjäksi, olla kuin muut, törmää kerta kerran jälkeen eiliseen ja aina ilmestyy joku, joka haluaa alkaa tonkia vanhoja. Kun Nathanin poika Micke, Beritin mies Tor ja Justinen toinen koulukiusaaja Jill alkavat kuin kiertää kehää Justinen ympärillä, hänelle ei jää enää mitään muuta kuin korppinsa ja Hans Peter, joka oli aikanaan joutunut lopettamaan teologian ja psykologian opintonsa hoitaakseen vanhempiaan. Ja pelko. Pelko jää.

Kahiseva liikahdus lehdissä. Jokin. Joku.

Justine meni parvekkeelle äärimmäisen hitaasti. Seisoi siellä avojaloin, nojautui kaiteen ylitse, sipaisi hiukset toisen korvan taakse. Selvä ääni jossain ulkona, oksa joka katkesi, murtui. Ja sitten linnun järkyttävä rääkäisy...

Frimanssonin kummatkin ’Justine-trillerit’ ovat saaneet ilmestymisvuonnaan Ruotsin Dekkkariakatemian palkinnon parhaana rikosromaanina. Jo tämän vuoksi suosittelen lukemaan molemmat laatudekkarit, sillä suotta noita palkintoja ei ole näille tullut. Ilman ensimmäistä, lukija ei pääse riittivän syvälle Justinen ja Nathanin suhteeseen ja siihen, mitä tapahtui viidakossa. Ja kuka ihme oli hyvännäköinen Martina, kuuluisan konserttipianistin tytär? Mistä alkoi rajuin pohjaimu ja kuka on syyllisistä syyllisin? Nämä molemmat kirjat, Hyvää yötä, rakkaani ja Varjo vedessä, luettuaan kukaan tuskin enää vähättelee minkäänlaisia kiusaamisen seurauksia.

Kun hän kääntyi uudelleen puutarhaan päin, hän oli erottavinaan mäessä liikahduksen ja kuulevinaan askelten rahinan hiekalla.

Kädet vapisivat hieman, huulet kuivuivat, samoin suu, häneen iski pieniä lyhyitä yskänpuuskia. Hän pinnisti kämmenensä yhteen, pakotti kädet liikkumattomiksi.

Silloin hän oli kuulevinaan portaikosta jotain, äänen, joka ei kuulunut sinne.


Pyörre kiihtyi edelleen.

*****

12 kommenttia:

  1. Hitsit, pitäisi kyllä saada tämä lukuun asap, sillä se edellinen Hyvää yötä, rakkaani on vielä niin tuoreessa muistissa. Sehän jäi tavallaan kesken, vaikka loppuikin ja ihan ehdottomasti on pakko saada tietää jatkot!

    Jännä muuten, miten jostain syystä Frimanssonin kirjat ovat nyt erityisen paljon esillä kirjablogeissa (kuten jo aiemmin huomasit itsekin). Lienee ihan sattuma ja toki hauska sellainen. Frimanssonin kirjat ovat ajattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, vakuutan, että nautit! Ties kuinka monennen kerran luin molemmat, mutta vain tämän jälkimmäisen omistan. Justinen luonne on kuvattu niin monelta kantilta, että miten ihmeessä Frimansson on kyennyt. Tottakai se jäi kesken jo sen takia, että kiusaajia oli enemmän kuin B., mutta myös siksi, että...

      Minustakin se on kiinnostavaa ja tietysti myös ilahduttavaa, sillä olen lukenut itse näitä jo vuosia sitten. Ja nyt ihan blogia varten pari uudestaankin. Parempi elämä taitaa olla tätä ennen blogissani viimeksi ollut. Lukijat kaipaavat psykologista trilleriä. Minua ei toimintadekkari kiinnosta paljoakaan. Just nyt sen sanoit: Frimanssonin dekkarit ovat ajattomia!

      Poista
  2. Ihan jäänyt huomiotta koko Inger Frimansson. Kyllä minä yleensä vähintään kaikki dekkaristit löydän - ja etenkin ruotsalaiset;)
    On sen verran jännän kuuloista, että onhan nuo luettava. Molemmat.
    Minä niin tiesin, mitä tulee seuraamaan siitä, että alan kirjabloggaria seurailemaan;)
    Kivaa loppuviikkoa flunssapediltä - ja silloin on tämä lady todella sairas, ettei jaksa edes kirjaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä on just sellainen, jota uskaltaa suositelle heillekin, jotka eivät ole himodekkaristeja.

      Lue sitten oikeassa aikajärjestyksessä. Jotenkin tuntuu, että kun lainaat tai ostat molemmat (Adlibris myy sitäkin, missä kirjakaupat myyvät eioota), menee vain pari iltaa ja olet lukenut molemmat.

      Oi, mutta sinä et ikinä voinut arvata, mitä siitä seuraa, kun ensin löysin Tiian ja sieltä sitten sinut ja teidän kautta vielä yhden kolmannenkin: Tyyriiksi käy, mutta kaikki huippuvinkit on saatava tietää;) Eli siis puolin ja toisin aika hurjaa. Mutta oikeesti tämä vain virkistää, että ei aina sitä samaa.

      Hyvänen aika...siis sinulle oli tulossa se...käyn kohta: after my afternoon tea. Kaikin rakkain toivotuksin ♥

      Poista
  3. Kirjasto onkin tuossa naapurissa, taidan mennä pistäytymään. Kumma miten se lukeminen jää aina kesän kynnyksellä ja taas sit syksyllä kaivellaan kesken jäänyt tai joku ihan uusi. Vinkkisi on varteen otettava, että eikun tuumasta toimeen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, sillä minä elin Luvialla. Oli kuin olisi naapurissa ollut. Oi, minä olen aina lukenut aina;) Suosittelen. Ole hyvä!

      Poista
  4. Todella puhutteleva ja hienosti toteutettuja nämä Frimanssonin teokset! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, täydellistä!

      (Huomasin, että olet lukenut Varjojen huoneen: En lue kenenkään tekstiä ennen kuin olen tehnty omani.)

      Poista
  5. Heips, olet lukijana blogissani. Muutin blogin osoitteen, joten ajattelin siitä ilmoitella. Tarinataival-blogini on siis yhä sama, mutta sen osoite/nimi on muuttunut. Uusi osoite on http://kuralammikonkukkanen.blogspot.fi/ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, kiitos ilmoituksesta. Goolgle ilmoitti minulle eilen, että luen jo 300 blogia, joten en voi lisätä yhtään;) Nyt poistan ensin sun vanhan ja yritän sitten liittyä uudella nimellä jatkavaan blogiisi.Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Ruotsalaiset dekkarit ovat olleet minulla pitkään pannassa, kyllästyin niihin jossakin välissä täysin. Ehkä pitäisi jälleen yrittää... Kiitos mielenkiintoisesta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihan sama juttu täällä. Huomasin, että en enää erottanut toisistaan Jannssonin, Holtin ja jonkun kolmannen ( en ole varma, että hän oli ollut Frimansson)dekkareita toisistaan, mutta Holt on palannut, sillä Kuollut kulma on laatujuttu ja luinpa häneltä tänä kesänä sellaisen paksun kahden dekkarin niteenkin, jossa on kasi hyvin hyytävää teosta, mikä vahinko että en nyt tähän löydä sitä..., mutta josta en siis ole ehtinyt postaamaan.

      Minusta nämä kaksi ovat niin tehdyt ihan sinulle, että hyvänen aika sentään;)

      Poista