Mihin tuhlaat ja voisiko jossain säästää kivutta?

Myönnän autuaasti kuuluvani heihin, jotka eivät tiedä maitolitran hintaa, mutta samaan syssyyn voin kyllä kertoa, että voin ostaa hintavankin asun ja käytän sitä vaikka kymmenen vuotta eli ihan loppuun. Toisaalta minussa asuu myös sen sortin hemmotelija ja esteetikko, jonka mielestä

tyyris Franckin lokerovati on maailman kaunein esine ja kerran vuodessa on ihan pakko saada tilata

yksi, yksi ainoa kashmirneule Peter Hahnilta. Onneksi tämä vuosi meni tarjousponcholla!

Toisaalta minulle on kelvannut olohuoneen vanhojen kirjojen hyllyksi talomme alkuperäisen omistajan koulussa väsäämä hyllykkö jo yli 20 vuotta! Löysimme sen varastohuoneesta ja emme tehneet sille mitään, vaikka siinä oli mm. lakkaroiskeita. Ja ihan edessä näette hyvin kiiltävän pöydän, joka on kolmijalkainen ja konjakin väriseksi lakattu: Pöytä on ikivanha löytö vanhempieni pihan roskalavalta, sen jalat olivat irti, yhdessä oli koiran hampaanjälkiä ja väri oli aivan muu. Tässä se on täyteen tupattuna joulunaikaan, mutta muoto näkyy:

Tämä on vain asetelmakuva, jossa pääroolissa piti olla valkoiset sivuverhot;) No, niitä ei meillä näinkään eteen yleensä ikinä vedetä, mutta niiden takana on tosiaankin reippaasti toistasataa lediä, joiden säilytys on helppoa, kun jättää ne vain suveksi paikoilleen. Nyt nuo ledit ovat jo syttyneet ja kodista alkaa tulla satumainen. Verhoja en vaihda ikinä eli niiden pitää pudota pois ja hajota ennen kuin laitan uusia ja aina ne ovat valkoiset, paitsi keittöön tein huipputarjouslöydön kettiökaapistojemme väreihin Kodin Ykkösestä ja makkarissa on ohuet, mutta tummat eli makkarissa noudatan unitutkijoiden suosituksia riittävän unen varmistamiseksi.

Niinpä siis nyt on esitelty toisten hylkäämät kirjahylly sekä kahvipöytä, jotka eivät ole maksaneet mitään= nolla euroa. Kolmijalkaista pöytää on minulta yritetty ostaa, mutta eipä ole myynnissä. Kuvasta huomaatte, että koska meillä ei ole ikkunalautoja, kirjahylly on nyt olkkarin toisen ikkunan edessä ja

toisen edessä on tämä äidin löytö minulle eli '50 -lukulainen kukkapöytä. Kuva on about kuukauden takainen eli nyt alahyllyllä on jo esillä muuta kuin turkooseja kynttilälyhtyjä, jotka ovat kyllä suvella ahkerassa käytössä yläterassin ruokailussa:

Ja tässä vielä myöhään syysiltanakin turkoosia tuolla takahyllyllä.

Nämä tavarat sijaitsevat kirjasto/toimistoni tilaihmehyllyllä, jonka saimme tarjouksesta 70 eurolla, kun normaali hinta olisi ollut yli 100 euroa. Lukekaa täältä, mitä tilaa saimme Strada-hyllyköllä ja katsokaa millaiselta se näyttää kera ledien. Vaikka meillä on vierasmakkari, yllättävän usein tulee tarvetta lisävuoteelle, joka on nyt käytössä myös iltapäivänokosten ottajalle etc. Vuodetta ei tarvinnut ostaa, sillä se oli omasta käytöstä jo varastoon tarpeettomana poistettu runkopatjasänky.

Jos hirveästi tekee mieli jotain kivaa uutta, pientä vaikka talveksi, jolloin katse kääntyy kotiin ostan edullisia koristetyynyjä, kuten tässä takkahuoneen sinisellä sivustavedettävällä jouluruusutyynyt ja

saman huoneen edullisella Ikea-sohvalla samat myös. Päälliset ovat irrotettavat ja pestävät toisin kuin olkkarin tyyriissä Pentik-tyynyissä, joita vähän jo kadunkin.

Ikeaa ei meillä väheksytä, sillä kun yöpöytä kävi minun tavaroilleni liian pieneksi korvasin sen kolmella Ikean hyllyllä, joita löytyy muualtakin talosta, kuten ensimmäisessä kuvassa, joka on olohuoneen tuikkuhylly.

Toinen edullinen tapa saada kotiin nopeasti jotain piristettä ovat käsipyyhkeet. Räväkkää väriä vain kehiin ja siinä se on.

Aijai, tuossa alakerran viime syksynä uusitun vierasvessan hyllyllä sitten ovatkin elämäni tyyyreimmät jutut. Kahdesta en luovu ja ne ovat Lancomen ihovoide Rénergie Multi-Lift ja silmänympärysvoide Rénergie Multi-Lift, mutta niitäkin voi ostaa tarjouksesta. Sen sijaan huomasin yhden hämmästyttävän kosmetiikkajutun puolivahingossa:

Eräs meikkiasiantuntija sattui olemaan kerran Tampereen Stokkalla, kun olin siellä käymässä ja pääsin valittamaan meikkivoiteiden kehnoja värejä etc. No, hänpä löysi sitten minulle Diorskinin, jota olenkin käyttänyt vuosia ja taas vuosia ahkerasti ja tyytyväisenä. Vain hinta on alkanut hirvittää. Sattui nyt sitten niin, että uusimman Anna-lehden välissä tuli meikkivoidenäyte, josta riitti käyttää kolme päivää. Olin aivan hämmästynyt, sillä tuote tuntui ja myös näytti hyvältä. Päätin ottaa selville meikkivoiteen hinnan ja näin siinä sitten kävi: Entinen voiteeni maksaa noin 59 euroa ja tämä uusi Max Factorin voide noin 17 (16,90) euroa eli siltä seisomalta vaihdoin tuotetta ja tästä lähin säästän about 42 euroa 6-8 viikossa. Olin aivan varma, että Diorskinissä on enemmän voidetta, mutta ei ole: purkin muotoilu hämää, kummassakin on tasan 30 millilitraa. Arvatkaapa laskenko nyt, mitä tuo erotus on kertaa vaikka 10 tai 50. Max Factorin purkki on myös kivampi ottaa reissuun mukaan, sillä pienempi ja kevyempi, sillä pullo on muovia.

Olen aika usein käyttänyt Diorin kynsilakkaa, jonka hinta on hiukan vajaa 30 euroa. Ilman kynsilakkaa en voi olla jo senkään takia, että olen huomannut lakan suojaavan kynsiä. Vuoden 2013 kevätreissulla ostin tavallisesta ruokakaupasta L´Orealin kynsilakan, joka on sävyltään kätevä arkikäyttöön eli en normaalisti käytä voimakkaita punaisia sävyjä, muotitummista sävyistä nyt puhumattakaan.  Löysin saman lakan Sokokselta ja Prismasta ja hinta on vain noin 5 euroa, mutta tässä tapauksessa Diorin lakkaa mahtuu pulloon 10 ml ja L´Orealin 5 ml, joten erotus on...Arkikäytössä olen vuosia käyttänyt jotain näiden väliltä, mutta taidan nyt jäädä tuohon edulliseen pikkupulloon ja huomaamattomaan helmiäissävyyn.

Keittiö on täysin uusittu joitakin vuosia sitten, mutta se hetki jolloin joku kohta ei näytä ihan hyvältä, vaikka meni kuitenkin kuin unelmaa, saa miettimään. No, tämän kaapiston ja ylähyllyjen välillä on minusta koko ajan ollut kuin jotain väärin, vaikka siinä oli yksi suositun taiteilijan taulukin, mutta ei, niin ei. Selasin kerran Hobby Hallin kuvastoa ja tilasin sieltä pitkän ja uusvanhaa jäljittelevän, edullisen taulun, jossa on aina tuoreita yrttejä näkyvissä. Se meni ihan nappiinsa, sillä tuo vahva yrttivihreä sopi täydellisesti keittiökaapistoihimme ja nyt tila on suorastaan piristävä.

Se, missä en osaa säästää ovat kukat ja siihen liittyy myös puutarha. Puutarhan suhteen olen kuluttajana sokea: En osaa hinnoitella ilmaa, jota hengitän. Miten sitä voi elää ilman kukkia: Ei mitenkään! Kimppu tuoreita leikkokukkia kotona on jo kuin olisi koti saanut lisää valoa ja lämpöä. Valkoisilla joulukukilla kodista tulee suorastaan tyylikäs ja

Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta.

Tämä on tällainen vähän kevyt juttu viikolla, jossa olen henkisesti jo Helsingin kirjamessuilla. Tosin sain tähän raha-asiaan kimmokkeen facebookista Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläisen vinkistä Laura Kolben kirjaan Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus. Päätin heti hankkia kirjan ja onneksi saankin sen Katjalta jo perjantaina messuilla. En lähde tähän nyt ruotimaan, mistä on kysymys, mutta jokainen voi omassa itsessään miettiä, osallistuuko yhteisten asioiden hoitoon ja kuluihin panoksella, johon on kykyjä, vai kuuluko lintsareihin.  Luonnollisesti suosittelen luettavaksi Laura Kolben kirjan aiheesta!

Love
Leena Lumi

PS. Huomatkaa, että tiistaina alkavat Downton Abbeyn uudet jaksot! Lisäksi olemme Lumimiehen kanssa ihan koukussa ke Yle Femiltä klo 21 tulevaan tanskalaiseen sarjaan Perilliset sekä su brittisarjaan Syrjäinen maa, su tv1 klo 21.55. Tanskalaisen Sillan uutta tuotantokautta saamme odottaa vielä noin vuoden, mutta sitä odotellessa voimme virittäytyä vaikka tällä

Hollow Talk

PPS. Jatkoa tähän rahajuttuun löytyy vuodelta 2015