Sen jälkeen kun olin lukenut kirjan Ihanat kärhöt, heräsin täydellisesti: Minulla ei voi olla puutarhaa ilman kärhöjä! Mikä muu on yhtä romanttinen sateella kantaessaan vesipisaraa kaula kauniisti kaarella tai mikä muu on yhtä huumaava seurattava kuin vanhaa kirsikkapuuta kiipeävä kasvi, joka avautuessaan naulitsee sinut koko valoisaksi illaksi katsomaan herkkää antautumistaan kesälle.
Kärhöt ovat minulle ihan välttämättömiä, sillä haluan puutarhastani villin ja viidakkomaisen tuntuisen. Ensi kevään puutarhasuunnitelmiin on jo kirjoitettu, mihin kärhöjä seuraavaksi istutan. Se ei kuitenkaan ole se vanha risa korituoli, sillä sitä aina joku siirtää. Kärhöt tuovat puutarhaan samaa herkkyyttä kuin akileijat ja tuntuu kuin keijutkin kuulisivat niiden kutsun. Niissä on myös hyvin tarttuvaa kesytöntä aistillisuutta, joka...
Ja tarina kärhöistä jatkuu jutussa Kärhöistä vielä vaan
Leena Lumi's Flower Power
PS. Nyt toukokuun 25. pnä 2014 luumupuut kukkivat ja kärhöt niissä:
Puutarhassamme on nyt Clematis Alpinaa 9, mutta ennen kuin seuraava viikko on loppu, niitä on jo 11. Käytän vain alppikärhöjä, sillä niitä ei tarvitse suojata, ei alasleikata ja yksikään ei ole meillä täällä Keski-Suomessa menehtynyt talveen, vaikka vyöhykkeemme on IV. Niitä kiipeilee sekä tuottavissa luumupuissa että mongolianvaahteroissa, myös eräs pystyyn kuollut hedelmäpuu saa toimia kärhön telineenä. Lumeton talvi vei meiltä toisen kääpiösyreeneistä ja emme aio sitä kaivaa ylös, vaan siitäkin tulee kärhöjen koti.
.JPG)
Lokakuun puolivälissä 2014 löytyi tällainen kauniin vihreä peikonsuukko syyshortensiastamme. Innostuin niin, että vastasin vain tämän yhden 'suukkosen' kuvilla Irenen Puutarhahaasteeseen näin Jos luette koko jutun, löydätte sieltä kärhön toisenkin yllätyksen juuri tälle lokakuun puutarhapäivälle.
Kärhöt nupullaan kuivuneessa kääpiösyreenissä, jonka ne onnistuvat täyttämään hyvin. On toukokuu 2016.
Kärhöt aukeavat vanhan ja upean syyshortensian rungolla 23. päivänä toukokuuta.
Jo yksi sininen kukka voi olla kaunis...
vaan kaksin aina kaunihimpi. Vuosien kokemuksella on nyt havaittu, että alppikärhö selviää hyvin vyöhykkeellä IV, se leviää myös siemenistä, mikä suuresti ilahduttaa, sitä pitää hiukan vahtia, jos se kiipeää elävää, kukkivaa pensasta pitkin, sillä viime vuonna tällainen innostui niin, että yksi puistosyreeni jätti kukkimatta. Tajusin asian vasta kun näin yläterassilta suloisen oravan nukkumassa syreenin kärhökatolla. Liikuttava näky järkytti niin, että en tajunnut ottaa kuvaa, vaan lähdin oravan poistuttua vähän riipimään kärhöä ruotuun. Nyt se saa taas kiivetä, mutta syreenin kukkia ei ole lupa viedä.
Alppikärhön kukinta alkaa toukokuussa ja kestää jotain kesäkuun lopulle. Jos haluaa heinäkuussakin kukkiva kärhöjä, voi kokeilla vaikka viinikärhöjä. Kärhö tarvitsee syvän istutuksen, joka vuosi lannoitusta ja sen juuri ei saa kuivua eli kastelua ja sen tyvellä saa kasvaa mieluusti jotain matalaa kukkaa, vaikka esikkoa tai orvokkeja suojaamassa kovimmalta paahteelta. Viihtyvät hyvin myös puolivarjossa.
ja takana näkyy keskipihamme, oikealla talo ja ylä-sekä alaterassi (pergola), vasemmalla kalliomme, jonka reunassa kuunliljoja sekä kurjenmiekkoja. Tämä etupihan osa on nyt hyvin sininen, sillä tässä eniten myös lemmikkejä
Kuvassa polun varrella pakkasen vuosia sitten viemä kääpiösyreeni, joka nyt kukkii täydellisen sinisenä kärhöistä. Kuollut pensas, kuivunut puu tai puolilahot rottinkikalusteet ovat mainioita kiipeilytelineitä kärhöille.
Huhtikuun 2019 lumisateet tekivät järkyttävää tuhoa puutarhassamme ja etenkin etupihan mongolianvaahteroissa. Suuret männynoksat katkoivat toistakymmenät oksaa rumasti sekä myös veivät yhden helmiorapihlajan. Nyt tulevat kärhöt apuun: Ne saaavat alkaa kiipeillä pitkin ikivanhoja ja tuhoa kokeneita mongolianvaahteroita. Kärhöistä on moneksi!
Terveisin Leena Lumin puutarhasta
