Hiljaa kuin itseltään salaa nainen kuiskaa miehelleen: ”Kuule
haluaisin niin kovasti lähteä kävelemään Santiago de Compostelaan. Siinä on
vain pari pientä muttaa. Haluaisitkohan sinä lähteä mukaani matkalle? Ja
haluaisitkos kantaa minunkin tavarani, koska kroppani ei kantamista kestä?”
Mies lupautuu auliisti ja näin tämä tarina alkaa.
Birgitta Björnin matkakirja Onnellisesti perille Kävelyn
alkeet Santiago de Compostelaan (BoD 2017) on tämän kevään suurin yllätykseni, sillä olin
varma, että kirja ei näe päivän valoa. Ei sillä ettenkö uskoisi blogiystäväni
kykyihin, vaan hänessä on kaiken alla jotain vaatimatonta piilossa, mutta ydin
on tulta. Tein parhaani primus motorina, joten nyt tuntuu, että ihan hiukan
caminon valoa lankeaa minunkin ylleni. Birgitta on yllättäjien sukua, mistä
kertoo moni asia niin livesti kuin tässä kirjassakin. En pode itse ollenkaan
Compostela-kuumetta, joten sikäli oli ihme, miten vangitsevasti kirja vei heti
sen käsiini saatua. Avasin kuoren kaupasta tultua, sitten iso mukillinen teetä ja aloin lukea
kirjaa ääneen Lumimiehelle. Siinä se meni koko kirja, paitsi karttasivut! Kirjan
kuvat ovat matkakumppani Ari Rosenbergin ja teksti siis Birgitan suorastaan
cinemaattista kertomusta. Mietin kovasti, miten saisin teille välittymään
kirjoittajan äänen, joten päädyin ratkaisuun, jossa poimin muutamista luvuista
sitaatteja makupaloiksi,mutta sitä ennen vähän muuta kirjasta.
Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan
tekijöiden lähtökuva on tämä Puente la Reinan kuva. Sitä ennen on tapahtunut
paljon etenkin varustelupuolella ja kirjan lopussa saamme sekä muutamia hyödyllisiä
vinkkejä että luettelon varusteista aina alushousuista microlaastareihin. Siinä
missä Birgitta mainitsee sen ainoan, mitä hän olisi kaivannut ja mikä ei ollut
mukana, se on lämmin yöasu, sellainen, jonka pitkähihaista puseroa olisi voinut
käyttää myös vaeltaessa. Achtung! Minä en lähde ikinä yhdellekään reissulle
ilman kahta mustaa bambukerrastoa, jonka pitkähihaista yläosaa olen pitänyt
jopa ravintolassa jakun alla! Se on siis se ainoa, jota minä en olisi
unohtanut. Huomattavaa on, että Arin isot kuvasivut pitävät kirjan rauhallisena
eli jää tilaa makustella, tuntea pitkää, hidasta jälkimakua...
Yleistä kirjasta
Birgitan kirja on oiva esimerkki siitä, miten matkakirja
pitää tehdä. Vasemmalla sivulla kulkee kulloisenkin etapin kartta eli missä mennään, montako
kilometriä, mitkä ovat paikkakunnat ja vielä yleistä. Esimerkki tässä:
Zubiri Pamplona
Ke 20.5.2015
Matka 20,9 km
Hostel Bearan, kahden hengen huone 40 euroa
12 plusastetta, sadetta
...kulttuurista pitävä voi kulkea täällä vaikka Hemingwayn
jalanjäljillä. Kaupungin hienossa katerdaalissa kannattaa käydä vierailemassa.
Kuvassa olevat tekstit ovat ’ilmassa’ ja ne heijastuvat
hautapaikan seiniin.
Cinemaattinen, Birgitan ääninen teksti, on kirjan oikealla
sivulla otsikoituna vaikka päivän rytmi, herätys, asuinkaverit, vessat, pienet
ihmeet, paska päivä, keskeyttäminen, kuka mistäkin syystä...Patikoiva nainen
kirjoittaa kuin päiväkirjaa, joten teksti on rennon vapaata, mutta huoliteltua.
Koska haluan välittää teille kirjan tunnelman, kerron tässä ja nyt, että kirjan
muita tietoja ja mistä sitä löytää, saa täältä
Vaellusmakupaloja Birgitan tyyliin:
päivän rytmi
Jo alkumatkasta huomaamme, että yksin matkaavat sulautuvat
aivan itsestään joko toisten yksin matkaavien tai porukoiden joukkoon. Kenenkään
ei tarvitse kulkea ja viettää aikaansa yksin, jollei sitä itse halua. Caminolla
olemme kuin yksi suuri perhe, jossa jokaisen on helppo olla oman itsensä ja
matkata eteenpäin niin kuin itse haluaa.
juominen
Muutaman kerran seuraamme vanhempien peregrinojen nestetankkausta.
Heidän juomansa näyttää olevan ainoastaan perinteinen punaviini. Sille
pysähdytään ensimmäisessä taukopaikassa matkan varrella ja lounaskin saattaa
olla lasillinen tai pari viiniä. Toivottavasti edes illalla heille maistuu
peregrinomenu, jossa viinipullon liäksi tarjotaan alku-, pää ja jälkiruokaakin.
yöpaikat
Kaikenlainen yöpyminen on siis mahdollista. Ja ilokseni voin
todeta, että yhdessäkään majapaikassa emme tutustu etukäteen pelkäämiini
luteisiin tai muihin ikäviin ötököihin.
vessat
Miehet saavat kyllä kiittää sitä jotakin, joka on luonut
heille ulokkeen, jonka avulla suunnata mihin suuntaan tahansa ja saavat
pissatessaan olla aina selin ja suojassa katseilta. Välillä tunnustan olevani
suorastaan kateellinen miehille. (Peniskateutta tuntee myös alppien
automatkailija&patikoija! LL)
paska päivä
Huone on taas kerran kylmä, sillä englantilaismies haluaa
ehdottomasti pitää ikkunaa auki, vaikka sade piiskaa sisään. Yläsänky on niin
matalalla, etten pysty istumaan alapedissä kumartuneenakaan. Suihkutilat ovat
likaiset ja minun sisälläni alkaa kasvaa kiukku ja raivo kaikesta kivusta,
kylmästä, ahdistuksesta ja pahasta olosta. Päätämme ettemme vietä alberguessa
aikaamme vaan lähdemme etsimään jotain lämmintä ja mukavampaa paikkaa...Viiden
viikon matkallamme tämä oli ainoa huono päivä, joka minulla oli.
kivut ja vaivat
Vaikka kipuja ja vaivoja minulla onkin, en pidä niitä
esteenä etenemiselle. Päinvastoin, tunnen oppineeni lukemaan kehoani paremmin.
Osaan entistä aiemmin antaa itselleni tarpeeksi lepoa, ja kaikesta huolimatta
olen vahvistunut niin henkisesti kuin fyysisesti enemmän kuin osasin uskoakaan.
auttaminen ja ilahduttaminen
Toiset auttavat itse itseään; italialainen kaunotar oli
avannut kantapäänsä sisälle tulleen erittäin suuren rakon ja tikannut jalkansa
itse. Kysyimme onko hän terveydenhoitoalalla. Vastaus tuli leveän hymyn
saattamana: ”olen rakennusinsinööri”.
taksilla, bussilla tai junalla
Meidän noustessamme Molinasecassa bussiin, tunnen pienen
surun häivähdyksen sisälläni. Saapuessamme kolmen bussin kyydittämänä Sarriaan
olemme kuitenkin jo hyvillä mielin. Päätämme aloittaa jokaisen uuden päivän
rennosti ylävitosella ja juhlimalla sitä, että menossa ovat vielä viimieset
viisi päivää. Haluamme nauttia jokaisesta matkapäivästä, jokaisesta tasaisesta
ja varjoisesta tiestä, eikä kaihon tunne enää palaa. Lempeys siihen, ettei
kaikki mene aina suunnitelemien mukaan, on tullut takaisin.
pienet ihmeet
Läpi caminon me huomaamme tapahtuvan pieniä ihmeitä. Jos
mitä ikinä toivonkaan, se yhtäkkiä tupsahtaa eteen. Miten asiat toteutuvat,
eivät välttämättä ole sitä, mitä itse kuvittelee, mutta lopputulos on kuitenkin
toivotun arvoinen.’
Mitä tämän kirjan jälkeen? Sitähän ei koskaan tiedä. Voi
olla, että eräät matkustavat yhdessä Idän pikajunalla...Tekisi mieli jo ostaa
ne pitkät iltapukuhanskat. Kuulen jo meidän naurumme ravintolasalongissa
samppanjan ja herkkujen äärellä...viereisessä pöydässä näen aivan Poirotin näkäisen herran.
Nyt jään vain jännityksellä odottamaan ja seuraamaan milloin
huuleni kuiskaavat seuraavan kerran miehen korvaan ”Mites olis kultaseni, jos
vaikka ensi vuonna...”
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Elegia
*****
Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Elegia