Olen mietttinyt, että en voi olla ainoa, jolla on neuloosi: Salainen sisäinen tarve osata neuloa/kutoa vaikka just neulepuseroita. No en osaa, mutta silti hypistelen kaupoissa toinen toistaan suloisempia villalankoja. Niitä on ollut pakko ostaa, mutta minulle niistä syntyy vain jättikaulaliinoja sekä kerran issikalle loimi. Monet hokevat, että kuka vain osaa neuloa ohjeista, mutta kun minä en vain osaa. Eipä kannata ihmetellä, että kerran vuodessa tai kahdessa on hankittava joku huikea neulepusero, sillä mikä on niin ihastuttava kuin pehmeä neule yllä on se sitten jumpperi, villatakki tai ponco.
Charlotte Rion Tyylikäät ranskalaiset neuleet (Tricots pour toute la famille, Minerva 2017, suomennos Mirkka Santala) lupaa aloittelijankin oppivan neulomaan kirjan opeilla ja kokeneemmille on sitten haastavampia esityksiä. Kirjan kuvat ovat Pierre Nicoun. Charlotte Rion on ranskalainen Marie Claire -lehden toimittaja, joka on julkaissut jo 13 neulekirjaa.
Tyylikkäät ranskalaiset neuleet sisältää ohjeet 34 upeaan neuleeseen. Mukana on pitsi-, palmikko-, kuvio- ja pintaneuleita. Kirja jakaantuu kahteen osaan, joista toisessa puseroita ja neuletakkeja urbaaniin tyyliin ja toisessa puseroita ja neuletakkeja koko perheelle luonnonläheiseen tyyliin.
Kirjan mallit on helppo toteuttaa oikeaan kokoon, sillä ohjeissa silmukkamäärät ja langanmenekki on laskettu koosta 34 aina kokoon 52 saakka. Monista malleista on annettu erikseen ohjeet 2-10 vuotiaiden lasten kokoihin.
Oma suosikkini on ehdottomasti kannen korallinpunainen pitsineulepusero, joka on kudottu mohairlangasta. Onko mohair iholle pehmeää vai pitäisikö sen olla vaikka kashmiria...Yksi lysti, pusero on upea! Kuvan tytön villatakissa on minusta myös kivat värit.
Neulomisen tueksi kirjassa on myös kaavapiirrokset sekä kuviointien ruutukaaviot.
Neulominen/kutominen on rentouttavaa. Olen myös lukenut, että mies rauhoittuu nähdessään naisen kutovan, sillä kutova nainen on kuin kotiharmoniajulistus. Kuka voisikaan kuvitella innokkaan neulojan miettivän mitään juonikasta miesparan pään menoksi. Kutova nainen on kodikas, mutta mikä parasta hän itse nauttii tekemisestään mielettömästi! Ehkä jossain toisessa elämässä minäkin sitten...Halusin tarjota teille tällaisen unelmakirjan arvonnassani ja eikös vain tämä olekin jo varattu!
Neuloosi on kielemme uudissana, joka tarkoittaa pakottavaa tarvetta neulomiseen/kutomiseen. Tyylikkäät ranskalaiset neuleet on mitä parhainta neuloosilääkettä!
Nyt pistit pahan ! Mulla on paha neuloosi ja jotain kyllä saan aikaiseksikin . Olen huono noudattamaan ohjeita, olen "luova", ts. työ kehittyy ja kypsyy neuloessani. Mieluummin kyllä kudon kuin neulon , :).
VastaaPoistaOli uusi totuus tuo, että neulova vaimo olisi miehen mielestä jotain sööttiä, ehkä niin, meillä kyllä tulee kommenttia siitä, että lankoja ja puikkoja on pöydät puolillaan.
Otapa lanka, puikot, luo silmukat ja ala kokeilla, ehkä innostut !
Kikka, minä niin ymmärrän...Sinä saatkin, mutta minä en ainakaan puseroa. Minä olen luova keittiössä ja puutarhassa, mutta miksi en voi olla sitä neuloessa. Meillä sanottiin aina länsirannikolla, että kudotaan, kun tehtiin vaikka villasukkia tai vanttuita. Täällä ne eivät ymmärrä, mitä ovat vanttuut:)
PoistaSiitä on aikaa kun sen luin ja siinä oli kuva siitä kutovasta Kiss -yhtyeen jäsenestä eli kai naisten huviksi laitettu kuva kutovasta miehestä. Oih, jos minä kudon kaulaliinaaa, nyt menossa viimeinen unelmanpehmeä Teddy -lanka (miksi niitä ei enää myydä?)oranssina, niin Lumimies tykkää, kun kuulema olen niin tyytyäinen, että hyräilen joululauluja samalla. Eikä mitään välii mikä vuodenaika on menossa.
Minähän kudon, mutta kun en kertakaikkiaan osaa puseroita, joita haluaisin. Aina on menossa kaulaliina, olen kyllä alkanut miettiä jos vain kylmästi tekisi ponchon!!! Sinä olet käsistäsi taitava ja kärsivällinen, minä en jaksa edes enää idättää, kun mun kärsivällisyys ratkeaa taimikoulutuksessa. Voisin just oppia kutomaan, mutta ompelu ei oikein kiinnostakaan. Tytär kun vielä asui kotona antoi minun käyttää konettaan valvotusti. Onnistuin joka kerta saamaan langat sotkuun. Ei, koneella ompelu ei tuota samaa tyydytystä kuin kutominen!
<3
Oppisit kyllä, ihan varmasti, koska minäkin opin. Viime viikolla opin yllättäen myös virkkaamaan, vaikka luulin, että sitä en opi ikinä. Nyt valmistuu isoäidin neliöitä hitaasti mutta varmasti torkkupeittoa ajatellen. En ole isojen töiden ihminen, mutta näin tämä ehkä onnistuu, että teen pieni pala kerrallaan isompaa kokonaisuutta.
VastaaPoistaEt tunne, miten kärsimätön olen. Onhan se hiukan huvittavaa, että kun joku toinen haaveilee syvänmeren sukelluksesta, niin minä näen itseni jollain puseronkutomiskurssilla:) Osaanhan minä suoraa pötköä tehdä ja tulee hienoa jälkeä. Osaan myös virkata ja teininä tein virkaten tietty puseronkin eli jossain oli joku ihme helppo ohje silloin.
PoistaIsoäidin neliöt: Niiden ohje on mulla jossain tallessa...Ei se niin helpolta vaikuttanut, mutta olisi kyllä kiva osata. Tein issikalle loimen virkkaamalla neliöitä erivärisistä Teddy-langoista:) Tuohan siinä loimessa olikin kivaa, kun sai tehdä pala kerrallaan. Kutominen on niin, niin rentouttavaa<3
Aloin neuloa vasta muutama vuosi sitten, kun lapsenlapset syntyivät. Heille sai nopeammin valmista. Huomasin, ettei ohjeiden mukaan neulominen niin vaikeaa olekaan. Viime vuonna ehdin tehdä neljä villatakkia 6-vuotiaalle.
VastaaPoistaKun seuraa ohjeita tarkkaan, hyvää tulee. Usko pois. Ihana kirja. Täytyy katsoa, jos kirjakaupassa olisi.
Risa, sulla oli sitten joku pohja, kun osasit. Tehtiinhän koulussa vanttuut ja villasukat, mutta ei muistaakseni sen vaativampaa. Minä olen kuin lukko menisi päälle, kun katson neuleohjeita. Neljä villatakkia kertoo, että olet taitaja.
PoistaMutta jos ei tunne niitä ohjeiden silmukoiden nimityksiä! Juu, ihastuin niin tuohon korallinväriseen neuleseen, että olihan tämä saatava. Pitäisi olla kaupoissa jo.
<3
Upeita neulemalleja ja osa näyttää aika helpoillekin!
VastaaPoistaVoi, minä neuloin ennen tosi paljon isojakin töitä, kaikenlaisia, mutta kun tuli työkäden kanssa ongelmia (pari kertaa leikattukin) pistin puikot pussiin..
Neuloosi, uusi sana minulle!
Kevättä Leena♥
Minttuli, siis olet tämän lajin taitaja. Minä en muista enää niiden kaikkien silmukoiden nimiäkään, joten eivät ne ohjeet itsestään sitten käänny.
PoistaAivan. Monet tosi innokkaat kutojat/neulojat sanovat samaa, että kädet eivät enää kestä.
Neuloosi on uudissana ja minusta hyvin osuva:)
Kevättä Minttuli♥
Maltan tuskin odottaa.♥
VastaaPoistaUnelma, just paketoin♥
PoistaOlen parantunut neuloosista :) Lankoja kyllä tekisi mieli hankkia, nykyään on kaikkea mielikuvituksellista tarjolla. Joskus olin kova neulomaan. Aina jokin neuletyö menossa, mutta sukkia en ole oppinut tekemään.
VastaaPoistaIhastuttavia malleja nämäkin valitsemasi.
Vikki, älä nyt, se voi iskeä koska vain uudestaan:) Ihania lankoja: Pelkään, että alan niitä joskus syödä, kun on niin herkullisia värejä:) Minäpä sen peevelin kantapään sukkaan kävin tutulla kertaamassa, mutta vaikka hyvät villasukat tein, ei se jaksanut kiinnostaa. Sen sijaan puserot, ponchot, villatakit...
PoistaKiitos<3 Niin minustakin:)
Iskisipä neuloosi ja sitä myötä kyky neuloa. En osaa edes silmukoita. Enkä ole koskaan saanut puikoilla yhtä vauvan sukkaa kummempaa aikaiseksi - siis yhtä sukkaa ilman paria. :D Tämä tapahtui, kun olin 7. luokalla ja piti neuloa. Luokkakaverit siirtyivät jo seuraavaan käsityöhön, mutta minä vaan kudoin sitä yhtä ainoaa sukkaparkaa. Nyt se tuntuu jo hilpeältä. :) Onneksi anoppi neuloo ihania sukkia.
VastaaPoistaTuollaisista paidoista voin vain haaveilla. Olen kyllä aika hulluna neuleisiin ja neuletakkeihin, luottovaatteita.
♥
Katja, kai nyt silmukat osaat:) Ei sun äiti olisi suostunut, että et niitä opettele...Minä olin koulussa käsitöissä niin suuruudenhullu, että kun muut tekivät tavalliset villasukat, mitä tein polvisukat ja oikein vaikealla kuviolla. No, opettaja halusi ne sitten kevätnäyttelyyn ja ne eivät meinanneet valmistua, kun toukokuussa oli monta paljon kivampaa. Itkun kanssa niitä sitten kotona väänsin, kun muut lähtivät jo uimaan. Silloin päätin, että villasukat eivät ole tulevaisuuteni:) Neulepuserot taas ovat ihan oma lukunsa, mutta pitäisi olla joku kädestä piteän opettamassa. Minäkin saan villasukat yleensä äidiltä tai joskus jopa ihanilta blogiystäviltä.
PoistaSama täällä. En ole uskaltanut nyt avata Peter Hahnin kuvastoa ollenkaan, sillä prioriteetti on nyt vähän muualla.
♥
Minä olen myös parantunut neuloosista. Keskeneräisiä kudelmia oli joskus korit täynnä. Mutta ei enää. Ei minusta tullut neuleitten tekijää.
VastaaPoistaKiva postaus! Ja tyylikkäitä neuleita. Niitä on kiva vain ihailla :)
Tuula, neuloosista voi siis parantuakin:) Eu tullut minustakaan, mutta kirjan viimeistä lukua ei ole vielä luettu.
PoistaIhastuttavia malleja ja värejä!
Kiitos<3