Kirjoitan sinulle täältä kaukaa
tietääkseni että elän vielä,
toivoit sitä tai et.
Kuin naava kuusen rungossa
olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,
kyllä minä tiedän!
Mutta kuusen ajatteleminen
tuo mieleen monta asiaa:
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,
mustikoiden mehun.
Kirjoita, kerro niistä,
kerro mitä lähteelle on tapahtunut,
kerro siitä, vastaa.
- Eeva Tikka -
kuva Hannele Salmela
♥
VastaaPoistaAllu♥
PoistaIhana! Runo tuo mieleen lapsuuden maisemat; kotipihan ja lähimetsät.
VastaaPoistaViikonlopun lepoa ja rauhaa!
Marjatta, samoin.
PoistaKiitos samoin!<3
Lähde pulppuaa vielä. Voimakkasti. Elämän haluisesti!
VastaaPoistaBirgit, mahtavaa kuulla: Kiitos!♥
PoistaTäydellinen!
VastaaPoistaAiri, niin minustakin!<3
PoistaLeena kaunista <3 Suloista sunnuntaita Leena ystäväin <3
VastaaPoistaTiia, eikö vain<3 Kiitos samoin sinulle<3
PoistaKaunista! <3
VastaaPoistaOn muuten ollut todella ihanaa huomata että naavat ovat palaamassa metsiin... <3
Kaisa Reetta, niin samaa mieltä<3
PoistaMeilläkin on naavaa vanhoissa luumupuissa, mutta ei näin paljoa kuin tässä Hannelen kuvassa.
<3