torstai 12. kesäkuuta 2014

Elämäkerrat Leena Lumissa


Taas syntyy pieni aiherajattu kirjasto ja nyt elämäkerroista kiinnostuneille. Miten vetää raja elämäkertaan, joka on toteutettu sekä fiktion että faktan kautta? Ja entäs sitten Romanovit? Tästä saa keskustella, mutta jätin nyt kuitenkin pois minua niin ihastuttaneet Hurmion tyttäret kuin myös Vanessa&Virginia -teoksen. Romanovit ovat mukana - tietenkin. Myös ne, joissa on muistakin kuin Nikolai II:sta. Ihan huimaa, kun ajattelen, että olen lukenut elämäkerrat kaikista Venäjän hallitsijoista, mutta se oli ennen blogiaikaa.

En ole mitenkään innostunut varhaisimmista jutuistani, ne olisi voinut tehdä paremminkin, mutta uskokaa minua, kun sanon, että Marcel Reich-Ranickin omaelämäkerta Eurooppalainen on kirjastoni helmi. Toinen on Bo Carpelanin Axel. Ja kolmas on...Järjestys ei ole kronologinen, mutta ainakin ryhmän aloittaa blogini luetuin elämänkerta (4 803!) - tähän mennessä:


1.   Sarah Churchwell: Marilyn Monroen monta elämää (Ajatus Kirjat 2008)


2.  Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)


3.  Edward Radzinski: Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema (WSOY 1992)


4.  Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti (Otava 1993, toimittanut Irmeli Viherjuuri)


5.  Donald Spoto: Lumous - Audrey Hepburnin elämä (Ajatus Kirjat 2009)


6.  Charlotte Chandler: Ingrid - Ingrid Bergmanin elämä (WSOY 2009)


7.  Pirkko Vekkeli, Ismo Loivanmaa: Unohtumaton Ansa Ikonen (Minerva 2009)


8.  Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle (WSOY 2010)


9.  Jorma&Päivi Tuomi-Nikula: Nikolai II - Suomen suuriruhtinas (Atena 2010)


10.  Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen (Otava 2001)


11.  Aila Meriluoto: Vaarallista kokea - Päiväkirjat vuosilta 1959-1975 (WSOY 1996)


12.  Aila Meriluoto: Tältä kohtaa - Päiväkirjat vuosilta 1975-2004 (Siltala 2010)


13.  Kitty Kelley: Oprah (Otava 2010)


14. Deborah Spungen: Nancy (Gummerus 2002)

15. Bo Carpelan: Axel (Otava 1998)


16.   Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt  (Schildts 2011)


17.  Stacy Schiff: Kleopatra (WSOY 2011)


18.  Staffan Skott: Romanovit - Keisarisuvun kohtalo (Schildts 2011)


19.  Anne Delbée: Camille Claudel - Kuvanveistäjän elämä (WSOY 1996)


20.  Helen Rappaport: Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät (Helsinki-kirjat 2011)


21.  Sarah Marshall: Daniel Graig - Mies James Bondin takana (Minerva 2008)


22.  Donald Spoto: Marlene Dietrich - Sininen enkeli (Ajatus Kirjat 2010)


23.  Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät (Schildts&Söderströms 2013)


24.  Helen Mirren: In the Frame - My Life in Words and Pictures (Weidenfeld&Nicolson 2007)


25. Laura Jackson: Jon Bon Jovi (Minerva 2011)


26.  Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)


27.  Paul Auster: Mielen maisemissa (Tammi 2014)



28.  Nigel Nicolson: Virginia Woolf (Ajatus Kirjat 2007)


29.  Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)


30.  Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (Minerva 2013)


31.  Donald Spoto: Seurapiirien kuningatar - Grace Kelly (Helsinki-kirjat 2010)


32.  Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa (WSOY 2013)


33.  Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita (WSOY 2010)


34.  Nigel Nicolson: Erään avioliiton muotokuva (WSOY 1991)


35.  Juhani Numminen: Lähikuvassa Tommy Tabermann (Otava 2010)



36.  Reinhardt Haydin: HIM (Minerva 2009)


37.  Christoph von Marschall: Michelle Obama (Minerva 2010)


38.  William J. Mann: Elizabeth Taylor - Hollywoodin kuningatar (Helsinki-kirjat 2011)


39.  Agneta Rahikainen: Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts&Söderströms 2014)


40.  Paul Werner: Roman Polanski. Henkilökuva (Minerva 2014)


41.  Peter Cowie: Francis Ford Coppola (Minerva 2014)


42.  Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon (Otava 1992)


43.  David Suchet: Hercule Poirot ja minä (Minerva 2015)



44.  Riitta Konttinen: Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Cavén (Siltala 2015)


45.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan (Siltala 2015)



46.  Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut (Gummerus 2016)



47.  Maria Salonen: Axel Munthen jäljillä (Avain 2016)



48.  Katarina Baer: He olivat natseja (Teos 2016)



49.  Gerald L. Posner ja John Ware: Josef Mengele Elämä ja teot (Mengele. The Complite Story, Minerva 2017, suomennos Pertti Jokinen)



50.  Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni Natsieliitin sisäpiirissä (Der Preis der Herrlichkeit. Erlebte Zeitgeschichte, Minerva 2017, suomennos Maija Isola)



51.  Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Femmes de dictateur, Atena 2017, suomennos Pirjo Thorel)



52.  Raili Mikkanen: Hilja Yksi maailman ensimmäisistä (Robustos 2017)



53.  Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977 (Being Elvis - A Lonely Life, Minerva 2017, suomennos Jere Saarainen)



54.  Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos 2017)



55.  Heinrich Thies: Marlene Dietrich ja salattu sisar Fasismin varjo tähtikultin yllä (Fesche Lola, brave Liesel. Marlene Dietrich und ihre verleugnete Schwester, Minerva 2018, suomennos Maikki Soro)



56.  Tara Westover: Opintiellä (Educated, Tammi 2018, suomennos Tero Valkonen)



57.  Peter Ames Carlin: Paul Simon Elämäkerta (Homeward Bound: The life of Paul Simon, Minerva 2018, suomennos Jere Saarainen)



58.  Jeannette Walls: Lasilinna (The Glass Castle, Bazar 2014, suomennos Raija Rintamäki)



59.  Michelle Obama: Minun tarinani (Becoming, Otava 2018, suomennos Ilkka Rekiaro)



60.  Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö (Flickan som blev fel, Gummerus 2011, suomentanut Riie Heikkilä yhteistyössä Karin Ehrnroothin kanssa)



61.  Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu (Avain 2019)



62.  Ray Connolly: John Lennon Legendan elämä 1940-1980 (Being John Lennon - A Restless Life, Minerva 2019, suomennos Jere Saarainen)



63.  Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)



64.  Ingrid&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina ((Boken om Kim Wall – när ården tar slut, WSOY 2019, suomennos Ida Takala, artikkelit, sitaatit ja puheet alun perin englannin kielestä  ruotsin kieleen on kääntänyt Ingrid Wall)



65. Mark Sullivan: Palavan taivaan alla (Beneath a Scarlet Sky, Sitruuna Kustannus 2019, suomentanut Seppo Rauduskoski)



66.  Marie Héléne Baylac: Agatha Christie Arvoituksellinen elämä (Les mystéres d'une vie, Minerva 2020, suomennos Noora Niemelä)



67.  David Suchet: Sanoin ja kuvin Omaelämäkerta (David Suchet: Behind the Lens. My Life, Minerva 2020, suomennos Sirpa Saari)



68.  Hallie Rubenhold: Viisi Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit (The Five. The Untold Lives of the Women Killed by Jack the Ripper, Atena 2020, suomennos Mari Janatuinen)


69.  Erin Carlson: Meryl Streep Valkokankaan kuningatar (Queen Meryl - The Iconic Roles, Heroic Deeds and Legendary Life Of Meryl Streep, Minerva 2020,  suomennos Sirpa Parviainen)



71.  Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi (Oktoberbarn, Like kustannus 2021, suomennos Petri Stenman)

72. Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet (Bazar Kustannus 2021)


73.  Venla Hiidensalo: Suruttomat (Otava 2021)


74.  Aileen Wuornos&Christopher Berry-Dee: Monster Amerikansuomalaisen sarjamirhaajan tositarina (Monster: My True Story, Into kustannus, suomennos Heidi Nieminen)

75.  Jerry Hopkins: Kesytön Jim Morrison Legendan elämä 1943-1971 (The Lizard King - The Essential Jim Morrison, Minerva 2021, suomennos Kirsi Kämäräinen)


76.  Simone de Beauvoir: Erottamattomat (Les inséparables, Kosmos 2021, suomennos Lotta Toivanen)

77.  Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Bränn alla mina bräv, Nemo 2020, suomennos Jaana Nikula)

78.  Kristiina Markkanen, Leena Virtanen: Wivi&Hanna (Atena 2021)


79.  Riitta Jalonen: Omat kuvat (Tammi 2022)


80.  Anneli Heliö: Anna Ahmatovan elämä  (BoD 2023)


Osa elämäkerroista on täyttä faktaa ja osa on Venla Hiidensaloa mukaillen 'faktoista innoituksensa saanutta fiktiota.'

Leena Lumi

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Puutarha ilon ja lohdutuksen lähteenä silloinkin kun...

Mitä millään on väliä silloin kun ristinummiruusu aukeaa. Lumeton talvi näytti mahtinsa ja meiltä meni kaunis kääpiösyreeni, valkoinen, noin  yhdeksän Repandaa, matalaa maanpeittokatajaa, jotka olivat ihan must japanilaisessa rinteessä niin, että rikkaruoho ei sitä vallannut, mutta siellä kukkivat esikot, scillat, akileijat, muutamat iirikset, muscarit ja kuunliljat sekä kaiken kunkkuna mongolianvaahtera, joka on kasvatettu puuna.
Nyt kivipurojen väleistä on jo poistettu osa kuivuneista katajista ja tilalle on istutettu atsaleaa
Tässä viehättävä ja hyväntuoksuinen revontuliatsalea Northern Hi-Lights. Myönnän olevani nyt hyvin viehättynyt näihin pieniin pensaisiin. Kirjassa Suomalainen metsäpuutarha kehotetaan keskittymään pensaskerrokseen ja etenkin niihin pienimpiin ja niin minä nyt olen tehnyt. Idean tehdä tästä rinteestä japanilainen kivipuroineen syntyi luettuani Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta, joka on ehkä maailman kaunein puutarhateos - tarinallaan.
Alapuutarhassa sininen puutarha aloitti lemmikeillä ja niitä kukkii osin vieläkin, mutta nyt pääroolia vetävät keijukukat. Tässä kulissina vanha kirsikkapuu
ja tässä toinen yläpihan jättimäisistä syyshortensioista Ensimmäistä kesäkuuta yläpihan sisääntulon molemmin puolin on kukkaniitty, mutta se ei suostunut kameralleni. Se rakentuu näin: Ensin kukkivat esikot, scillat, tulppaanit, narsissit ja muscarit, nyt kukkivat puna-ailakit, metsäkurjenpolvet, akileijat, lemmikit sekä valkoiset särkyneet sydämet ja just aloittavat myös lehtosinilatvat ja sitten unikot. Kieloa on myös kaikkialla, sillä lehtomme pursuaa Suomen kansalliskukkaa.
Keskipihan valtavan kallion kurussa kukkivat nyt kullerot ja sitten aloittavat keltakurjenmiekat ja päivänliljat eli murheenkryynin läpi kulkeva keltainen polku on nimensä veroinen, kunnes koittaa elokuu ja kuunliljat valloittavat.

Kallion jättikiveä syleilee köynnöshortensia, josta löydät täältä lisää kuvia ja mm. viime syksyn limeruskan! Köynnös ei kuki vielä, mutta teki lehden jo huhtikuulla, jossa yksi syy, miksi meillä on tätä ihanaa kasvia niin paljon.
Tämä maisema sisältää paljon muutosta, sillä saniaisesta vasemmalle ja ylös on istutettu japaninmarjakuusi, sen alapuolelle kolme kalliotuhkapensasta sekä Edelweissia. Ja siitä vasemmalle rinne ei enää näytä tältä muuta kuin mongolianvaahteroiden ja lemmikkien osalta, mutta vanhat puut kärhöineen ovatkin jo etupihaa, ja rinteen
palautamme sen ikiaikaiseen syysloistoonsa eli olemme kaivaneet nuo keväällä niin ihanat saniaiset pois ja lisänneet rinteen alkuperäistä valtiasta eli kallionauhusta, Desdemonaa, joten jotain tällaista siitä sitten on tulossa:
Tässä on annettu saniaisille vasta pikkusormi, mutta se vei koko käden. Saniaisen siemennyskyky on ylivoimainen ja se saa meillä olla monessa paikassa, mutta ei hallita nauhus-, niittykukka- eikä japanilaista rinnettä. Lehdossa se on valtiaskasvi varjoisimmissa paikoissa suurten lehmusten katveessa.
Tässä vanha kuva aamu-usvassa, jossa näen saniaista vain kallion murheenkryynin ja rinteen välissä. Tähän palaamme.
Tätä näkyä emme sitten ihan kohta näe. Tämän lumettoman talven suurin onnettomuus oli, että menetimme just sen pilvikirsikan, jota olen teille ihan pienestä esitellyt. Olisi niitä ollut muitakin...Tämä on se, joka aloittaa meidän kevätterassimme suven valkoisena vaahtomerenä, sitten seuraavat hedelmäpuut ja Isabella syreeni, joka on kuvassa vasemmalla vielä ilman kukkia. Tämä oli viime vuonna jo niin suuri, että olin onnesta soikeena. Tänä vuonna se kukki vain muutaman vaivaisen kukan ja sitten se pahin, ei tehnyt lehteä. Puutarhurini oli Saksassa ja soitin hänelle sinne. Tänään sitten lähdimme noutamaan uutta pilvikirsikkapienokaista ja aloitimme kaiken alusta. Lumeton talvi teki sen, että koska tuossa lienee kallio aika liki, mutta ei liian, sillä siinä pärjäävät mm. keltakanelit, olisi tämänkin pitänyt, mutta nyt routa olikin tosi syvällä ja kallio kylmä kauan. Kaikki muut pilvikirsikkamme ovat pärjänneet ihan loistavasti, mutta tämä oli kaunein ja valtiatarpaikalla. Tästä syksystä se alkoi:
Olen kuvannut pienen puun syyskesällä 2008 malttamattomana jo ennen kuin se on edes kunnon ruskavärissä;) Tämän vaalitun kaunottaremme
tilalle tuli siis samansorttinen puu eli Prunus pensylvanica. Aika malttamattomina odotamme puumme kasvua, mutta annamme pienokaisen kehittyä omaan tahtiinsa. Nyt en vain muutamaan vuoteen näe aamulla heti herätessä valkoisten kukkien vaahtoa, sillä tämä puu oli asetettu niin, että se näkyi olkkarin ikkunan kautta just minulle makkariin! Oli niin hirveää kaataa se rakas puu pois, että en meinannut ensin siitä mitään edes kertoa, mutta sitten tajusin, että se on viimeistään syksyllä edessä, sillä olen niin intona ruskan kuvaamiseen ja joku olisi kuitenkin ihmetellyt, että 'onko tuo teidän välipihan pilvikirsikka kutistunut vai mitä?' Ajattelin kyllä kovettaa itseni ja kuvata uuden puun teille sen ekasta kuukaudesta alkaen, mutta antaa sen ensin kotiutua.
Kaikki on oikeastaan kauhean hyvin ja puutarha opettaa kärsivällisyyttä, joka onkin minulle ihan outo adjektiivi. Ilman puutarhaa olisin siis hukassa. Toisaalta olen hyvin sinnikäs ja jos päätän jotain, en takuulla anna periksi. Pilvikirsikka kukkii valkoisena vaahtomerenä vielä ihan siinä paikassa, että minä näen sen kun aamulla silmäni aukaisen. Sitten joskus. Talvella katselen seinällämme olevaa suurennettua kuvaa upeasta magnoliasta, mutta taitaa olla minulla pitkä matka tähän
sillä nyt on selvinnyt, että etupihallamme kasvaa ja hyvin heikosti kukkii tarhamagnolia, joka on Leonard Messel, 'erittäin talvenarka' totesi puutarhurini, mutta hänkin odottaa nyt minulta magnoliaihmettä kasvista, joka Suomessa kasvaa nykytiedon mukaan vyöhykkeellä I. Me olemme virallisesti IV, mutta saaremme on tiettävästi III-vyöhykettä. Taidan ensi yön valvoa ja miettiä, miten ihana Tiina saa magnoliansa elämään vyöhykkeellä V eli kurkatkaapa magnoliauutisia Ja tässä faktaa magnolioista Suomessa. Olen muuten satavarma, että magnoliasta kehitetään vielä kestäviä ja myös samalla upeakukkaisia lajikkeita meidän ilmastoamme varten. Tarjolla on jo kestävää, mutta niiden kukinta ei ole lähelläkään sitä, mitä minä tarkoitan magnolialla. Mitä meillä olisikaan ilman unelmia ja puutarhaunelmat ovat kaikista kauneimmat!

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

PS. Lupasin uuden vierailun Kirstin puutarhaan, mutta tuli minusta ja Kirstistä riippumaton este. Katsotaan...odotellaan.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Yli 90-vuotiaana oli hautajaisten suhteen ikään kuin ammattilainen. Perjantai-iltana Siirillä ja Irmalla oli hyvissä ajoin kaikki valmiina: kukat tilattuina mukavalta tytöltä Katajanokan kukkakaupasta, vaatteet huollettuina ja Irmalla lääkkeet annosteltuina dosettiin., jota hän säilytti punaviinitörpön vieressä keittiön tiskipöydällä. Siiri oli pannut jo aamulla eteisen tuolille vihreän tyynynsä, jotta muistaisi ottaa sen mukaan, sillä kappelin tuolit olivat kovat. He päättivät mennä tavallista aikaisemmin nukkumaan, tai ainakin sänkyyn lukemaan, ja toivottivat toisilleen hyvää yötä.

”Etkä sitten kuole ensi yönä. Minä en mene ilman sinua Teron hautajaisiin”, Siiri sanoi.

”Döden, döden, döden” Irman ääni jäi kumisemaan rappukäytävään.

Minna Lindgrenin teos Kuolema Ehtoolehdossa (Teos 2013) tuli minulle lukuun lukijani suosittelemana. Hän piti kirjasta paljon, minä vain hieman yli sen rajan, jolla tuon yleensä kirjaa blogiini. Alku oli todella raikas ja erilainen eli ensimmäiset 200 sivua menivät nauttien yli 90-vuotiaista daameista Irma, Siiri ja Anna-Liisa. Jokainen heistä erottuu omalla erityisellä tavallaan. Irmaa eivät kullannuput ehdi hevosten hoidoiltaan katsomaan, mutta hän ottaa asian näennäisen urheasti ja valuttaa juotavaa oman huoneensa punaviinipötikästä, sillä vesi on hänen mielestään vain peseytymistä varten. Siiri puolestaan on raitovaunufriikki, joka tuntee jokaikisen reitin ja ajelee pitkin Helsinkiä siirtyen vaunusta toiseen. Hänet ihan näkee silmissään ja kuvittelee hänen nauttivan ilmeensä. Äidinkielenopettaja Anna-Liisa on porukan coolein tyyppi ja jaksaa loputtomasti korjata toisten kielioppivirheitä ja siinä sivussa aloittaa myös vakavan romanssin Ehtoolehdon suurlähettilään, Onni Rinta-Paakun kanssa. Porukka on tiivistä ja etenkin Siiri ja Irma syövät usein parasta ennen päiväyksen jälkeistä maksalaatikkoa tai verimakkaraa punaviiniä kyytipoikana nauttien.

Hoitokoti jakautuu niin, että on palvelutalopuoli, jossa ehtoolehtolaiset saavat elellä hyvinkin itsenäisesti, mutta sitten on Ryhmäkoti eli dementiaosasto, jonne voivat joutua muutkin kuin muistisairaat ja juuri tämän ympärille kehkeytyy tarinan juoni, joka alkaa sekä eräästä kuolemasta Ehtoolehdossa että eräästä kylvetyksestä, josta seuraa sitten...

En voi sanoa, että tämä kirja olisi huono. Tämä ei vain ihan ollutkaan minun juttuni. Kun olin lukenut 200 sivua alkoi jatko tuntua aika köykäiseltä eli tarinan imu kuin sammui. Kirja on helppolukuinen ja varmaan monen mielestä myös hauska. Niin minustakin etenkin kirjan alku, mutta jollain tavalla tarina ei kantanut loppuun asti, vaan se jäi kuin junnamaan kuten Irma, kun häntä lonkkaleikkauksen jälkeen siirreltiin sairaalasta ja kuntoutusyksiköstä toiseen. Kirjan ehdoton bonus on se, että päähenkilöt ovat 90+, eivät vaikka 70+. Oli jotenkin lohdullisen hupaisaa miettiä 90-vuotiaiden kapinaa. Sen sijaan tuo kirjan kiinnostavuuden lasku loppua kohden toi mieleeni erään toisen kirjan, joka käsitteli myös palvelutaloa ja jossa tarina kantoi loistavasti viimeiseen sivuun eli Siina Tiuraniemen Kukkia Birgitalle, jota lukiessa niin minä kuin Lumimies nautimme ja nauroimme ihan hulluina.

On kuitenkin hyvä, että kirjoitetaan iloisiakin kirjoja vanhuksista, vaikka tämä onkin kaukana monen todellisuudesta. Ystäväni kävi juuri valokuvaamassa äitinsä toalettia kalliin palvelutalon dementiaosastolla. Kuvissa paljon kuivunutta eritettä, josta näki että viime siivoamisesta on kauan. Onneksi kuvat eivät voi haista, sillä ne on nyt lähetetty Suomen päättäjien yläkerroksiin.

”Pitääkö meidän ostaa tietokoneet?”

”Totta kai! Eikä se enää ole tietokone , se on tabletti, ja sitä silitellään ja hipaistaan ja se tottelee kiltisti. Sellaiset hankimme. Minä haluan vihreän, olen katsellut Stockmannin kanta-asiakasesitteestä.”

Voi sinua, Irma!” Siiri parahti. ”Mihin minä vielä joudun sinun kanssasi?”


”Kuolemaan”, Irma nauroi heleästi ja sanoi vihdoin sen, mitä Siiri oli odottanut: ”Döden, döden, döden.”

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirsi, Krista, Annika Suketus Annami  Kulttuuri kukoistaa ja Kirjan pauloissa