tiistai 10. kesäkuuta 2014

Puutarha ilon ja lohdutuksen lähteenä silloinkin kun...

Mitä millään on väliä silloin kun ristinummiruusu aukeaa. Lumeton talvi näytti mahtinsa ja meiltä meni kaunis kääpiösyreeni, valkoinen, noin  yhdeksän Repandaa, matalaa maanpeittokatajaa, jotka olivat ihan must japanilaisessa rinteessä niin, että rikkaruoho ei sitä vallannut, mutta siellä kukkivat esikot, scillat, akileijat, muutamat iirikset, muscarit ja kuunliljat sekä kaiken kunkkuna mongolianvaahtera, joka on kasvatettu puuna.
Nyt kivipurojen väleistä on jo poistettu osa kuivuneista katajista ja tilalle on istutettu atsaleaa
Tässä viehättävä ja hyväntuoksuinen revontuliatsalea Northern Hi-Lights. Myönnän olevani nyt hyvin viehättynyt näihin pieniin pensaisiin. Kirjassa Suomalainen metsäpuutarha kehotetaan keskittymään pensaskerrokseen ja etenkin niihin pienimpiin ja niin minä nyt olen tehnyt. Idean tehdä tästä rinteestä japanilainen kivipuroineen syntyi luettuani Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta, joka on ehkä maailman kaunein puutarhateos - tarinallaan.
Alapuutarhassa sininen puutarha aloitti lemmikeillä ja niitä kukkii osin vieläkin, mutta nyt pääroolia vetävät keijukukat. Tässä kulissina vanha kirsikkapuu
ja tässä toinen yläpihan jättimäisistä syyshortensioista Ensimmäistä kesäkuuta yläpihan sisääntulon molemmin puolin on kukkaniitty, mutta se ei suostunut kameralleni. Se rakentuu näin: Ensin kukkivat esikot, scillat, tulppaanit, narsissit ja muscarit, nyt kukkivat puna-ailakit, metsäkurjenpolvet, akileijat, lemmikit sekä valkoiset särkyneet sydämet ja just aloittavat myös lehtosinilatvat ja sitten unikot. Kieloa on myös kaikkialla, sillä lehtomme pursuaa Suomen kansalliskukkaa.
Keskipihan valtavan kallion kurussa kukkivat nyt kullerot ja sitten aloittavat keltakurjenmiekat ja päivänliljat eli murheenkryynin läpi kulkeva keltainen polku on nimensä veroinen, kunnes koittaa elokuu ja kuunliljat valloittavat.

Kallion jättikiveä syleilee köynnöshortensia, josta löydät täältä lisää kuvia ja mm. viime syksyn limeruskan! Köynnös ei kuki vielä, mutta teki lehden jo huhtikuulla, jossa yksi syy, miksi meillä on tätä ihanaa kasvia niin paljon.
Tämä maisema sisältää paljon muutosta, sillä saniaisesta vasemmalle ja ylös on istutettu japaninmarjakuusi, sen alapuolelle kolme kalliotuhkapensasta sekä Edelweissia. Ja siitä vasemmalle rinne ei enää näytä tältä muuta kuin mongolianvaahteroiden ja lemmikkien osalta, mutta vanhat puut kärhöineen ovatkin jo etupihaa, ja rinteen
palautamme sen ikiaikaiseen syysloistoonsa eli olemme kaivaneet nuo keväällä niin ihanat saniaiset pois ja lisänneet rinteen alkuperäistä valtiasta eli kallionauhusta, Desdemonaa, joten jotain tällaista siitä sitten on tulossa:
Tässä on annettu saniaisille vasta pikkusormi, mutta se vei koko käden. Saniaisen siemennyskyky on ylivoimainen ja se saa meillä olla monessa paikassa, mutta ei hallita nauhus-, niittykukka- eikä japanilaista rinnettä. Lehdossa se on valtiaskasvi varjoisimmissa paikoissa suurten lehmusten katveessa.
Tässä vanha kuva aamu-usvassa, jossa näen saniaista vain kallion murheenkryynin ja rinteen välissä. Tähän palaamme.
Tätä näkyä emme sitten ihan kohta näe. Tämän lumettoman talven suurin onnettomuus oli, että menetimme just sen pilvikirsikan, jota olen teille ihan pienestä esitellyt. Olisi niitä ollut muitakin...Tämä on se, joka aloittaa meidän kevätterassimme suven valkoisena vaahtomerenä, sitten seuraavat hedelmäpuut ja Isabella syreeni, joka on kuvassa vasemmalla vielä ilman kukkia. Tämä oli viime vuonna jo niin suuri, että olin onnesta soikeena. Tänä vuonna se kukki vain muutaman vaivaisen kukan ja sitten se pahin, ei tehnyt lehteä. Puutarhurini oli Saksassa ja soitin hänelle sinne. Tänään sitten lähdimme noutamaan uutta pilvikirsikkapienokaista ja aloitimme kaiken alusta. Lumeton talvi teki sen, että koska tuossa lienee kallio aika liki, mutta ei liian, sillä siinä pärjäävät mm. keltakanelit, olisi tämänkin pitänyt, mutta nyt routa olikin tosi syvällä ja kallio kylmä kauan. Kaikki muut pilvikirsikkamme ovat pärjänneet ihan loistavasti, mutta tämä oli kaunein ja valtiatarpaikalla. Tästä syksystä se alkoi:
Olen kuvannut pienen puun syyskesällä 2008 malttamattomana jo ennen kuin se on edes kunnon ruskavärissä;) Tämän vaalitun kaunottaremme
tilalle tuli siis samansorttinen puu eli Prunus pensylvanica. Aika malttamattomina odotamme puumme kasvua, mutta annamme pienokaisen kehittyä omaan tahtiinsa. Nyt en vain muutamaan vuoteen näe aamulla heti herätessä valkoisten kukkien vaahtoa, sillä tämä puu oli asetettu niin, että se näkyi olkkarin ikkunan kautta just minulle makkariin! Oli niin hirveää kaataa se rakas puu pois, että en meinannut ensin siitä mitään edes kertoa, mutta sitten tajusin, että se on viimeistään syksyllä edessä, sillä olen niin intona ruskan kuvaamiseen ja joku olisi kuitenkin ihmetellyt, että 'onko tuo teidän välipihan pilvikirsikka kutistunut vai mitä?' Ajattelin kyllä kovettaa itseni ja kuvata uuden puun teille sen ekasta kuukaudesta alkaen, mutta antaa sen ensin kotiutua.
Kaikki on oikeastaan kauhean hyvin ja puutarha opettaa kärsivällisyyttä, joka onkin minulle ihan outo adjektiivi. Ilman puutarhaa olisin siis hukassa. Toisaalta olen hyvin sinnikäs ja jos päätän jotain, en takuulla anna periksi. Pilvikirsikka kukkii valkoisena vaahtomerenä vielä ihan siinä paikassa, että minä näen sen kun aamulla silmäni aukaisen. Sitten joskus. Talvella katselen seinällämme olevaa suurennettua kuvaa upeasta magnoliasta, mutta taitaa olla minulla pitkä matka tähän
sillä nyt on selvinnyt, että etupihallamme kasvaa ja hyvin heikosti kukkii tarhamagnolia, joka on Leonard Messel, 'erittäin talvenarka' totesi puutarhurini, mutta hänkin odottaa nyt minulta magnoliaihmettä kasvista, joka Suomessa kasvaa nykytiedon mukaan vyöhykkeellä I. Me olemme virallisesti IV, mutta saaremme on tiettävästi III-vyöhykettä. Taidan ensi yön valvoa ja miettiä, miten ihana Tiina saa magnoliansa elämään vyöhykkeellä V eli kurkatkaapa magnoliauutisia Ja tässä faktaa magnolioista Suomessa. Olen muuten satavarma, että magnoliasta kehitetään vielä kestäviä ja myös samalla upeakukkaisia lajikkeita meidän ilmastoamme varten. Tarjolla on jo kestävää, mutta niiden kukinta ei ole lähelläkään sitä, mitä minä tarkoitan magnolialla. Mitä meillä olisikaan ilman unelmia ja puutarhaunelmat ovat kaikista kauneimmat!

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

PS. Lupasin uuden vierailun Kirstin puutarhaan, mutta tuli minusta ja Kirstistä riippumaton este. Katsotaan...odotellaan.

43 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Irmastiina, kiitos. Pidäme itsekin, mutta joskus, ihan joskus, toivoisimme vähän pienempää.

      Poista
  2. Niin ihanaa on lehdossanne. Harmi miten paljon tuo viime talvi teki tuhojaan, kaunis oli pilvikirsikkanne ja moni muu. Mutta uuden kasvun seuraaminen on niin palkitsevaa.

    Kaunista viikonjatkoa sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Lumen tärkeys kasveille oikein korostui, kun sitä ei nyt saatu. Olen kuullut niin monelta, miten paljon vanhoja upeita kasveja on menehtynyt. On sitä kiva seurata, mutta nyt olemme muutaman viikon sen kanssa jumissa ja sitten lyhensimme länsirannnikon keikkaa päivällä. Syksyllä on sitten aikaa olla enemmän poissa. Monta uutta kasvia, joilla ei vielä kunnon juuristoa ja jos helteet kera kuivuuden sattuvat meidän poissaoloomme, niin...En kehtaa parin päivän takia pyytää ketään kastelemaankaan.

      Kiitos samoin sinne ♥

      Poista
  3. Tuolla kun saisi hetken olla... Nauttisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, puutarha aina antaa enemmän kuin ottaa. Jos saat käsiisi Leila Nuikin kirjan Unen kelluva silta, lue tarina erikoissairaanhoitajasta, jonka elämän puutarha pelasti.

      Jos sinulla on vaikka vain parveke, tee siitä viherkeidas. Tyttäreni parveke Helsingissä verhhoutuu kukkiviin kärhöihin.

      Poista
    2. Pitääpä tutkailla sitä kirjaa. Mulla on parvekkeella amppeli, jossa on ahkeraliisaa ja lobeliaa. Lisäksi kaksi ihanaa sarviorvokkia, joiden tuoksua rakastan. Pinkki pelakuu on suloinen siinä joukossa. Muurikello koittaa hengailla seassa kevään kukkimisen jälkeen.

      Poista
    3. Jopa keittiön loisteputken valossa kasvava minipuutarha tuo talvisin iloa, sillä jokainen kukka on ihme. Toisaalta en ole vieläkään toipunut siitä hurmiosta, jota koin Helsingin rhododrendron-puutarhassa: kahdeksan hehtaaria entistä suota, jossa kasvaa majesteettisia mäntyjä ja tuhansia alppiruusuja. Nojatuolipuutarhurina ja puutarhaturistina nautin kovasti kukka- ja puutarhakuvistasi, Leena. Kiitos jälleen!

      Poista
  4. Voi, että jälleen olet laittanut ihania kukkakuvia. Lumeton talvi tappoi meiltäkin (tai eläimet) kaikenlaista. Jasmikepensas tontin ympärillä on nyt saanut kuolleiden pensaiden tilalle unkarin syreenipensaita neljä kappaletta ja syksymmällä laitetaan lisää. Lisäksi laitoin pensaikon väliin pilvikirsikan, joka näyttää viihtyvän siinä erinomaisesti paraatipaikalla :) Juhannusruusuikin kärsi, mutta onneksi sitä on saaressa valtavat määrät. Särkynyt sydän katosi...tämmöistä meillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ehkä sain tästä voimaa, kun oli niin kauheaa kaataa se kaikkein kaunein pilvikirsikka ikinä. Kiitos. Jasmikkeet meillä kohta kukkivat, sekä nuori että hyvin vanha, taitavat olla aika kestäviä. Unkarin syreeneitä ei tapa mikään! Meillä on vielä sitä vanhaa lajiketta,jota ei saa enää mistään eli hyvin tumman lilat kukat. Se on suojelukohde ainakin meillä. Sen lisäksi paljon valkoista Holger Isabella -syreeniä, tavallista syreeniä, moskovan kaunotar, nuokkusyreeni ja enää siis vain yksi kääpiösyreeni. Pilvikirsikka on varsin kestävä, mutta tässä oli mukana tosi huonoa tuuriakin eli aika harvoin Keski-Suomessa voi sattua täysin lumeton talvi. Olemme nty asuneet täällä 29 vuotta, eikä tätä ennen ole ollut yhtäkään. Meilläkin on pilvikirsikka sisääntulossa, se vain on kaikkea muuta kuin hillittykasvuinen, mutta saa olla nyt ihan mitä haluaa, sillä pääasai, että se on.

      Minä en huomaa ruusuista mitään, kaikki juhanusruususta alkaen tuntuvat selvinneen. Sitä ihmettelen, että 29 vuotta hulluina kukkineet unikot jurottavat vieläkin...

      Minulla taas valkoinen särkynyt sydän kasvaa nyt pensaaksi, kun on pari suvea ollut kuin ei mitään. Nämä ovat ihmeellsiä ja kiinnostavia juttua. Voi, kunpa sinulla olisi puutarhablogi! Olisi kiva nähdä sinunkin saaripuutarhakuviasi...

      Poista
  5. Puutarhasta saa paljon voimaa
    LOVEt kivissä jänniä kasvupaikkoja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, täysin samaa mieltä. LOVEt kivissä? Nu förstår jag inte...

      (Upeita mukeja olit löytänyt...)

      Poista
    2. (mukit?? miniä tarjos kahvit kauniist kupist)

      Poista
    3. Oi, nämä olivatkin soosikannuja http://hannelenparatiisi.blogspot.fi/2014/06/pieni-kiva-loyto.html

      Muki on sellainen kuppia isompi, josta isosti nauttivat juovat kahvinsa, teensä ja kaakaonsa. Kuppi on pienempi. Ainahan sinulla on kaikki kaunista.

      Poista
    4. Aha, yhren Arabian pienen kannun löysin, käyttökelpoinen koko.
      Halaus

      Poista
    5. Se on ihana ja nekka myös siinä vieressä.

      Poista
  6. Voi suru sitä puuta. Piha ja puutarha on kyllä niin kaunis ja kutsuva. Kotimaisia mansikoita odotellen :)
    ps. Iiriksessä siinä joka jo melkein hävisi, nuppuja huikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, se oli pakko, kun ei tehnyt enää edes lehteä. Kiitos, sinähän sen tiedät;)
      Arvaa vaan odotetaanko niitä! Yksi pakastin on jo ihan tyhjänä niitä odottamassa ja lounas vaihtuu mansikoihin.

      Mahtavaa! Iirikset ovat kiitollisia. Minulla on nyt sitä jo valkoisenakin.

      Poista
  7. Kaunista <3 Lumeton talvi teki tuhojaan meilläkin, täällä Tampereen kupeessa. Meni yksi syreeni, kaksi vanhaa ruusua, valkoinen särkynyt sydän, juuri kasvun vauhtiin parina aiempana kesänä liihottanut nepalinhanhikki ja monta muuta pienempää. Toivottavasti saamme ensi talvena aimo kerroksen suojaavaa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, kiitos♥ Otan osaa! Toivottavasti tämän jälkeen kukaan ei ikinä enää valita lumesta TALVELLA. Vietin 25 vuotta länsirannikolla melkein täydessä lumettomuudessa. Täällä Keski-Suomen saarella lumi on mahdollistanut monta sellaista kasvia, jotka eivät rannikolla välttämättä pärjää ellei siellä sada lunta.

      Nyt sitten vain korjatkaamme vahinkoja...Nyt taitaa olla pahin ohi, kun sain uuden puun taas kasvamaan ja ehkä muutama Repandakin vielä toipuu. Mukavaa kesän jatkoa!

      Poista
  8. Paljon kaunista on vielä tallella vaikka osa meni talven myötä. tuo iso pilvikirsikka oli kyll äiso harmin, niin kaunis kun jo oli. Toivottavasti tuleva talvi n normaali Suomen talvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, tosi on. Puussa menee aikaa ja kun se on nuori, siitä saa karkotella muurahaisia, kirovja, pitää myyrät ja jänikset loitolla eli se alkoi taas. Olimme juuri saaneet tuurenpihlajamme ja pilvikirsikkamme ilman apua selviäviksi. Toisaalta nyt on todella taas mitä seurata;)

      Lumen taikaa alamme toivoa marraskuulla...

      Poista
  9. Kaunista on. Hyvä kun saa ihailla muiden puutarhoja, kun ei omansa kimppuun taida vielä tänä kesänä ehtiä. Mutta ensi kesä on sitten puutarhakesä, sillä kakkonen pääsee ripille ja minä tahdon tietenkin pitää puutarhajuhlat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kiitos. Minäpä veikkaan, että syksyllä istuttelet jo sipulikukkia seuraavan kevään iloksi;) Mekin ollaan heinäkuussa menossa puutarharipareille. Kuulin jo vähän mitä herkkuja on luvassa...

      Aina kaikki juhlat olkoon puutarhajuhlat ja säästä viis! Serkku piti sellaiset nelikymppiset, että alta pois ja kukana ei lähtenyt ennen aamuviittä ja ulkona oltiin koko ajan ruoat, puheet, kaikki...no, sisällä oli kyllä parketti tanssijoille.

      Sulla on nyt sitten yhtä unelmapilveä vaan...

      Poista
  10. Kaunis ja laaja puutarhasi on ihastuttava. Noin isossa alueessa sattuu ja tapahtuu niitä ikäviäkin yllätyksiä, säiden armoilla ollaan.
    Mukavia puutarhahetkiä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitos. Se on niin totta ja todettua jo kohta 30 vuoden ajalta. Nyt on vain ollut eräänlainen kasaantumisilmiö.

      Kiitos samoin!

      Poista
  11. Hurmaava, ihana on tuo teidän paratiisinne. Sinne voi uppoutua luonnon helmaan kukkien syleilyyn ja hiljaisuuteen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, siinäpä se: Tästä on vaikea kuvitella muuttavansa keskustaan, vaikka vähemmän puutarhaa olisikin toisina päivinä ihan helpotus.

      Kiitos viimeisestä ♥♥

      Poista
  12. Kaunista on pihallanne ! Harmi vaan myös nuo menetykset kuuluvat harrastukseen, niin paljon kuin se kirpaiseekin. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, otti koville kun menetin lähes 10 v vanhan koristeomenan :( Niin koville että tuossa se seisoo mustana kaatamatta, odottamassa turhaan henkiinheräämistä. No, pian se lähtee. Muuten, Mustilassa kasvavasta magnolia 'Vanha Rouvasta' on lisätty kestävämpää sorttia olevaa magnoliaa oloihimme. Tahvoset lupailee sille vyöhykettä IV (V) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, kiitos. Tiedän, tiedän, mutta minusta tämä oli jo kohtuutonta tämän jälkeen
      http://leenalumi.blogspot.fi/2014/05/puutarhassa-eilen-vesisateessa-ja-vahan.html eli avaa se linkki lännenhmolokin alta. Esnin siis 23 vuotta vaalittu kuusi, joka oli ihana näkösuoja alapihallemme, sitten YHDEKSÄN Repandaa, kääpiösyreeni ja nyt tuo pilvikirsikka, joka oli meillä ollut jo suvesta 2008. Laskimme sen vuosirenkaat ja niitä oli 12.

      Mekin yritimme kestää katsoa, josko kuollut heräisi henkiin, mutta kun mitään mutosta ei pilvikirsikassa näkynyt, päätimme, että sitä ei vain jaksa katsoa ja menee hyvää uuden kasvatusaikaa hukkaan, sillä siinä on oltava pilvikirsikka, vaikka napajäätikkö sulaisi.

      Minulle esiteltiin Viherlandiassa yhtä hyvin kestävää magnolialajiketta, mutta se oli puumainen, haluan pensaan. Jossain muussa kestävässä taas ei ollut riittävän huumaavia kukkia, sillä magnoliahan on valtiatar tyyliltään, ei mikään seinäruusu, siinä pitää olla isot kukat. Mutta tiedän, että se on tulossa, se isokukkainen, vaikka mitä vyöhykettä kestävä magnolia. En vain tajua, miten Tiina saa omansa selviämään....V-vyöhykkeellä.

      Poista
  13. No voi, toivottavasti pilvikirsikkapienokainen saa hyvän lähdön kasvuun. Meillä se ainakin leviää mökkiniemessä kuin Elanto aikoinaan.
    Pihasi on oikea satumetsä saniaisineen, kullerokasvustoineen, akileijoineen ja köynnöshortensioineen sekä kaikkine muine kukkasineen ja pensaineen.
    Totta on, että murheet unhoittuu puutarhassa kävellessä.
    Kummasti aina houkuttaa uudet kasvit, sormet syyhyää aina puutarhalehtiä selatessa. Kohta loppuu kukkamaalla tosin tila ja pitää kääntää lisää maata, vaikka prinssipuoliso ei tällä hetkellä niin innostunut ole. Ihanaa tepsuttelua ihanassa puutarhassasi ja kesäisiä päiviä sinulle Leena ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, minä en lähde täältä 9 kukauteeen mihinkään kolmea vuorokautta pidemmäksi ajaksi;) No niin kävi ystävällänikin, mutta aika hauskasti: Hän osti kaksi pilvikirsikkaa ja kokeneena puutarhurina valitsi toisen, runsaamman näköisen mökille ja toisen, hillitymmän oloisen, kaupunkiomakotitalon pikkupihaan. Nyt heillä on mökillä siro kaunotar ja kaupungissa jättiläinen;)

      Kiitos. Ja käyntisi 'jäljet' voivat hyvin.

      Ei sille voi mitään. Minäkin olen jo penskasta asti harrastanut kasveja ja halunnut omaa puutarhaa. Ja joka vosi tulee joku uusi juttu, jota on pakko kokeilla.

      Kiitos samoin sinulle, Anja ♥♥

      Poista
  14. Kiitos kauniista puutarhakierroksesta!

    VastaaPoista
  15. Puutarha opettaa kyllä kärsivällisyyttä, ja suo onnen, joskin myös pettymyksen hetkiä. Onneksi kirsikat on nopeakasvuisua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, totta, totta. Vieläkin siinä pilvikirsikan lapussa lukee 'hillittykasvuinen', ei voi muuta kuin nauraa.

      Kerron nyt mitä taöpahtui eilen, että saat vaikka nauraa: Meille tuli ilmoittamatta aikaa kodinkonekorjaaja. Hän hoiti työnsä ja lähti. Muutaman tunnin kuluttua R. lähti pihalle (oli sadepäivä) ja hän tuli sisälle aika omituisen nköisenä: Se korjausmies oli ajanut pakettiautonsa meidän etupihalle, jota sade oli oiekin pehmittänyt. Koska siinä sisääntulossa kasvaa myös pilvikrsikka, hän väisti sen oksaa ja ajoi kukkaniitystä osan ihan soosiksi ja sitten myös ne mun lumiasterit, joiden värisiä en ole löytänyt mistään kaupasta. Ne olisivat tänä vuonna kukkineet siinä sisääntulossa eka vuotta ehkä jo vähän aikaisemmin. Sain ne yhdeltä mummolta kauan sitten. Kun ystäväni kuuli tästä, hän meni tapaamaan tuttua naapuriaan ja kun palasin kaupasta, meitä odoitti kaksi isoa pehkoa tuota hurmaavaa syyskasvaia. Hädässä ystävä tutaan! Näistä siis on kysymys http://leenalumi.blogspot.fi/2011/11/syysasterit-eli-lumiasterit.html

      Jotenkin nyt toivon, että ei tapahtuisi mitään, ei sen kummempaa kuin kasvun ihmettä ja grillaamista;)

      Poista
  16. Ihanainen puutarhanne loistaa kuvissasi! :)

    Erityisesti tuo magnolia alkoi kiinnostaa nyt kovasti, nimittäin vanhempieni metsäpuutarhaan oli hankittu magnolian taimi... Kasvi kuulema pitää samanlaisesta maaperästä kuin alppiruusut, jotka kukkivatkin kauniisti hivenen happamassa maaperässä. Magnolialajike oli muistaakseni nimeltään 'Susan'... Mielenkiintoista nähdä, miten pikkuinen puu tulee paikkaansa sopeutumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos.

      Milläköhän vyöhykkeellä vanhempiesi magnolia kasvaa? Minulle sattui nyt monen yhteensattuman seurauksena magnolia, joka yleensä selviää vain vyöhykkeellä I, mutta pieni mahdollisuus on..., että tulee ihme!

      Voi kunpa näksin kuvan Susanista kukkivana! Jos omani menehtyy vaikka ensi talveen, hankin uuden. Periksi en anna. Olen juuri aloittanut lannoitukset rodolannoitteella, vaikka yhtään rodoa ei ole eikä tule, vaan sen sijaan on parisenkymmentä hortensiaa ja muutama azalea sekäs sitten tuo magnolia. Teen uusintalannoitukset heinäkuulla. Se on just sitä, joka pitää maan happamena.

      Vahemmillasi se on siis puumainen eikä pensas. Nyt mun täytyykin alkaa sitä googlata...;)

      Poista
    2. Susan viihtyy vyöhykkeillä I-II ja on hyvin kaunis!

      Poista
    3. Leena, vanhempani asuvat Kirkkonummella eli 1B-vyöhykkeellä.

      Juuri tuo seikka, että magnolia pitää happamasta maasta, sai vanhempani innostumaan puusta/pensaasta. Porkkalassa sääolosuhteet ovat kyllä hyvin oikukkaat, kevätkin tulee yleensä myöhemmin kuin sisämaan puolella vain muutamaa kilometriä edempänä heidän paikaltaan. Saattaa olla, että magnolia on helisemässä sielläkin... Toivotaan parasta, sillä olisihan se ihanaa nähdä magnolian kukkivan.

      Sinä olet saanut hienosti oman magnoliasi kukkimaan siellä vähän ylempänä sijaitsevalla saarellanne!

      Lupaan kuvauksia, jos hän suostuu selviytymään talven yli (ja vielä kukkimaankin!). ♥


      Poista
    4. Kaisa Reetta, voi heitä onnekkaita...

      Meillä on iso lehto, jossa happaman maan kasvit eivät selviä eli olen yrittänyt. Toisaalta meillä viihtyvät etupihalla mitä parhaiten jättimiset hortensiat sekä ympäri ykkös- ja kakkostasoa köynnöshortensiat ja nyt on istutettu azaleaa.

      Me emme nähneet kunnon kukintaa ja sainkin eilen illalla pähäni, että kaunotartamme varjostaa eräs tavallinen pihasyreeni, jonka väri ei ole suosikkejani. Sitten ku vielä luin kommenttisi, olin täysin valmis tihutyöhön eli leikkasin syreenin alas! Nyt on ainakin valopuoli kunnossa magnolialla;)

      Ei se kukkinut kunnolla. Vain osittain ja pienin kukin. En jaksa uskoa, että se selviää täällä -30 asteen pakkasista talvella, mutta ei lumeton talvikaan ole kasveille hyväksi.

      Kiitos, jään odottamaan ♥

      Poista