perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pilvikirsikan menetyksestä keijukukkien kautta kohti viikonloppua!

Tässä sitä mennään sitten sisulla kohti uutta pilvikirsikan loistoa. Eli sehän tapahtui näin: Meillä on nopealla laskulla neljä pilvikirsikkaa, mutta juuri tämä keskipihan oli se, jota päätin seurata teidän kanssanne vuosi vuodelta. Katsokaa tarkkaan mitä nyt kasvaa menetetyn tilalla tuon kartiovalkokuusen ja valaisimen takana: Pienestä ponnistetaan ja ruskassa tuota pienokaista alan taas kuvata. Lumettoman talven karua satoa! Kaikki oli toisin  viime toukokuussa:
Keskipihan pilvikirsikan oksat melkein jo ylettyivät kesähuoneeseemme eli yläterassille. Tämä kuva on edellissyksyltä (2012) samasta puusta:
Lisää kuvia pilvikirsikoista ja myös tämän menetyn puun viime syksyn koossa, löydätte jutusta Pilvikirsikoiden kukinnasta grillikatoksen kautta... sekä jutusta Pilvikirsikka - Kevään ja syksyn puukaunotar  Tämä puu kiinnostaa, sillä jo melkein 6 000 on käynyt lukemassa pilvikirsikasta! Vain syyshortensia menee lukijasuosikkina ohi pilvikirsikan.
Ei tässä mitään: Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun aloitan jotain alusta, mutta minä ja Prunus pensylvanica toivomme syvästi kunnon lumisia talvia.

Lumeton talvi kyllä jotenkin innoitti toisia syreeneitä. Tämä miten kuten kukkinut nuokkusyreeni aivan kasvaa silmissä ja jopa kukki, vaikka paikka jossa se kasvaa, ei ehkä ole sille maailman paras.
Tätä lajia on meillä vain yksi, mutta sitten on tavallista pihasyreeniä valkoisena ja lilana sekä puistosyreeniä myös molemmissa väreissä sekä sitä kaunista unkarinsyreeniä, tummaa punalilaa, jota ei saa enää mistään ainakaan ostettua. Suuria, valkoisin kukin kukkivia Holger Isabella -syreeneitä on kuusi, mutta niiden kuvaus unohtui just tänä vuonna tuon pilvikirsikkatragedian takia. Oli tosiaankin mietittävä, että istutammeko uuden pilvikirsikan vai lähdemmekö ihan johonkin muuhun puuhun, mutta näin nyt sitten päätimme. Eräs kranttu kaunotar temppuilee meillä, sillä kun hän oli varjossa kasvamassa, vilautti hän hieman, mihin hänestä on:
Nämä 'helmikukat' nähtyäni päätimme siirtää kaunottaren kuningatarpaikalle etupihan aurinkoiseen ykkösrinteeseen. Vaan tämä diiva, Syringa Vulgaris, Moskovan kaunotar, loukkaantui aiemmasta kohtelustaan, eikä suostu kukkimaan. Luulin, että tämä itäinen syreeni kestää kaikki vyöhykkeet, mutta luvataankin vain I-III. Tuttu puutarhuri asuu samalla saarella ja hän sanoi, että hän istuttaisi tämän heti, jos luvattaisiin selviävän Keski-Suomessa, joka on IV-vyöhykettä, mutta minä nyt sitten testailen hänelle sekä tätä että tarhamagnoliaa Leonard Messel, jonka tiedetään selviävän Suomessa vain I-vyöhykkeellä. Magnolia on pieni, elossa, mutta ei ole kukkinut kunnolla, joten sitä nyt ei ole kuvattu, joten voimme siirtyä vaikka siihen ilosanomaan, että etupihalla ei ole vieläkään jyrryttänyt ruohonleikkuukone: Kadota nurmikko kukkaniityllä onnistui yli odotusten eli lehtosinilatvat, metsäkurjenpolvet, akileijat, lemmikit, unikot ja puna-ailakit ovat kukkineet kiitettävästi ja niin tiheästi, että ei ole ollut vaikeaa kitkeä. Tässä puna-ailakkeja syyshortensioiden vanhoja runkoja vasten:
Toiseen jättimäiseen hortensiaan nojailevat tummat akileijat:
Muutakin väriä tämän ryhmän vierestä löytyy eli tällainen:
Alla oleva akileija on suuriruhtinattaren muistopaikalta, jossa kukkivat puutarhamme kaikki kauneimmat ja muutama harvinaisempikin kukka:
Juttua ja kuvia akileijoista lisää täällä
Särkynyt sydän, Dicentra spectablis, 'Alba', joita istutin viime ja edellisvuonna joitakin, on etenkin etupihalla kasvanut jo melkein pensaaksi.  Lisää juttua ja kuvia täällä
Mammalla oli aina punaista särkynyttä sydäntä upea,iso pehko. Kaunis sekin..., vaikka vähempänäkin eli tällainen kuva, jossa kuin sydämiä narulla...

Viime suvena istutin myös valkoista iiristä.
Iiris on kaunis melkein aina ja jo nupulla ollessaan. Kun niitä on isossa puutarhassa erilaisissa kasvupaikoissa, kukintaa riittää hyvinkin kuukaudeksi. Vain suvella iso iirispehko on kuin joku kuollut piisami, joten sitä ei ehkä kannata istuttaa ainakaan sinne, missä kukkivat hennot kevätsipulikukat.
Yritän nyt olla vähään aikaan kirjoittamatta mitään puutarhasta, sillä eiväthän kaikki jaksa näistä jutuista innostua. Tämä nyt vain sattuu minulle olemaan etenkin alkusuvesta ja taas syyskesästä se eniten aikaani ja kiinnostustani vievä asia. Joskus jopa ohi kirjojen...

Toivotan kaikille virkistävää viikonloppua säästä viis! Ja käykääpä kurkkaamassa mikä nyt vie minua...täällä

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

24 kommenttia:

  1. Oi mitä kuvia, aivan uskomattoman hienolta näyttää. En itse ymmärrä kukista mitään. Aina joitain kasveja tuolta pihalta "automaattisesti" plompsahtelee. Mutta kauneuden päälle ymmärrän ja nämä kuvat ovat kauniita. <3

    Kaunista viikonloppua.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos. Mutta sää ymmärrät monesta muusta;) Kävin just sua lukemassa ja kohta lähteän linkin parhaalle ystävälleni. Tänään piti ottaa uusi profiilikuva, mutta en pysty viimeisen juttusi jälkeen eli sun syy;)

      Niin, se kauneus, se mikä HEHKUU! Hehku&säteily.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Ai kauheeta että menin sinut traumoittamaan... Se viimeinen kuva taisi olla liikaa, olisi pitänyt kirjoittaa otsakkeeksi "scrollaa alas omalla riskillä, ei heikkohermoisille" . ;)

      Harmi ettei sitä aina hehku, silloin syntyy sinua lainatakseni "manalakuvia".

      Mutta kyllä täällä blogissasi kovasti hehkuu, niin kuvissa kuin teksteissä.

      Uusi kuva kehiin heti kun tuntuu siltä, pakkopullana ei synny hyvää.
      <3

      Poista
    3. Tiia, eikun ne sun filmitähtikuvat vei mut rajalle...Ilmoitin just Lumimiehelle, että kaikki kuvaukset on peruttu.

      No, minä onnistun parhaiten koirien kanssa, mutta kun nyt just ei ole omaa enää, ja tytön koiratkin ovat Hesassa, niin ei ole sitäkään apua. En ole muuten ainoa, joka on sanonut, että onnistuu parhaiten koirien kanssa.

      Päiviä tulee ja menee...;) Kiitos.

      Nyt juuri päätin ottaa aikalisän ja alan odottaa sitä oikeaa hetkeä.

      Poista
    4. Ärsyttävää että nämä vastaukset eivät kulje blogien välillä. Olisi mukavaa, että kun vastaillaan toisillemme saisi toinen heti vastauksen.

      Lasten, koirien, kukkien, jne kanssa onnistuu kuvat, koska huomio ei kiinnity itseen, sitä on ikään kuin statistina valokuvassa. :)

      Vastailin sinulle taasen oman blogini puolella ja ai järkky niillä Hehku kuvillahan nyt ei ole mitään tekemistä meikäläisen aamunassun tai itse meikatunkaan nassun kanssa. Ammattilaisten tuunaus ei ole todellista! Ja oli siellä huonojakin kuvia, mutta deletoin ne, hihii.

      Poista
    5. Tiia, siellä toinen, joka ei tunne, ei omista sanaa kärsivällisyys.

      Se on tosi. Kun on itse kuvauksen pääsubjekti, katoaa säteily. Katso tässä jutussa kuvaa, jossa minulla sylissä tyttären koirat http://leenalumi.blogspot.fi/2011/08/syyshortensia.html Se on viime syksyltä ja kestää lähempääkin tarkastelua ja siitä on kokonainen sarja - onneksi.

      Tulen vielä käymään ennen kuin käyn kirjan kimppuun. Eihän se tavallaan olekaan, mutta eikö ole kuitenkin kiva tietää, että on kuin tabula rasa, josta voidaan taikoa mitä vain. Se edellyyttää jotain kasvojen luilta, muodolta, silmiltä etc.

      Joskus kun kotona otammme jotain sarjaa, järkytyn, sillä en tunne kuvien naista;) Toista se oli ennen...those were the days.

      Poista
  2. Mulla Moskovan kaunotar kukkii täällä IV/V vyöhykkeen rajalla. Toki meni useita vuosia ennenkuin innostui;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, uskon. Vähän ihmettelin kun ammattilainen on sitä mieltä, että se ei täällä pärjäisi...Minä en edes tohdi sanoa, minä vuonna tuon istutimme, mutta oma moka, liian varjoon. Nyt se on auringossa ja saanut lannoitteet ja vaikka mitä hellimistä, mutta ei kuki. Minulla on aavistus, että kerran kaunotar yllättää...Voisit kuvata omaa kaunotartasi: Kiinnostaa, sillä aika paljon poikkeaa muista syreeneistä. Kaikki ne ovat kauniita, mutta tämä aivan erityisen viehättävä.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Kaunista puutarhaa ja kasveja hienosti kuvattuna, kadehtisin jos osaisin:) Eniten sykähdytti tuo valkoinen Iiris ja nuokkusyreeni. Syreeni on muutenkin lempipuskani ja erikoisesti vanhan ajan lilat ja etenkin se valkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, sekä työtä että nautintoa, sekä puutarha että kuvaaminen. Kiitos. Nuokkusyreeni on aika dramaattinen...etenkin sateessa.

      Meillä on ihan sitä vanhan ajan pihasyreeniä myös sekä valkoisena että lilana. Olen nähnyt unta, että kun kävelin lapsena Säkylässä mummolle, matkalla yhdellä pihalla oli keltainen syreeni, mutta sehän ei voi kai olla totta...

      Poista
  4. Ihania nämä sinun puutarhajuttusi :)
    Olen huomannut myös täällä meillä II-vyöhykkeellä aika nuorten pilvikirsikoiden kuolevan yksi toisensa jälkeen. Minusta se todella outoa, puu on talvenkestävä. Niissä täytyy olla ongelmaa alkuperässä tai lisäystavassa. Sillä vanhemmissa pilvikirsikoissa ei näytä olevan mitään vikaa, ja osa on aika kosteahkollakin paikalla. Kasvimaailmassa on välillä näitä yllätyksiä ; )
    Hyvää viikonloppua sinullekin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SariW, kiitos.

      Kerro minulle, mistä se johtuu? Olet ehkä huomannut, että Jyväskylän kävelykadun muutama vuosi ennnen mun puita istutetut pilvikiriskat voivat täydellisen hyvin. Nyt minua todella vaivaa, että onko kaupungin hortonomeilla jotain salattua tietoa, mitä minulla ei ole.Kiitos, että mainitsit nuo mahdolliset viat lisäystavassa yms., sillä minä en montaa tällaista järkytystä enää kestä ja minä haluan pilvikirsikoita! Eli nyt täytyykin alkaa perehtyä tähän asiaan vähän isommin. Olen kiitollinen kaikesta mitä saan kuulla tämän asian tiimoilta.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Meidän terassiprojekti valmistui tänään, jten seuraavaksi sisustushommiin ja laattaprojektin kimppuun. Kuunliljat jaoin kahteen penkkiin ja vieläakin niitä riittää. Kirsikkapuu kasvaa ja voi hyvin. Molemmin puolin istutin unkarin syreeniä ja toinen on melkein kirsikkapuun kokoinen ja toisen latvukset söi varmaan pupu, joten kattotaan nyt...
    jälleen ihania puutarhakuvia...meillä on tuo sama laatta, mutta harmaana...haluaisin vaihtaa laattakiveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, upeaa! Olisipa kiva nähdä kuvia...Meillekin on tulossa valtava kuunliljojen jako, mutta siirsin vielä vuodella.

      Serkulla jänis söi turenpilhlajan ja nyt se on niin upea pensas, että melkein huimaa, kun ajattelee sen ruskaväriä. Ei se aina tapa, joskus se vahvistaa.

      Minä en ole valinnut tuota laattaa, vaan perhe joka rakensi tämän talon. Minä halusin sen vaihtaa, mutta sitten perheen Järki sai mut muuttamaan mieltäni, kun olemme kohta remontoineet kaiken. Päätin, että jätänä joitain asioita alkuperäisestä ja tuo laatta on yksi. Vierasmakkarin yksi paneeliseinä on toinen (siitä tuli irvingläinen perhekuvaseinä!) ja kolmas on...Kiitos!

      Poista
  6. Kaunista kuin paratiisissa. Harmi tuo pilvikirsikan menetys. Viime talvi toi jonkin verran tappioita mukanaan. Meillä tyräkki ja keijunkukat kärsivät. Mukavaa viikonloppua, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos. Se oli aika kurjaa, kun se oli blogini ikäinen, siis istutuksesta laskettuna eli kiva seurata hdessä lukijoiden kanssa.

      Meillä tyräkit paremmin kuin ennen, mutta niissä en ole ikinä loistanut. Varmaan joku geenivika suvussa, sillä äidilä sama juttu;) Sen sijaan 9 repandaa meni ja niitä ei tuosta vain korvata jokaista hetkessä uudella azalealla, sillä azaleab hinta on 24 euroa kipale. Neljä tänä vuonna ja loput ensi vuonna. 'Keijunkukat kärsivät'? Onko nyt kehitetty monivuotinen keijunkukka?

      Kiitos samoin sinulle, Satu.

      Poista
  7. Sinun ihana puutarhasi, ihanine kukkasineen. Oi tuo valkoinen iiris sykähdytti minua.
    Niin paljon, niin kauniita kukkasia ilahduttaa teitä kesäpäivinä. hurmaavaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. Eikö olekin koskettava...

      Sinulla on Pilkku;)

      Poista
  8. Iiris! Miksi minulla ei ole pihallani Iiristä, en ymmärrä tätä. Jokin aukko, joka selvästi kaipaa täyttämistä.

    Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei mikään kasva. Ehkä se johtuu viileydestä ja siitä, että aurinko on nukkumassa pilvipedillä. Minulla kärsi viime talvesta laventeli, joka oli pärjännyt monta kylmää lumitalvea. Tämä vuosi on omituinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, tämä Iris Sibirica on niin helppo ja niin kaunis. Nyt kun olemme näitä voineet jo vuosia jakaakin, kukkivat myös lehdossamme eli pärjäävät myös puolivarjossa.

      Sama täällä. Tilasin viime syksynä elämäni kalleimmat kolme valkoisen varjoliljan juurakkoa, sillä en usko ainakaan tuon kasvin kohdalla simenekylvöön sitäkin kokeilleena. Yhden vievät ilm. kotilot, toinen oli pakko siirtää vanhemman kasvin varjosta 20 cm ja vain kolmas nyt töröttää vielä kunnolla pystyssä, mutta tämä kolea kylmyys jäisellä sateella ryyditettynä, ilmeisesti viivästyttää kukintaa. Samoin on melkein kaiken laita. Jopa ruusupavut paleltuivat jättiruukkuun terassilla ja sitä ei ole sattunut ikinä ennen.

      Meillä aikanaan tytär sai laventelin selviämään yhden talven yli. Nyt keksin paikan, jossa oikeastaan ei ole ikinä kunnolla routaa ja istutan ruukusta laventelin siihen. Jos onnistuu, jatkan seuraavana vuonna. Ilmeisesti asut I-III -vyöhykkeellä, koska laventeli sinulla pärjää. Itse olen virallisesti IV-vyöhykkeellä, mutta saaremme taitaa olla III:sta. Nyt vielä talven jälkeen on elossa, mutta ei kunnolla kukkinut magnolia, jonka vyöhyke on I.

      Erittäin omituinen etenkin kun vielä ottaa huomioon lumettoman talven.

      Poista
  9. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Todella kaunista kukkaloistoa! <3

    Syreenistä tuli mieleen: vanhempani leikkasivat vuosia kituneet syreenit pois, mutta ne eivät luovuta: juurikasvu on ollut huimaa! Mietin, kannattaisiko yrittää vielä uudelleen, eli kalkita runsaasti, lannoittaa... Muutaman vuoden kuluttua saattaisi kukintakin jo onnistua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos, kiitos, kiitos♥

      Meilläkin on jouduttu muutamaan kertaan ko.toimenpiteeseen vanhojen unkarinsyreenien kuivutua. Ne kasvavat takaisin, mutta vie aikaa. Naapuri hävitti syreeninä, kun niihin tuli jotain, mutta ne kaivettiin ylös.

      Minä olen huono kalkitsemaan, mutta kanankakkaa menee paljon, paitsi ei niittykukkiin. Kyllä ne palaavat: Meilläkun kukkii etupihalla kerran ihan alasleikattu vanha, kaunis, tumman punaliloin kukin kukkiva unkarinsyreeni. Sehän on taas jo nyt pieni puu.

      Poista
  10. Ihania puutarhakuvia! Nytpä meillekin istutettu Pilvikirsikkapuu. Kävin perjantaina puutarhamyymälän alennusmyynnistä hankkimassa muutaman Lamosinikatajan ja lisänä vielä tuon kirsikkapuun. Aikaisemmin kesällä hankin suklaakirsikkapuun, koska haluaisin myös kirsikoita saada. Pihallamme on jo ennestään kolme kirsikkapuuta, jotka keväisin ihanasti kukkivat. Viime syksynä sain muutaman hyvältä maistuvan kirsikankin. Mittari näyttää nyt 26 astetta, huh. Kastella on pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos. Meillä on kahta sorttia syötävää kirsikkaa ja niistä teemme joulun viikoiksi likööriä, luumut syömme kaikki tuoreltaan, vaikka puita on kaksi;) Tämä meidän pilvikiriskan menetys on mysteeri, mutta voisit lukea vaikka Sarin kommentin siihen asiaan, hänhän on ammattilainen. Suklaakrsikkapuu on ihana, puutarhuriystävälläni on sellainen. Kaikkein ihanimmat ovat kuitenkin pilvikirsikat ja niistä ne luovu ikinä. Meillä oli mittarissa +29 astetta, mutta olimme juuri tulleet uimasta ja nyt nousin just yläterassin pöydästä, jossa grillattua lohta, uusia perunoita ja viileää valkkaria. Ihan vanha, takuu juttu, tuo kaikki. Eikä hyttysiä ollenkaan!

      Kastelemme vielä illalla myöhään, sillä nyt on tosi paljon uusia istuksia. Pari päivää sitten isttuin valkoisia syysleimuja...

      Nautitaan♥

      Poista