maanantai 23. kesäkuuta 2014

Jayne Anne Phillips: Suojelus


Heitä kehotettiin syömään aamiaisella joka lajia, aterioiden välillä ei tarjoiltu välipaloja. Ahmimisen ja puheen kumu paisui ruokalassa valtaviin mittoihin, rakennuksessa joka oli paljon päärakennusta pienempi mutta niin iso että valkoisille penkeille valkoisten pöytien ääreen istutettujen tyttöjen rivit mahtuivat sinne hyvin. Paljonko heitä oli? Myöhemmin he yrittäisivät ehkä muistaa, mutta sekamelska oli suuri, oli pöydät ja astiat, levälleen kiilatut keittiön heiluriovet, paksu Hilda Carmody, pääkeittäjä joka asui hökkelikylässä joen yläjuoksulla ja kaapi paistettuja perunoita suuresta mustasta paistinpannusta laajaan kulhoon. Sen helmoissa roikkui pikku Buddy jonka se ravisti irti kuin velton koiran ja kun poika kopsahti lattiaan yksi ovi työnnettiin äkkiä auki sisältä. Astiat olivat pöydissä ja ruoka...

Jayne Anne Phillipsin teos Suojelus (Shelter, Tammi 1995, suomennos Kersti Juva) sijoittuu Shelterin piirikuntaan Länsi-Virginiassa heinäkuun lopulla 1963. Menossa on tyttöjen partioleiri, jonka järjestäjänä toimii Amerikan vallankumouksen tyttäret –järjestö johtajattarena rouva Thompson-Warner. Kuuma heinäkuu liimaantuu niin mukana oleviin sisaruksisin Lennyyn ja Almaan kuin heidän parhaisiin ystäviinsä Capiin ja Deliaan. Kuumuus voisi olla syy kaikkeen, mitä leirillä tapahtuu,tai tyttöjen ikävät salaisuudet, mutta Hildan poika Buddy tietää, että kaikki on toisin koska hänen äitinsä mies Carmody on vapautunut vankilasta ja palannut takaisin. Hänen pitää sanoa sitä isäksi vaikka:

Buddy otti ison jääpalan suustaan, leukoihin koski. Hän piti sitä vapaassa kädessään ja liikutti sitä isän päässä, hiuksissa, ympäri, ympäri, vei sen sitten isän niskaan. Isä alkoi hengittää niin kuin sillä oli tapana, jalat eivät enää olleet kaiteella, se rötkötti haarat levällään. Nyt se varmaan jo piteli itseään, mutta Buddyn katse oli tien takana kiinteässä puurivissä, lehvistössä kaiteen tasalla. Hän näki ilman kuiskauksen kulkevan oksien läpi, seurasi sen liikettä...Hän liikutti jäätä isän valkoisilla pisamaisilla olkapäillä, mutta ei enää katsonut niitä; hänen piti viedä jää alas isän rinnalle, isän litteille ruskeille nänneille, niiden väliseen painaumaan, täsmälleen oikeaan paikkaan...

Suojelus on kirja, jossa Phillips onnistuu luomaan suorastaan hypnoottisen tunnelman. Tiheys ja jännite eivät petä hetkeksikään ja tiedän tähtikirkkaasti lukeneeni jotain unohtumatonta. Tosin osin samaa olen kokenut kirjoissa John IrvinginLeski vuoden verran ja Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Näissä kaikissa on tietysti yhteisenä nimittäjänä amerikkalaisuus, mutta myös rohkeus heittää lukija tilanteisiin, jotka ovat mahdollista tapahtua, vaikka kauhistuttavat, samaa on myös kudonta, jossa seitin tahmeus kiertyy lukijan ympärille upean tekstin laulaessa kilpaa kera kaskaiden kuin vahvistuksena sille, että vaikka partiotytöt laulaisivat savuisen kuumuuden yli 'Herra hyvä, suuri on' ja 'Herran käsi ruokkien suo leivän jokapäiväisen. Amen. Amen. Amen.', tarina kantaa outoa surua, sitä samaa kyyhkynharmaata surua, kuin maailman parhaat kirjat, ne joita ei unohdeta, kun kannet on suljettu, sillä miten voi unohtaa

usvan ja tuulen täyttäessä kaiken kostealta savulta lemuten, miten vihreän veden, jossa sammakot kutevat ja naisen happaman jogurtintuoksun, sen oikean, joka paljastuu hajuveden valheen alta, miten cinemaattisen kuvauksen, jossa kortit lentävät ilmassa hitaalla kaarella ja savukkeen päässä hehkuu tuli, kun sanatkin vuotavat ohuina savuvanoina, alastomat tytöt hopeisina yön poluilla, muistojen purjehtiessa tummaa ilmaa kuin merta, samalla kun tuuli laiduntaa jokirannnan metsissä ja lammen vesi nukkuu, kun pimeä metsä on kiedottu hiljaisiin käärinliinohin ja kaiken yllä kaskaiden crescendo ja nainen ooo, ooo, oo, käärmeet lentävät ja ruohikot täyttyvät niiden munista samalla kun pöydät notkuvat tuhdeista makkaroista, voissa uivasta perunamuussista, viininvärisinä valuvista punajuurista sekä pikkelssistä, jota parempaa ei ole saatu edes Pariisissa, kun siunaus asettuu rakennukseen kuin myrskyn keskus, kun kuuluu reippaitten partiotyttöjen laulu ja tuhkanväriset lepakot nousevat luolistaan, taivas vailla tähtiä ja kaiken peittää kultainen tomu

Olen  syvästi vaikuttunut ja jos itselläni olisi kirjallisia ambitioita, haluaisin kirjoittaa kuin Jayne Anne Phillips! Tätä ennen halusin kirjoittaa kuin Lionel Shriver, mutta pidetään hänetkin mielessä ja Joyce Carol Oates, Siri Hustvedt ja John Irving myös: Olkoon taivaamme tähtikirjailijoita ja heidän mestariteoksiaan, joista Suojelus on muita savuisempi. Tomun kultaa.

*****

Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Keltainen kesä on täällä jälleen -haasteeseen.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Liisa, Kaisa V Kirjallisia kosketuksia, Katja  Minna ja Mai/Kirjasähkökäyrä

20 kommenttia:

  1. Onpas aika vaikuttavan oloista tekstiä. Jälleen yksi kirjailija jonka tuotantoon pitäisi tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, no niin vaikuttavaa, että kohta tämän lukee R. ja sitten mun paras ystävä, vähintäinkin;) Onneksi laina-aika on kesän takia 8.8. asti. Minulla on ollut tietty tutina tästä kirjasta, aavistus...ja tämä oli ihan just niin täydellistä, kuin aavistinkin.

      Aloita varmuuden vuoksi tästä;)

      Poista
  2. Jee, hurraa ja kaikkea muuta tällaista! Tätä kirjaahan suosittelin sinulle jo viime kesänä, koska arvasin - ei, vaan tiesin että tämä on ihan sinun kirjasi. Minulle Suojelus on yksi parhaista viime vuonna lukemistani ja luultavasti yksi parhaista muutenkin.

    Phillipsin Kiuru ja termiitti on sekin huikea ja väkevä, mutta Suojelus vielä enemmän.

    <3

    (Olen nyt enemmän kuin iloinen!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos, kyllä suosittelit, mutta kävin just tsekkaamassa, että sain jutustasi vahvan tunteen, että just tämä kirja on mun juttu eli hyvin kirjoitit, kun sen asian heti ymmärsin!

      Phillips meni mulla nyt kuumimpaan eli ehdottomasti seurattaviin kirjailijoihin. Häneltä on tulossa muistaakseni tänä syksynä uusi teos...

      Saat ollakin: Olen itse ihan pyörryksissä ja tajuan, että me elämme lukeaksemme juuri kirjoja kuten tämä. Oijoi...R. aloittaa tän nyt ja sitten kirja menee Bessulle.

      Poista
  3. Hyi miten pahan lainauksen laitoit alkuun. Nyt se ei lähde minusta irti. Minun pitää lukea kirja ja kauhistuttaa jo etukäteen. Ja tuo kansikuva on paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no, olenkos minä spoilaaja, jos lupaan, että kun olet tämän lukenut, et ole kauhistunut vaan ihastunut! Mietin kauan, miten toisin mukaan Buddyn, keittäjän pikkupojan ja isäpuolen paluu sopii hyvin kokonaiskuvioon, tajuat sitten kun olet lukenut. Tämä on kirjallisuuden aatelia, usko mua.

      No, arvaa vaan. olisinko ottanut sillä vanhemmalla kannella. Se on taidekansi ja mm. tässä kirjaston kirjassa, mutta kuvaan muutenkin jo liikaa, joten en jaksanut kantta alkaa kuvaamaan enää.

      Lue nyt vaan ja sitten SEN JÄLKEEN otan valitukset vastaan, jos niitä sitten enää on;)

      Poista
    2. Kestipä kauan, ennen kuin luin tämän kirjan, mutta oikeassa olit, kirja on huippuhyvä ja pidin siitä erittäin paljon. Tosin vieläkin hirvittää varsinkin nuo Buddyn kokemukset. Aion kyllä lukea Phillipsiä jatkossakin!

      ♥♥♥♥♥

      Poista
    3. Mai, mitä minä sanoin:) Olen lukenyt häneltä myös Äidin aika ja Murhenäytelmä, jota viime mainittua kohta alkaa myös R. lukea.

      ♥♥♥♥♥

      Poista
  4. Min en oo koskaan kuullutkaan kirjasta tai edes kirjailijasta. Kirja on kuitenkin vanha ja keltaisen kirjaston ja...kaikkea sitä on mitä ei tiedä!;) Vaikuttaa kiinnostavalta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sie et voi olla lukematta tätä! Minä sain vain nämä pokkarikannet, kun en jaksanut kuvata, uusi kansi ei tee kirjalle oikeutta! Kipin kapin nyt kirjastoon: Täällä alkaa just joku kesäsulku ja saan pitää tämän 8.8. saakka, joten kukaan lähelläni ei välty tätä lukemasta;)

      Poista
  5. Odottaa hyllyssä - onpas tämä intensiivisen kuuloinen. Äidin ajasta pidin, Kiuru ja termittikin oli omaperäinen ja paahteinen, joskan ei aivan minun kirjani. Kiinnostuksella odotan, miten tämä asettuu. Ja tuolta kirjalliset ambitiot listalta kaikki kolisee yhtä lukuun ottamatta, arvaatkos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, minä olen tämän kirjailijan kanssa noviisi, mutta aion jatkaa, jos se tällaista on. Tammelta pitäisi ilmestyä kohta Phillipsin Murhenäytelmä eli kuulostaa riittävän 'mustalta' minulle;) Ja millä tyylillä hän kirjoittaakaan...Omaperäinen ja paahteinen voisi sopia tällaiselle arktiselle Lumille.

      Siis et voi olla pitämättä noista naisista, joten se on Irving. Ellei, kerro heti ja syy myös, kiitos. Siis Oates on ihan sinua, samoin Shriver, ja etkös pidä Siristäkin, joten sitten hylkäät John ressukan...

      Poista
  6. Olen lukenut Phillipsiltä Koneunia, Kiurun ja Termiitin sekä novellikokoelman, Mustat kuviot. Tyyli ja tunnelma on niissä timanttia! Nyt Suojelus lukulistalle, kiitos ansiokkaasta esittelystä! Suomentaja tuntuu tehneen hyvää työtä. Valtava intensiteetti noissa sitaateissa, huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, olisit kertonut minulle;) No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Yritän nyt saada tuon Kiurun ja Termiitin vielä ennen kuin kirjasto menee elokuun 8. päivään asti lomalle eli sulkuun. Timanttisia on hyvä laatusana eli menee mulle päähän kuin häkä. Ihastut Suojelukseen! R. lukee sitä nyt ja hyvinpä meni hänelläkin eilen sen kanssa yön tunneille;) Juva lienee erittäin ansioitunut suomentaja...Ole hyvä ja kiitos. Säästä viis, sillä meillä on nyt timanttinen suvi!

      Poista
  7. Vallan mahtava kirjoitus Leena. En ole lukenut Phillipsiä pitkään aikaan, mutta tämä bloggauksesi on hyvä muistutus siitä, että pitäisi lukea. Kirjan tunnelma vaikuttaa pakahduttavan koskettavalta ja värisyttävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos. Phillips sytytti mut tuleen. Minä nyt tänään yritän saada käsiini Kiurun ja Termiitin...Pakahduttava, tiheä, kuuman nihkeä, isänmaalliset partiotytöt ja kaiken aikaa niin likellä pahan läähätys...

      Poista
  8. Kirjan nimi soittaa mielessäni jotain kaukaisia kelloja, mutta en ole sitä kuitenkaan todennäköisesti lukenut. Ehkä se on tullut vastaani aiemminkin blogistaniassa (tai jossain). Täytyy laittaa nimi parempaan muistiin ja napata joskus kirjastosta mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, sama minullakin usein vaikkapa Böllin kirjojen suhteen, sillä niiden lukemisesta on kulunut aikaa...

      Suosittelen! Ja: Phillipsin Kiuru ja termiitti on jo noudettu kirjastosta;) Että tällainen tapaus.

      Poista
  9. Tämä odottaa minulla hyllyssä lukemistaan. Nappasin joskus mukaan kirjaston poistomyynnistä, mutta enpä ole vielä tullut lukeneeksi. Jokusen kerran olen kirjaa jo selaillut, ja arviosi perusteella vaikuttaa oikein lupaavalta. Luulen, että otan tämän mukaan omaankin Keltaiseen kesääni - joka ei vielä ole oikein lähtenyt kirjalliseen lentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, suosittelen. Lue sitten samaan syssyyn myös saman kirjailijan uusin eli Murhenäytelmä.

      Minulla on jo kolme kortta keltaiseen kesään;)

      Poista