sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Paul Werner: Roman Polanski. Henkilökuva

Krakovan gheton piikkilanka-aidan läpi katselee saksalaisten propagandafilmien ulkoilmaesityksiä pienikokoinen seitsemänvuotias poika, Romek Liebling. Romekin isä tietää, että saksalaisten kuljetukset tihenevät ja aina kun isä kuulee huhun uusista kuljetuksista, hän laittaa poikansa gheton ulkopuolelle, katolisen Wilkin perheen huomaan. Näin pojasta tulee Romek Wilk. Kun gheton lopullinen tyhjennys alkaa maaliskuun 13. pnä 1943, Romekin isä leikkaa pihdeillä aitaan reiän ja työntää poikansa vapauteen. Romek on vasta yhdeksän ja puolivuotias ja tästä lähtien omillaan. Tästä hetkestä alkaa hänen elämänmittainen pakomatkansa ja herää ikuinen valmiustila pakoon. Maailma tuntee myöhemmin pojan kuuluisana ja ristiriitaisena elokuvaohjaajana, jonka nimi on Roman Polanski.

Saksalaisen kirjailijan, kriitikon ja mediatutkijan Paul Wernerin teos Roman Polanski. Henkilökuva (Polanski. Die Biografie, Minerva 2014, suomennos Juho Nurmi) tarjoaa lukijalle seikkailukirjan veroisen tarinan elokuvaohjaajasta, jonka elämästä niin monella on paljon mielipiteitä puolesta että vastaan, vaikka vain harvat ovat päässeet hänen ’iholleen’. Hän syntyi Pariisissa 1933 juutalaiseen perheeseen, jossa isä yritti elättää perhettä taidemaalarina. Alkuvuonna 1937 perhe onnettomuudeksi muutti takaisin isän kotimaahan Puolaan ja asettui Krakovaan tajumatta, miten likellä tuttua maata tuntui jo kansallissosialismin pedon läähätys. Tuhoamisleirit veivät perheen äidin ja isoäidin, mutta isä, joka itse myöhemmin selvisi Mauthausenin leiriltä, oli jälleen viisaasti kätkenyt poikansa erään maanviljelijäperheen huomaan. Kun oli selvitty natseista tulivat stalinismin vuodet ja elokuva-alalle jo varhain lähtenyt Roman, sai tuta, että hänen on aika vaihtaa maata. Uudeksi kotimaaksi tulee Ranska ja niinpä Polanski onkin aina sanonut olevansa sielultaan ranskalainen, sydämeltään puolalainen, mutta ikinä, ikinä hän ei unohtanut, miltä tuntuivat verta vuotavat jalat, kun ei ollut varaa omistaa edes sukkia. Polanskista tulee lahjakas elokuvaohjaaja sekä myös usein käsikirjoittaja sekä myös näyttelijä. Kuvassa kohtaus Polnaskin ensimmäisestä elokuvasta Veitsi vedessä: Jolanta Umecka ja Leon Niemczyk elokuvan purjeveneen kannella, 1962.

Filmihulluna näen itse hänessä paljon Alfred Hitchcockia, jota Polanski ihailikin ja käytti yhtä hänen tunnettua manooveriään usein: Näyttäytyi omien elokuviensa mitättömissä sivurooleissa lyhyen hetken vaikka taksikuskina tai naapurikäytävän uteliaana asukkina. Polanskin tavaramerkeiksi tulivat kuitenkin omaperäisyys, kauhu, rohkeus, yllättävät alut ja loput, tarinan kehämäisyys sekä myös monet pienen tilan elokuvat. Hän oli riittävän itsetietoinen ja varma omasta lahjakkuudestaan, joten hänen ei tarvinnut imitoida muita. Joidenkin mielestä Polanskin elokuvat olivat yksi yhteen hänen luonteensa ja elämänsä kanssa. Etenkin mitä tuli erotiikkaan ja väkivaltaan. Toisaalta todellisuudessa, Los Angelesissa, helmikuun 20. päivänä 1977 'tapahtui' Samantha Geimer, nyk. Gailey, jossa Polanskia syytettiin alaikäisen raiskauksesta ja sen jälkeen mikään ei ollut kuten ennen ja Polanskin pakomatka jatkui samalla kun ovet Yhdysvaltoihin sulkeutuivat.

Polanskin tie on kuin piikkimatoilla katettu, sillä hänen avioliittonsa maailman kauneimpana naisena pidetyn valokuvamallin Sharon Taten kanssa päättyi hirvittävään ja maailmaa kuohuttaneeseen tragediaan. Polanskin raskaana ollut vaimo joutui Charles Mansonin johtaman Manson Familyn julmasti surmaamaksi. Filmauksia riivasivat kerta kerran jälkeen huonot sääolosuhteet, jota viivyttivät aikatauluja, tuottivat lisäkustannuksia ja saivat rahoittajat hermostumaan. Kaikesta tästä huolimatta Polanskista tuli yksi maailman merkittävimmistä elokuvantekijöistä. Kukapa ei muistaisi Catherine Deneuven tähdittämää Inhoa, Mia Farrowin loistavaa suoritusta Rosemaryn painajaisessa tai uskomatonta Chinatownia, jossa Jack Nicholson vetää huikeaa tähtiroolia iso laastari nenänsä päällä vaikuttamatta ollenkaan huvittavalta. Omille juurilleen, juutalaisuuteen, Polanski uskaltautui vasta koskettavassa Pianistissa, jota itse pidän tähän mennessä Polanskin parhaana työnä. Pianistin pääosassa nähdään näyttelijä Adrien Brody, 2002.

Toisaalta, nyt on nauhoitettu lauantain televisiosta tullut Katkera kuu, jossa on todella kiinnostava juonikuvio ja jälleen pieni ’näyttämö’ eli laiva. Carnage on hankinnan alla paitsi Polanskin, myös Kate Winsletin takia.

Polanskin viimeisin työ Venus turkiksissa lienee katsottava järkyttävästä nimestä huolimatta, koska pääosissa ovat Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner sekä aivan uskomaton Mathieu Almaric. Viime mainittuun hurmaannuin elokuvassa Eräs joulutarina (Un Conte de Noël), jossa Almaric esittää perheen mustaa lammasta, jolla on rankat välit etenkin äitiinsä. Katsomme filmin joka vuosi joulunaikaan....Tosin näen pian Emmanuellen Katkerassa kuussa, jossa mukana myös Hugh Grant ja Kristin Scott Thomas sekä...Alakuvassa elokuvan La Vénus à la fourrure ensi-ilta Cannesissa. Keskellä Emmanuelle Seigner, jonka seuralaisina hämmästyttävän yhdennäköiset  Mathieu Almaric ja Roman Polanski:

Paul Wernerin teos on ennen kaikkea kiinnostava kuin paras trilleri ja riittävän pikkutarkka filmihullulle tiedonjanoajalle, sillä kaikista Polanskin filmeistä kerrotaan kaikki alun ideoista aina kritiikkeihin saakka.

Mustavalkokuvat maustavat sopivan cinemaattisesti ja vain niitä olisin kaivannut lisää, kaikki muu on yhtä täydellistä kuin Romanin elokuvat. Polanskin luonne luetaan rivien väleistä ja sille ei vain mitään voi, että hänessä näkyy nykyisestä vauraudesta ja menestyksestä huolimatta aina myös se pikkupoika, joka katsoi maailmaa Krakovan gheton piikkilanka-aidan takaa. Se poika, joka ei ikinä unohda, miltä tuntuivat vertavuotavat jalat, kun ei omistanut edes yhtä sukkaparia. Maailmalle liian varhain hylätyn orpopojan, josta tuli kuuluisa elokuvaohjaaja, oli miltei selviö löytää Dickensin kuuluisa Oliver Twist ja tehdä siitä elokuva. Pettymys oli suuri, kun yleisö ei löytänytkään filmiä, mutta onneksi arvostelut olivat myötämielisiä. Kirjassa törmätään moniin filmialan kuuluisuuksiin, mutta tuonkin nyt esiin kirjailija John Irvingin, jonka useista hienoista romaaneista on syntynyt loistavia elokuvia.  Irving rakastaa Polanskin elokuvia ja on kertonut Charles Dickensin Oliver Twistin olevan yksi hänen suurimmista kirjallisista esikuvistaan. Näin Irving hurmioituu Polanskin filmistä:

Oliver Twistin tapauksessa Irving kehui, että käsikirjoittajan ja ohjaajan kekseliäisyys ei ole nähtävissä vain siinä, mitä he näyttävät katsojille, vaan myös siinä, mitä he ovat uskaltaneet jätää pois paksusta Dickens-järkäleestä. Kingsley oli hänen mielestään paras Fagin, jonka hän oli koskaan nähnyt...


Irving tuli siihen lopputulemaan, että Polanskin elokuva on parempi kuin kaikki muut Oliver Twist –filmatisoinnit – mukaanlukien David Leanin ja Carol Reedin versiot. Mutta sekään ei vielä riittänyt: Polanskin elokuva on hänen mielestään parempi kuin Dickensin romaani itse. 

*****

20 kommenttia:

  1. Todella kiinnostava kirja. Polanskin elokuvista Rosemaryn painajainen on se joka on siis todella kamala kauhuelokuva... siis pidän siitä valtavasti kauhusta huolimatta. Pianisti on jotakin mielettömän sydäntäsärkevää, kertakaikkinen Top-10 elokuva listallani.
    On muuten kammottava puku tuolla naisnäyttelijällä...olisi luullut rahojen riittävän kankaaseen...
    No joo Polanskissa ei ollut miestä raiskausoikeudenkäyntiin ja vastaamaan teoistaan. Hänhän olisi saanut hienoa matskua kiven sisästä kauhuelokuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on, lue sinäkin. Inho värisyttää minua vieläkin...Pianisti on unohtumaton.

      Hän on siis Polanskin pitkäaikainen vaimo;) Juu, tuo tyyli ampuu yli.

      Tässä kirjassa kerrotaan just se jännä juttu, että Polanksi oli yhtä filmiään varten tutustumassa näihin aikoihin poliisien käytäntöihin Yhdysvalloissa ja siis ihan kuin sisällä, aavistamatta, että hän on kohta se, johon noitä käytäntöjä sovelletaan. Polanski mietti kerran, yhden oudon Eurooppa-pidätyksen yhteydessä antautua tuomiolle Yhydvalotihin, mutta hän oli jo täyttänyt silloin 76 vuotta ja pelkäsi, että menettää sitten lapsensa etc. Ei, hänessä ei ollut miestä tuomiolle, mutta tiesitkö sitä, että uhri, nykyään yli 50 vee, on useaan otteeseen anonut armahdusta Polanskille. Hänellä on syynsä...Miten minusta tuntuu, että sinä pitäisit tästä kirjasta.

      Poista
  2. Mustavalkoista kauhua
    (Luulen et tykkäist kuvistani saarellamme)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, just niin. Tuo Cannesin yliavonainen puku on muuten punainen.

      (Tulen kohta...)

      Poista
  3. Kiehtova elämänkerta tuo ja houkuttelee.Mikä elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ja se jatkuu. Emme varmaankaan ole nähneet vielä herran viimeistä elokuvaa. Täytyy löytää tuo Carnage jostakin...

      Poista
  4. Tämä on kirja, jota en voi ohittaa. Kirjastossa ei ollut yhtään varausta, joten saan sen ennen mökkimaisemiin lähtöä.
    Tänään haen myös molemmat Meriluodon kirjat sekä Vera Valan uusimman Villa Sibyllan kirous. Mielenkiintoista luettavaa, illat venynevät pitkiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hyvä sinä! Mikään ei olisi pitänyt minua erossa tästä kirjasta;)

      Oooh, kuvittelen miten sadepäivinä kuuntelet, kuinka sade ropisee kattoon ja luet, luet ja luet. Sellaista minulla oli vanhempieni merenrantamökillä. Sadepäivät eivät yhtään haitanneet, melkein päinvastoin, sillä äidin mielestä mökillä piti tehdä muutakin kuin uida ja grillata. Ja noita kahta saattoi tehdä sateellakin;)

      Varo ettei Vaarallista kokea vie sinua reunan yli: Minulle niin kävi, mutta kaikki meni parhain päin. (Puolivitsi!)

      Poista
  5. Kiitos hienosta postauksesta. Olen juuri leffojen lumoissa kun olen katsellut TV:stä Sodankylän filmifestivaalien haastatteluja ja muistellut niitä aikoja kun leffaihastukseni alkoivat.

    Hullaannuin kauan sitten Polanskin Vampyyrintappajiin ja näin sen monta kertaa. Minulla on se digiboksissa kun telkkari esitti sen pari vuotta sitten. Aion vielä joskus katsoa 14. kerran. Mitään muita Polanskeja en ole nähnyt yhtä kertaa enempää. Esimerkiksi Inhoa en katsoisi enää vaikka maksettaisiin - luulen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, siellä olisikin kiinnostavaa olla mukana...

      Minä en ole nähnyt Vapyyritappajia, mutta tässä kirjassa on patis kerrottu paljon Romanin filmien teosta, myös luettelot niistä kaikista eli aion katsoa kaikki. Jos juhnnuksena sataa, katsomme Katkeran kuun. Oi, sinähän päihit minut: Jo 14. kerta tulossa. Minä olen lukenut Bo Carpelanin Axelin 'vasta' 10 kertaa;)

      Olen katsonut brittileffan Vuosi elämästä viisi kertaa ja Away from her muutamia kertoja ja sitten on sellainen mielenkohottajaelokuva kuin Jotain annettavaa, jonka olen katsonut kai videsti ja Postimies soittaa on nähty kai lähemmäs kymmenen kertaa ja....Ihanaa olla filmihullu!

      Inho on minulekin se, jota en katso enää uudestaan, vaikka Catherine Deneuve onkin Helen Mirrenin ja Keira Knightelyn ohella filmitähtisuosikkini.

      Katsoppa joskus Eräs joulutarina...

      Poista
  6. Kiehtova elämäkerta mestariohjaajasta. Ihmiset näyttäytyvät eri valossa kun pääse kurkistamaan heidän menneisyyteensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, samaa mietlä. Elämkertapalapeli on valmis vasta kun viimeisinkin pala on löydetty.

      Poista
  7. Polanski on kyllä yksi ristiriitaisimmista ohjaajista - niin persoonana kuin elokuviensakin puolesta. Juuri Rosemaryn painajainen ja Katkera kuu ovat huikeita, mutta Inhoa en uskalla katsoa. Oliko Yhdeksäs portti Polanskin? (En muista...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minäkään en enää katso Inhoa, muut kyllä ja ne, joita en ole vielä nänyt. Yhdeksäs portti on Polanskin leffa.Katkera kuu on nyt nauhalla ja Carnage on tilattava. Viime mainittu kyllä kiinnostaisi varmaan sinua. Siinä on sama pienen tilan tunnelma kuin Revolutionary Roadissa ja yhdessä pääosassa Kate Winslet. Kaksi pariskuntaa tapaa toisen kotona ja syy tapaamiseen on se, että toisen perheen lapsi on kiusannut toisen lasta, mutta kukaan ei voi aavistaakaan, mihin mukarationaalinen tapaaminen päättyy. Siis minun on pakko saada tuo elokuva.

      Ristiriitaisuus voi olla hyvinkin kiehtovaa...

      Poista
  8. Piti ihan tarkistaa, että minkä Polanski-kirjan olen lukenut. Sen hänen itsensä kirjoittaman.

    Ihanaa, että laitoit kuvan myös tuosta ekasta filmistä, Veitsi vedessä on mun yksi suosikki Polanskilta. En kyllä ole nähnyt kaikkia häneltä; osa ei edes kiinnosta ja tuo Katja Lumiomenan mainitsema Yhdeksäs portti oli muistaakseni liikaa tälle nössölle.;) Esim. Inhon olen katsonut, mutta Rosemaryä en ole edes uskaltanut.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, I see...Sitäkin tässä kirjassa sivutaan.

      Tiedätkö, ihan hetken mietin tuota, poistin sen ja sitten laitoin takaisin. Se on hyvin Hitchcockmainen ja minähän palvon Vertigoa ja Takaikkunaa. Minä olen ihaillut Farrowia niin, että takuulla olen Rosemaryn nähnyt, mutta yritän löytää sen uudestaan, mutta se Katkera kuu ja Carnage ensin. Ja sen jälkeen ne loput. Tiedätkö, olin ihan myyty Chinatowniin!

      Poista
  9. Polanski ja hänen filminsä ♥!

    Tähän kirjaan täytyy ehdottomasti tutustua. Kiitos kun esittelit sen! :)

    VastaaPoista
  10. Olen pitänyt Polanskin elokuvista nuoresta asti. Tämä kirjaesittelysi on niin hieno, että pakkohan tämä kirja on jossain vaiheessa saada käsiin. Kuten tästäkin huomaa taustalla voi olla mitä tahansa ja siitäkin huolimatta me voimme tehdä mitä tahansa. Jonkinlaista taisteluhalua ja intohimoa sisällämme kuitenkin on =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sama täällä. Suosittelen ja vakuutan, että tulet pitämään. Sehän elämästä tekeekin riittävän kiinnostavan. Ja ihmset, joiden sisällä liekki palaa...

      Poista