tiistai 20. kesäkuuta 2017

Juhannusruokia!

Nuoret kera koiruuksien saapuvat jo huomenna, joten tänään sadepäivä meneekin sitten kaupoissa. Tein eilen ruokatarjoilulistaa eri päiville ja päätin, että aloitamme huomenna kevyesti ja raikkaasti illasta

melonisalaatilla, jonka oheen uunista tuoretta patonkia.

Torstaina valmistan lohilaatikkoa, johon olemme vähän liiankin tykästyneitä.


Aattona on miesväen toiveesta grillipihviä maustevoilla, valkosipulissa ja öljyssä marinoidut ja grillivuoassa valmistetut veneperunat, tomaattisalsaa


 tai capresea


 Nuoret valmistavat lisäksi oheen täytetyt herkkusienet.


Juhannuspäivänä on grillattua lohta, josta ohessa hiukan onneton kuva. Grillatun lohen oheen uuudet perunat ja


katkarapusalaatti tzatzikilla. Tämä voi kyllä vaihtua silliinkin....


Toinen juhannuspäivä mennään rennosti eli perunasalaatti uusista perunoista tzazikilla, kaupan punajuuripiparjuurisalaattia ja grillataan bratwursteja.


Jälkkäreinä ovat letut ja jäätelö


ja/tai tuoreet mansikat. Tietysti aina myös juustotarjotin!!!


Kasvissyöjälle tarjoaisin munakoisovuokaa. Kuva kertoo kaiken: Meidän piti ruokabloggaja Jaelin kanssa kuvata ruoka, mutta ehdimme syödä sen ennen kuvausta:) Se vain on niin hyvää!


Toinen kasvissyöjän vaihtoehto on kantarelli-pinaattifrittata, jos vain kantarelleja jo löytyy. Nyt sataa lupaavasti...

Kolmas vaihtoehto kalaa syöville kasvissyöjille on zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäispata. Kuva taitaakin olla Jaelin ottama...

Tässä ulkoruokintatila eli se paras paikka. Kuva on syyskuulta, joten nuo villiviinit eivät tietenkään ruskassa, mutta huopia saatamme säätiedotuksen mukaan tarvita. Jos sataa pahasti, siirrymme olkkariin ja jätämme oven auki, joten saamme kuin suven sisään, kuten juhannuksena kuuluukin.

Guten Appetit!

Ja nyt kaupoille...

Love Leena Lumi

Ruokareseptit Leena Lumissa



PS. Kyllä meidän ihanat nuoretkin osallistuvat muuhunkin kuin täytettyihin herkkusieniin. Luvassa on joka väliin karjalanpiirakoita munavoilla. En vain tajua, miksi minua vahditaan karjalanpiirakoiden kanssa...Jos nyt kerran elämässä maailman paras karjalanpiirakkamestari toi ne perunapiirakat kun olin ädillä hetken yksin ja vähän maistoin, sitten vielä vähän maistoin ja...Sitä perhe ei unohda ikinä:) Kollaasi jutusta Juhannuksen jälkihehkua


Suven herkuilla vaivattomasti ja kevyesti eli tästä voi jotain ottaa jo mukaan juhannuspöytään: Meille tulee rypäleiden sijaan mansikoita valkohomejuuston kanssa sekä countaloupemelonia.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä


Se tapahtui myöhemmin, ehkä syksyllä tai viimeistään talvella 1970; jälkeenpäin näen nämä kuukaudet yhtenä sumppuna, väistämättä, koska tapaamisemme olivat kerrasta toiseen niin samanlaisia. Mutta eräs muistikuva on jäänyt mieleeni: makaan hereillä myöhään yöllä tai aikaisin aamulla, kun olemme rakastelleet itsemme läkähdyksiin, Carlan pää lepää tukevasti käsivarrellani, pulut ja lepakot hyrisevät hiljaa seinän toisella puolella, ikkunan takana sataa lunta, Carla nukkuu uupuneena ja turvassa, kielenkärki suupielessään, ja ensimmäistä kertaa minut valtaa...tyhjyys?

Håkan Nesserin trilleri Taivas Lontoon yllä (Himmel över London, Tammi 2017, suomennos Aleksi Milonoff) tarjoaa meille kiinnostavan tähystyspaikan kuolemansairaan Leonard Vermin sieluun sekä perhe-elämään. Leonard itse tietää kuolevansa tasan kahden viikon kuluttua, mutta sitä eivät tiedä muut. Ei etenkään vaimo Maud, joka haluaa vielä kannatella rakkauden haperaa kulissia pariskunnan yllä, kun Vermin on jo valmis paljastamaan kaikki kortit. Sitä varten hänen on kuitenkin päästävä nuoruutensa Lontooseen, varattava ravintolapöytä kuudelle muodollisena syynä hänen 70-vuotisjuhlansa. Samanaikaisesti Lontoota piinaa sarjamurhaaja, joka jättää murhatulle kuolinhetkeen pysähtyneen kellon ranteeseen. Tapausta kutsutaan mediassa nimellä The Watch Killer. Ja kaiken yllä lepää Lontoon puuronvärinen taivas.

Luettuani yli viisisataasivuisen dekkarin, tajusin olevani kykenemätön vastaamaan edes kustantajan kirjan takakanteen esittämään kysymykseen: ”Entä miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja liittyy kuvioon?” Materiaali on taidokas, mutta hyvin monimutkainen juonikuvio, jossa vähemmällä olisi ylletty niihin Nesserin laatudekkareihin, joista olen lukenut kaikki suomennetut. Tai olisi ylitetty jopa parhaimmat niistä, sillä Leonardin perheen asetelmat ovat psykologista herkkua: Rakkaudeton pari, tytär, jolla on pahoja pakkoneurooseja sekä kammottava salaisuus menneisyydessä sekä poika, joka on mistään piittaamaton, Leonardin jättimäistä omaisuutta kärkkyvä juoppo.

Ihan huippua on myös tarinan eteneminen yhden kirjan henkilön kirjoittamana: Hänen varassaan on siis tapahtuminen ja hänellä on tietty myös vakaa aikomus ohjailla tulevan kirjansa kulkua eli muut ovat kuin marionettinukkeja miehelle, joka ei ollut koskaan ollut naisen kanssa, jolla ei ollut lapsia, jonka poissaoloa tuskin kukaan edes huomaa yhtä vähän kuin läsnäoloa, miehelle, joka on päättänyt jättää jälkeensä vain romaanin.

...fiktiiviset hahmot ovat joka tapauksessa lunastaneet lippunsa ja nousseet junaan, tai vaikka lauttaan, ihan alkumatkasta, ja jokaisella heistä on oikeus päästä määränpäähänsä ja jäädä siellä kyydistä. Vastarannalla, päätepysäkillä tai missä tahansa; viimeisessä luvussa heidän pitää saada kerätä kamppeensa ja poistua, olisi väärin jättää heidät johonkin välitilaan roikkumaan.

Minun on tehtävä myös päätöksiä omasta roolistani teoksessa, mutta en silti usko, että mikään voisi mennä pahasti mönkään. Ei ainakaan mikään iso asia.

Näin kirjoittaa Lars Gustav Selén hämäten sekä lukijoita että itseään: Hän on mitä suurimmassa määrin osallinen kirjassaan ja tietenkin kirjan hahmot ovat fiktiivisiä, koska olemme tarussa Lontoon taivaan alla.

Kolmekymmentäkuusi vuotta sitten Leonard Vermin on ollut Lontoossa hyvin puuhakas ja kirjasta selviää, että hän on kuulunut muutaman muun kanssa Sturm und Drang lehden toimitukseen. Tässä vaiheessa kuvioon tulevat Prahan kevät ja väistämättä olemme kohta Tšekkoslovakiassa. Eräs nainen vaeltaa rautaesiripun väliä usein Lontooseen. Carla. Nainen, jota ei nähdä Leonardin juhlapöydässä. Sen sijaan Yhdysvalloista juhlaan on kutsuttu Milos Skrupka, joka on käynyt synnyinmaassaan Tšekkoslovakiassa vain kerran viettäen perheensä kanssa kymmenen päivää Prahassa ja Bratislavassa. Mitä ihmettä tämä mies tekee rikkaan Leonard Verminin juhlissa?

Nyt tulee se vaihe, jossa Lars Gustav jättää osan lukijoistaan välitilaan roikkumaan, sillä Carla, joka tuo kirjaan rakkautta, tuo myös agenttitarinaa. Tässä kirjassa on niin paljon runsautta, että se ei kaipaa monimutkaista agenttijuonta, jossa lukija yrittää pysyä kärryillä kuka teki ja mitä joskus kolmekymmentäkuusi vuotta sitten kylmän sodan aikana. Vähemmän olisi nyt ollut enemmän! Hellä tukistus Håkanille...

Kävimme Tšekkoslovakiassa myös kirjassa Yksinäiset (De ensamma), mutta vaikka siinäkin oli politiikkaa ja runsaasti kolmen pariskunnan ihmissuhdekuvioita, lukija selvisi kissa ja hiiri –leikissä paljon helpommin kuin tässä uusimmassa. Kirjoitin muuten Yksinäiset blogiini operaationi jälkeen 1.8.2016 kipulääkkeiden voimalla, mutta luin viime suvena kaikki Barbarotti- ja Van Veeteren –dekkarit. Niistä tuli minulle silta yli synkän virran.

Håkanille iso kiitos siitä, että Taivas Lontoon yllä pitää psykologisen linjansa eikä putoa mässäilemään julmuuksilla eikä poliisioperatiivisilla toimilla. Ja kuten vaikka kirjassa Carmine Streetin sokeat (Maskarna på Carmine Street), ripaus magiaa maustaa Nesserin uusintakin teosta, joten voimme hyvällä syyllä pohtia: Vakoilujuttu, rakkausjuttu vai jotain aivan muuta?


Leijaileva lumi, rauhalliset pulut ja lepakot, Carlan pää käsivarrellani ja hänen raskas unensa. Kaksi ketä tahansa ihmistä, eikö hän kerran sanonut niin? Ehkä tämä virus oli lopulta pelkkää kuvitelmaa? Miksi alati valppaissa aivoissamme muhii tällaisia kysymyksiä? Mitä hyötyä niistä on? Miksemme voisi vain tyytyä olemaan keitä tahansa?

*****

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Suvikirjasuosituksia 2017!


Ensi viikolla on jo juhannus, jota on tosi vaikea tajuta kylmän kevään takia. Nyt kaikki on kiritty takaisin ja ainakin täällä Suomen Tahitilla on saatu nauttia tai kärvistellä helteissä. Kuivuus on ollut käsittämätöntä, mutta viime yönä alkoi sataa, joten tänään on täydellinen lepopäivä kasteluista. On siis aika tarjota suvilukemissuosituksia. Ajattelin tiivistyksen olevan tyylikkäintä eli olisin tarjonnut vain kymmenen kirjaa, mutta mitä vielä: Ei siitä tullut mitään! Alla esittelen joitakin kirjoja linkittämättä kaikkia, joten klikatkaa kuvat suuremmiksi elleivät kirjan tiedot näy. Mukana on kolme, jotka vasta luvun alla, mutta luotan vaistooni. Lisäksi ihan kaikki eivät uutuuksia, vaan mukaan on päässyt mm. teos, jonka luen melkein joka suvi uudestaan.


Tässä ryhmässä Suomen suvi korkeimmillaan! Armas aika on suven herkkuja ja Talossa ja taivasalla suven viettoa sisällä ja puutarhassa sisustaen ja herkutellen. Johanna Lehtisen&Tanja Hakalan Järvien kesäkodit on oiva vieminen järvihuvilalle. Laiturilla puolestaan esittelee kesäkoteja merenrannalta ja sattumoisin pääsosin kotipitäjässäni Luvialla sijaitsevia. Aion valaa bensaa liekkeihin eli minulta Laiturilla lähtee nuorelle parille, joka suunnittelee merisaaren ostamista!


Monelle erityisesti dekkarit kuuluvat laiturilukemistoon. Tänä iltapäivänä nautin loppuun Håkan Nesserin Taivas Lontoon yllä, mutta suosittelen Håkanilta myös Barbarotti- sekä Van Veeteren -sarjoja. Petät vain kerran on ehdottomasti Cobenin tähän astisista parhain.


Voisin veikata, että tämä ryhmä sytyttää. Mitchardilta luen melkein joka kesä uudestaan Onnen mahdollisuus:) Rakkauden lait on luettu, mutta ei vielä blogattu. Aussikirjailijoissa on vain se jokin eli Moriartyltakin on ihan pakko suositella kahta.


Kuvassa keskellä viime vuonna paras lukemani käännöskirja eli Nora Webster. Muistakaa myös Riitta Jalosen Kirkkaus, joka oli vuonna 2016 lukemistani paras.


Tässä erityisen vahvan ja pitkän jälkimaun ryhmä.


Historiasta kiinnostuneet takuulla löytävät tästä sarjasta yllätystä. Diktaattorien naiset tarjosi aivan uutta näkökulmaa ja Josef Mengelen elämäkertaa on turha pelätä, sillä siinä ei mässäillä rikoksilla, vaan kirjasta muodostuu todellinen henkilökuva, joka ajoi minut tutkimaan hänen liittyviä ihmisiä laajemminkin sekä Saksaan että...Mengelen tekoja ei mikään sovita, mutta kirjaa luki osin kuin seikkailukertomusta, sillä miten ihmeessä hän kykeni livahtamaan amerikkalaisilta ja sitten kaikki ne oudot tapahtumat ja kohtaamiset Brasiliassa...


Hyvä vinkki löytää suvilukemista on suunnistaa lähikirjastoon. Sieltä voi löytyä vanhoja helmiä, joita ei enää muistakaan. Pirjo Rissanen muistetaan ja olisi ollut tässäkin mukana upeilla kansikuvillaan, mutta olen lukenut häntä niin, että taidan tehdä Rissasesta oman jutun jossain vaiheessa. Eevat Illoinen ja Joenpelto voivat yllättää. Carol Shieldsiä suosittelen aina ja miten olisi Lionel Shriver. Avioliittoromaaneista innostuneille annan kaksi vinkkiä Shriverin Kaksoisvirhe ja David Vannin Kylmä saari. Entäs sitten klassikkojen klassikko Emily Brontën Humiseva harju!


Humisen nyt syömään ja sitten kerrankin lukemista päivällä. Illalla tulee toinen osa tanskalaisen Perilliset -sarjan kolmannelta tuotantokaudelta. Täällä sarjasta intoilen.

Suvisunnuntain rauhaa! Ensimmäinen atsalea on auennut..

Love
Leena Lumi

torstai 15. kesäkuuta 2017

Uimassa unelmauikkarilla!


Tänään uimassa unelmauikkarilla! Kerroin teille täällä, että löysin Annasta nro 19 tosi kauniin uimapuvun, mutta sitä ei sitten maastamme löytynytkään. Minut lupasi pelastaa Jyväskylän Liivi ja Sukka -liike. Yrittäjä otti asiani isosti huolehdittavaksi ja hän lupasi tilata useampia, että saan sovittaa. Eilen kun vähän pyörryksissä availin hektisten päivien jälkeen sähköpostejani, löysin viestin, että uimapuvut odottavat sovittamista! Olin niin high ja


niinpä sitten olin tänään jo ennen puoltapäivää sovittamassa. Heti kun olin vetänyt uikkarin päälleni, tunsin, että se on ihan mun juttu. Kiitän lämpimästi Liivi ja Sukka liikkeen Marjattaa kymppiplussan asiakaspalvelusta♥ Hyvät lukijani, henkilökohtainen palvelu, laatu ja tavaran saatavuus asuvat kivijalkaputiikeissa eli jos nämä asiat merkkaavat, löydät omat putiikkisi.


Ilman Marjatan minulle Britanniasta tilaamaa uimapukua en olisi tänään sukeltanut vielä varsin hyiseen Päijänteeseen, mutta arvatkaa vain


oliko ihana sukeltaa!!! Ilme kertoo kaiken. Puku on Fantasien kietaisumallinen Agra ja taitaa se olla aika hyvännäköinen muidenkin mielestä, sillä Lumimies kuvasi minua rantavedessä saappaat jalassa, mutta lähtikin tulemaan liikaa kohti ja...loput saatte arvata.


Lokki hautoi varsin liki, mutta sieti kärsivällisesti kuvaussessiomme.


Tänä suvena uin viime kesän edestä ja vähän enemmänkin, Ei ole montaa lajia, josta pidän enempää, mutta haluan uida vain vapaissa vesissä ja rantojahan saarellamme riittää.

Jos joku Jyväskylässä nyt miettii täyden palvelun liikettä, se on Liivi ja Sukka! Laittakaa hyvä sana kiertäämään eikä tyydytä vähempään kuin asusteeseen, joka on se 'oma juttu'.

uimaterveisin
Leena Lumi

PS. Nyt meni pisteet Britannialle, mutta on tuettu myös Nansoa eli Uuden jokapaikanmekkoni esittelyä -25 asteen pakkasessa

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ruhetag!



Menemisten ja tulemisten kiireessä jään vähän somevapaalle eli Ruhetag...oder noch dazu Ruhewoche! Siis viikkokin voi mennä, mutta minut tuntien...ei ehkä mahdollista.

Love
Leena Lumi

Summerwine

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun ja...


Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.



Ja jos huomisaamuna herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.

- Aulikki Oksanen -
Maallisia lauluja (Kirjayhtymä)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Magnoliaa, ne uudet silmälasit ja yksi kesäkuun hetki kaksi vuotta sitten...


Yrittänyttä ei laiteta on minun mottoni magnoliakuumeen kanssa. Viime suvena kauhean kylmän ja lumettoman talven jälkeen ei yhtään kukkaa, sitä edellisenä suvena useampia kukkia ja nyt ensin yksi pieni ja sitten tämä komeampi. Osaan olla kiitollinen, sillä tarhamagnolia Lenonard Messel,on herkkä herra, jolla ei pitäisi olla jaksamista elää täällä vyöhykkeellä IV. Onneksi keksin laittaa lumien sulettua jänisverkon ympärille kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sitä sitten päivisin laskin alas, jos keli oli hyvä ja iltaisin vetelin suojaksi. Tämä yksikin kukka on nyt kaunis kukkiessaan lemmikkimeressä.


Kaksi vuotta sitten olin huoleton nainen, joka istui lemmikeissä hoitokoiruuden kanssa. Nyt on sen jälkeen tapahtunut paljon enkä ole enää ikinä sama kuin olin vielä kaksi vuotta sitten. Joku tajuton osa luottamuksestani elämään on kadonnut. Olen lentänyt koko ikäni, noussut kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät lähde asemalta mihinkään. Nyt uneksin monenlaisesta, mutta mieleni majakat vilkuttavat hätävalojaan...


Olen sukeltanut sataa puutarhailuun ja siksikin kirjaa tulee harvemmin. Se on tämä alkusuvi sellaista menoa, että jos luettelisin mitä tänäänkin on tehty, ette uskoisi ja laiskahan töitään luettelee:)


Noudin kuitenkin silmälasini ja en näytä yhtään minulta, koska tulin suoraan kampaajalta, jolloin hiukseni ovat aina kuin lyhyet, vaikka ne eivät ole sitä muuta kuin vähän sivuilta eli revitty puolipitkä on edelleen ja pysyy. Tämä kuva piti olla vain itselle, mutta menköön nyt. Toivottavasti saan tänä vuonna otettua vielä kuvan, jossa olen mahtunut johonkin ihanista kotelomekoistani...By the way: Löysin Annasta nro 19 unelmauikkarini


ja kun soitin lehdessä annettuun numeroon sain tiedot, missä sitä voisi olla. Eipä ollut, ei. Nyt eräs tasokas kivijalkaputiikki yrittää saada tätä unelmauikkaria minulle, mutta viimeinen viesti oli, että se on myyty loppuun jossain...maailmalla ja nyt sitten vain odotellaan.Tämä on toinen kerta, kun minulle tapahtuu näin Annan uikkarijutun kanssa, edellinen tapahtui noin viisi vuotta sitten, mutta silloin sentään sitä uimapukua löytyi Suomesta. Sekin oli kietaisumallinen, mikä on vartalolle armollinen imarteleva aina, se oli punainen ja olisi kaunis vieläkin, mutta runsas käyttö ja...Haluan tänä suvena uida viime suvenkin edestä!!!


Kun vihdoin päästiin takaisin kotisaarelle, oli niin kuuma, että hellemekko päällä ryntäsin istuttamaan, lannoittaamaan, kitkemään ja...

Menen nyt makkariin, jossa on magnoliatapetti ja sujahdan magnolialakanoihin kera kirjan, jonka ehkä ehdin tarjoilla teille vasta ensi viikolla. Uneksitaan magnoliaunelmia

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Paul Auster: 4 3 2 1


Kirjeitä oli kaikkiaan kuusitoista, ja Howard säilytti ne nelikulmaisessa puulaatikossa, säilytti yhä kasvettuaan isoksi ja aloitettuaan aikuiselämänsä, koska kolmetoistavuotias Ferguson –  hänen suorahampainen, siloposkinen ystävänsä, kauan sitten lakkautetun mutta unohtumattoman Cobble Road Crusaderin perustaja, poika jolta oli kuuden vuoden iässä murtunut jalka, poika joka oli kolmen vuoden iässä saanut jalkapohjaan pahan haavan ja viiden vuoden iässä ollut vähällä hukkua, poika joka oli kestänyt Neljän koplan sakinhivutuksen ja pussannut Gloria Dolania ja Susie Kraussia ja Peggy Goldsteinia, poika joka oli laskenut päiviä odottaessaan pääsyä eroottisen autuuden valtakuntaan, poika joka oli olettanut, pitänyt täysin selvänä, että...

Paul Austerin uusin teos 4 3 2 1 (4 3 2 1, Tammi 2017, suomennos Ilkka Rekiaro) tuntuu yli 1 100 sivullaan mammuttimaiselta elämäkerralta, jonka Paul on halunnut omistaa kirjailijavaimolleen Siri Hustvedtille. Se tuntuu omaelämäkerralta, vaikka Austerin elämän faktoja on häivytetty niin, että luemmekin neljän pojan tarinat, kuljemme neljä kasvukertomuspolkua pojan ja sittemmin nuoren miehen kanssa. Poikien vanhemmat ovat samat, mutta he elävät eri taloissa, eri elämissä, eri kohtaloissa siitäkin huolimatta, että lukijalle lopulta löytyy enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä poikiin. Nimittäjä on kuitenkin Archie Ferguson ja hänen suhteensa kirjoittamiseen sekä ympäröivään yhteiskuntaan.

Koska Vermont huhuilevine mustakarhuineen nostattaa minussa aina melankolian, sitä löytyy tästäkin kirjasta. Howardin saamat kirjeet Archielta Vermontin kesäleiriltä kertovat epäuskosta jumalaan, luetuista kirjoista, leirikavereista, ilosta, että Kennedy valittiiin demokraattien ehdokkaaksi. Tätä ennen jo ensimmäisenä leirikesänään hän oli tullut rotuherätetyksi tajuttuaan, että kaikki leirillä aina omistajapariskuntaa myöten olivat juutalaisia. Hän huomasi leirin gettomaisuuden, mutta silti se oli maanpäällinen paratiisi, Camp Paradise. Viimeisessä kirjessään Howardille hän pohtii jo omaa kirjoittamistaan sekä kirjoja yleensä:

Mielenkiintoista tässä on se, etten osaa ratkaista, mistä kirjasta pidän eniten. Luulisi, että osaisin mutta kun en. Tykkäsin kovasti kaikista. Mikä tarkoittaa kai, että mikä tahansa hyvä tapa on oikea tapa kirjoittaa. Tulee hyvä mieli, kun ajattelen kaikkia niitä kirjoja, joita en ole vielä lukenut – niitä on satoja, tuhansia. Paljon edessä!

Seuraava päivä oli kuitenkin mullistava kaiken, vetävä maton tulevaisuudelta ja siksikin Howard Small säilytti kaikki nuo kuusitoista kirjettä läpi elämänsä, sillä ne olivat hänelle aina Archie sellaisena kuin hän oli ollut 1960 kesäleirillä Vermontissa.

Toinen tai kolmas Ferguson saa 15 –vuotislahjaksi Dostojevskin kirjan Rikos ja rangaistus, jonka huikaisevassa valossa hänen tulevaisuutensa kirkastuu hetkessä, sillä ’jos kirja saattoi olla tällainen, jos romaani saattoi tehdä tällaista ihmisen sydämelle, mielelle ja sisimmille tunteille, silloin romaanien kirjoittamisen täytyi olla parasta mitä ihminen voisi elämällään tehdä.’

4 3 2 1 kuin kuittaa sitä, mitä sanoin Austerin Näkymättömän jälkeen: ”Näkymättömän rakenne on suorastaan nero! Ensinnäkin kirjan vahvuus, sen tarjoamat niin eroottiset kuin psyykkiset lataukset...” Uusin pistää paremmaksi sekä rakenteessa että erotiikassa. 4 3 2 1 on tarinoita tarinassa, mutta silti kuin yksi kehityskertomus täynnään nuoren pojan ja miehen elämäntuskaa, teiniangstia ja alituista janoa paritteluun, mutta myös samansieluisen kumppanin löytämiseen. Suuren tarinan rinnalla kuitenkin murhataan Kennedy, mustia tapetaan ja alkaa suuri taistelu kansalaisoikeuslaista, joka viimeinkin tekisi amerikkalaisista värisokeita. Niin kuin tämä ei riittäisi, alkaa Vietnamin sota, jota turhempaa ja tuhoisampaa eivät yliopistomaailma eivätkä monet muutkaan ole ennen kokeneet. Nuoria miehiä, joille ei löydy kelpoisuusestettä asepalvelukseen tai jotka eivät saa neljän vuoden siirtymää yliopisto-opintojen takia, uhkaa melko varma kuolema sodista turhimmassa ja julmimmassa. Kaduilla palaa, yliopistoilla riehutaan, kukaan ei ole enää turvassa ja suurimmat tulipalot korventuvat mielissä, joille Nixonin idiotismi on kuin öljyä liekkeihin.

Vaikka pidän nyt Austerin pääteoksena tätä järkälettä, rakkain häneltä on edelleenkin Talvipäiväkirja, olen sitä mieltä, että tämä sama tarina olisi voitu kertoa kuudellasadalla sivulla. Vähemmän sivupolkuja, enemmän selkeyttä. Myös vähemmän toisteisuutta, sillä eri Fergusoneja tuntuu yhdistävän vaikea isäsuhde, intohimo kirjoihin ja kirjoittamiseen, elokuviin ja New Yorkiin sekä rakkaus äitiin, josta Archie ei voisi koskaan päästää irti, ei äidistä. Fergusonilla luonnollisesti tyttöjä ja naisia riittää, joten la petite mort’ia on paljon, mutta myös la grande mort’ia. Rakkaudet tulevat ja menevät, ihmiset riitelevät ja sopivat, tietty huumori, jonka aina liitän Saul Bellowiin kulkee myös Paul Austerin matkassa, aurinko nousee ja aurinko laskee, mutta tuskin kukaan voi unohtaa nuorta Fergusonia, jota silmiin katsoessa hänen äitinsäkin osaksi tulee Archien verkkokalvoista heijastuva cinemaattinen unohtumattomuus.

Se ei voisi loppua koskaan. Aurinko oli jumissa taivaalla, kirjasta oli kadonnut lehti, ja kesä jatkuisi ikuisesti, kunhan he eivät hengittäisi liian raskaasti eivätkä vaatisi liikoja. Aina oli kesä, jolloin he olivat yhdeksäntoistavuotiaita ja olivat viimein, lähes viimein, ehkä lähes viimein hyvästelemäisillään hetken, jolloin kaikki oli yhä heidän edessään.

*****

Paul Auster lukee kirjaansa 4 3 2 1

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Tuijata/Kulttuuripohdintoja ja Katja/Lumiomena

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana


Pitkään aikaan en ole istuttanut niin kuin tänä keväänä ja raesateesta huolimatta. Muutama hellepäivä. +25 käväisi, mutta sen jälkeen on ollut kylmää kyytiä. Koska olen nyt täysin kirjojen pauloissa, mutta en löydä niistä aikaa kirjoittaa, luettelen nyt tässä tylsästi, mitä on tullut istutettua, kuvaan sitten kun aika on. Kuvissa tuliaiseksi saatu Blue Ice Suokukka, 'Andromeda polifolia', josta Hankkijan sivu sanoo näin:  Siniharmaa lehdistö ja suloiset vaaleanpunaiset kellokukat luovat kauniin kontrastin. Kukkii kesä‐heinäkuussa. Varjo/puolivarjo ...



Istutin kaksi etupihan atsaleoiden väliin, josta yksi atsalea oli kadonnut jäniksen herkuksi. Näitä lisää, sillä ihana pallomainen muoto, kauniin tumma ja sopii niin meille. Ja nuo vaaleanpunaiset kellokukat...

Sitten:

Puistoatsalea Illusia etupihan ryhmään jäniksen syömän tilalle.

Etupihan ykkösrinteeseen koreaonnenpensas 'Forsythia ovata' upeasti kukkivana. Täydentää lehdon vanhempia onnenpensaita sekä tuo hankalaan rinteeseen helppohoitoisuutta. Muut onnenpensaat ovat jalo-onnenpensaita 'Forsythia Northern Gold'

Kaksi Rosa 'Snow Pavement' tarhakurtturuusua ikivanhan kurtturuusuaidanteen tyhjiin kohtiin täytteeksi ja elävöittäjäksi.

Kaksi Clematis Alpinaa toiseen isoon syyshortensiaan. Toisessa on jo.

Picea glauca 'Conica' kartiovalkokuusi etupihalle. Yhdestoista kartiovalkokuusi, joten saattaa jo riittää...

Vaikeasti hoidettavaan, jyrkkään rinteeseen neljä kartiomarjakuusta, Groeland Taxis Media kivipolun suuntaisesti, viides kallion reunaan. Samaa rinnettä alemmas sitomaan japaninmarjakuusi 'Farmen Taxus Cuspidata'.

Tulossa äidiltä runsaan viikon päästä toinen


syyshortensia Wim's Red. Tässä Hankkijan kuva, josta kasvin ihanuudesta saa parhaan käsityksen eli nuo kolme väriä...Hankkijalta muuten taitaa saada tuota suokukkaakin...


Tämän päivän istutukset on tehty ja nyt odottaa iso mukillinen teetä ja croissant. Leivinuunissa on tuli ja taidan sytyttää kynttilöitä. Viikonloppuna grillataan lohta vaikka sataisi kiviä taivaalta tai kuten britit sanovat 'it's raining cats and dogs'. Onneksi jääkaapissa on Fazerin sinistä hasselpähkinärouheella eli hätäjemma, jos heräisimmekin kesäkuulla lumen valoon...Säästä viis ihanaa viikonloppua kaikille!

Love
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

tiistai 30. toukokuuta 2017

Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä


On aika armastaa suvea siitäkin huolimatta, että lämpö on taas vaihtunut kylmään. Suomen suvi on kuin naisen mieli ja sillä on sama oikeus vaihtua yhtä tiuhaan. Tätä me myös tarvitsemme, sillä tämä rauhoittaa hektistä menoamme edes mustarastaan lurituksen  verran. Ollaan läsnä ja nautitaan eikä niin kovasti odoteta juhannusta, hyttysiä ja ruokailua toppatakki päällä. Tosin mitään vikaa minusta ei ole nauttia ruokailusta untuvatakki yllä, sillä siihen olemme lokakuissa karaistuneet. Armastetaan suvea juuri nyt ja tässä. Uidaan kuin linnunmaidossa ja tunnetaan suussa jo ensimmäiset kotimaset mansikat. Hakeudutaan seuraan, jossa nautiskellaan kiihkeästi ja herkutellen suvesta keleistä viis.

Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet hurmaavan suvikirjan Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017), jossa kesästä otetaan paras irti niin tunnelmilla kuin niiden mausteilla eli suviherkuilla. Porukka armastaa yhtä rennosti suvea kuin intohimoisesti joulua kirjassa Armas aika Intohimona joulu. Teksteistä vastaa Antti, kauneuden takaa Paavo ja valokuvat ovat Ullan. Armas aika Nautiskelijan kesä on hyvän porukan bileet, joissa kaikki nauttivat auringon nousuun. Herkuissa löytyy villivihannesten ystäville, kotimaiset mansikat ovat makea sana, kalaa luonnollisesti nautitaan, mutta vegaanivaihtoehtojakin löytyy.


Ullan kuvat voisi syödä jo sillään, mutta yritetään nyt hiukan käyttäytyä ja odotetaan mitä tarjotaan. Ehkä saamme yrttifalafeliä, mutta ainakin aamiaista, jotain retkelle, nuotiotulella muurikkamuikkuja ja jotain kera paholaisenkastikkeen ja tietysti nopeaa syötävää, kuten vaikka mökkisalaattia, joka nautitaan heti mökille tultua ennen kuin aletaan savuttaa kosteita tulipesiä ja virittää hyttyskarkottimia.

Aamulla tuli santsattua lohiwaldorffia sillä niin hyvää se oli. Maista sinäkin!


200 juuriselleriä
3 punasipulin vartta
200 g kylmäsavulohta ohuina siivuina
4 kokonaista maustepippuria
150 g smetanaa
0,5 dl kermaa
ripaus sokeria

Raasta selleri isoksi raasteeksi. Saksi sipulinvarret pieneksi silpuksi. Leikkaa kylmäsavulohi 1x1 cm:n neliöiksi. Murskaa maustepippurit morttelissa.

Sekoita kaikki ainekset. Lisää hiukan suolaa ja laita jääkaappiin maustumaan.

Illaksi on luvassa smetanasilakkarullia palsternakkapyreellä, mutta nyt hyödynnämme eilisen kalasaaliin ja valmistamme kylmän kalasalaatin jääkaapissa odottavista kypsytetyistä muikuista. Mikä kala vain käy, mutta kun harvoin pääsee Saimaan muikuille, niistä nyt nautitaan.Helppo muikku!


Iltapäiväteellä nautitaan tarte tatinia ja luetaan vanhoja lehtiä ja kirjoja. Ulkona sataa ropisee kodikkaasti ja maailman helpoin omenapiirakka maistuu. Iltateelle on luvaksi karjalanpiirakoita, joka onkin melkein parasta mitä voi olla etenkin kun luvassa on päälle munavoita: Minä teen sen!

Intohimosta kirjoihin ja etenkin ruokakirjoihin, voin ’arvostella’ porukan Halonen, Kauppinen, Kokki –kirjaa toteamalla, että kaikki on kohdillaan. Paljon reseptejä, jotka on asemoitu selvästi teksti toiselle ja kuva vastasivulle. Tunnelmakuvia on kiitettävästi ja mistä erityisesti pidän, on että jokaisen ruoan edessä on lyhyt tarina. Pidän kirjoista, joissa ruoka on ’kudottu’ tarinaan, mutta pidän myös kirjoista, joissa tarina maustaa ruokareseptejä. Armas aika –kirjassa monet tarinat kutoutuvat matka- tai lapsuusmuistoihin, joista sitten resepti on säilynyt. Minun mielestäni kirjan koskettavin kuva liittyy mökin kellarista löytyneisiin jauhoisiksi nahistuneisiin perunoihin, joista syntyy taivaallinen sosekeitto kera purjon, voin, veden, täysmaidon ja suolan.



Mikä kuva...Tulee hiukan nostalginen olo, sillä keittokulhon näköinen sokerikko ja kermakko on minulla muistona mammastani, joka kantoi astiat kahdessa lähdössä mukanaan Karjalasta...

Nyt suut makeiksi! Ja Antti kertoo ensin:

Tästä kakusta tietää, että kevät on vaihtunut kesäksi. Ensimmäisistä makeanpunaisista raparperinvarsista saa täydellisen hillokkeen britalle.

Brita on niitä kakkuja, joissa ei tarvitse osata levitellä kermavaahtoa tasaisesti tai asetella koristeita viehkosti. Sen kuin läiskit kerrokset kasaan ja tarjoat saman tien. Kun kaikki tarpeellinen on valmista, on itse britan kokoaminen nopeaa ja lopputulos aina suussasulavan herkullinen.


Raparperibrita

Raparperihilloke:

1 l paloiteltuja raparperinvarsia
2,5 dl sokeria
tilkka vettä

Pohja:

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Marenki:

2 valkuaista
1,5 dl sokeria

Kermatäyte:

2dl kuohukermaa
2 dl maitorahkaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita raparperit ja sokeri kattilaan.

Lisää tilkka vettä, siirrä kattila lämpimälle levylle ja laita kansi päälle. Anna hillokkeen kiehua niin kauan, kunnes raparperit alkavat hieman hajota.

Siirrä kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Hilloketta voi tehdä valmiiksi pakastimeen. Se säilyy myös lasipurkissa jääkaapissa viikkoja.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkeaksi vaahdoksi.

Lisää keltuaiset, maito ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, ja vatkaa taikina tasaiseksi.

Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ohueksi kerrokseksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi.

Lisää sokeri ja vatkaa muutama minuutti, kunnes marenki on kiiltävää.

Levitä marenki tasaisesti pohjan päälle.

Paista pohjaa 175 –asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.

Leikkaa pohja kahteen osaan. Levitä puolet hillokkeesta ja kermatäytteestä toiselle pohjalle.

Nosta toinen pohja täytteen päälle ja lisää loppu hilloke ja kermatäyte.

Koristele vaikka syötävillä kukilla ja tarjoa heti.

Paavon vinkki:

Ensimmäiset mansikat ovat ehdoton koristemauste britalle, ja tuoreet basilikanlehdet raikastavat kokonaisuuden.

Tässä kirja, joka maistuu ja tuoksuu suvelle, järvelle, merelle, tuulelle, pysähtyneille kesäpäiville, hunajakukille, perhosen siipipölylle, lokin kaarrolle, suvisateelle, keskiyön auringolle kuin myös heinäkuun hämärtyville illoille. Oi aika ihanin!

Kiitos Ulla kuvista♥

*****

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kirjojen virtaa Lumissa suvella ja syksyllä 2017


Suuren puutarhan pitäjänä ajan vie nyt tietysti toukokuun istutukset ja niiden kastelut, sillä kertaakaan ei ole satanut. Sade kuin kiertää saaremme. Kuitenkin luen, nyt yli tuhatsivuista teosta, mutta olen iltaisin niin katki, että nukahdan kuin kevätmyrkytyksen saaneena. Yllä olevassa kollaasissa näette kuitenkin osan niistä kirjoista, jotka aion lukea kesä- ja syyskaudelle. Klikatkaa kuvia suuremmiksi niin näette tekijät etc. Sen verran tästä, että jokainen minut tunteva tietää, että Kochia en jätä lukematta sateenkaaren tuolla puolenkaan ja miten outoa, Ferranten vaikutus vain kasvaa. Nyt ei olla Napoli -sarjassa, vaan Ferranten varhemmassa työssä: Haluan tajuta/tuntea, mistä tulee Napoli -sarjan tekijä, miten hän kirjoitti alussa.


Kakkoskollaasissa pääasiassa dekkareita ja näitä nyt odotan, sillä dekkarinälkäni on kasvanut järkyttäviin mittoihinsa. Tähän tulee varmaan vielä Antti Tuomaisen Palm Beach Finland, mutta kantta en löytänyt vielä kustantajan nettisivuilta. Antin kirjan luvataan olevan trilleriä, rakkaustarinaa ja melko pimeää komediaa. Toivon dekkareihini vähemmän komediaa ja enemmän erotiikkaa, mutta katsotaan:)


Miten kiehtovaa, että pääsen taas Romanoveihin! Kotikaupunkini kirjailijan Pasi Ilmari Jääskeläisen teos kiinnostaa myös kovasti. Odotukset ovat kovat, sillä Pasi Ilmarista on niin moneen, mm. rakkauteen, jännitykseen ja psykologiseen oivallukseen, fantasian odotan olevan vähemmällä osalla. Austerin kanssa seurustelen nyt ja hän on niin...kuten aina minulle, mies joka saa sekä itkemään että nauramaan. Paul on kuitenkin aina kiinnostava, joten vaellan innostuneena mielensä kentillä, vaikka kirja onkin yli tuhatsivuinen!

Näiden lisäksi tulee yksittäisiä muita kirjoja sen mukaan, mitä ehdin, kuten vaikka tämä:


Isompi pointti on se, että vielä tähän on tulossa neljäs kollaasi, paitsi, että sitä ei tule:) Löysin Teokselta kiinnostavia kirjoja, mutta heillä kannet näyttävät tulevan nettisivuille sitä mukaa kun kirjat valmistuvat. Teoksissa on mukana yllätyspointti itselleni, ehkä teillekin, eli eräs kirjoista vastaa kysymykseen, jota olen miettinyt kauan: Mitä Mannerheim teki 1917? Miten hän saattoi jättää Nikolai II:n chevalierkaartin, kun oli sille aikanaan valan vannonut? Miten hän sen teki? Ja miten Nikolai ja tsaaritar ottivat asian? Toivon, että Dumellin kirja vastaa näihin kysymyksiin ja niihinkin, joita en keksi esittää.


Teokselta tulee myös tämä kiinnostava taidekirja:


Olen hulluna kuvataiteisiin ja Riitta Konttisen taidekirjat ovat ilma, jota hengitän. Nyt on kiehtovaa saada tutustua tarkemmin Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen Hanna-Reetta Schreckin kautta.

Atenalta on tulossa elokuussa Ben Kallandin Vien sinut kotiin. Takakansitekstissä luvataan esikoiskirjan kertovan huippulahjakkuudesta, vallanhimosta, perheen sisäisestä rakkaudesta sekä sivullisuudesta.

Pysykää linjoilla! Kirjoja tulee kun ehtii. Kaikki ajallaan. Meillä on menossa monenmoista sekä valossa että varjossa. Nyt kyllä lähden ihmettelemään erään vieraamme tuliaisiksi tuomia Blue Ice suokukkia 'Andromeda' (katsokaa etenkin 3. ja 7. kuva), jotka istutin atsaleoiden väliin. Kukkivat kuulemma tosi kauan vaaleanpunaisin kukin, ovat ikivihreitä ja muoto on kauniin pallomainen. Illalla saunaa, jännitystä tallenteelta, herkkuja ja...

launtai-illan huumaa kaikille tasapuolisesti♥

Love
Leena Lumi

Rosanna

Jatketaan minikollaaseilla, mitä tuleman pitää:


Sitten joskus tulee syksy ja joulu:



torstai 25. toukokuuta 2017

Toukokuulta


Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)