torstai 9. marraskuuta 2017

Mitä syödään isänpäivänä....


Isänpäivän alla varmaan mietitään, että mitä hyvää syötäisiin viikonloppuna. Ruokareseptit Leena Lumissa voit löytää ehkä jotain ideoita, vaikka en ole ihan vähään aikaan päivittänyt mitään uutta herkkua. Nyt on kuitenkin kostean kylmältä terassilta siirrytty jo sisälle vaikka siellä näin kivalta onkin näyttänyt,


mutta just nyt ei ainakaan haluta olla kuin pirtin lämpimässä. Viime pyhäinpäivänä viikko sitten söimme äidillä erilaisia lihajuttuja, joten nyt meillä on taas tätä:


eli paras lohilaatikko ikinä! Rasvaista merilohta on grillattu niin, että sitä on syöty kahdesti viikossa koko syyskausi eli herkkua! Tämä ei kaipaa oheen kuin sitruunaa ja vettä/valkkaria. Ei siis viikkoa ilman kalaa.


Gulassi muussilla on ollut usein vaihtoehtona, mutta nyt tekee taas mieli kalaa.


Brunssina tai miksei pääaterianakin vaikka patongin kera on kantarelli-pinaattifrittata mainio ja aina maistuva.


Jos isä pitää merenelävistä, valmistakaa ihmeessä katalonialainen äyriäispata eli zarzuela! Tämä on melkein parasta mitä tiedän...Tämä ruoka on jo juhla♥


Jälkkäriksi omenapiirakkaa vanhanajan vaniljakastikkeella.


Kirjalliselle isälle jokainen tietenkin väkertää tällaisen Harry Potter -kakun, jonka löysin Sarilta ja resepti löytyy täältä


Tomaatti-mozzarella -saalattia eli capresea voi tehdä ihan silleen syötäväksi, lohilaatikon kylkeen emme capresea valmista, muuten kyllä useinkin. Tämä on myös sekä erinomainen brunssi että iltapala. Saunailtana taas rypäleitä ja valkohomejuustoa...tai niitä meillä taitaa olla aina:)


Ja ainahan isän voi viedä ulos syömään. Luvialla olemme viettäneet monet isänpäivät ja käyneet silloin isänpäivän aattona ruokailemassa Merimestassa. Suosittelen Reposaarta ja tuota ravintolaa aivan meren rannalla! Täällä harjukaupungissa veisin lasteni isän syömään Kissanviiksiin ja se olisi silloin sitten poroa. Poro on sentään saanut elää vapaan elämän eli jos punaista lihaa, mieluiten sitten riistaa. Yksi päivä viikosta meillä onkin jo omistettu kalalle, ravuille, punasipulille, kurkulle, tomaatille, rucolalle, ananasta, kananmunaa...ja ehkä valkosipulikastiketta, mutta se päivä ei ole isänpäivä!

Guten Appetit!

Leena Lumi

maanantai 6. marraskuuta 2017

Isänpäivän kirjavinkkejä!


Vielä olisi muutama marja tuurenpihlajassa...Oli niin lämmintä, että aloitin haravoinnit uudestaan ja huomasin monissa kasveissa jo ensi kevään lupauksia. Pyhäinpäivän vietimme länsirannikolla tapaamassa äitiä, siskoa ja lapsuudenystävääni. Kävin myös isän haudalla. Luvian hautuumaalla on aivan oma erityinen tunnelmansa, jota en koe missään muualla...Seuraava viikonloppu onkin isänpäivä, joten tarjoilen muutamia kirjavinkkejä:


Sain vähän vinkkiapua Lumimieheltä, joka kertoi mistä hän on erityisesti pitänyt. Täytyy myöntää, että neljä kovinta hänelle olivat Everstinna, Vielä tänään olemme elossa, Silmukka,


Vien sinut kotiin ja Diktaattorien naiset...eli melkein kaikki:) Meille molemmille syksyn yllättäjä oli Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa. Jos näistä ei läydy mieleistä, voi


isää hemmotella Mauri Leivon upealla Kylän linnut -teoksella.


Jännitystä kaipaavalle isälle maistuu ehkä myös Mattias Edvardssonin Melkein tosi tarina, joka ei ole ihan tavallinen tarina....


Antti Tuomaisen Kaivos voi löytyä ehkä jo hyvinkin edullisesti. Lumimies ja minä olemme sitä mieltä, että tässä kerrankin kotimainen dekkari, jota ei unohda ikinä.


Paul Austerin koskettavin teos Talvipäiväkirja voi myös jo löytyä hyvinkin edullisesti.



Ja ainahan voi ostaa Reinot. Niitä käyttävät miehet ikään katsomatta, olen huomannut. Ja on minullakin, mutta tietysti vaaleanpunaiset:) Omalle isälleni ostin aina kirjan. Etenkin elämäkerrat kiinnostivat häntä.


Monday, Monday...Pimeä on jo pudonnut, mutta ensimmäiset ulkoleditkin ovat jo paikallaan, kahdet vielä, niin sitten alkaa joulun odotus. Takassa tuli, mukeissa teetä ja jotain herkkuakin luvassa: Mitä enempää sitä voi marrasmaanantailta odottaa...

Leena Lumi

torstai 2. marraskuuta 2017

Marraskuuta ja kohti pitkää viikonloppua!


Marraskuu on monta ja kohti pitää viikonloppua kirjoitin viime vuoden marraskuun toisena päivänä. Sieltä löytyy marraskuuta moneen makuun, myös sitä marraskuuta, jota en ennen nähnyt, koska en tajunnut sen valoa. Tässä muutama otanta pääjutusta:


Marraskuu on maailman paras kuukausi hyvästeille ja uusille aluille! Tämä juttu heille, jotka kaipaavat mielen komeroiden siivousta.

Näinkin kirjoitin:

Vuoden toiseksi viimeisenä kuukautena muistan aina sen, kuinka kerran päätin, että aloitan joka vuosi kolme uutta 'juttua' koko elämäni ajan. Aikaa vahvaa, myönnän, mutta siinä on pitkä ja antava jälkimaku: nahkaa, multaa, tahtoa, uskallusta, ripaus tallia ja paljon jouluruusua.Nyt kohta seisotaan taas uusien ratkaisujen edessä. Mitä ne sitten ovatkaan, mihin minut vievät: Olen valmis antautumaan elämälle.



Muistatko miten...joit aurinkoa nilkkani iholta.

Koirani lukee minua meripihkasilmillään: Olen läpivalaistu.

Ei ole toista. Minun on ainoa.

'Sealed with the kisses': Ensirakkauden tähtitomua.

Tämä minusta jää: lumi, sade, janosi.




Marraskuu on myös mahdollisuus ja tilaisuus uuteen!




♥nyt on aika sytyttää kynttilä jo aamupöytään ja tietysti iltapäivällä teehetkeen

♥nyt on lupa rikkoa omia sääntöjään ja tilata yksi lehti ihan vain siksi, että sen joulunumerot ovat aina parhaat ja tilaajalahjana on pörröinen tekoturkis/fleecehuopa

♥nyt on lupa nauttia hillittömästi suklaasta, kaakaosta, hämäränhyssystä ja kirjoista tai...tehdä sokerilakko ja puraista jotain herkullista, mutta terveellistä

♥nyt on aika tehdä kynttiläinventaario! Löysin viime vuonna pitkiä kynttilöitä, jotka sopivat kaikkiin kotimme korkeisiin kynttilänjalkoihin sekä myös Festivoihin: Mikä helpotus. Suosittelen myös 7 tunnin tuikkuja joulunaikaan ja viikonloppuihin. Niitä myy ainakin Plantagen. Entäs sitten lyhtykynttilät...

♥nyt on aika soittaa se puhelu, jota et ole saanut toimeksi! Joku odottaa soittoasi...

♥nyt löytää parhaat joulukortit: Minä ostin jo!

♥voiko ledejä olla ikinä liikaa...

♥nyt on aika syödä monivitamiinin lisäksi D:tä. Meillä menee 50 mikrogrammaa ja ihan lääkärin luvalla!

♥nyt on aika avata kotinsa ovet viikonloppuisin heille, jotka eivät istu yhteiseen joulupöytään: Kaikilla ei ole mahdollisuus kutsua koko sukua koolle jouluksi

♥nyt on aika huomioida myös nuorten toiveet joulun vietosta sekä nuorten parien toisen osapuolen vanhempien joulutoiveet: Meillä on vuorovuosisysteemi aaton suhteen.

♥nyt viimeistään on aika aloittaa lintujen ja oravien talvisyöttö, jota sitä ei sitten saa lopettaa kesken talven eli pieniä ei jätetä kesken tähdenlennon

♥nyt on aika tajuta, että tärkeintä on terveys ja kaikki muu tulee sitten sen mukana

♥nyt on aika huolehtia ryhdistä

♥nyt on aika tajuta, että joulu on jokaisella omannäköisensä: toinen haluaa touhuta ja pitää kiinni perinteistä, joku viis veisaa ja toivoo vain rauhaa ja kolmas valitsee kompromissin

♥marraskuu on hyvä kuukausi käydä yhdessä elokuvissa, ulkona syömässä ja/tai kokeilla jotain uutta ruokareseptiä kotona.

♥nyt on aika Glühweinin!

♥nyt on aika unelmoida tulevista seikkailuista

♥nyt on aika lähteä äidille viettämään förskottijoulua! Mukana on muutama pakettikin ja taitaapa olla myös näitä Wrendalen mukeja
:

"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."

- Kyllikki Villa -

Love
Leena Lumi

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Heidi Köngäs: Sandra


Sandra oli kaunis morsian, niin luonnollisen oloinen ja vähään tyytyväinen, ei vaadi mitään, mutta osaa nauttia siitä, minkä saa. Katselin häntä tarkemmin häissä, kun hän oli laittanut hiukset vookille ja kulki kerrankin mustissa, hänellä oli juhlapusero ja...Meidät on kyllä niin eri vesissä pesty, minä olen jo nainen, hän yhä neitonen. Velimiehelle kävi kyllä hyvä tuuri, kun sai Sandran, ihan parhaan sai, kun lauhkean sai.

Heidi Köngäksen Sandra (Otava 2017) vie meidät Suomen kohtalonvuoteen 1918. Se on se järkyttävä vuosi kun veli veljeä vastaan, se on se aika, jonka haluaisi kumittaa pois, mutta ei se lähde: Niin kauan kuin olemme, tuon vuoden tapahtumat muistetaan pitäjissä ja suvuissa. Osataan näyttää mahtitalo, josta lähti poika punaisiin tai tullaan vuosikymmenien jälkeen tuhansien kilometrien päästä katsomaan taloa, jonka perillinen oli ampunut oman isoisän punaisena, kun tämä uskalsi pyytää valkoisilta viljaa punaisten nälkää näkeville lapsille. Sota jossa kummallakin puolella syyllistyttiin hirmutekoihin. Sellaisiin, että sitä ei kestä ajatella...,mutta Sandra Jannensa kanssa eli tuon kaiken.

Alussa oli niin hyvin. Sandra ja Janne saivat toisensa ja lopulta torppansa. Tosin kontrahti oli kova ja sisälsi päätalolle monta mies- ja naistyöpäivää, mutta nuoret laskivat jaksavansa vaikka lapsia alkoikin tulla tasaiseen tahtiin. Yöaikaan oli talkoilla oma pirtti saatu aikaan ja samassa pihapiirissä asuivat myös Jannen vanhemmat Maija ja Mikko. Vielä kuitenkin hyvä aika, sillä ei voitu aavistaakaan, minkä myrskyn Venäjän tapahtumat löisivät Suomeen.

Tarinaa kuljettavat eri kertojat. Ensin Sandran lapsenlapsi Klaara löytää äitinsä kirstusta Isoäitinsä Sandran kirjeet ja sitä myöten hänelle avautuu se, mistä hän on tullut, miksi äiti on jossain kohden sellainen kuin on, miksi äiti on väliin kuin poissa ja lopulta haluaa vielä kerran käydä Lepistössä. Sandran kirjeistä aikaa kuvaavine otsikoineen tulee tarinan runko sen alusta sen loppuun, mutta Jannen sisarta Lyytiä, kuumaveristä, ei kukaan ohita, ei edes Kankaanpään hieno herra Feliks. Lyytin kirja on Lyytin kirja, kun taas Sandra kirjoittaa vaikka Aatamin päivänä joulukuussa 1917. Lyytissä kohtaan sen Köngäksen, joka kirjoitti Vieraan miehen:

Mahdottomuus. Hän oli mahdottomuus minulle ja minä olin mahdottomuus hänelle. Kumminpäin tahansa. Minä olin kuin kuun kaventaja, hän kuin kuun kuume.

Miten hän saattoi olla niin kipeä, niin hellä, että minusta hävisi kaikki vastus ja olin kuin veneen järven pintaan jättämä jana, joka sulaa pois, menettää ääriviivansa. Minussa oli pieni sokeritopan kärki, jota hän halusi kielellään koittaa ja annoin, kunnes menin kaiken häpeän läpi, ja tulin pinnalle vasta paljon myöhemmin.

Varoitteluista huolimatta Lyyti elää ja kärsii omannäköisensä kohtalon ollen kuitenkin jollakin tavalla raivoisa selviytyjä haavoitettunakin. Säyseä, mutta työteliäs Sandra kirjoittaa puolestaan perheen muutosta Lepistöön Marraskuun yhdentenätoista päivänä Armon vuonna 1910. Lyyti muuttaa perähuoneeseen ja Maija ja Miko asettuvat koppeliin, jossa Sandra ja Mikko asuivat rakennusajan. Sandrakin on huolissaan Lyytistä:

Lyytin piti lähteä palvelukseen jo kesän lopussa, mutta hän ei ole raaskinut lähteä. Feliks lämmittää häntä palavissa hyppysissään, eikä Lyyti tajua, että kaikki sen tietävät ja kohta varmaan myös Kankaanpään Vanha Emäntä puuttuu tilanteeseen. Silloin sille riiaamiselle tulee stoppi.
Helmikuussa, vuonna 1918, ei tiedä enää Sandrakaan päivien lukua. Sisällissota on alkanut. Forssan punaiset vieneet Jannen, nälkä kolkuttaa kovaa ja sydämen alla sykkii uusi elämänalku jälleen. Sandran on mahdotonta tajuta, että sota osui suoraan heidän pihaan, Ylä-Väärin kulmaan, jossa on vain muutama talo toisistaan etäällä.

Vuosi 1918 on kansakuntamme trauma. Omaakin sukua oli kahdella puolen, joten...Julmuutta ja vääryyttä oli puolin jos toisin, mutta lasten nälkä ja kylmä, sitä ei vain oikein kestä ajatellakaan. Koskettavasti, liioittelematta, Köngäs tuo iholle nälän, kivun, pelon, kylmän, unettomat yöt ja senkin lokakuun päivän, jona Sandra ’ei enää muista monesko päivä, hyvä kun jaksan jotain raapustaa’ sillä välin

kun papurokka kypsyy

kun punavankeja aletaan armahtaa

kun koittaa Sallimuksen päivä joulukuussa

kun Siprin päivänä helmikuussa lumikukat ikkunalaseissa

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Nannan kirjakimara Kirja vieköön! Susa/Järjellä ja tunteella  Tuijata  Kirja hyllyssä  Kaisa Reetta T. ja Lukutuulia

tiistai 31. lokakuuta 2017

Vuoden 2017 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa ja Arvonnan Voittajat!


Vuoden 2017 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa on valittu. Kiitos kaikille osallistujille♥

Neljästä ehdokkaasta kauneimmaksi valittiin 27 äänellä


Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. Tämä on se kansi, jonka löysin netistä jo ennen kuin teosta oli edes suomennettu: Kansi herättää huomiota lasin takana olevalla yöperhosellaan...ja tekstin asemoinnnissa on jotain tehokasta. Kaikellaan kokonaisuus on värisyttävä.


Toiselle sijalle tuli Riina Paasosen Kaikki minkä menetimme 11 äänellä ja kolmanneksi Camilla Greben Kun jää pettää alta neljällä äänellä. Pienestä oli kiinni, sillä Ferranten Hylkäämisen päivät jäi vain pisteen päähän Greben kannesta. Kaikki minkä menetimme on kuin graafinen taideteos ja Kun jää pettää alta on esimerkki vahvasta trillerikannesta.

Tuttuun tapaan Lumimies toimi onnettarena ja arpaonni suosi

Tuijaa Satulinnasta

Pionia Anun puutarhasta

Satu Ekoluomaa Satun luetuista

Onnea voittajille♥ Ilmoittakaa nyt voittojärjestyksessä minulle leenalumi@gmail.com minkä kirjan haluatte valita täältä sekä yhteystietonne. Voitte valita varalta muutaman mieluisuusjärjestyksessäkin, niin kirjan saaminen nopeutuu. Merkitsen kirjalistaan 'varattu' jo menossa olevan kirjan kohdalle.

Vuoden 2016 kauneimpia kansia voitte muistella täällä.

*****


Puutarhassa en ole paljon nyt kuvaillut, kun on vedetty hulluina jänisverkkoja, ettei viime vuotinen toistu: Tämä on toinen säästyneistä Northern Hi-Lights atsaleoista, muut menivät jänisten suihin. Vähän vastentahtoisesti istutin sitten tilalle Puistoatsalea Illusiaa, kun en mistään yllättäen saanut Northern Hi-Lights -suosikkiani. Sepä yllätti eli Puistoatsalea Illusian ruska on vahvin. Se on edelleen kaunis, mutta valitettavasti jänisverkon takana.


Suomi 100 vuotta -istutuksen tein sinisistä ja valkoisista scilloista etupihalle, jossa jo tänä keväänä eli siis juhlavuonna kukki tämä ensimmäinen ryhmä.


Onhan tämä valkoinen aika herkkis....

Yhteydenottojanne odotellen

Leena Lumi

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu Kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit


Joulu ei voi koskaan tulla liian aikaisin! Minähän kuulemma hyräilen joululauluja sydänsuvellakin. Tänä vuonna ilahduin aivan erityisesti, kun huomasin kaupoissa olevan jo ennen isänpäivää myynnissä joulukortteja, -papereita ja montaa, montaa muuta jouluun liittyvää. Vuodenaikajuhlista lumoavimpaan kuuluu sen pitkä valmistelu ja odotus, sitten siihen liittyvät juhlapäivät ja sen jälkeiset hitaat vielä jouluntuoksuiset viikot. Sellaista joulua ei ole aina mahdollista saada, mutta toisinaan kaikki menee juuri kuin saduissa ja toteutuneen joulu-unelman päälle putoilevat vielä lumen hiutaleet...taivaalta sataa tähtiä!

Ilona Pietiläisen Satumainen joulu Kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit (Docendo 2017) on mitä mainioin joulufiilistelijän teos. Siitä voi poimia vinkkejä niin joulunajan sisustukseen kuin herkkkuihin ja samalla saa takuulla ymmärrystä joulurakkaudelleen! Vain hän joka kantaa joulua sydämessään koko vuoden voi ymmärtää toista samanmoista.


Ennen joulua tosin voi syntyä pientä pesäntekoa tai sen kohentamista. Ilona antoi kodilleen taiteellisen, uuden ilmeen taulutapetilla, jota takuulla kukaan ei ohita huomaamatta. Taulun aihio on ladattu Rijksmuseumin sivuilta, jonne kirjautumalla voi ladata muitakin taideteoksia. Valmista tulee muutamassa tunnissa ja kirjassa on helpot ohjeet.


Kukka-asetelmien ja lahjojen käärimisen lomassa voi tarjota kylään piipahtavalle ja/tai yllättää armaansa iltapäiväteen sijasta piparirahkalla:

vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, luumu-kanelirahkaa ja pipari-tai kanelisokeri-korppurouhetta

Rahka käännellään vaahdotetun vaniljakastikkeen joukkoon ja nostellaan korppu- tai piparirouheen kanssa vuorotellen lasiin.

Jo tuo luumu-kanelirahka on värisyttävän herkullista...


Satumainen joulu sisältää Ilonan tyyliin runsaasti askartelua, visiittejä muiden kodeissa, tuoksuvia kauneusherkkuja, hurmaavia tunnelmakuvia, mutta tällä kertaa myös pienen kuvauksen Irlannista. Ilona rakastui haltioiden maahan ja sen epätodelliseen kauneuteen sataa. Hän huomasi myös saman kuin me aikanaan, että irtlantilaiset todella pitävät suomalaisista! Ilona oli Howthin pienessä kalastajakylässä, jossa nummella kohtasi haltioihin viittaavia yllätyksiä...


Me kohtasimme Connemaran nummilla kauan sitten R:n kanssa ison yllätyksen. Minä kuljin edellä, sillä näin ponit. Niitä oli todella paljon. Sitten ne alkoivat laukata minua kohti, pysähdyin haltioissani ja pienen hetken minulla oli connemaraponisiivet, kun lauma jakaantui kohdallani jatkaakseen matkaa. Elämäni ensimmäinen ikimatkamuisto tuli silloin, joten miten ikinä unohtaa Irlantia. Ja sitten taas iralntilaiset ihmisinä: Viivyimme Galwayssa pari viikkoa ja sinä aikana ehdimme eksyä kerran pimeänä sateisena iltana. Ei missään ketään. Menimme varovasti koputtamaan yhden talon ovelle ja sieltä tuli isäntä avaamaan aamutakissa jo...Kerroimme, että emme löydä hotelliimme johtavaa tietä, ja eikö mitä, rouvakin tuli siihen ja kun kuulivat, että olemme suomalaisia, isäntä veti vaatteet päälle ja ajoi meidät hotelliimme! Oli vähällä ettei meistä tullut naapureita...


Ajopuujahdin, tuolihyllyjen ja sammalportaiden valmistamisen jälkeen on aika järjestää syyskuistin juhlat, joissa tarjotaan ihania Hasselbackan perunoita:

10 perunaa
voita
4 rkl korppujauhoa
1 tl suolaa
3 rkl pähkinärouhetta

1. Kuori perunat ja viillä niihin viiltoja noin puoleenväliin perunaa. Perunan pohjasta leikataan viipale pois, jotta se pysyy tukevasti pystyssä.

2. Lado perunat uunivuokaan, ropsauta päälle suolaa ja sujauta päälle voinokareita.

3. Paista herkkuja 200 asteessa noin puoli tuntia.

4. Sirottele perunoiden päälle korppujauhoja ja juustoraastetta. Paista niin kauan, että juusto sulaa ja perunat pehemenevät.

5. Viimeistele perunat pähkinärouheella.

Ilona tunnustautuu isosti syysihmiseksi:

Myönnän olevani syysihminen: saatan jumittaa katseeni kiinni kynttilän lepattavaan liekkiin tai taivasta kohti tupruttelevaan savuvanaan. Rakastan rouheaa ruokaa, tekstiilejä ja ihmisiäkin. Parasta on kuunnella tarinoita siitä, kuinka ihmisten uurteet ovat syntyneet. Meillä juhlapöydässä ensimmäisenä on Neilikka - eihän hän voi millään jäädä pois. Viimeiseen pihviin saakka koiruus notkuu pöydän ääressä. Olen varma, että neito on opetellut näyttämään suloiselle vain pihvin vuoksi.


Tupaswillan Anun piparitaikinan tuoksuisen vartalokuorinnan ja muutamien kranssien valmistumisen jälkeen saavumme Annan punavalkoiseen jouluun. Punavalkoinen talo lumen valkeassa ja jo sisään astuessa tuoksuvat herkulliset piparipullat, kaneli ja tähtianikset, joulun tuoksu.


Maaretilla pikkulinnut saavat pieniä herkuin täytettyjä talikakkuja. Hirveän suloisia! Itse teen isoon vuokaan, jonka ensin täytän maa- ja hasselpähkinöillä ja sitten kaadan sulan kookoksen päälle. Kun kakku on jäähtynyt, se kumotaan ruokintapaikalla. Kestää muuten pitkään ja varmistaa ruokinnan, jos on itse joitakin päiviä liesussa. Siitä saavat sitten niin linnut kuin oravatkin osansa.


Maaretin perheen kesähuone lumessa...


Oijoi, tätä kuvaa rakastan. Sama kuva löytyy muuten Ilonan kalenterikirjasta 2018 Tärkeimmät hetket, Kauneimmat ajatukset (Docendo 2017). Lampaan villasta saadaan lankaa, josta kudotaan lämmintä ylle. Kaunein väri on aito ja värjäämätön.


Hiekkaharjun kartanon joulu kantaa perinteitä, joissa aidot kynttilät, vanha ryijy ja suvun perinnejouluherkut tuovat pöytään menneetkin sukupolvet.


Idan joulukoti on "Perhe.Ystävät, Villasukat. Sukat, Joululaulut. Kynttilät. Joulutähdet. Kaneli." Siihen sopii hyvin myös Glögisangria sekä


Idan joulukotia on muutamia sivuja ja tämä tuntui jotenkin tutulta...Tuli tunne, että olen kuopukseni opiskelija-asunnossa Aurinkolahdessa.Viimeisen kuvan tuoksukynttilätkin...Kaiken läpi kuitenkin tuoksuu kaneli.

"Jos aina pitää kiirettä, ei koskaan ehdi tehdä mitään." - Pikku Myy -


Herkkuhovin parhaissa vinkeissä koristelemme pipareita ja niistä syntyy lopulta paikkakortit joulupöytään!

Ilona Pietiläisen Satumainen joulu on yhtä ihana kuin hänen aiemmat kirjansa. Löytyy vähän vanhaa, jotain yllätystä ja paljon uutta. Kuvat senkun vain paranevat, mutta aina tekstistä löytyy se ihana, pirskahteleva Ilona!


Ihan alusta asti ollaan Ilonan kanssa näitä hänen kirjojaan touhuttu. Ja meno on ollut sekä hauskaa että rentoa. Se on se kahdenvälinen kemia eli toinen luottaa, että se toinenkin hoitaa osansa. Jos olen jostain valittanut, senkin olen tehnyt. No, en nyt kyllä muista muuta harmistusta kuin ne alkuaikojen jättisuuret kirjat: Jouduin niitä varten hankkimaan Ikeasta oman hyllyn. Nyt on kirjan koko jo passeli niin hyllyyn kuin käteen. Sattuman satoa, että Ilonan kanelinvärinen Neilikka on samaa rotua kuin oli meidän suuriruhtinatar Olgamme. Kiitos Ilona taas tästä joulutunnelman kohottajasta kuin myös menneistä ihanista vuosista♥ 

Toivokaamme, että Neilikan ja Ilonan yläfemmat tuovat meille kaikille lisää yhteistä Ilona -kirjailoa sekä ennen kaikkea valkean, lumoavan joulun♥

*****

Sisustuskirjat Leena Lumissa

perjantai 27. lokakuuta 2017

Cision listasi Suomen suosituimmat kirjallisuusblogit 2017 ja viikonloppua!


Cision on listannut Suomen suosituimmat kirjallisuusblogit 2017 ja lista näyttää tältä:

Suomen suosituimmat kirjallisuusblogit 2017


Cisionin kuukausittaisen Top 10 -blogilistauksen aiheena on lokakuussa kirjallisuus. Suomen suosituin kirjablogi 2017 on Bokbabbel.
Listauksen voittanut Bokbabbel on lukutoukka, joka ei koskaan lähde kotoa ilman kirjaa. Toiseksi tulleen Geekgirls-blogin kirjoittajina toimii vuorotellen kirjava joukko erilaisia nörttejä. Kolmanneksi tulleessa Polka dotsissa keskitytään muun muassa kirjoihin, valkoviiniin, kenkiin ja risottoon.

Top 10 -kirjablogit Suomessa lokakuussa 2017:

  1. Bokbabbel 
  2. Geekgirls
  3. Polka dots
  4. Lukupino
  5. Havena/Kirjaluotsi
  6. Kujerruksia
  7. Sallan lukupäiväkirja
  8. Leena Lumi
  9. Lumiomena
  10. P.S. Rakastan kirjoja
Listaus perustuu Cision Communications Cloud™:n tietokannassa oleviin suomalaisiin blogeihin, jotka ovat ilmoittaneet bloginsa aiheeksi kirjat ja kirjallisuuden. Listauksessa on laskettu yhteen blogien yksittäiset kuukausittaiset kävijät sekä tietokantaan ilmoitetut sosiaalisen median kanavien seuraajat. Yksittäisten kävijöiden määrä saadaan ohjelmistosta kvartaalitasolla. Sosiaalisen median seuraajamäärät ovat laskettuna bloggaajien tietokantaan ilmoittamista kanavista 23.10.2017.

Kiitän kunniasta saada olla listalla jo neljättä kertaa vajaan yhdeksän vuoden kirjabloggaamisen aikana ja kaksi kertaa ykkösenä! Onnittelen kanssabloggaajiani♥ Tämä on yhteisö, jossa on oma kielensä ja jossa todellakin osataan käyttää sanoja eli keskustella. Ja nyt puhun kaikista kirjabloggaajista en vain tämän vuoden listalla näkyvistä.


Aikaisemmat listaukset löytyvät täältä

Erityisen iloinen olen ollut jaksamisestani huolimatta vuoden 2016 operaatiostani: Suvi ei ollut helppo ja istua ei olisi saanut, mutta pää pysyi kasassa ja sain levättyä kun löysin Håkan Nesserin dekkarit. Kuka ikinä aliarvioi dekkarien taikaa, voi tulla kysymään minulta. Ja Håkanille ikuisesti kiitollisena, sillä ilman Barbarotti ja Van Veeteren -sarjoja, tuskin olisin jaksanut♥ Lumimies tosin oli ja on kallioni♥ 



Cision on muuttanut listaustaan siten, että uniikkien kävijöiden lisäksi huomiodaan myös sosiaalisen median seuraajat. Se tarkoittaa, että minä, joka en lähde blogistani kuin facebookin sivulleni, olen tästä somepelistä puh, pah pois eli jatkan vain omalla vanhanaikaisella tyylilläni, sillä kaikesta huolimatta olen niin oldfashioned girl, että minun olisi pitänyt elää 20-luvulla! Ja tämä siitäkin huolimatta, että kokonaiskävijämääräni on ylittänyt jo kahden miljoonan rajan! toukokuussa katseluita oli 43 094 ja kesäkuussa 45 010. Nyt on 29 028, mikä on ollut viime vuosina enemmän normi kuin poikkeus. Kiitän suosiostani juuri teitä lukijani ja teen sen suurella tunteella♥ 

*****

Huomenna tulee televisiosta ohjaaja Rainer Werner Fassbinderin Maria Braunin avioliitto. Pääosassa Fassbinderin luottonäyttelijä Hanna Schygulla. Teema&Fem klo 21.52. Suosittelen.

Lauantaisin menee myös Rebecka Martinsson -sarja, joka perustuu Åsa Larssonin loistaviin dekkareihin. Viime viikolla oli Sudentaival ja huomenna on vuorossa Musta polku. Ei olla vielä katsottu eli en osaa sanoa, kuinka hyvin ovat onnistuneet. Meillä on jäljellä vielä yksi osa tanskalaista Dicteä, joka on vaan ollut niin hyvä, että ei sanotuksi saa.

Lumivalkoista viikonloppua kaikille♥

"Lumi: pimeän maan ainoa valo."

- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg

Love
Leena Lumi

Englishman In New York