keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Heidi Köngäs: Sandra


Sandra oli kaunis morsian, niin luonnollisen oloinen ja vähään tyytyväinen, ei vaadi mitään, mutta osaa nauttia siitä, minkä saa. Katselin häntä tarkemmin häissä, kun hän oli laittanut hiukset vookille ja kulki kerrankin mustissa, hänellä oli juhlapusero ja...Meidät on kyllä niin eri vesissä pesty, minä olen jo nainen, hän yhä neitonen. Velimiehelle kävi kyllä hyvä tuuri, kun sai Sandran, ihan parhaan sai, kun lauhkean sai.

Heidi Köngäksen Sandra (Otava 2017) vie meidät Suomen kohtalonvuoteen 1918. Se on se järkyttävä vuosi kun veli veljeä vastaan, se on se aika, jonka haluaisi kumittaa pois, mutta ei se lähde: Niin kauan kuin olemme, tuon vuoden tapahtumat muistetaan pitäjissä ja suvuissa. Osataan näyttää mahtitalo, josta lähti poika punaisiin tai tullaan vuosikymmenien jälkeen tuhansien kilometrien päästä katsomaan taloa, jonka perillinen oli ampunut oman isoisän punaisena, kun tämä uskalsi pyytää valkoisilta viljaa punaisten nälkää näkeville lapsille. Sota jossa kummallakin puolella syyllistyttiin hirmutekoihin. Sellaisiin, että sitä ei kestä ajatella...,mutta Sandra Jannensa kanssa eli tuon kaiken.

Alussa oli niin hyvin. Sandra ja Janne saivat toisensa ja lopulta torppansa. Tosin kontrahti oli kova ja sisälsi päätalolle monta mies- ja naistyöpäivää, mutta nuoret laskivat jaksavansa vaikka lapsia alkoikin tulla tasaiseen tahtiin. Yöaikaan oli talkoilla oma pirtti saatu aikaan ja samassa pihapiirissä asuivat myös Jannen vanhemmat Maija ja Mikko. Vielä kuitenkin hyvä aika, sillä ei voitu aavistaakaan, minkä myrskyn Venäjän tapahtumat löisivät Suomeen.

Tarinaa kuljettavat eri kertojat. Ensin Sandran lapsenlapsi Klaara löytää äitinsä kirstusta Isoäitinsä Sandran kirjeet ja sitä myöten hänelle avautuu se, mistä hän on tullut, miksi äiti on jossain kohden sellainen kuin on, miksi äiti on väliin kuin poissa ja lopulta haluaa vielä kerran käydä Lepistössä. Sandran kirjeistä aikaa kuvaavine otsikoineen tulee tarinan runko sen alusta sen loppuun, mutta Jannen sisarta Lyytiä, kuumaveristä, ei kukaan ohita, ei edes Kankaanpään hieno herra Feliks. Lyytin kirja on Lyytin kirja, kun taas Sandra kirjoittaa vaikka Aatamin päivänä joulukuussa 1917. Lyytissä kohtaan sen Köngäksen, joka kirjoitti Vieraan miehen:

Mahdottomuus. Hän oli mahdottomuus minulle ja minä olin mahdottomuus hänelle. Kumminpäin tahansa. Minä olin kuin kuun kaventaja, hän kuin kuun kuume.

Miten hän saattoi olla niin kipeä, niin hellä, että minusta hävisi kaikki vastus ja olin kuin veneen järven pintaan jättämä jana, joka sulaa pois, menettää ääriviivansa. Minussa oli pieni sokeritopan kärki, jota hän halusi kielellään koittaa ja annoin, kunnes menin kaiken häpeän läpi, ja tulin pinnalle vasta paljon myöhemmin.

Varoitteluista huolimatta Lyyti elää ja kärsii omannäköisensä kohtalon ollen kuitenkin jollakin tavalla raivoisa selviytyjä haavoitettunakin. Säyseä, mutta työteliäs Sandra kirjoittaa puolestaan perheen muutosta Lepistöön Marraskuun yhdentenätoista päivänä Armon vuonna 1910. Lyyti muuttaa perähuoneeseen ja Maija ja Miko asettuvat koppeliin, jossa Sandra ja Mikko asuivat rakennusajan. Sandrakin on huolissaan Lyytistä:

Lyytin piti lähteä palvelukseen jo kesän lopussa, mutta hän ei ole raaskinut lähteä. Feliks lämmittää häntä palavissa hyppysissään, eikä Lyyti tajua, että kaikki sen tietävät ja kohta varmaan myös Kankaanpään Vanha Emäntä puuttuu tilanteeseen. Silloin sille riiaamiselle tulee stoppi.
Helmikuussa, vuonna 1918, ei tiedä enää Sandrakaan päivien lukua. Sisällissota on alkanut. Forssan punaiset vieneet Jannen, nälkä kolkuttaa kovaa ja sydämen alla sykkii uusi elämänalku jälleen. Sandran on mahdotonta tajuta, että sota osui suoraan heidän pihaan, Ylä-Väärin kulmaan, jossa on vain muutama talo toisistaan etäällä.

Vuosi 1918 on kansakuntamme trauma. Omaakin sukua oli kahdella puolen, joten...Julmuutta ja vääryyttä oli puolin jos toisin, mutta lasten nälkä ja kylmä, sitä ei vain oikein kestä ajatellakaan. Koskettavasti, liioittelematta, Köngäs tuo iholle nälän, kivun, pelon, kylmän, unettomat yöt ja senkin lokakuun päivän, jona Sandra ’ei enää muista monesko päivä, hyvä kun jaksan jotain raapustaa’ sillä välin

kun papurokka kypsyy

kun punavankeja aletaan armahtaa

kun koittaa Sallimuksen päivä joulukuussa

kun Siprin päivänä helmikuussa lumikukat ikkunalaseissa

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Nannan kirjakimara Kirja vieköön! Susa/Järjellä ja tunteella  Tuijata  Kirja hyllyssä  Kaisa Reetta T. ja Lukutuulia

14 kommenttia:

  1. Vaikuttaa superkiinnostavalta eli heittäen menee ensi kesän lukulistalle. Viime kesänä luin Könkään Herttaa, mutta se jäi kesken. Ei siksi, että olisi ollut huono - ei ollut - mutta en ehtinyt lukea sitä, kun lähdön hetki koitti yllättäen. Kyllä otti päähän jättää kirja kesken ja palauttaa kirjastoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tämä on. Herttaa en ole lukenut, mutta Dora, Dora oli minun 'herttani'. Sen aihe oli sitä, mikä eniten kiinnostaa. Tätä melkein pelkäsin, mutta Köngäs kertoi tyylillä eli selvisin hyvinkin ja voin suositella<3

      Poista
  2. Oi, kylmät väreet iholla, kun tätä luin. Tuo aika on jo kaukana ja kuitenkin niin iholla.
    Mielenkiintoinen kirja. Laitampa nimen ylös.
    Mukavaa Porin reissua ja pyhäinpäivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä kylmää...Onko se kaukana? Oma kaukainen sukulaiseni saapui vuosi vuoden jälkeen Suomeen ja pitäjään, josta oli hänen isoisänsä surmaaja. Kun isoisä oli kuollut, hänen vaimonsa teki päätöksen lähteä lapsineen Kanadaan. Nyt kolmas polvi kipuilee, mutta neljäs on jo niin etääntynyt heillä Suomesta, että he eivät enää. Jotkut sanovat, että vieläkin on niitäm jotka eivät anna anteeksi niille sukulaisille, jotka menivät 'väärälle' puolelle. Kuitenkin hekin ovat toivottavasti eläneet täysinäisen elämän ja että nämä kipeät muistot yhä harvemmin tulisivat mieleen.

      Kiitos samoin ja kiitos♥

      Poista
  3. Tämä kuuluu mulla niihin 'ehdottomasti luettaviin'. Tykästyin Herttaan, ja Dora Dora odottelisi lukulaitteella...

    Kiitos tästä, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihan must. Dora, Dora oli minun 'herttani', minun kaikkeni...Olin vaikuttunut! Ja aihehan oli Dorassa ihan minun eli tämä kiinnostus Kolmanteen Valtakuntaan.

      Tätä pelkäsin, sillä trauma mikä trauma, mutta hienosti Köngäs kirjoittaa ei aihetta silitellen, mutta ei myöskään revitellen.

      Ole hyvä Kaisa Reetta!<3

      Poista
  4. Koskettava, veret seisauttava tarina jonka todenperäisyys hirvitti. Näin meidän kesken, myös minun lempihahmoni oli Lyyti ;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, eikö tosi. Arvaa vaan, että minulla sama:)

      <3

      Poista
  5. Kuuntelin Sandran äänikirjana, mikä kertoo osaansa tarinan vahvuudesta: äänikirjana menevät vain todella mukanaan vievät kirjat. Koskettava romaani.

    Minullekin Dora, Dora on ♥-kirja, mutta Köngäs kirjoittaa varmastikin aina hyvin. Hertta ei ollut minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, erittäin koskettava.

      Dora, Dora olisi varmaan ollut lukuvuoteni paras, jos olisin sen heti ymärtänyt lukea. Minun 'herttani' oli Dora, Dora, Sandra ja Vieras mies:)

      ♥♥

      Poista
  6. Tämä kirja oli hyvin koskettava ja ajatuksia herättävä. Vahvojen naisten selviytymistarina, jossa kaikessa toivo säilyi koko ajan.
    Heidi Köngäs kirjoittaa käsin kosketeltavasti vuodesta 1918. Näin joulun aikaan luettuna ihmisten nälkä ja huoli selviämisestä korostui. Monta kertaa keskeytin lukemisen ja halusin jutella L:n kanssa kirjan sisällöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ehdottomasti.

      Paketoin tämän kuten Everstinnan äidille joulupakettiin, joten kiinnostaa sitten kuulla, miten hän tämän koki. Joulun aikana kaikki korostuu niin kevyessä kuin rankassa.

      <3

      Poista
  7. Tämän sain juuri luettua ja oli kyllä aivan upea kirja! Olen niin kovasti tykännyt myös tuosta yllä mainitsemastasi Dora Dorasta ja myös Luvatusta (tämän Sandran lisäksi) että kyllä Heidi Köngäs vaan on minun yksi suosikeistani kun kotimaisista kirjailijoista puhutaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, samaa mieltä, mutta minulla Dora, Dora menee ohi. Ja Luvattu oli minulle kuin ennen luettua, mutta sen sijaan Vieras mies: Wau! Köngästä kannattaa ehdottomasti seurata: Hänestä on moneen.

      <3

      Poista