perjantai 24. marraskuuta 2017

Tervetuloa talvi, viikonloppu ja joulunalustunnelmat!


Tervetuloa talvi pyryineen päivineen ja etenkin kunnon talvi lumilla! Vain yhtä talvessa kammoan ja se on liukkaus. Monta vuotta sitten kaaduin kalliollamme, vaikka olin olevani varovainen, mutta niin vain meni kuusi viikkoa parannellessa ja mikään ei tuntunut auttavan siihen kipuun paitsi aika. Keskiviikkona kävelin viime helmikuussa ostetuilla bootseilla reippaasti kampaajalta kohti Sokosta ja vaikka katu oli hiekotettu, lensin vauhdilla vasemmalle kyljelle. Onneksi mitään ei tuntunut murtuneen, mutta vuorokauden päästä tulivat kivut. Tässä on nyt mennyt sitten Buranaa, Voltaren -voidetta ja vaikka mitä. Kun kerroin äidille tästä puhelimessa, hän sanoi, että 'pitää opetella kulkemaan töpötellen'. Äitini on itse tosi reipas liikkuja, mutta kävellessä hän kyllä osaa liukkaalla varoa. Varokaa liukastumista!


Eilen ei näyttänyt vielä tältä, mutta ennen kuin myräkkä alkoi, tapahtui jotain ihanaa. Kello kymmenen luimme tavanomaisesti Helsingin Sanomia sängyssä kera Robertsin suklaakahvin ja yhtäkkiä minusta ikkunassa vilahti jotain. Nousin varovasti kurkistamaan, mitä tapahtuu makkarin alla olevassa jyrkässä rinteessä, jonka yläosassa on lintujen syöttöautomaatti ja josta siis varisee syötävää myös maastasyöville linnuille. Kolme suloisen suloista metsäkaurista siinä, emo ja kaksi vasaa. Ovat ne ennekin käyneet, mutta vain yöllä, joten olemme saaneet usein valvoa yli puolenyön ennen kuin olemme niitä saaneet pimeässä ihailla. Ei muuten tullut mieleenkään lähteä noutamaan kameraa, sillä on asioita, jotka tallentuvat vain muistin verkkokalvolle. Melkein hengittämättä ja patsaina seisoimme Lumimiehen kanssa ikkunassa ja välillä emo katsoi meitä kolmen metrin päästä ihan kohti. Siinäpä asia jota ei saa edes rahalla. Eikä luontokokemusta syö koit eikä inflaatio.


Marraskuun 10.-16. Hesarin Nyt:ssä oli esitelty runsaasti jouluelokuvia, mutta meille rakkaita sieltä löytyi vain Samu Sirkan joulutervehdys ja joukossa oli myös suunnattomia pettymyksiä. No, nämähän ovat vain makuasioita, mutta meillä katsotaan aina joulun alla


ohjaaja Arnaud Desplechin upea ranskalaisfilmi Eräs joulutarina (Un Conte De Noël). Vuosien jälkeen Vuillardien suurperhe kokoontuu yhteen ja kerta kerran jälkeen uusintakatselu tuo esiin jotain ennen huomaamatonta. Ankeutta on filmistä vaikea löytää, vaikka syy kokoontumiseen on perheen äidin, jota esittää Catherine Deneuve, vaikea sairaus. Tosin draamaa ja kysymyksiä pitää syntyä ja sitä herättävät etenkin äidin ja pojan, jota esittää Mathieu Amalric, hankalat välit. Elokuva on niin hyvällä tavalla runsas, että se on kuin kuorisi sipulia: Kerta kerran jälkeen löytyy uusi kerros.


Ian McEwan -fanina olen kovasti kehunut myös Vieraan turvaa, mutta olen varoittanut, että siitä tehty elokuva ei ole herkille. Katsoin kerran trailerin ja ...


Tänään kuitenkin po. filmi menee meillä tallenteelle, sillä olen niin samaa mieltä kuin Kyösti Niemelä tämän päivän Hesarin kulttuurissa, että Ian McEwanin romaanit sopivat filmattaviksi 

Paul Schraderin ohjaama draama on nimeltään Muukalaisia Venetsiassa ja käsikirjoituksesta vastaa Harold Pinter, joka on Nobel -palkittu näytelmäkirjailija. Kyseessä on eroottinen trilleri ja leffa on syystä K16. Jokainen katsoo omalla vastuullaan...Nelonen klo 23.50.

Kiinnostavaa, että tänä vuonna on tullut jopa kolme uutta McEwania elokuvina: Rannalla ja Lapsen oikeus, jotka tulevat Britanniassa ensi-iltaan ensi vuonna. Ajan lapsi on nähty BBC:llä syyskuussa. Hurjaa, huomasin just, että Lauantai on filmattu: Se on must saada.


Ian McEwan Leena Lumissa


Joululiköörit kirsikoista tekeytyvät vielä kellarissa, mutta muuten on jo joulua tehty paljon. Lumimies nouti uuden joulukuusen valosarjankin, kun edellisvuoden kaukosäädinsysteemi hajosi heti joulun jälkeen. Me emme tarvitse mitään kaukosäätimiä tai sovelluksia kuusemme, sillä sen valot saavat palaa koko ajan vähintäin Loppiaiseen.


Joulupaketteja on kääritty, mutta olen silleen tylsä, että paketeissa on aina kirjaa, suklaata ja pehmeää. Se on minusta joulu. Tähän palataan jo ensi viikolla...


Joulua on fiilistelty iltapäivän teehetkillä kera joulutorttujen. Joulun ajan lehtiä on vaikea vastustaa...

Mukavaa viikonloppua teille kaikille joulunalustunnelmin♥

viikonlopputerveisin
Leena Lumi

22 kommenttia:

  1. Ihastelen noita kahta ensimmäistä kuvaa, sillä meiltä on lumi täysin sulanut. Ja voin vain kuvitella sen pyhän hetken, kun katselitte metsäkaurisperhettä silmästä silmään. Vaikka meilläkin on nykyisin täällä peuroja, eivät ne vielä ole tontille tulleet. Ainoastaan liikenteessä pelottelevat välillä.
    Tuolla ulkona on harmaata ja pimeää ja vaikka lunta ei olekaan, saa sitä liukastumista silti varoa - musta jää on pettävää. Nimimerkillä kokemusta on!
    Ihanaa joulunalusaikaa sinulle, Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, meillä sulaa myös nyt. Me jähmetyimme ihan patsaiksi:)Meidän tontti on kuin luonnonsuojelupuisto ja tässä ei mene isoa tietä vierestä. Mutta sitä se tarkoittaa, että meillä on monet, monet kasvit verkotettu hyvin. En edes ehtinyt nähdä jäätä...ja luotin liikaa siihen hiekotukseen. Kiitos samoin sinulle Arja<3

      Poista
  2. Oikein hyää viikonloppua teille!
    Nuo sinun " tylsät " joulupakettisi ovat minunkin mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos samoin!

      Juu, tätä samaa jo kymmeniä vuosia:)



      Poista
  3. niin, joku jouluvalo pitäisi laittaa, pakataan matkalaukkua
    Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Voi Leena, toivottavasti ei mennyt mikään rikki tai poikki,ja kivut vähentyneet. Se liukkaus on todellakin vaarallista;viime vuosikymmenen alussa kaaduin kadulla Helsingissä ja 2 kylkiluuta meni poikki. Ihanaa kun teillä on nyt kaunis talvi, ja voin kuvitella että puutarhasi on niin kaunis ,ja kurret talviasussa. Mukavaa viikonloppua, kivuista huolimatta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tänään on ollut jo helpompi. Se on salakavalaa.

      Kaunista oli, mutta nyt se vielä sulaa pois, nyyyh...Kurret nukkuvat nyt pidempään, heräävät vasta kun minäkin:)

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  5. Auts, toivottavasti kaatumisestasi aiheutuneet kivut helpottavat pian. Eilinen lumisade on täällä muisto vain. Mittarissa on +6 ja vettä sataa.
    Sinä olet jo hyvin varustautunut jouluun. Kirja ja suklaa ovat ehdottomasti parhaat mahdolliset joululahjat. Joskus olen varmistanut kirjalahjan ostamalla sen itse itselleni.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, juu, auts. Meillä päivällä +5, joten kaikki sulaa pois. Jossain vähän jäätä.

      Nyt on kaikki ajoissa. Joulukuussa vain jouluhyggeillään. Voiko parempaa ollakaan ja ehkä vielä siihen villasukat päälle.

      Kiitos samoin!

      Poista
  6. Apua, onneksi ei käynyt pahemmin tuossa liukastumissa ja murtunut jotain. Se on ihan hirveä tunne, kun askelma pettää alta ja meinaa kaatua ja ehtii miettiä lentokaaressa, mitenhän tässä käy.

    Mieletön tuo metsäkauris kohtaaminen, juuri sellainen joka tallentuu verkkokalvoille, taianomainen hetki, luonto ja ihminen yhtä. <3

    Ihanaa viikonloppua Leena ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, älä muuta sano!

      Sellaista saa kokea kun asuu kiinni luonnossa.Viime talvena tuota katselua aloittelimme yöaikaan, joten otti vähän voimille. Nyt suloiset tulevat jo päivälläkin<3

      Kiitos samoin Tiia ihana<3

      Poista
  7. No huh huh, olehan varovainen niillä kallioilla ja hanki vaikka sellaiset jääkengät missä on naskalipohjat, niitä on urheilukaupoissa, tai semmoiset irroitettavat naskalit.
    Tuo jouluruusu on ihana <3

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minulla on IceBugit, mutta kaaduin nyt kaupungilla. Siellä on oltava jalkineet, joilla voi mennä lounaalle etc. Tosin tänään olin taas liikenteessä ja nyt laitoin täysin korottomat ja hyvillä pohjauurteilla varustetut kaupunkimaasturit jalkaani. Ne irrotettavat eivät toimineen Muuratsalon maastoissa, vain IceBugit. Ja kuulin just, että joulun tonttu käärii sellaisia parhaillaan R:lle.

      Se on, se on<3 Olethan kuullut tarinan lukijastani, joka pyysi minulta lupaa saada tehdä tuosta joulukortin. Hän tekikin siitä tosi upean kaksiosaisen ja ylikiiltävän ja sellaisen minäkin sitten sain ja hän oli vielä painattanut minun nimeni korttiin taakse!

      Kiitos samoin<3

      Poista
  8. en uskalla enää kävellä reippaasti huonolla kelillä... vaikka yleensä paksu takki hiukan ottaa vastaan pehmeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sama täällä. No, kaupungilla olin vielä aika kevyesti, kun oli jotan +7 astetta. Kalliolla oli yllä untuvatakki, mutta kyllä se kiveen iskeytynyt lonkka oli kipeä kauan.

      Poista
  9. On varmasti ollut todella upeaa katsella kauriita niin läheltä. Ei siinä todellakaan kannata lähteä kameraa etsimään vaan nauttia hetkestä.

    Täälläkin on välillä ollut yllättävän liukasta, varsinkin aamuisin. Minä vuorostani kaaduin tiistaina kaupassa, kun lattialla oli jokin A4 -paperi johon astuin ja tein sellaisen banaani-liukastumisen. Oikea reisi revähti, mutta muuten selvisin vähällä. Ollaan siis varovaisia niin ulkona kuin sisälläkin.

    Minäkin olen jo tehnyt joulupukin apulaisen hommia. Paketointi ei ole noin hyvässä vaiheessa kuin sinulla. Olet ollut jo todella ahkera :).

    Jouluelokuvat on ihana keksintö. Katselen aika usein joulukuussa parit joululeffat ja nautiskelen hitaasta odotuksesta. Tunnelmavalaistus on hyvä olla jo nyt päällä, eihän ilman led-valoja voi enää ollakaan, heh heh. Minä nyt odottelen Jamie Oliverin jouluruokaohjelmia. Jostain syystä nautin katsella kuinka hän loihtii hauskan rennosti jouluruokia - minua ei haittaa vaikka olisin jaksot jo nähnytkin. Parasta on kun nautiskelee lämmintä juomaa samalla ja miettii, että tulispa se mies tekemään meillekin jotain jouluherkkuja =D.

    Ihanaa lauantai-iltaa teille. Halauksia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, siinä olisivat kauriit kaikonneet. Nämä ovat niitä luonnon luxushetkiä, kuten vaikka sinulla se kuukkeli kädellä syömässä.

      Nimenomaan, kun menee ulkoa sisälle liikkeisiin, on seuraava vaaravyöhyke. Onneksi selvisit suhteellisen vähällä.

      Erittäin:)

      Mekin elämme ihan ledeissä. Ja leffoissa. Outoa, että en katso ruokaohjelmia, mutta ehkä yksi syy siihen ovat lehdet, joissa on niin paljon upeita kuvia ja reseptejä. Sekä tietty ruokakirjat.

      Kiitos samoin teille auvoissa sunnuntaita♥

      Poista
  10. Auts, toivottavasti liukastelun aiheuttamat kivut hoituvat pian pois päiväjärjestyksestä! Samaa inhosin (inhoan) itsekin talvessa. Täällä ei lunta ole eikä oikein pakkastakaan, joten ei tarvitse liukastua. Olen taannoin liukastumisen tuloksena murtanut häntäluuni. Sen paraneminen vei puolisen vuotta. Sen puolen vuoden aikana tuli istuttua mitä ihmeellisemmissä asennoissa. :D

    Ihmeekseni kyllä kaipaan joskus lunta. Olen kai tulossa tammikuussa Suomeen ja petyn karvaasti, jos ei ole lunta! Haluan sen valkoisen idyllisen maiseman niin kuin kahdessa ylimmässä kuvassasi <3 En ole nähnyt lunta livenä pitkään aikaan. Villieläimen näkeminen luonnossa ja vapaana on koskettava kokemus. Suomessa olen kerran nähnyt (kauko)junan ikkunasta vilauksen juoksevista kauriista, mutta muuten en koskaan. Hirven olen nähnyt muutaman kerran.

    Vieläkö se Samu Sirkka tulee jouluisin? Se on tullut niin kauan kuin muistan :D Enpä muuten tiennytkään, että Vieraan turvasta on tehty elokuva. Minulla on kys. kirja, mutta en ole vieläkään lukenut sitä. On pitänyt lukea se aikoja sitten Sementtipuutarhan (se oli vaikuttava) imussa, mutta sitten unohdin. Täytyypä kaivaa kirja esille.

    Kaunista ja seesteistä (ja kivutonta!) joulun odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kun talvi nyt alkoi, imlitin heti, että vaikka pidän talvesta, vihaan liukkautta. Täällä saarellamme voi olla vaikka 3 viikkoa ihan kaljamoiset kelit ja maasto on haastavaa, joten lähde siinä sittenlenkille. Nyt on minulla IceBugit ja R:lle tulee myös ensi viikolla. Häntäluun murtumiseen auttaa vain aika.

      Edellistammikuussa meillä oli kolme viikkoa ilman lunta ja -30 astetta. Kovasti Suomesta pitävä itävaltalainen ystävämme vietti meillä viikonlopun ja hänestä oli ihan Siperiaa, kun taas edellismarraskuussa hän kulki saunan välillä vilmoittelemassa puutarhassamme vain pyyhe ympärillään ja hoki, että 'tämä ei voi olla totta'. Siis rauha, hiljaisuus, ei ketään kurkkimassa vaikka olisi alasti ollut etc. Enkuksi tai saksaksi, en muista enää.

      No, lunta sinulle nyt toivomme<3 Me olemme nähneet eniten metsäkauriita, niitä pieniä, Saksassa.

      Tytär tietäisi, myönnän, että ohjlemamme on niin muuttunut aaton ja joulupäivän suhteen, kun ei ole enää lapsia, mutta nuoret koirineen saapuvat. Meri tietäisi, sillä hän sanoo aina, että 'siitä on joulut tehty'.

      Katsoin sen trailerin ja melkein kuolin...Nyt se leffa on sitten tallenteella. Minä taas en tiennyt, että Lauantai on filmattu. Luen Vieraan turvan ensi viikolla ties kuinka monennen kerran. Siitä aukeaa aina jotain uutta. Sementtipuutarhaa on kauhisteltu, mutta kyllä minusta Vieraan turva pn psykologisesti paljon rajumpi.

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  11. Hyvää talvista viikonloppua myös teille! Ja toivottavasti liukastelusta tulleet kolhut paranevat pian. <3

    Tuo on niin totta, mitä kirjoitit noista luontokokemuksista. Itsekin iloitsin täällä valkoisesta maasta, joka odotti ikkunan takana aamulla. SInä kirjoitit niin kauniisti noista metsäkauriista. Vaikka en ollut itse paikalla ja vaikka kuvia ei ole ( - tosiaan, hyvä niin, että aina ei juosta kameran perässä vaan nautitaan hetkestä - ) niin tekstin kautta voin kuvitella tuon ihanan kohtaamiseen ja sen taian. <3

    Kauniita talvipäiviä ja joulunodotusta! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos samoin! Olen jo lenkkikunnossa, kiitos<3

      Monet hämärän ja yön eläimet ovat niin taikaa...<3

      Kiitos samoin sinulle Taru!

      <3

      Poista