keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kristina Ohlsson: Daavidintähdet


Nainen, joka ei vielä tiedä helvetin vaanivan nurkan takana, kävelee jalkakäytävällä määrätietoisin askelin. Tummalta taivaalta leijailee lumihiutaleita, jotka laskeutuvat naisen olkapäille ja pään päälle kuin jäätyneet enkelin kyyneleet. Kädessään nainen kantaa viulukoteloa. Päivä on ollut pitkä, ja hän haluaa päästä kotiin.

Perheensä luokse.

Nukkuvien lasten luokse, ja miehen joka odottaa häntä viinin ja pizzan kanssa.

Kristina Ohlssonin Daavidintähdet (Davidstjärnor, WSOY 2015, suomennos Outi Menna) on dekkari, joka löysi minut hyllystäni, johon kerään lukemattomia lukemattomia kirjoja. Se ei todellakaan olisi ollut näin kauaa vailla huomiotani, jos olisin edes aavistanut... kammottavan tarinan Paperipojasta, joka tappaa juutalaislapsia minne ikinä ilmestyy. Nyt hän on murhannut kahden Israelista aikanaan Ruotsiin muuttaneen pariskunnan pojat Simonin ja Abrahamin. Vanhemmat Carmen ja Gideon Eisenberg sekä Daphne ja Saul Goldmann ovat surun lyömät, mutta silti siviilitutkija Fredrika Bergman ja rikospoliisi Alex Recht tuntevat kauhistavia väreitä, jotka voisivat johtaa...

Täysin Paperipojalle epätyypillisesti murhataan Salomonin päiväkodin aikuinen työntekijä, mikä sotkee kuviota pahasti. Salomonin seurakunnan uudeksi turvallisuuspäälliköksi on juuri palkattu Peder Rydh, joka on entinen poliisi ja saanut potkut kostettuaan veljensä murhan. Monet jäljet johtavat Salomonin seurakuntaan, mutta vielä useammat Israeliin:

Maantieteellisesti yksi maailman pienimmistä valtioista. Erämaata joka kohtasi meren. Kuumuutta ja kuivuutta. Kaksi kansaa jotka taistelivat samasta pienestä maaläntistä. Kaksikymmentä vuotta sitten tehdyn rauhansopimuksen vaikutukset olivat valuneet hiekkaan. Paperipojan synnyinmaa oli merkillinen paikka.

Haastavaa rikosta tutkiessaan Fredrika Bergman lähtee Israeliin ja kohtaa siellä kolmen miehen elämän lapsuuden ystävyydestä ja myös kauhuista tähän päivään ja takaisin Ruotsiin. Mitä olivat kokeneet aikanaan Gideon, Saul ja mystinen Efraim Kiel? Fredrika löytää salaisuuden, mutta ehtiikö hän pelastamaan Eisenbergien kadonneen pikkutytön Pollyn? Ja onko tässä kaikki? Oliko poikia aikanaan pitänyt yhdessä aivan jokin muu kuin ystävyys?

Kerrankin trilleri joka on monipolvinen, kiinnostava sekä psykologiselta että operativiselta kantilta ja jopa maantieteellisesti kerroksellisuuden rasittamatta lukunautintoa. Itselleni kirjan kiinnostavimmaksi hahmoksi muodostui yllättäen suojelupoliisin Eden Lundell. Ja tietysti hänen perheensä. Edenin sekä kesyttömyyttä että vaarallista kurinalaisuutta ei ollut kieltäminen. Ohlsson on kirjoittanut täydellisen henkilön, sellaisen, jolta voi odottaa ihan sitä, mitä Eden oli tehnyt ja teki. Mihin hän oli kykenevä ja missä hänkin polvistui. Edenissä kiersi tämän loistavan tarinan veri.
Hän oli tämä tarina.

Niin kova juttu oli tämä ensimmäinen Olhlsson minulle, että odotan jo seuraavaa eli Syntitaakkaa.

Hän seisoo ovensuussa hiljaa, katselee huonetta jossa he lepäävät, näkee kuhinan ympärillään pelastushenkilökunnan koettaessa tehdä sen mitä on tehtävissä, vaikka on myöhäistä tehdä enää mitään. Ja se näky jää kaikkien paikalla olevien mieliin pysyvästi.


Kaikki muistavat naisen, joka seisoi ovella luminen takkki yllään ja viulu kädessään.

*****

20 kommenttia:

  1. Tämä kyllä kuulostaa todella kiinnostavalta dekkarilta, ei vain sen vuoksi että siinä on myös tästä asuinmaastani, vaan myös sen vuoksi että dekkari oli sinulle kova juttu;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minähän kerroin...:) Laitan tämän 'sun hyllylle' odottamaan seuraavaa visiittiäsi.

      <3

      Poista
    2. Hitsi nainen: Alkaa jo olla ikävä! Ja sulla on täällä oma hylly:)

      Poista
  2. Olen lukenut uudempia Kristina Ohlssoneita, mutta tämä on lukematta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, Mai, joka on lukenut Ohlssonia enemmänkin, pitää tätä tosi vahvana. Ole hyvä<3

      Poista
  3. Kiitos Leena, aivan mahtava muistutus minkälainen tämä kirja oli. Olen tykännyt Fredrika-sarjasta kovasti ja kieltämättä tämä kirja oli parhaimmasta päästä. Ja sitten Syntitaakan pariin.
    Sinusta taisi tulla Ohlsson-fani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä oli paljon enemmän kuin odotin. Sinulle osakiitos siitä, että innostuin tästä hyllyssäni odottaneesta kirjasta. Mietin, että oliko minulla tämän kanssa kansitrauma:) Koska sanot, että tämä on parhaimmasta päästä, mistä olen kyllä itsekin aika vakuuttunut ihan intuitiolla, sillä miten pistää tästä paremmaksi, päätin, että en odota nyt Syntitaakalta ihan mahdottomia. Siltä näyttää ja kiitos myös sinulle siitä<3

      Poista
  4. En ole lukenut yhtään Kristina Ohlssonin kirjaa. Nyt on pakko. Ja aloittaa tästä. Kiitos, Leena, jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, en minäkään ennen tätä:) Ole hyvä<3

      Poista
  5. Kiinnostava kirja, täytyypä etsiä käsiini. Mukavaa joulunalusaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, susoittelen! Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  6. Minulla on tama e-kirjana odottamassa etta ehtisin lukea. Pari muuta Ohlssonia olen aikaisemmin lukenutkin ja tykannyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, lupaan, että kiinnostaa ja mieti sitten sitä öistä vanhaa Jerusalemia, kun Fredrika...Minulle on kohta tulossa syntitaakka, mutta nyt menossa varhempaa Alvtegeniä. Sain vinkin Annikalta.

      <3

      Poista
  7. Jo johan on. Ohlsson on mulle vielä tuntematon kirjailija, mutta pianhan tämä tilanne korjataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ota tämä ekaksi, niin on varma, että saat hyvän. Mai on lukenut näitä enemmänkin ja hän myös pitää tätä tosi vahvana.

      <3

      Poista
  8. Tämä on kyllä pakko lukea!!

    VastaaPoista