perjantai 19. heinäkuuta 2013

Sekalaisin tuulin kohti viikonloppua!

Terveysrintamalta ei mitään uutta eli kaikki ennallaan: Odotellaan ja ollaan kärsivällisiä. Sana kärsivällisyys ei kyllä ole ikinä ollut ominta minua, mutta kai sitä nyt on sitten taivuttava. Kalenteri kädessä perun tapaamisia paitsi en kummipoikaa ja länsirannikon viikonloppua. Kaikki muu saa nyt jäädä. Sitä, että Vapaaherra liimantuu grilliin noin vapusta marraskuulle en tietenkään halua estää:
Kuvassa grillivarrasta broilerilla, luumutomaateilla, paprikalla ja tuoreella ananaksella sekä
tomaattimozzarella-salaattia (caprese), jonka professori Piippo mainitsee maailman terveellisemmäksi salaatiksi kirjassaan Puhdasta ravintoa.
Yllä olevassa kuvassa unelmieni vedenkaadin. Monenlaista kaadinta on ollut, mutta aina ne ovat olleet niin pieniä, että niitä saa käydä yhtenään täyttelemässä tai ne eivät ole olleet käteen hyviä tms. Kun olimme Siinä Yhdessä Paikassa viettämässä Tyttöiltaa, näimme kaikki 'elämämme kaatimen'. Yksi meistä huudahti: 'Aaltoa!' Ei, kaadin ei ole Aaltoa, vaan Bormioli Rocco Aurum -karahvi. Ylläys oli suuri, kun saimme kuulla voivamme ostaa kaadinta ravintolastamme ja jokaisen kannun mukana tuli myös aitoustodistus suomeksi sekä englanniksi: "Italialainen Bormioli Roccon -tehdas on tuottanut korkealuokkaista lasia koti- ja ammattikäyttöön vuodesta 1825. Tehdas on lähtöisin Parmasta, mutta nykyisin sillä on tuotantoyksikköjä myös mm. Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa. Aurum -karhvi on käsin valettu, joten jokaisessa kannussa näkyy käsityön jälki ja yksilöllisyys." Karahveja voi tiedustella Hotelli Yöpuun vastaanotosta, Yliopistonkatu 23, Jyväskylä.
Elämme ylellistä satokautta, joten joka aamu voi jogurttiin sekoittaa vadelmia, mansikoita tai mustikoita. Olemme nyt toimineet kuin hamsterit eli voimme aloittaa aamumme näin seuraavaan satokauteen. Ja kun marjasesonki on ohitse seuraa metsän kulta
eli kantarellit. Omasta lehdostamme saamme osan, mutta toki ostamme myös torilta ja tuemme ahkeria thaimaalaisia poimijoita, jotka nousevat kuutena päivänä viikossa kello 3 ehtiäkseen poimia meille tuoreet marjat ja sienet torilla myytäviksi. Ja aina heiltä saa ostokset iloisen hymyn kera!
Puutarhuri minussa elää jännittäviä aikoja. Keväällä kaadatimme jättimäisen hopeakuusen ja vain siksi, että se oli alkanut liikaa varjostaa rakkaita syyshortensioitani. Nyt seuraan päivittäin, miten etenkin lähinnä kuusta kiinni ollut toipuu parin vuoden varjostuksesta. Kun hortensiat (syys, kuutamo ja mustila) aloittavat, ne jatkavat aina pakkasiin asti ja se on syyskesän juhlaa!
En ole ollut mitenkään hyödyllinen. En ole viikkoon edes lukenut teille! Sen sijaan olen nauttinut suviannokseni Jacquelyn Mitchardia. Luin nyt uudelleen hänen esikoisensa joka on Syvä kuin meri (The Deep End of the Ocean, Otava 1997, suomennos Arja Gothoni). Vaikka kirja on kuuluisa ja siitä on tehty elokuvakin, se ei toisellakaan lukemalla ollut minusta ihan niin hyvä kuin saman kirjailijan Onnen mahdollisuus, jonka olen lukenut niin monta kertaa, että en tohdi edes kertoa. Mutta kaikki ylistys Jacquelynille, joka viiden lapsen yksinhuoltajana miehensä kuoltua syöpään kirjoitti Syvä kuin meri.  Mitchardilla on joku 'tatsi', joka tulee minua liki. Se on taito kirjoittaa aikuisista naisista sympaattisesti, se on taito kirjoittaa suurista tragedioista ja niistä selvitymisestä ja taito kirjoittaa tunteista niin että se tuntuu myös lukijassa. Ja vielä kaiken päälle, hänellä on niin lämmin huumorintaju, että toista vastaavaa en ole keneltäkään kirjailijalta löytänyt. Hän on kirjoittanut myös loistavat Mitä eniten haluat ja Rakkauden lait. Suomen lehdistö ei ole hänestä tietääkseni paljoakaan kertonut, mutta tiettävästi Mitchard asuu nyt Wisconsinissa uuden miehensä ja kuuden lapsen kanssa. Ja niin paljon tiedän hänestä, että ainakin yksi koiruus talouteen kuuluu aina;) Miksei esim. oma viikon kevennykseni eli Anna -lehti ei tee syvähaastattelua runsailla kuvilla kirjailija Jacquelyn Mitchardista!
Harvoin minua on saatu tv:n äären suvella, mutta nyt on kaikki toisin: Sunnuntai-iltaisin tulee ykköseltä ruotsalais-tanskalainen yhteistyö Silta. Sen uusinta lähetetään torstai-iltana. Niin upeaa kun ei mainoksia ja sarja on sellaista laatua, että en olleenkaan vaihtaisi tätä USA:n markkinoille tehtyyn Bridge -luomukseeen. Huokailen näyttelijävalintoja, jännitän kuin parhaan dekkarin äärellä ja huomatkaa, sarjan tekijänä on ainakin Hjorth, joka oli aikanaan tekemässä Varustamoa ja kirjoittaa nyt ehkä pohjoismaiden kaikkien aikojen parasta dekkarisarjaa yhdessä Rosenfeldtin kanssa. Ensimmäiset Sebastian -dekkarit ovat Mies joka ei ollut murhaaja ja Oppipoika Kolmatta odotan täällä kuin kuumessa eli äkkiä nyt se kolmas Seba-kirja tänne;) Ah, kun kuulen tämän tunnarin...
Pilkku♥ Eilen tämän hurmaavan koiruuden, lörppöhuulien, silkkikorvien, koirasuukkojen Hoviväki eli Hannele saapui meille melkein extempore. Oli niin hauska tavata Hannele kaikkien näiden vuosien jälkeen...Hänellä on paljon maalauksia, joihin olen ihan hulluna ja muutama kuva, joita ilman minulle ei tule joulua ja sitten yksi salainen kuva, josta olen ihan hiljaa hys, hys. Hannelessa on jotain samaa kuin oli Evessä, kun hän saapui paikalle, kaikki kirkastui ja tiesi katsovansa Valonkantajaa. Lopetammekin viikon eräällä vanhemmalla Hannelen kuvalla ja kuva liittyy tietty mustikoihin. Viikonloppua♥
Mä muistan sun mustikkasuun,
sä muistat sen kaiken muun.

Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun.

Mä muistan sun polven muodon,
sä muistat rakkauden luodon.

Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan, huuman.

Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat vain mut ja mustikkasuun.



Sä muistat kaiken muun,
mut mä muistan sun mutrusuun.

Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun.

Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan vain sen yön soudun.

Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun.

- Leena Lumi & co -

60 kommenttia:

  1. Ihanat kesäjuhlat! Opin tyttäreltäni laittaa esille pari erilaista vesikannua; maustettuna sitruunalla, meloonilla, kurkkusiivuilla, vadelmanlla, passionhedelmällä... sillä mistä tykkää. Tosi suosittua kesälämmössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, minäkin laitan usein joukkoon limeä tai sitruunamelissaa tai mitä milloinkin, mutta en just tähän kannuun, jonka ainoa 'heikkous', on kunnon puhdistus eli tähän vain vettä, muihin vaikka mitä, joista saa sitten makuvesiä. Koko kesä on yhtä juhlaa...ja sitten onkin jo viikkojen ajan joulua;)

      Poista
  2. Oi mitä herkkuja olette kattaneet ja nauttineet ja todella hieno kaadin!
    Nyt saa nauttia, kaikkea hyvää saa luonnosta ja toreilta. Sade saa sienet nousemaan, mutta nyt saisi jo pouta tulla etteivät marjat mene piloille.

    Hyvää viikonloppua ja mieluiten aurinkoista!

    PS; suloinen silkkikorva on ollut vieraananne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tuo kaadin on yllättävän edullinen kun vertaa vaikka johonkin Aallon tuotteeseen.

      Me tehdään lähtölä Viherlandiaan, sillä tarvitsen nyt soilikin menehtyneen tilalle. Se onkin ainoa kukka tässä toimistomörskässäni. Tietysti katselemme siellä samalla kaikkea muutakin ja takaisin tullessa poikkeamma vähän marja- ja ehkä myös kantarelliostoksille. Meillä alkaa vain oikeesti pakastustila loppua...,mutta ei kai kukaan kolmea pakastinta;)

      Hirvesti on satanut ja on kylmäkin. Minua se ei tietty nyt haittaa, kun käyn vain ykkösvaihteella, mutta lomalaisia ja viljelijöitä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Ei Pilkku ollut mukana, mutta jos vain voin, laitan vaikka millä verukkeella koiruuden kuvan. Pilkku olisi kyllä saanut meille tulla, mutta Hannelella oli aika paljon sellaistakin menoa, että koiruus ei ihan voinut olla mukana. Me kai sitten käydään joskus moikkaamassa Pilkkua...

      Poista
  3. Oih, tuota runoa... Voi kyynel... Kirjoittaa nainen epätoivossa, nainen joka ei syö, joka ei nuku, joka polttaa (vaikka ei pitäisi) jne jne...

    Ihana postaus mutta runo oli nyt se real thing.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, niin...tiedäthän, tunnethan tarinan. Kyynelehtiminen ja polttaminen nyt sallittua etc.etc.

      Arvasin.

      ♥♥♥

      Poista
  4. Ihanat herkut ja todella ihana runo...tykkään....:)
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Hyvää viikonloppua, ja kaikenlaista myötätuulta. Upea postaus, upeita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos ja kiitos samoin sinulle.

      Kiitos!

      Poista
  6. Onpa kaunis kaadin! Ja kuinka ihania herkkuja, Vapaaherran on hyvä viihtyä grillin äärellä :) Tsemppä terveysasioiden suhteen ja pikaisia terveisiä tien päältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö vain! Hän alkaa nytkin grillata vaikka sataa vettä ja on kylmä;)

      Kiitos ja mukavaa loman jatkoa teille♥

      Poista
  7. Mansikoita, vadelmia ja muitakin herkkuja...

    Kaunis lasikannu, sitä on voinut jo vuosia ostaa Tertin kartanosta tai tilata heidän verkkokaupastaan. Tertti on noin kymmenen kilometriä Mikkelistä pohjoisen suuntaan.

    Erinomainen sunnuntai-illan sarja Silta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, Suomi on yhdenlainen onnela.

      No, siellä tuli puheeksi tuo Tertin kartano, kun olimme kolmen naisen blogitapaamisessa ja pyysin tuomaan vettä juuri tuolla kannulla. Me ollaan joskus eksytty Mikkeliin, kun palasimme oopperajuhlilta...ja siellä torilla oli aika hauskaa.

      Just niin ja aika kiveen hakattu on, että kaikki jaksot katsomme.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. Alusta loppuun herkullista :)
    Yhtä herkullista viikonloppuakin - vaihteeksi täältä kotimaisemista. Lilla huilaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, tämän on pakko kostautua, kun syys koittaa ja pitää alkaa vetää lämpimiä vaatteita päälle;) Tuntuu, että syömme koko ajan.

      Kiitos samoin sinulle! Kävin just Lillassa ja miten mulle ei tullut ihan ensiksi mieleen, että Lilla tai sen emäntä huilaisi;)

      Poista
  9. Grilliin liimautunut mies kruunaa vuodenajan :)
    Nyt saimme viimein sateita ja toivo keltaisesta metsän kullasta herää.

    Jäin heti koukkuun Siltaan, henkilökuvat ovat erittäin onnistuneita ja mielenkiintoisia ja tarina sitten... Olen katsellut tätä Areenalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, nimenomaan niin: Olen aina yhtä hämmentyneen onnellinen kun vuodesta toiseen näen sen ihmeen, että kun grillkausi alkaa, mies innostuu kuin pikkulapsi RUOANLAITOSTA. Mikään sää, ei sade, ei kylmä, irrota häntä grillistä ja niinpä hän aikoo tänäänkin grillata vaikka 'it's raining cats and dogs'.

      Se on niin sikahyvä, että en sanotuksi saa. Oli tarkoitus koekatsoa vain eka osa, mutta tässä sitä mennään ja kaikki jaksot katsomme ja sittenhän niitä tulee kai uusi tuotantokausi syksyllä, joten saamme yhteenä 20 jaksoa Siltaa.

      Muksaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Ihastuttava tuo kaadin, täytyykin pitää mielessä jos poikkean niillä nurkilla ;) Ja salaattisi sun muut grilliherkkusi, kuola valuu jo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ja se on todella edullinen! Se käsiote on erinomainen ja seisonta vakaa eli uskaltaa käyttää terassillakin.

      ...ja huomenna aion kokeilla jotan uutta, jota ei tehdä grillissä, joten täytyy keksiä R:lle sitten jotain muuta...vaikka mustikaan;)

      Poista
  11. Oikein hieno ja mieleenpainuva postaus, kiitos Leena!
    Suloista viikonloppua sinulle, ja Co.♥

    VastaaPoista
  12. Lähetän vain nopean viestin tässä kaiken pakkaamisen ja purkamisen keskellä:

    Minä taas hurmaannuin tuosta koiran katseesta,joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Aivan hurmaava!

    Ja mozzarellasalaattia ei kyllä voita mikään! Nyt olen jälleen modifioinut salaattia mansikoilla ja balsamicolla.

    Ihanaa viikonloppua ja terveystuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, niin...olet lomalla tai tulemassa sieltä.

      Mitäs luulet mun ajattelevan..., että jos ja kun...

      Me syödään tuota nyt koko ajan, mutta on usein myös joku muu salaatti.

      Kiitos samoin sinulle ja kiitos: Kyllä kai se tästä.

      Poista
    2. Juuri niin...ei ole ovea lopullisesti suljettu.

      sydänsydänsydän

      Poista
  13. Ihana postaus, paitsi tietysti tuo sinun odottelu, tsemppiä, en voi muuta sanoa. Tuollainen vesikannu on oikea aarre, onko painava? näyttää aika keveältä, minulla on jotain isoja Riviera Maisonin vesikannuja, mutta ovat hankalia, kun painavat niin paljon. Ja tuo silta, harvoin hurahdan mihinkään niin voimallisesti, mutta katsoin sen netflixistä kahdessa päivässä koko sarjan, joten voit kuvitella, mitä niihin kahteen päivään muuten mahtui, eipä juuri mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitos, hermoa kysyy;)

      Well...no kun siihen mahtuu aika paljon vettä niin painaa se silloin, mutta minulla on maailman ohuimmat ranteet ja heikot käsivoimat (päinvastoin kuin vaeltajan jalkani) ja pystyn hyvin kaatamaan tuosta täytenäkin. Tämän kannun paras puoli on ehdottoman varma käsiote. Sieltä niitä saa, eikä maksa paljon (39 euroa, muistaisin, mun suosikkiravintolasta, jossa on muuten maailman paras korvasienikeitto ja kantarellikeitto kilpailee vahvasti sen kanssa.

      Katsoit koko sarjan;) Ja mitään et kerro, et kerro...Olet sää aika hurja...

      Poista
    2. En tietenkään kerro ;) mutta käänteet oli hurjia ja jos jotain vastaavaa saan käsiini katson jälleen pari vuorokautta putkeen, niin koukuttavaa, niin koukuttavaa ja minä en juuri telkkaria katsele....ai niin, kävelen koko viikonlopun kylän raittia, että voin sitten heilutella kun ajat ohi ;)

      Poista
    3. Huomasin selvästi jo kolmannesta, että rankemmaksi menee. Tunnari on aivan ihana...Hollow Talk.

      Meillä minä voin olla viikkoja ilman televisiota, R. katsoo yhdet uutiset, jotka minä luen aamun Hesarista.

      Vilkutetaan sitten! Minulla on nyt perhe mukana, paitsi Meri, jolla on pieni koiranpentu, ei vielä matkustusiässä. Eihän sitä tiedä, vaikka mentäis viellä joskus yhdessä sinne Merimaestaan syömään...Mä tsekkaan sen paikan nyt eka;) Kiitos vinkistä♥

      Poista
  14. Hienoja postauksia, niin tämä kuin edellinenkin sivuten mustikkaa.
    Suvi tarjoaa nyt parhaita antimiaan, joiden varassa peukaloinenkin on viime viikon elänyt, niin että mustikan syönnistä johtuvat jäljetkin alkavat olla saman väriset kuin räkättirastaalla.
    Hieman huolestuttaa, että voiko liika flavonoidien saanti olla terveydelle vaarallista. Nyt sitä on kertynyt mustikoista, mustista viinimarjoista ja punaviinistä.
    Kaloissa, kanttarelleissa ja valkkarissa ei niitä taida liiemmin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukaloinen, kiitos.

      Nyt eletään niin suuressa terveellisten herkkujen euforiassa, että vastaavaa saa etsiä. Eihän jouluna nautita ylensyöden mitään näin superfoodia...

      No, mistä tietää, että mustikkaan voi lähteä? Siitä kun pihakiville alkaa ilemstyä niitä räkättirastaiden 'ilmoituksia'. Eihän peukaloiset sillä tavalla, vaan kainosti jossain pusikossa;)

      Täydellinen flavoinoidien ja pitkän, hyvän, terveen elämän lista, mitenkään punkkua unohtamatta, on peukaloisella.

      Niissä on muuta, ainakin kaloissa ja kantarelleissa. Kaloistahan saa lukea vaikka Hesarista usein uutisointia miten paljon niitä pitäisi syödä ja miten lajeja vaihdella etc. Minä syön kalaa miltei aina kun sitä on tarjolla...vaikkapa nieriää.

      Sienistä on ihmisen terveydelle paljon hyötyä ja siitä kirjoittaa professori Piippo kirjassaa Puhdasta ravintoa.

      Toisaalta elämä on myös nauttimista, joten jos vaikka nyt ottaisin annoksen vaniljajäätelöä mansikoilla, silleen ihanasti kerroksittain, se olisi minusta sekä nautinnollista että hyvin terveellistä. Ja kun siihen liittää vielä kiinnostavan kirjan, jota ei syödä, onkin kaikki jo hyvin kohdillaan.

      Miten minusta tuntuu, että peukaloiselle sopivat parhaiten mustikat ja...punaviini.

      Viikonloppua♥

      Poista
  15. Leena, minulla lähes identtinen unelmieni kaadin, jonka ostin ihastuksesta läkähdyksissä ravintolasta. En tosin samoilta kulmilta kuin sinä. Omani on pikkuisen soukempi muodoltaan, mutta samaa tuotantoa.Hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ihan tosi! Meidän pitäisi joskus eksyä syömään samoille kulmille...

      Onneksi meillä on mieluisat kaatimet ja suvi, kuikat ja lokkien huudot.

      Elämä on valon ja varjon jännittävä leikki!

      Poista
  16. Peukut edelleenkin pystysä terveyden puolesta! Ihania herkkuja teillä taas ja caprece on herkkuani:-) kantarellit on vielä maistamatta mutta ehkää ostan viikonlopuksi. Oli varmaankin ihana tavata Hanne,hänet m näkin haluaisin tavata.Tuo kanu on hurmaava,näin sen ensi kertaa Tertin kartanossa,jossa sitä myös myydään.Ihanaa viikonloppua Leena ja R.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, toivotaan, toivotaan...

      Meillä taidetaan syödä kaiken aikaa;) Ostin tänään vähän kantarelleja, sillä aion huomenna kokeilla yhtä uutta reseptiä, joihin tarvitsen niitä. Lehdossa kävimme tänään kantarellitsekkauksella ja niitä tulee, mutta ovat vielä pieniä.

      Hannele on niin Aurinko ja Valonkantaja....

      Sinä siitä Tertin kartanosta taisit puhuakin.

      Kiitos samoin sinulle!



      Poista
  17. Tänään juuri ajoin Tertin ohitse, mutta koskapa luen postaustasi tähän aikaan niin eipä voi mitään. Taidan pistäytyä siellä ensiviikon puolella :)

    Ihana postaus sinulla taas, runo, kuva ja ruuat. Olen mussuttanut marjoja päivät pitkät. Talon ihana emäntä toi eilen kanttarelleja meille. Ei voisi olla tämän parempaa, mitä nyt kesälapsena toivon lämmintä säätä ;-)

    Siltaa seurasin joskus aiemmin, mutta se vaikutti rankalta silloin minulle. Kovasti sarjaa on kehuttu. Nautinnollisia hetkiä ystäväiseni, sulatellaan syksyllä sitten ylimääräiset pois, heh heh

    Huomaatko olen jo paremmin synkassa kännykommentoinnin kanssa. Hiukka liikaa tulee virheitä ja korjaaminen tällä masiinalla meinaa viedä hermot .. Mutta kyllä tästä vielä taidot kehittyy

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, no voi, suosittelen. Olitkohan oopperajuhlilla...

      Kiitos! Aina paljon ruokaa...Suomi on kuin maailman paratiisi heti satokauden alettua, eikä aina talvellakaan enää kovin huonosti, sillä syön kotimaista tomaattia läpi vuoden. Olet kesän lapsi, sen muistan...Minä olen kai sitten syyskesä, sillä sametti-illoista alkaa minulle se aika, jossa olen eniten minä.

      Siis nyt nähtävä on sitten uusintaa, mutta minä en ole nähnyt. Nyt tulee 10 jaksoa ja syksyllä toiset 10 lisää. Vielä ei ole tullut, mitä en olisi kestänyt, mutta taidan keskittyä niin kovasti noihin mahtaviin roolituksiin, että pahin kuin katoaa. Helppo sanoa...ja kun tulee lokakuu, toinen sanoo, että 'suklaa auttaa kaikkeen'.

      Ai sinä toimit sellaisella. Hyvin sinä jaksat, kiitos.

      Poista
    2. Tulin vuokramökkeilemään Juvalle ja eilen pistäydyttiin Mikkelissä, Savonlinnan torillakin pyörähdin, mutta oopperat ja ravit olen jättänyt rauhaan ;-).

      Kyllä minä syksystäkin tykkään, olen kai tullut niin vanhaksi, että nautin kaikista vuodenajoista. Meilläkin grilli on kuumana päivittäin ja sauna myös. Kotona kun ei ole saunaa, niin yritän ottaa nyt kaiken tästäkin huvista irti.

      Tuo sarja tuli vähän aikaa sitten muistaakseni yle fem kanavalta, mutta en yhtään ihmettele että suosio on siirtänyt sen isommille areenoille.

      Tänään tänne tulee seuraavat vieraat, yritän löytää emännän itsestäni... Voih ;-)

      Poista
    3. Savonlinnan torilta olen tehnyt löytöjä, siis muutakin kuin ne lörtsyt;)

      Kuinka kauheaa ellei olisi vuodenaikojen rikkautta. Nyt nautit sitten potenssiin ziljoona!

      Se vain on niin huippu, mutta murha on murha ja rikos on rikos...

      Kyllä se siitä: Nyt et laita musiikkia soimaan vaan kuuntelet lokkien ja tiirojen huutoa, avaat viinipullon ja otat kaikki tarpeet esille...ja sitten muistatkin, että sun tarvitsee vain nauttia viiniä ja tehdä salaatti, sillä...mies ja grilli;) Hauskaa partya!

      Poista
  18. Kaunista - kaikin puolin.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  19. Herkullinen mozzarellasalaatti. Nyt on marjat parhaimmillaan, pakastin juuri mustikoita. Lisää on tulossa.
    Rentouttavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, se iki-ihana. Me olemme nyt marjamme pakastaneet eli kaksi pakastinta on täpötäynnä. Puutarhamarjat nautimme silleen ja luumut myös.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  20. Ihana postaus. Tykkäsin lukea miehesi grillaus-innosta, halustanne tukea thaimaalaisia kantarellien poimijoita, viittauksesta Silta-sarjaan, (joka on muutenkin loistava mutta meille Asperger-henkilöille erityisen kiinnostava koska naispääosan esittäjä on assimainen) ja siitä kun kerroit Hannelen vierailusta luonasi. Ihanaa kesänjatkoa ja terveyttä toivottaen - Rita -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, hän on kuin kasvanut grilliin kiinni;) Sorry suomalaiset, mutta minä ostan thaimaalaisilta poimijoilta. Vastaavaa jaksamista en ole nähnyt. Luin jostain, että USAn tekemässä versiossa ontui etenkin tuo naispääosaesitys. Nythän katsomme parhautta. Hannele yllätti ihanasti.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  21. Voi Leena, Leena ♥
    Kiitos vielä ihanasta tapaamisestamme.
    Sinä olet meri, tuuli, tuli, aurinko ja elokuinen kuu!!
    Kaunis, lämmin!!
    Ihan kuin olisimme jo kauan sitten kohdanneet.
    Niin kevyttä, kuplivaa, helppoa oli teillä pistäytyä!

    Kuten Jael kirjoitti kommentissaan, hänet haluan myös tavata, joskus, jossain..vaikka teillä ensi kesänä??

    Ihanaa viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hanne, Hanne♥ Ole hyvä ja kiitos itsellesi.

      Sinä olet Valonkantaja, merituuli, sienna ja okra, sudenkorennon leikki auringossa ja azzurro!

      Kaunis kuin taulu, jota ei vielä ole maalattu, laulu, jota ei vielä ole laulettu...

      Taidamme olla molemmat samppanjaa eli kuplivia;)

      Ei meillä, ei meillä...Ensi suvena tavataan jossain, missä kaikki saavat ottaa vastaan palveluksia ja kukaan ei passaa muita. Voidaan keskittyä vain toisiimme!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  22. Leena, muistan lukeeni tuon mainion runosi aikaisemminkin - mustikkasuu ja mutrusuu ovat jääneet mieleeni! :)

    Siltaa aion minäkin katsoa. Näin ensimmäisen osan, vaikutuin ja nyt pitäisi katsoa toinen osa yle areenalta ennen huomista osaa.

    Laitan vielä sulle mailia!

    p.s. Elän vähän muussa maailmassa, mutta jotain laitoin blogiinkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, se on julkaistu pari vuotta sitten...ja siihen liittyy tarina: Ensin tuli vain kuin huvin vuoksi tuo eka säekistö ja sitten siihen vastasi eräs vuosikymmenien takaa kirjoittamalla vatauksen: Runovuorolaulua! Aika romanttista, kun kyse on teinirakkaudesta...

      Sinä onneksi ymmärrät laatukauhun päälle vaikka pidätkin tyttökirjablogia. Jotenkin niin brittiläistä tuo pinkki kiltteys ja sitten nainen joka on hulluna Cornwelliin ja Siltaan: Vahvat kontarastit miellyttävät minua;)

      OK

      Täytyykin käydä katsomassa, mitä nyt tapahtuu...

      Poista
  23. Kaadin oli hieno ja tosi on, ettei normaali kannu ei riitä mihinkään, saa olla aina täyttämässä, paitsi se jumalattoman iso mikä helmiäislasikannu se nyt olikaan, mutta eihän sitä jaksa edes nostaa:)En tajunnut tuota terveysjuttua, kahlasin postauksiasi aina ihananaan Olgaan asti, mutta jotenkin kai vilahti aina ohi? Anyway, toivon että kaikki on ok, tiedän tunteen kun odottaa rakkaan ihmisen tai omaakin hermoja raastavan koepalavastauksen tuloa. Kuva oli varsin ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, taidan tietää, mitä helmiäiskannua tarkoitat. Meillä on sitä Karton -kannua parissa värissä ja ne ovat niin pieniä, että saan ravata täyttämässä koko ajan. // Ei varmaan enää mikään salaisuus: Sain viime viikolla tietää, että vasemman silmäni lasiainen on irti! Sille ei tehdä mitään, vaan vain odotetaan, tiputellaan vähän tippoja ja pitää elää kuin hauras vanhus, mikä ei oikein sovi minulle. Se voi irrota keneltä vaan, se ei ole omaa syytä vaan sattuman satoa etc.etc. Oli tarkoitus pimittää ensin koko asia, sillä kun aloitin bloggaamisen, päätin, että en kerro mitään sairausjuttuja, jos niitä tulee, mutta tässä vuosien myötä näemmä päätökset pettävät tai luonne heikkenee. Nyt sitten yritän vain unohtaa tuon silmäasian, mutta senkin edestä yritän muistaa etten nosta mitään painavaa, enkä kaiva yhtäkkiä jotain isoa paakkua maasta siirtääkseni sitä uuteen kasvupaikkaan. Elokuun risusavotta houkuttaa, mutta sen sijasta nyt vain oleilen. Kaikki muun olen perunut paitsi kolmea en: Kummipoika tulee huomenna ke asti, länsirannikolle menemme (=äiti, sisko, Yyteri) ja sitten yhtenä viikonloppuna olemme Merillä Hesassa. En ole vielä tavannut uutta perheenjäsentämme Taikaa, Dinan siskoa, shelttivauvaa...

      En ole oikein kärsivällinen luonne ja tämä ottaa päähän, mutta ehkä tämä on joku merkki, että'pysähdy nyt hyvä nainen.'

      Olisi paljonkin sanottavaa tuohon koepalavastaukseen, nimimerkillä kokemusta on, mutta ei nyt jatketa tätä sairaskertomusta tällä kertaa;) Olikos hän Juice, joka sanoitti, että 'elämä on kuolemista'. Siinä sitä on elämän mottoa! Tai siinä, mitä Armi Ratia on sanonut:

      "Ainoa voima on rakkaus, ainoa velvollisuus on kauneus, ainoa todellisuus on uni."

      Poista
  24. Kyllä kesällä olisi paljon terveellisiä herkkuja tarjolla. Pitäisi pysytellä niissä, mutta tulee kyllä syötyä niitä epäterveellisiäkin. Mozzarella-salaatti on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, suvi on jännästi oikein kulinaristin vuodenaikaa. No, onko niin epäterveellistä, jos syö laktoositonta vaniljaKERMAjäätelöä mansikoilla;) Mutta tomaatti-mozzarellasalaatti on nyt sitten oikein Piipon mukaan maailman terveellisin salaatti ja kohta sitä taas laitan. Nautimme sitä kaksi päivää, mutta toisena valutan siitä kertyneen nesteen pois. Hyvät öljyt ovat silloin jo imeytyneet tomaatteihin ja mozzarellaan.

      Poista
  25. Voih mitä grilliherkkuja! Meillä on tänä kesänä grillailtu kovin vähän. Pitäisi saada grilli katoksen alle, niin ei haittaisi sateet, ei tuulet.

    Pitkää pinnaa odotteluun ja mukavaa länsirannikon viikonloppua! Sinne minäkin haaveilen taas pääseväni, kunhan automatkat pikkumiehen kanssa alkavat sujua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanelia ja kardemummaa, me ostimme sen Sungrade grillikatoksen, isolle partsillemme, joka on meille siis sama kuin terassi, sillä terasilla viihdymme vain saunan jälkeen. Katos oli kuitenkin niin mainio, että siitä tuli ruokakatos. Olisimme ostaneet toisen, mutta nyt ne on kaikki loppuunmyyty...Me ei niin välitetä tuulista, eikä kovasti sateestakaan. Grillin päällä on nyt vain jättimäinen aurinkovarjo ja R., merten mies, viihtyy siinä grillaamassa oikein hyvin. Kerran jopa lumisateessa jouluaaton aattona, kun tuli vieras, joka niin halusi R:n grillaamaa kalaa;) Meillä on kyllä untuvatakit aina esillä eli ei talvisäilössä, sillä vielä emme ole sisällä syöneet, vaikka kelit ovat olleet mitä kylmimmät pari viikkoa.

      En edes tunne sanaa kärsivällinen, joten kai tämä on jotain kovaa koulutusta nyt. Lue mun vastaus Mustikselle;) Me aiomme lähteä ja varaan vielä pöydän Reposaaren Merimestasta ja vien koko perheeni sinne syömään ja Yyteriin on päästä yhtenä päivänä uimaan. Minusta vauvan kanssa liikkuminen oli helppoa, mutta vanhan ja nivelrikkoisen koiran kanssa ei enää. Meri oli vauva, joka kolmen viikon automatkalla Italiaan hymyili ja nauroi mennen tullen, mutta 10+ pojat olivatkin sitten aivan oma lukunsa, josta on juttu jossain kohtaa blogiani eli se on muistaakseni Muksut mukana maailmalla

      Poista
  26. Kiva runo!
    Ihania herkkuja!
    Samaa siltaa sunnuntaisin minäkin, tosi mielenkiintoinen sarja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, kiitos.

      Taidamme syödä ja syödä...;)

      Ehdottomasti Silta! Tänään taas...

      Poista
  27. Nam nam...vesi herahti kielelle, kun katselin ihania grilliherkkuja.

    Ruotsalainen Silta on tosi hyvä, en viitsi katsoa yhtään eng.kielistä versiota. Tykkään ruotsinkielisestä naispääosan esittäjästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ja niin monet blogit ovat juuri nyt täynnä toinen toistaan houkuttavampia herkkuja.

      Pohjoismaissa kuin todellisempaa, mutta USA kaivannee muuta kun osti vain oikeudet tehdä tuo sarja omalla tyylillään. Hän on ihan super ja selvästi sarjan kantava voima.

      Poista