Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Käperrymme yhdessä vuoteelle. Hoitokodin seinät häviävät, kun palaamme aikaan jolloin olimme pikku tyttöjä yksin yöllä lastenhuoneessa. Sinä olet minun vuohipukkini, vompattini, hiirulaiseni. Silitän sinun pehmeää silkkistä turkkiasi ja tunnen sinun hamuavan poskeani. Ahneet huulesi ovat nälkäiset, ja hampaasi näykkivät leikkisästi kurkkuani. Kurkotan avaamaan pukuni ja vauvansuusi imee rintaani. Olen jällen kerran sinun delfiiniemosi, liukas ja tahmea suudelmistasi. Vien sinut syvälle valtamereen, missä kukaan ei voi vahingoittaa meitä.

Kirjallisuuden professori Susan Sellersin ensimmäinen romaani Vanessa & Virginia (Vanessa and Virginia, Into 2013, suomennos Soili Takkala) vie lukijansa hämmentäviin, syviin vesiin kohtaamaan maailmankuulun kirjailijan Virginia Woolfin sekä hänen sisarensa kuvataiteilija Vanessa Bellin. Sellersin tyylikeino on Vanessan fiktiivinen rakkauskirje kuuluisalle sisarelleen. Lukiessa Vanessan muistumat sisarusten lapsuudesta aikuisuuteen aina Virginian itsemurhaan asti kietoutuvat unenomaiseen, miltei tajunnanvirtaiseen tekstiin, joka jollakin mielettömällä tavalla on sitä uskollisempi Woolfin tyylille mitä kauemmas se sitä yrittää paeta. Kaikki vertautuu sisarusten väleihin, joissa kiintymys ja sisarkateus tanssivat niin kiihkeästi, että Vanessa epäonnisten irtiottojensa jälkeenkin haaveilee alati paosta, jossa ei ikinä onnistu lopullisesti. Virginia on vahva, mutta takertuva, hän tarvitsee Vanessaa milloin mielenterveytensä vakavasti horjuessa, milloin voitonhetkinään näyttääkseen vahvuutensa. Lopulta kummatkin ovat samassa lapsen huoneessa kasvaneita, muistojen ja rakkauden sitein toisiinsa sidotut. Toisen muistot vain ovat eri kuin toisen. Virginian kirjallista harrastusta tuettiin, Vanessan kiintymystä kuvataiteisiin väheksyttiin. Näin toisesta kasvoi kuuluisa kirjailija, jota maailma palvoo, mutta jonka itsetietoinen olemus kätki hauraan mielen. Toisesta kehittyi kuuluisa kuvataiteilija, joka eli boheemielämää kaikkine hurjine heittäytymisineen. Kuva ei kuitenkaan ollut näin yksipuolinen vaan se on kuin peili, jonka heijastus vaihtuu päivänvalon siirtymän mukaan. Valo määrää kuka sisarista on milläkin hetkellä vahvempi, kumpi tarvitsee toista enemmän, kumpi kulkee likemmä kuilun reunaa…

Tavalla, jota en täysin ymmärrä, minusta tuntuu että sinun hulluutesi pelasti minut. Kun kuuntelin villiä vuodatustasi, mieleni turvautui tavallisiin asioihin: auringonsäteeseen pukeutumispöydälläsi, pilviin jahtaamassa toisiaan taivaankannen poikki. Kuin sinun näkysi olisivat korvanneet omat tunteeni ja tehneet minulle mahdolliseksi jatkaa elämää.

Tämä kirja hengittää Woolfin perintöä ja fiktio on sille antoisa muoto. Kirjan alussa kirjailija toteaa itsekin teoksensa olevan velkaa lukuisten kriitikoiden ja tutkijoiden työlle ja neljälle erityisen poikkeukselliselle elämänkerralle: Frances Spaldingin Vanessa Bell, Angelica Garnettin Deceived With Kindness: A Bloomsbury Childhood, Jane Dunnin Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy ja Hermione Leen Virginia Woolf.

Maailma näkee kaksi menestyvää sisarusta ja vain he itse tietävät, miten vaikeat heidän välinsä ovat. Se kaikki alkoi jo lastenhuoneesta ja Thoby-veljestä, jatkui kiinnostuksena samoihin miehiin, kunnes Virginia avioitui Leonardin kanssa ja Vanessa rakastui biseksuaaleihin miehiin, sai heidän kanssaan lapsia, mutta löysi pakonsa usein vain kuvataiteesta, vaikka satunnaisesti muuta luulikin:

Olen elänyt koko elämäni toisten ohjeita noudattaen, ja vasta nyt olen murtautumassa vapauteen. Lakanan alla hyväilen Cliven sukupuolielimen kosketukseeni reagoivaa kovuutta häpeämättömällä antaumuksella. Täällä von sanoa ja tehdä mitä haluan. Suunnittelen malvanvärisiä ja keltaisia verhoja olohuoneeseen ja olen päättänyt hylätä Mary-tädin kutsun. Sovinnaisuuden linnakkeet on jyrätty maan tasalle. Vien taiteeni äärirajoille saakka.

Kun Vanessa alkaa menestyä, eikä hänen tarvitse enää kadehtia kuuluisaa sisartaan, saa hän kuitenkin omissa taidenäyttelyn avajaisissaankin huomata parrasvalojen siirtyvän Virginiaan tämän saapuessa paikalle.  Virginia lapsettomana kiilaa Vanessan ja hänen lastensa väliin, Vanessa pakenee Cassisiin vuokrahuvilalle, mutta Virginia seuraa häntä. He ovat kuin vuoksi ja luode, toisistaan pääsemättömissä. Kumpikin tarvitsee toista ja toiselta jotakin, mutta sitä, onko se rakkaudellista, sitä saa Vanessa miettiä vielä Virginian itsemurhan jälkeenkin.

Sellersin teos on monikerroksinen helmi, joka tarjoaa niin ’woolfilaisuutta’ kuin myös rikasta kerrontaa Vanessan maalaustyöstä. Ajankuvaan heijastuvat Espanjan sisällissota siinä missä lähestyvä maailmansotakin.  Virginian Menomatka ilmestyy, sitten Majakka ja siellä täällä vilahtaa nimi Clarissa…Luomistöiden välit Virginian elämä on usein veronaalia, klooria, paraldehydiä, nukahtamisrohtoa, bromidia sekä tietysti hoitolaitoksia.  Muilta piilossa sisarten salatut huoneet, joita Vanessa purkaa maalauksiinsa ja Virginia kirjoihinsa. Kaiken jälkeen, ellei heitä yhdistänyt keskinäinen rakkaus, heitä yhdisti sama tarve murtautua ulos yhteiskuntaluokkansa kasvatuksesta, tarve rikkoa ’hienon naisen’ kuori. Toinen teki sen siveltimellä ja toinen kynänsä kärjellä. Luovuudessa sisarukset olivat yksi ja sama vastaan maailma konservatiivisine odotuksineen. Vuoksi ja luode, erottamattomat.

Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen, yhä lehdettömien puiden oksat piirtyneinä taivaan aavemaista harmautta vasten. Yritän luoda mielikuvaa siitä, mitä sinun päässäsi tapahtui. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirjanurkkaus  Katja/Lumiomena  Jonna/Kirjakaapin kummitus  Minna, Salla  Aletheia  Jaana  ja Maria/Sinisen linnan kirjasto