sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itseltäsi
ja minä
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia
painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö
- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
kuva Tuure
Voi.. ihana, raikastava runosuihkaus helteen keskelle! Kiitos :)
VastaaPoistaKaisa, ole hyvä: Rakkauden ja yön draamaa.
Poista♥
Ihana...kiitos Leena, että kirjoitit tämän meille!
VastaaPoistaIrmastiina, ole hyvä ja kiitos!
Poista♥
No niin, nyt mua alkaa taas itkettää...
VastaaPoista<3
♥♥♥
PoistaEikö vain♥
VastaaPoistaVoi kun ihana kirjoitus. ♥ ♥
VastaaPoistaSylvi, kiitos♥♥
Poistasyän sykähti ...ihana !
VastaaPoistaPeriferian riikka, tämä runo sykäyttää!
Poista♥
Ihana.
VastaaPoistaLeena, eikö vain.
Poista♥
Tuo kuva on jo ahdistava, toimii kienosti runon kanssa.
VastaaPoistaIhanaista viikonloppua sinulle, Leena-IhaNainen.♥
Aili, ahdistava...tai kiihkeä ja intohimoinen.
PoistaKiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥
Komea runo omalla tavallaan. Intohimoinen.
VastaaPoistaYritin yhdistää kaksi blogiani. Enpä tiedä, hävisikö osa teksteistä. :)
Arkea, juhlaa ja unelmia
Marja-Leena, niin minustakin: Intohimoinen!
PoistaVoi, minä olen niin usein hukassa sinun blogiesi suhteen kun sinullahan on kai niitä monta, mutta onko Marja-Leenan kirjahylly vielä olemassa? Olen mielestäni siellä lukijana....
♥♥♥
PoistaHieno!
VastaaPoistaMummeli, eikö vain!
Poista♥
Värisyttävää!!
VastaaPoistaBirgitta, eikö vain!
Poista♥