sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ilta

Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.

 Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä."
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...

 Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa. 
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.

 Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Päivi Koivuranta
Lähettänyt klo

24 kommenttia:

  1. Jael21. heinäkuuta 2013 klo 18.04

    Hieno kuva Leena ja Ahmatovan runo upea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. heinäkuuta 2013 klo 19.13

      Jael, Päivin ottama, kuten huomaat. Olen niin syvällä Ahmatovassa, vaikka ehkä nyt pitäisi olla muualla...

      Poista
  2. Elegia21. heinäkuuta 2013 klo 18.04

    Anna Ahmatova taitaa (tai taitoi? Miten tuo nyt taipuu imperfektiin, apua!?) kynän käyttämisen, sanojen sirottelun tunteiksi.

    Ihailen myös kaunista kuvaasi, silmä lepäilee. Järviä ja järvimaisemia on joskus kova ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. heinäkuuta 2013 klo 19.17

      Elegia, hän kastoi kynänsä menetysten vereen ja siitä syntyi uskomattomai runoja, joissa paljon sekä rakkautta että kuolemaa.

      Kiitos psta. Kuva on ystäväni Päivin ottama, mutta se taitaa olla järvi, mutta saa nyt markkeerata tässä merta. Halusin merta ostereiden takia;) Minä ikävöin nyt täältä Päiäjnteen rannalta kotipitäjääni ja meren rannalle. Pian se koittaa ja uin sitten Yyterissä. Terassiltamme vilkkuu järvi ja jos Päijänne olisi meri, sieltä tulisi meren tuoksu..., mutta onneksi on vesi ja lokit.

      Poista
  3. Katja / Lumiomena21. heinäkuuta 2013 klo 18.10

    Kaunis ja sees kuva, johon Ahmatovan runo sopii paremmin kuin hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi21. heinäkuuta 2013 klo 19.18

      Katja, tämä kokonaisuus on miltei sees - Ahmatovaksi. Kiitos psta.

      ♥

      Poista
  4. Jokke21. heinäkuuta 2013 klo 18.22

    Loistava runo, hieno kuva :)

    VastaaPoista
  5. Minttuli21. heinäkuuta 2013 klo 19.37

    Kaunista maisemaa ja runo, se on niin ihana ♥

    VastaaPoista
  6. Mine21. heinäkuuta 2013 klo 21.21

    Kaunis kokonaisuus! Oi Suomeni iltoja...

    VastaaPoista
  7. Annika 21. heinäkuuta 2013 klo 21.30

    Ihastelenpa täälläkin;

    "Hänen käsiensä kosketus
    on hyväilystä etäällä..."

    Joskus yksi lause riittää räjäyttämään tajunnan. Vähän samaan tyyliin kuin;

    "Nyt tiedän mitä kuoleminen tarkoittaa, Danny mietti, se on sitä kun haluaa puhua jonkun kanssa mutta ei pysty."


    (hyvänen aika tätä elämää)

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi22. heinäkuuta 2013 klo 11.52

      Annika, juuri noin. Ja vaikka kuinka haluaisi, että 'rakkaus olisi älyllinen kohtaaminen hänen kanssaan, jota kohden veresi kiehuu' niin...

      ♥♥♥

      Poista
  8. Helmi-Maaria Pisara21. heinäkuuta 2013 klo 23.28

    Ihana ihana <3

    VastaaPoista
  9. Kukkaiselämää22. heinäkuuta 2013 klo 0.43

    Upea kuva ja todella kaunis runo.

    VastaaPoista
  10. Anne22. heinäkuuta 2013 klo 11.09

    Hieno kuva ja runo, niin yhtä. Paljon onnea nimipäivänäsi rakas ystäväni <3

    VastaaPoista
  11. A22. heinäkuuta 2013 klo 11.52

    Kiitos ihanasta kokonaisuudesta, Leena-IhaNainen!

    ♥

    VastaaPoista
  12. Sarppu22. heinäkuuta 2013 klo 23.25

    Suunnattoman kaunista :).

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)