lauantai 17. toukokuuta 2014

Päivä viilenee iltaa kohti...

Päivä viilenee iltaa kohti...
Juo lämpö minun kädestäni,
käteni veri on kevään veri.

Ota minun käteni, ota valkea käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipuu...
Olisi kummallista tuntea yhtenä yönä, tällaisena yönä,
sinun raskas pääsi rintaani vasten.

Sinä heitit rakkautesi punaisen ruusun
valkoiseen syliini -
minä puserran kuumiin käsiini
rakkautesi punaisen ruusun joka pian kuihtuu...
Oi kylmäsilmäinen hallitsija,
minä otan vastaan ojentamasi kruunun
joka painaa pääni kohden sydäntäni...

Näin tänään ensi kerran herrani,
vavisten tunnistin hänet heti.
Missä on nyt helisevä neidonnauruni,
missä pystypäinen naisenvapauteni?
Nyt tunnen jo hänen lujan otteensa
värisevän vartaloni ympäri,
nyt kuulen todellisuuden kovan soinnun
heleitä, heleitä uniani vasten.

Sinä etsit kukkaa
ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä
ja löysit meren.
Sinä etsit naista
ja löysit sielun -
olet pettynyt.

- Edith Södergran -
suomennos Pentti Saaritsa
Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts&Södertröms 2014, suomennos Jaana Nikula)
kuva Runotalo

36 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Arlöeena, siitä juuri, Tämä värisyttää...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Annika, sitä juuri...Toisaalta olisi hirveän kiva kuulla, mitä olet mieltä Vierge Modernesta http://lumikarpalo.blogspot.fi/2010/05/en-mina-ole-nainen-olen-neutri.html

      Poista
  3. Kylläpä nousi Katri Vala mieleen tästä. Lähes saman ajan mutta aivan saman hengen naisia. Voisi yhtä hyvin olla Katrin tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, heissä on yllättävän paljon samaa, vaikka kun luin, mitä Edith oli itse lukenut, niin suomenkielisistä varasti huomioni myöhemmän ajan suosikkini eli L Onerva. Vala on kulkenut mukanani yhtä kauan kuin Edith.

      Luuletko, että voin koskaan unohtaa, että Eve, Rilken kääntäjä, ystäväni, valitsi tämän runon ja tämän säkeistön viimeisekseen:

      "Mitä siitä, että kuolema tulee!/ Mitä siitä, että monivärinen ihanuus/ varisee kiuhtuneena maahan./ Onhan kukittu kerta!/ On paistanut aurinko,/ taivaan suuri ja polttava rakkaus,/ suoraan kukkasydämiin,/ olemuksen värisevään pohjaan asti!" (Katri Vala)

      Poista
    2. Ja kun tunsit hänet, tiedät, miten hyvin se kuvaa häntä. Minä en tuntenut, mutta olisin mielelläni sen tehnyt
      .

      Poista
  4. Lukioikäisenä muistan kirjoittaneeni jonkin koulukirjan reunaan tuon runon lopun. Jo silloin hullaannuin runoista...

    "Du sökte en blomma
    och fann en frukt.
    Du sökte en källa
    och fann ett hav.
    Du sökte en kvinna
    och fann en själ
    -Du är besviken."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omapäinen arkeilija, minäkin luen mieluusti Edithiä myös ruotsiksi! Vaikka mikä onni, että loistavat kääntäjät ovat hänen runohinsa kajonneet...

      Tuo viimeinen säkeiston on hyvin kohtalokas, mutta ensimmäinen...; Siinä on toivoa ja lupausta.

      Poista
  5. "Vaan älä yritä säilyttää itselläsi
    lahjaa jonka taivas antoi haltuusi:
    meidät on luotu tuhlaamaan,
    ei säästämään - tiedämme."
    Arvannet lainaukseni lähteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, mahtava totuus, jota yritän toteuttaa henkeni kaupalla;)

      Voi olla Raamatusta, voi olla Södergrania...Nämä ovat arvaukseni. Olen perheen heikoin muuten Raamatussa, vaikka lähimpäni ovat:: Mieheni ei kuulu kirkkoon ja tyttäreni opiskelee teologiaa ja uskontotieteitä.

      ????

      Poista
    2. Anna Ahmatova (Anna Ahmatova Valitut runot, Tammi, 2008, s.88)!

      Yritin kovasti etsiä aamullemme toivotusta, mutten meinannut löytää... Mutta entä tämä:
      "Luin omaa tekstiäni tunnin ajan
      Seisaallani (yhdellä jalalla, sanoi kumppani).
      Hyvä ettei sekin irronnut lattiasta.
      Hyvä etten lähtenyt lentoon.
      Hyvä että yksi jalka maassa, silloin tanssii.
      Melkein."
      (Aila Meriluoto, Kimeä metsä, Wsoy, 2002, s. 25).
      Eli hyvää huomenta ja auringon paistetta!

      Poista
    3. Telepatiaa: Meriluoto! Seuraavaksi taitaa tulla Lumiin Meriluotoa. Minulla on monta, monta Ailan kirjaa ja myös Kimeä metsä. Sain ystävältäni lahjaksi jouluna Portaat ja Lasimaalauksen. Ailan tyylissä on sekä kohtalonomaisuutta että myös leikillisyyttä.

      Kauheaa, että ent unnistanut Ahmatovaa...

      Runo päivässä pitää elämän suloisena!

      Poista
  6. Illaksi viilenee, mutta ikkunat näyttää olevan auki jokaisessa huoneessa. Kaunis päivä on mennyt täysin sisätiloissa pakkaamisten merkeissä. Saimme olohuoneen kalusteet myytyä ja ilmeisesti haku on maanantaina. Kaikki kaapit oli siis siiheksi tyhjättävä. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, oi te olette jo niin pitkällä. Uskon, että uuden kynnyksellä jaksat hyvin. Jos uuvuttaa, heitä vatupassiin ja näe päiväunia tulevasta puutarhastasi.

      Poista
  7. Terveisiä runoilijoitten kaupungista Pietarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos. Olisihan se kiva lähteä Ahmatovan jäljille, kaduille...

      Poista
    2. Södergran kävi koulua Nevski Prospectila sijaitsevassa saksalaisessa koulussa (Petri Schulessa).

      Poista
  8. Södergran osasi kuvata tunteita sanoin. Se on suuri lahja meille, jotka saamme nauttia niistä ja käyttää niitä peilinä omille tunteillemme. Kaunis valkoinen narsissi. Mukavaa kesäsunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri nimenomaan näin. Edithin runot ovat peilirunojamme. No, Sari on niin loistava kuvaaja...Pitääkin kysyä, mikä tuo pieni narsissi on.

      Kiitos samoin sinulle! Alamme vasta brunssata parsaa terassillamme...

      Poista
  9. <3 Tämä on niin hieno. Södergran on varmaankin minulle se kaikkein rakkain kotimaisista runoilijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tyäsin samaa mieltä. Monille on. Kiinnostavaa miten hän valloittaa sukupolvi toisensa jälkeen uusia lukijoita.

      Poista
  10. Ihana Edith Södergran. Omasta hyllystä löytyi kirja Edith Södergran RUNOJA vuodelta 1942, suomentanut Uuno Kailas ja kuvittanut Tapio Tapiovaara.

    Ennen varsinaisia runoja kirjassa on 22 sivua tekstiä runoilija Södergranista, joka syntyi Pietarissa 4.4.1892 ja kuoli juhannuspäivänä 1923. Tekstiä lukiessani oivalsin, että Södergran oli kuollessaan vain 31-vuotias. Runot ovat hyvin voimakkaita ja jotenkin niiden olettaa olevan iäkkäämmän henkilön kirjoittamia.

    Tässä runo PÄIVÄ VIILENEE
    Päivä viilenee illan tullen.
    Juo minun käteni lämpö,
    kädessäni on kevään veri.
    Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
    ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
    Olisi kummallista tuntea,
    yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
    povellani rakas pääsi.

    Kiitos Leena postauksesta! Tässä samalla tuli lueskeltua Södergrania sekä Helena Anhavan suomentamia Tanka-tunoja.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, anteeksi, että vastaan myöhässä: On ollut kiihkeää menoa puutarhassa...

      Meillä on sama Runoja, mutta minulla painos on vuodelta 1969.

      Ne alkusanat Runoilja oman itsensä luojana ovat Hagar Olssonin.

      Juuri nuo säkeet minäkin olen vain tästä runosta tiennyt, nyt koko runo on esillä tämän jutun jälkeen.

      Ole hyvä! Oi, minä osaan Tanka-runoja vielä ulkoakin. Niistähän aikanaan teinikalenterit täyttyivät.

      Poista
  11. Södergrania jaksaa lukea vuodesta toiseen. Jo nuorena ihastuin hänen runoihinsa ja yhä ne jaksavat herättää tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, eikö olekin ihmeellistä, miten ajaton hän on. Luin näitä jo teininä, mutta joskus tuntuu, että nyt Edith vaikuttaa vieläkin voimakkaammin eli jälkimaku on pidempi.

      Poista
  12. Valkoistakin valkeammat pisaraiset thalia-narsissit sopivat hyvin tähän Södergranin runoon. Vaikka runo sisältää kohtauksia tummanpuhuvista tulppaaneista ja tuoksuvista hyasinteista (mm. Woodstock), sen sanomaan sopivat juuri nämä kosteat valkeat narsissit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, 'heitit rakkautesi punaisen ruusun VALKOISEEN syliini -' eli heti kun näin nämä Sarin ihanat narsissit, hylkäsin ruusukuvat;) Oijoi sentään: Woodstock tuo mieleeni, että sinne olisi ollut kiva silloin aikanaan päästä...

      Kiitos,että sallit valkoiset narsissit ja kiitos vielä, että kerrot, mitä ne ovat: En ole kuullutkaan. Jotenkin nämä olisivat niin mun juttu.

      Poista
  13. Luin tämän runon tänään kotimatkallani ja kyllä olikin kiihkeä matka. Aivan ihana runo, tuo loppu on niin huikea!

    Ollapa noin rohkea. Ollapa kuin kuka tahansa näistä kommentoiduista naisrunoilijoista. Aaahhh. Noin syvää tunnetta, niin hienoa sanaa, rakkautta, kipua ja paloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, runot ovat tuovat juhlaa arkeenkin. Minä tunsin entuudestaan vain kaksi ensimmäistä säkeistöä. Upea, upea!

      Niinpä. Kaikki he ovat eläneet vahvasti ja muiden puheista piittaamatta. Kuunnelleet sydäntään ja tunteitaan. Ehkä myös maksaneet siitä hintaa, kuten tapahtui L Onervalle ja kaikkeahan emme voi eds tietää, mutta HE OVAT ELÄNEET!

      Poista
    2. En tiedä mitä täytyisi tapahtua, että pääsisin tuohon vaiheeseen, jolloin en piittaisi muiden puheista. Minussa on vielä liikaa pelkoa, josta haluan pitää kiinni ;-).

      Onerva, hän on ollut niin upea ja todellakin miten kävi...

      Tuo kirja josta aiemmin postasit ja siinä alussa heti runo: "en minä ole nainen, olen neutri" on ehkä se Södergranin herättäjäni. Silloin en ollut vielä löytänyt runoudesta muuta kuin outoutta, mutta juuri tuo runo säväytti minua.

      Pitäisi kyllä lukea niin paljon enemmän runoja, siinä oppisi uusia sanoja ja keinoja näyttää omia tunteitaan.

      Muuten, olen puhunut esimieheni kanssa ensivuodelle kesän vapaastani. 3 kuukauden vapaa on nyt jo aika varma (en usko, että siihen tulee mikään väliin). Vihdoin pääsen tekemään ajan kanssa jotain uutta ja superhienoa. Lie vaikka kirjoittaisin jotain isompaa =D

      Poista
    3. Onko kukaan meistä täysin piittamaton...Olen usein miettinyt Meriluotoa ja hänen rohkeuttaan kulkea sydämensä mukaan. Onerva tietty toinen, mutta kauhea hinta. Mzadetoja ei uskaltanut sulkea Onervaa hulluna laitokseen ennen kuin Leino oli kuollut...ja sitten kuoli Madetoja ja Onerva vapautui;)

      Minä en voi muistaa mikä runo olisi ollut eniten, kun teininä sain Södergranin runoja, mutta Vaarallisia unia olen rankasti ympäröinyt ja sitten sinä vuonna teinirakkaus ajautui karille ja olenmerkinnyt päivämäärän ja vuoden punaisella ja viivannut myös runon nimen, joka on Ei mitään...

      Mahtavaa, Birgitta! Vapaus antaa aikaa luvouudelle. Paras ystäväni otti kunnon vuorotteluvapaan, mutta kahdessa osassa, joista toinen juuri alkoi. Taidamme juhlistaa sitä ensi viikolla lounaalla ja puutarhaliikevisiitillä;)

      Proosaa? Runoja?

      Poista
    4. Ei ole mitään muuta kuin lumi kuusen oksalla. Ei ole mitään, mitä voisi suudella lämpimin huulin, ja kaikki huulet jäähtyvät ajan mittaan.

      Niin, kyllä olet käynyt aikamoisen matkan tuolloin.

      Meillä ei vuorotteluvapaata saa, joten pitää pärjätä lomilla ja palkattomalla vapaalla. Jos vuorotteluvapaa olisi saatavissa, niin anoisin aika nopeaan sen maximin 51 viikkoa. Olisin suorastaan hurmiossa, mutta nyt yritän olla superhurmiossa tuosta 3 kuukaudesta =) Pienestäkin täytyy iloita täysin rinnoin.

      Jotain kyllä kirjoitan, en tiedä mitä, mutta jotain!!

      Poista
    5. "Meidän on rakastettava elämän pitkiåä tunteja/ jotka ovat sairautta täynnä,/ ja ahtaita ikävän vuosia/ niinkuin niitä lyhyitä hetkiä, joina erämaa kukkii."

      Nuoruuden jutut voivat olla rankkoja. Edith jotenkin auttoi. Tähänkin runoon on tehty vähän muutakin merkintää.

      Ei saanut Lumimieskään: Teki 47 vuotta liike-elämässä ilman mitään vuorotteluvapaita. Olisiko ne sitten vain kuntasektorilla...

      Päätetään nyt, että olet superhurmiossa tuosta 3 kuukaudesta! Voin jo kuvitella, ne viikot kun tuo paussi alkaa lähestyä;) Ja sait mitä ilmeisimmin vapaan vielä suosikkivuodenajallesi eli suvelle. Pienestä iloitseminen osoittaa kiitollisuutta ja suhteellisuudentajua. Kiitollisuus on muuten nykyään ihan aliarvostettu tunne.

      Nyt taitaa moni alkaa odottaa! Hyvä sinä♥

      Poista
  14. Oi ihana Södergran! Tämä jos mikä, on mun näköinen runo häneltä, olipa aika mikä vain. Nyt on juuri tämä "Missä on nyt helisevä neidonnauruni,
    missä pystypäinen naisenvapauteni"? Tunnen usein olevani vanha ja turha, mutta ihana että on saanut kokea runon muutkin tunteet. Rakkauden ja arvostuksen.Tämä kaunis kukkakuva kruunasi tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, niin, yksi säkeistö tai vain rivi, voi olla olotilamme nyt...

      Monet tuntevat noin, että 'vanha ja turha', ja mietinkin, että johtuuko kaikki siitä, että Suomi on niin ikärasistinen maa. Voit sanoa eläneesi ja tnteneesi, mutta ethän voi tietää, mitä odottaa nurkan takana!

      Kiitos. Minusta Sarin valkeat narsissit ihan huusivat tätä runoa.

      Poista