Viikonlopun jälkihehkua...Luvialta

Saavuimme pari tuntia sitten kotiin ja tietysti osa pakaaseistakin on vielä purkamatta. Viikonloppu Luvialla oli vilkas, kuten meidän perheessä on tapana eli ei mitään löhöilyä eikä hiljaisuutta, vaan toimintaa ja karjalaista vilkkautta satakuntalaisin maustein. Lumimies oli pisteiden keruussa ja sai aikaiseksi anopilleen vaikka mitä hyödyllistä;) Monipuolisesti oli yhdessä myös istutusprojekteja. Sanoin lähtiessä kotoa pe, että' kiva kun takaisin tullessa on vähemmän tavaraa mukana.' Kävi aivan päinvastoin ja minä sain istua suunnilleen polvet kojelaudalla paluureissun, sillä mukana tuli mm. eräs isohko puutarhakaluste, joka oli liikaa äidin pikkupihalle ja meille taas tarpeeseen. Kaiken huipuksi äiti halusi luopua  isosta angervostaan, joten mukana tuli suuri saavi multaan istutettua, hyvinvoivaa pensasta. Isän hauta tuli kunnostettua uuteen tyyliin kauniilla kivireunuksilla ja kukat istutettua. Kylänraitilla tavattiin tuttujakin. Luvian kirkonkylä on niin kaunis ja ilmassa merituulta, fasaanit vaelsivat puutarhassa kuin lemmikit ja...

Sain tyttäreltäni lahjaksi kuvassa näkyvän vintagesormuksen, jonka kuvasi valokuvaaja Pekka Mäkinen. Miten Meri voikaan tietää, että tuota väriä minä nykyään aivan himoan! Hän tietää, että pidän tarinoista kasveissa, tavaroissa, kaikessa...Sormukseni on jäljitetty Yhdysvaltoihin ja se on vähintäin 50 vuotta vanha. Kiitos Meri♥

Käymme mieluusti ulkona syömässä myös Satakunnan päässä ja erityisesti täällä, mutta äiti ei halunnut lähteä juhlapyhäruuhkaan, joten menemme syyskesällä kaikessa rauhassa. Äidin keittiötä hallitsee hän ja minulta hän kyselee vain vinkkejä. Minusta tuntuu, että söimme koko ajan, mutta eihän se voi olla totta, eihän...Merenrannalla on niin kiva, kun aina on saatavana merisiikaa ja siinäkin Lumimies pääsee pätemään anopille, sillä juuri R:n graavaama ja fileoima siika on äidin mielestä parasta. Minä sain nyt antaa vaikutteeni lihapadalle, enkä voi kieltää, että siitä tuli tosi herkullista. Sitten teetä ja täytekakkua, kahvia ja täytekakkua. Kakkujen kuningatar S. oli aivan ylittänyt itsensä, sillä pidin kirsikkaisesta luomuksesta paljon. Koko suuri komeus oli tänä aamuna loppu! Kiitos äiti♥

Luvialla voi nähdä kadulta pihoja, jotka ovat mitä kauneimpia, mutta tässä on piha joka pysäyttää minut aina: Joka kausi vaihtuvat kaikki kukat lukuisissa ruukuissa, laatikoissa, kantojen päissä etc. Ja on pihalla muutakin nähtävää...Kukkina oli nyt pääasiassa orvokkeja, mutta sitten myös sellaisia pieniä, kauniita, kuin neilikoita pitkin tien raunaa monen monta, mikä niiden nimi nyt olikaan:

Ja sitten kun kävimme heinäkuussa oli saman pihan ohi kulkiessa tällaista:

Ja tällasita:

Äidin pihalla oli menossa taas monenmoista kukkapenkin muutosta leimukukkien riemuksi, mutta tässä yksi sydänsuven räpsäys viime kesältä:

Nyt mamman peruja olevat leimukukat saavat melkein koko ison kukkapenkin paitsi armon saavat myös harmaamalvikit, mutta ehkä muualla kuin kukkapenkissä....Mikäli haluat lukea enemmän Luviasta, tutustua sen murteeseen ja nähdä kuvia niin

kannattaa lukea Rannikkopitäjä - Luvialaissi tarinoit ja kuvi. Tyrnikuva on Matti Luotolan ottama

Nyt palaudutaan ja luetaan, sillä vaikka mukana oli kaksi kirjaa, en ehtinyt lukea sivuakaan. Huomenna myös istutuksia ja vihdoinkin voin laittaa ruusupavun, krassit, tuoksuherneet ja persiljan itämään, sillä nyt olen niitä täällä kastelemassa. Pelakuut nostettiin tänään lopullisesti ulos syksyn kylmiin öihin asti. Suuriruhtinatar Olgan haudalla huomasin, että sinne istuttamistani kolmen valkoisen varjoliljan juurakoista on kaksi jo maanpinnalla eli voiton puolella ollaan. Toivottavasti syksyllä saan saman tilauslehtisen samasta puutarhaliikkeestä, jonka nimeä en suin surminkaan muista, sillä haluan jatkaa varjoliljamissiotani lehdon puolella.

Täällä on sadellut mukavasti ja voi jo melkein sanoa, että lehti on puissa tammia, lehmuksia, leppiä ja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Metsävaahterat aloittavat hetkellä millä hyvänsä. Innostunutta uutta viikkoa teille kaikille ja täältä tullaan, heti kun ehditään!

Love
Leena Lumi

PS. Minulla on järkyttävä huono omatunto, kun en ole ehtinyt tuoda mitään uutta Ruokareseptit Leena Lumissa tiedostoon, mutta kunhan tämä suurin puutarhan kevätaalto vetätyy takaisin merelle, ehkä sitten...