maanantai 12. toukokuuta 2014

Viikonlopun jälkihehkua...Luvialta

Saavuimme pari tuntia sitten kotiin ja tietysti osa pakaaseistakin on vielä purkamatta. Viikonloppu Luvialla oli vilkas, kuten meidän perheessä on tapana eli ei mitään löhöilyä eikä hiljaisuutta, vaan toimintaa ja karjalaista vilkkautta satakuntalaisin maustein. Lumimies oli pisteiden keruussa ja sai aikaiseksi anopilleen vaikka mitä hyödyllistä;) Monipuolisesti oli yhdessä myös istutusprojekteja. Sanoin lähtiessä kotoa pe, että' kiva kun takaisin tullessa on vähemmän tavaraa mukana.' Kävi aivan päinvastoin ja minä sain istua suunnilleen polvet kojelaudalla paluureissun, sillä mukana tuli mm. eräs isohko puutarhakaluste, joka oli liikaa äidin pikkupihalle ja meille taas tarpeeseen. Kaiken huipuksi äiti halusi luopua  isosta angervostaan, joten mukana tuli suuri saavi multaan istutettua, hyvinvoivaa pensasta. Isän hauta tuli kunnostettua uuteen tyyliin kauniilla kivireunuksilla ja kukat istutettua. Kylänraitilla tavattiin tuttujakin. Luvian kirkonkylä on niin kaunis ja ilmassa merituulta, fasaanit vaelsivat puutarhassa kuin lemmikit ja...

Sain tyttäreltäni lahjaksi kuvassa näkyvän vintagesormuksen, jonka kuvasi valokuvaaja Pekka Mäkinen. Miten Meri voikaan tietää, että tuota väriä minä nykyään aivan himoan! Hän tietää, että pidän tarinoista kasveissa, tavaroissa, kaikessa...Sormukseni on jäljitetty Yhdysvaltoihin ja se on vähintäin 50 vuotta vanha. Kiitos Meri♥
Käymme mieluusti ulkona syömässä myös Satakunnan päässä ja erityisesti täällä, mutta äiti ei halunnut lähteä juhlapyhäruuhkaan, joten menemme syyskesällä kaikessa rauhassa. Äidin keittiötä hallitsee hän ja minulta hän kyselee vain vinkkejä. Minusta tuntuu, että söimme koko ajan, mutta eihän se voi olla totta, eihän...Merenrannalla on niin kiva, kun aina on saatavana merisiikaa ja siinäkin Lumimies pääsee pätemään anopille, sillä juuri R:n graavaama ja fileoima siika on äidin mielestä parasta. Minä sain nyt antaa vaikutteeni lihapadalle, enkä voi kieltää, että siitä tuli tosi herkullista. Sitten teetä ja täytekakkua, kahvia ja täytekakkua. Kakkujen kuningatar S. oli aivan ylittänyt itsensä, sillä pidin kirsikkaisesta luomuksesta paljon. Koko suuri komeus oli tänä aamuna loppu! Kiitos äiti♥
Luvialla voi nähdä kadulta pihoja, jotka ovat mitä kauneimpia, mutta tässä on piha joka pysäyttää minut aina: Joka kausi vaihtuvat kaikki kukat lukuisissa ruukuissa, laatikoissa, kantojen päissä etc. Ja on pihalla muutakin nähtävää...Kukkina oli nyt pääasiassa orvokkeja, mutta sitten myös sellaisia pieniä, kauniita, kuin neilikoita pitkin tien raunaa monen monta, mikä niiden nimi nyt olikaan:
Ja sitten kun kävimme heinäkuussa oli saman pihan ohi kulkiessa tällaista:
Ja tällasita:

Äidin pihalla oli menossa taas monenmoista kukkapenkin muutosta leimukukkien riemuksi, mutta tässä yksi sydänsuven räpsäys viime kesältä:
Nyt mamman peruja olevat leimukukat saavat melkein koko ison kukkapenkin paitsi armon saavat myös harmaamalvikit, mutta ehkä muualla kuin kukkapenkissä....Mikäli haluat lukea enemmän Luviasta, tutustua sen murteeseen ja nähdä kuvia niin
kannattaa lukea Rannikkopitäjä - Luvialaissi tarinoit ja kuvi. Tyrnikuva on Matti Luotolan ottama

Nyt palaudutaan ja luetaan, sillä vaikka mukana oli kaksi kirjaa, en ehtinyt lukea sivuakaan. Huomenna myös istutuksia ja vihdoinkin voin laittaa ruusupavun, krassit, tuoksuherneet ja persiljan itämään, sillä nyt olen niitä täällä kastelemassa. Pelakuut nostettiin tänään lopullisesti ulos syksyn kylmiin öihin asti. Suuriruhtinatar Olgan haudalla huomasin, että sinne istuttamistani kolmen valkoisen varjoliljan juurakoista on kaksi jo maanpinnalla eli voiton puolella ollaan. Toivottavasti syksyllä saan saman tilauslehtisen samasta puutarhaliikkeestä, jonka nimeä en suin surminkaan muista, sillä haluan jatkaa varjoliljamissiotani lehdon puolella.

Täällä on sadellut mukavasti ja voi jo melkein sanoa, että lehti on puissa tammia, lehmuksia, leppiä ja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Metsävaahterat aloittavat hetkellä millä hyvänsä. Innostunutta uutta viikkoa teille kaikille ja täältä tullaan, heti kun ehditään!

Love
Leena Lumi

PS. Minulla on järkyttävä huono omatunto, kun en ole ehtinyt tuoda mitään uutta Ruokareseptit Leena Lumissa tiedostoon, mutta kunhan tämä suurin puutarhan kevätaalto vetätyy takaisin merelle, ehkä sitten...

30 kommenttia:

  1. Koti on ihmisen paras paikka. Usein sen huomaa parhaiten, kun on hetken verran poissa. Ihanaa kotiinpaluuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirhavi: Borta bra, hemma bäst! Välillä pitää lähteä, että sitten tietää, miten hyvä paikka koti on.

      Kiitos!

      Poista
  2. Oih, heti katsoin kuvasta, miten kaunis sormus! Todella kauniin lahjan sait Meriltä. Tuokiven väri (mitä himoitset) näyttäisi ainakin kuvasta meripihkalta tai joltain mikä muistuttaa tai jäljittelee meripihkaa, vai..?

    Kiva ja herkullinen viikonloppu teillä ollut.:)
    Mutta tuon huonon omantunnon ruokapostauksista heität nyt hyvä nainen menemään! (katos, jos mä toistan tätä blogista stressaamattomuutta sulle tuhat kertaa, niin ehkä se pikkuhiljaa.;))

    Mä olen lukenut/vilkuillut sun viime aikaisia postauksia, mutten ole kerennyt kommentoimaan. Katsotaan jaksaisinko mä nyt...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, se on! Minäkin luulin, että se on meripihkaa mutta se on kuulemma kvartsia. Olithan lukenut Bolšoin perhosen? Siinä on paljon myös meripihkakoruista.

      Vaihdikas, tunnelmallinen, hiukan työteliäskin, kun tehtiin puutarhailua sekä äidin että siskon pihalla, mutta kivaa oli.

      Enkö olekin kauhea! R. sanoi samaa, että 'missä välissä sinä nyt ehdit niitä uusia ruokia kokeilemaan...' Kiitos, että toistat: Pelastat ehkä henkeni;) Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka vanhkain koita oppisi uusia temppuja. Olga ainakin oppi.

      Sanna, mää sen sitten tykkää yhtään, JOS SINÄ NYT ALAT STREESTA KOMMENTOINNEISTA. Älä jaksa, bitte.

      Poista
  3. Moi.
    Kiitos kuusien istutuksista. Me kastelemme ja hoidamme niitä kuin silmä terää. Oli muutenkin kiva jutella vilkkaasti kuten aina ja tietysti suurella äänellä!!! Jokainen halusi sanoa sanottavansa yhtä aikaa. Kesällä otetaan uusiksi. Tuo sormus on tosi hieno kuten sanoin. Väri on todella makea minunkin makuuni.
    Mukavaa illan jatkoa täältä Luvialta.
    Lämpöisin terveisin
    PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Eipä kestä, oli niin kiva ylimmäisen työnjohtaja siellä mukana;) Takkuulla teet sen. Hyvä ettei mun tarttenut tulla sinne routaa sulattamaan jo helmikuulla ja niitä kuusia sinne istuttamaan;) Mitä järkeä on olla hiljaa, kun yhteen kokoonnutaan: Ei hämäläinen Lumimieskään enää saa sokkia, vaan pysyy hyvin vauhdissa. Karjalaiset ovat Suomen ranskalaisia. Suvella ajattelimme tulla, Nythän voimme päättää itse ajastamme eli sitten kun Yyterin vesi on kuin linnunmaitoa ja sieltä suurimmat ruuhkat ohi. Se on niin ihana, että onkohn minulla ollut ennen yhtä kaunista eikä ikinä tuon väristä. Ihana väri, joka tekee vaikutuksen.

      Kiitos samoin sinne.

      Kiitos samoin! Muista ostaa Jusulle sitä kanakierrettä: Kukaan ei takuulla usko, että mun siskolla on koira, joka antaa pyynnöstä ylävitoset, hah-hah.

      Mymmeli

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos, minäkin pidän. Meri tietää, mistä äiti pitää;)

      Poista
  5. Upeaa sormusta ihailen minäkin! Ja meripihkan väri on niin kaunis. Pakko kertoa, että sain äidiltä lainaan hienot, luultavasti jonkun venäläisen korusepän takomat meripihkakorvikset ja aion käyttää niitä tällä viikolla, kun menen kirjakekkereille. Sävy on juuri oikeanlainen!

    Puuhakkaasta ja puutarhapainotteisesta viikonlopusta oli kiva lukea. Minä yritän täällä miettiä, mitä hyötyjuttuja kasvattaisin tänä vuonna. Kesäkurpitsa ja tomatillo itävät jo, aion kylvää myös porkkanaa, rucolaa ja sitruunakurkkua. En kovin monia lajikkeita, mutta jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tulee mieleen, että vielä viisi tai vaikka kolme vuotta sitten en olisi meripihkan väriin pudonnut. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Tuo ei tosin ole meripihkaa, vaan kvartsia, mutta väri on sama.

      Oi, meripihka ja venäläinen koruseppä. Nyt totisesti toivon, että olet lukenut Bolšoin perhosen...

      Nyt vähän tuntuu ja huomenna jatkuu omassa puutarhassa sataa tai paistaa. Jos sinulla on kasvimaa, kasvata retiisejä, Mulla on tullut niihin himo. Siinä Saksan reissun salaattikuvassa, jossa R. nauttii Sauerkrautia ja Bratwurstia, minun mahtavassa salaattilautasessa oli mm. retiisiä. Ja vaikka mitä muuta, mutta luultavasti se salaattikastike oli just se joka ratkaisi. Niiden saksalaisten kastikkeiden ohjeet olivat kirjassa , joka meni edellisessä arvonnassani Minttulille. Kopsasin ne kirjasta ennen lähetystä omaan keittokirjaana= blanco-sivuinen kirja,

      Minulla on koko kesä rucolaa, basilikaa ja persiljaa, Huomenna laitan likoon ruusupavut, tuoksuherneet ja krassit. Sitruunakurkku! Kuulostaa mielenkiintoiselta. Olen menossa Bessun kanssa viettämään Viherlandia-päivää (lounas ja pari tuntia valitaan jotain uutta kivaa), ostan ainakin muutaman kukkivan atsalean ja otanpa selvää tuosta sitruunakurkusta. Miten minusta alkaa tuntua, että sinulla on kasvihuone,,,

      Poista
  6. Näyttää riippuneilikalta. Kuulostaa kivalta asuinpaikalta tuo Luvia. Parhaiten lähtevät kasvamaan kasvit, jotka saa jonkun pihalta. Ostokasvit ovat todella epäluotettavia.
    Itse haen siirtolapuutarhojen kevätpäiviltä taimia. Toisinaan kasvatan ostotaimia kesän yli isommassa ruukussa ja vasta sitten istutan, sillä suoraan maahan istuttaminen voi olla järkytys kasveille. Varsinkin pienet havukasvit tykkäävät kasvattaa juuria suuressa ruukussa ja syksy on niille parasta istutusaikaa. Ainakin meidän kuivalla pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sitä se varmaan onkin, kiitos, sillä niitä oli pitkässä rivissa tien vierellä sellaisissa jännittävissa pyöreissä istutuslaatikoissa katojen päissä eli aika ylhäällä. Täytynee pyytää lankomies kuvaamaan kukat kun ne riippuvat tai katsoa heinäkuulla, jos ne voivat siinä hyvin ja kuvata itse. Olen itse antanut miltei joka kevät ystävilleni pesuvadettain lemmikkiä sekä esikkoja. Nyt olen jakanut myös ristinummiruusua, jota ei myydä missään. Itse olen saanut paljon äidiltä sekä saaremme puutarhaihmisiltä. Ehkä minua koskettavin on syysasteri, joka vuosia suostui kukkimaan vain lumesta! Nyt siirsin osan siitä makuuhoneen ikkunan taakse ja tänä syksynä näemme josko 'lumiasterimme' kuitenkin olisi syysasteri eli on paremmassa valossa.

      Sittenhän meidän angervolla on hyvä lähtö, sillä äiti kaivoi sen maasta about kuukausi sitten ja istutti saaviin, jossa mitä parhain multa. Tunnin sisään se on maassa;)

      Meillä on nyt sattunut havukasvionnettomuus ja mitä ilmeisemin kiitos lumettoman talven. Kaikki pohjoisrinteen 'Repandat' tekevät kuolemaa ja niistä osa on halkaisijaltaan 2-2,5 metriä! Seuraan vielä, mutta jos lähtevät, istutan tiallle atsaleaa.

      Syksy on usein parasta istutusaikaa.

      Poista
  7. Äitienpäivän vietto kotiseudullasi taisi olla täydellinen! Ihana sormus, luulin meripihkaksi.

    Aikoinaan ostin noilla Venäjälle suuntauneilla matkoilla paljonkin meripihkakoruja ja Katjan kommentissa mainitut korvikset osti silloisen Leningradin hienoimman hotellin korubutiikista. Ovat uniikit ja todellakin kauniit..

    Rankkasateita odotellen, hyvää puutarhailuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuttuli, kotiseutu on aina kotiseutu, Heimat ist immer Heimat. Minäkin luulin sitä ensin meripihkaksi.

      Samoin äitini. Nyt tuntuu ihan oudolta kuunnella kun äiti kertoo Krimin matkoistaan....uutisoinnin valossa, mutta hänellä on lisäksi takana 19 virailua kotitaloonsa Valkjärvelle sekä Viipuriin ja myös Raivolaan, Pietariin etc. Korvakorusi ovat takuulla upeat ja niiden arvostus ja arvo vain nousevat. Kirjassa Bolšoin perhonen on paljon tarinaa meripihkakoruista Neuvostoliiton historian ja baletin yms. lomassa.

      Kohta lähdemme istuttamaan sitä saavissa kasvavaa angervoa ja sovimme että teemme sen nyt sataa tai paistaa. Meillä muuten paistaa, mutta toivon yöksi sadetta uudisistusten lukuisuuden takia. Ja kiitos samoin sinulle!

      Poista
  8. Sää tei sen taas! Kyl kesäl täyty men kattoma, milt näyttä!
    Kaunis sormus, kyllä tyttäret tietävät, millä ilahduttaa äitiä.
    Koti on paras paikka, mutta ihanaa olla kotoisin paikasta, missä edelleen viihtyisi ja mistä on lempeät muistot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, mitä mää tein taas;) kävin Luvialla...Me mennäänkin, sillä Yyteri, Merimesta, äiti, sisko ja se kaikki muu siellä.

      Oi, he osaavat!

      Se missä on viettänyt lapsuutensa, nuoruutensa ja elänyt myös osan aikuisuutta eli 30 ikävuoteen asti, ei voi olla merkitsemättä. Laittaa silmät kiinni ja hengittää ja jo ilmasta tuntee, missä on.

      Poista
  9. Kevät on ihaninta aikaa ja juhlien taikaa. On Vappu ja Äitienpäivä niiden lisäksi meidän perheessä on muille viikonlopuille synttärit. Aurinkoa odotellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, niin on, mutta silti minä kuulun niihin, jotka kantavat joulua sydämessään koko vuoden. Meillä ruuhkaisimmat kuukaudet kaiken osalta ovat touko- ja joulukuu. Tytär on joulun lapsi.

      Istutimme juuri vesisateessa, mutta siinä oli jo alkavan suven lämpöä. Lähden vieläkin sateeseen jatkamaan ja sitten ip-tee.

      Mukavaa viikkoa sinulle! Aurinkoa odottaa nyt magnoliani: Se alkoi tehdä lehteä tammikuussa ja siihen pisteeseen. Nyt en tiedä, onko se elossa vai kuollut...

      Poista
  10. Pakko kommata että meilläkin on koira joka antaa pyynnöstä yläfemman, usein ei tarvii edes pyytää kunhan nostaa oman kätensä niin johan paukkuu yläfemmat. Ihana sormus ja nuo kukat huhun. Kesää ja lämpöä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirstaakkeli, minunkin piti laittaa nanna pöydälle ja pyytää ilman sitä, koska Jusu innostui liikaa kanakierteestä ja yritti antaa sitten kahta tassua;) Oma novascotialaisemme nukkui pois 11.1.2013 ja eilen huomasin, että haudalla nousevat valkoiset varjoliljat sekä valkoinen särkynyt sydän. Saimme pitää hänet ilonamme melkein 15 vuotta.

      Kesä tulkoon, kunhan ei helteitä. En jaksa kuumassa mitään ja en edes syö silloin. Kurjaa, että suurirhtinatar Olgan, pitkäturkkisen koiruuuden piti kokea vuosisadan kuumin suvi. Vietimme Olgan kanssa päivän kuumimmmat hetket kellarissa kahdestaan, sitten muutoin alakerrassa, joka on viileämpi ja vasta illasta lähdimme uimaan aivan liian lämpimiin vesiin. Minulle sopisi sellainen Irlannin ilmasto että sataa ja paistaa: Siitä pitää myös puutarha.

      Mukavaa toukokuun jatkoa sinulle!

      Poista
  11. Kaunis sormus ja kiven väri on todella täyteläisen kaunis.
    Herkkuja on täälläkin syöty ja juustokakkua on vielä jäljellä tälle päivällekin.
    Mukavaa viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitos.

      Me on syöty ja syöty niin että hirvittää;)

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  12. Tarkoitin, Leena, sitä, että sait minut taas menneitä muistelemaan, positiivista muisteloa kuitenkin. Lapsuudenystäväni Arja ihmetteli syksyllä hehkutustani ja oli ihmeissään, kun koen Luvian niin syvästi siksi, missä juureni ovat. Ne juuret menevät niin syvälle, siksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, juu, tajusin just äsken, kun kävin siellä 'Luvia-jutussa'.

      Olet sitten viettänyt siellä enemmäkin aikaasi esim. vaikka kesäisin. On muuten ihmeellistä, miten Luvia voi viedä, sillä sain jokin aika sitten pitkän sarjan Luvia-meilejä ihmiseltä, joka oli viettänyt lapsuudessaan muutaman vuoden Luvialla. Sitten hän, kuulemma minun inspiroimana, lähti sinne ja käveli läpi kylän raitin, hautuumaan ja kaikki tutut paikat. Me tiesimme sieltä paljon samoja ihmisiä, paikkoja ja asioita, vaikka emme olleet koskaan tavanneet.

      Kikka, se on se merituuli siellä, se menee päähän ja ihan eri tavalla kuin vaikka merenrannalla Helsingissä. Luvia on enempi krouvia, mutta myös minulla muistojen kultaa. Voi tästä voisi jatkaa vaikka kuinka....

      Poista
  13. ostin just vasta kirjan "Lääkkeitä luonnosta " ja olen alkanut nyt sit keräämään erilaisia yrttejä, kuivatan niitä ja syön tuoreena. Niin hyvä kirja että kuva pitää laittaa tänään blogiin, kunhan herään johonkin aikaan.Kaunis sormus kuvassa ja kakku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pike, kiinnostavaa. Minä otan aamulla purkeista 10 eriliasta vitamiinia ja hiven- ja kivenäisainetta sekä omegat amerikkaliaisten lääkäreiden suosituksilla. Tämä on vain varmistusta, sillä syömme kaksi kertaa viikossa maailman terveellisintä salaattia (tomaatti-mozzarella eli caprese ja kalaa myös kaksi kertaa viikossa). Tänään illalla parsaa.

      Siihen mitä luonto tarjoaa terveellistä, minä olen aivan hulluna kotimaisiin marjoihin. Tänä vuonna yksi pakastin täyttyy pelkästää maniskoita. Mansikka ei ole lällärimarja. Lueppa professori Piipon kirjasta Puhdasta ravintoa, mihin mansikasta on. Mustikka sitten täyttää puolet toisesta pakastimmesta ja suven iltapala on istua alapuutarhassa syömässä mustiaviinimarjoja...;)

      Poista
  14. Onpa sinulla ollut upea viikonloppu takana.

    Tuo sormus on kaunis. Mutta eihän se ole ihmekään kun näkee tyttären ja äidin =) Oikein antoisaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos kyllä, toivon, että sinullakin.

      Minäkin niin pidän. Niin...ehkä se menee niin;) Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Suloinen toukokuun lämpö saapuu viimein, ihanaa! Kiihkein kasvuaika edessä, toivokaamme kaiken ihanan kukoistavan, mangolialle erityisonnentoivotus! <3

    Tyttäresi sinulle antama vintage-sormus on huikean kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ja nyt on luvattu +30 asteen hellettä! Kiitos♥ Magnolia taitaa olla eilen tehnyt uuden lehden: Seuraavien päivien helteet näyttävät sitten totuuden. Uskon, että kaunotar on hengissä.

      Muistathan, mitä kerroin sinulle eli tässä sitä nyt mennään;) Pidän tuota sormusta aina kun lähden jonnekin eli se on aika vangitseva, katseen ryöstäjä.

      Poista