meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!
Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden - ?
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
Niin kaunis toukokuu runo!
VastaaPoistaIrmastiina, eikö vain. Ja vihdoinkin sain otettua kuvan Ailan runon henkeen. Kiitos.
Poista♥
Ihastuttava kuva!
VastaaPoistaAnna, ilta-auringossa päin ja kohti valoa;) Kiitos.
Poista♥
Ihana runo! Elämänuskoa täynnänsä...
VastaaPoistaKatarooma, eikö vain. Kiitos. Roikkukaamme tähdissä kaksin käsin kiinni...
PoistaJa: ♥♥
PoistaKeväästä tulee vuosi vuodelta mukavampi vuodenaika. Kesän kynnys ja kaikki vielä edessä.
VastaaPoistaMine, mieti sitä! Olet varmaan jo täynnä sen sata suunnitelmaa;) Meillä on nyt +30, joten ei tämä paha sinulle, helteeseen tottuneelle ole. Aika outo toukokuun, kun puna-ailakit jo kukkivat, kärhöt aukesivat tänään ja syreenit ovat kohta auki...Ehdit kokea vielä paljon jo tänä suvena.
Poista♥
Luin Meriluotoa paljon nuorempana. Vaarallista kokea oli minulle tosi merkittävä lukuelämys, Meriluodon rohkeus ja itsenäisyys tekivät vaikutuksen.
VastaaPoistaJa vielä huikkaan: ihana kurre tuolla alemmassa postauksessa!
Kirjailijatar, minusta Vaarallista kokea teki sen mikä nyt olen; Vahva, mutta en kova, heittäytyjä, mutta en ihan hillitön. Soitin hänelle ja kerroin. Ihana ihminen. Hänen runonsa villitsivät minua nuorena, niin että äiti takavarikoi pysyvästi jonkun Ailan kokoelmista. Ystäävni osti minulle siitä hyvästä edellisjouluna kaksi hyvin vanhaa Lasimaalausta, joissa kummassakin on jotain erityistä eli siis eri kannet, painovuodet etc. Sain myös Portaat.
PoistaHän on. Just kävin auttamassa oravatarjoilun kannen aukaisemisessa, kun hän ei ole vielä oppinut. Arvaa onko kiva syödä terassilla vaahteran varjossa kun kurre tai kaksi siinä muutaman metrin päässä touhuilee. Nyt olen istuttanut tammia...
♥
Mikä kevään runo. Minäkin joka kevät ihailen vaahteran kukintoja. Meillä verivaahtera on niin kaunis, kun sen kukinnot liekehtivät keltaisina ja lehdet ovat pienet vihreän punaiset alut vain...
VastaaPoistaNyt täällä on jo kaikissa puissa lehdet. Haavalla on aivan tuoreen vihreät ja koivu on jo tummentunut. Sireenit kukkivat, ajattele! Huumaava tuosku nousee ikkunasta sisään =)
Laitoin kukkameren parvekkeelle, sekaan tuli yrttejä ja kahta lajia tomaatteja. Vielä mietin mitä kaikkea toisin... mahtuu, mahtuu... mahtuuko ;-)
Birgitta, tiedänkin tuon verivaahteran, mutta sitä meillä ei ole. Sen sijaan läytyy viisi mongolianvaahteraa, joilla on aika uskomaton ruskaväri.
PoistaHaavan lehdet ovat aivan läpikuultavat. Meilläkin on lehmksissa ja tammissa jo lehdet. Luumupuut eilen jo varistivat kukkaluntaan...
Sireenit teillä jo kukkivat, meillä vasta nupulla. Eihän suvi vain ole juhnanuksena jo ohi, eihän. Mansikkakausi alkanee tavallista aikaisemmin.
Parvekeviljely on innostavaa, sillä ei ole kotiloita, ei ole rikkaruohoja tms. Voin aivan aistia puutarhasi tänne asti...
♥
Miten voikin tuo kuva olla juuri tuon runon kuva ♥
VastaaPoistaSari, sitä minäkin olen ihmetellyt ♥
PoistaLeena, kiitos taas! Sekä kuvasta että runosta. Tuli hyvä valoisa mieli.
VastaaPoistaRaili, ole hyvä ♥ Niin mullekin;)
Poista